Lomaterveiset.
Miksi kirjoitat minusta, vaikka olen määrätietoisesti kulkenut kohtaamisestamme poispäin, siitä kun ei seurannut mitään hyvää. En pidä kirjoittelustasi, mutta en sitä voi kieltääkään. Sinun toimintatapasi silloin, sekä yleisemmin ottaen huonot ajoitukset ja muiden asioiden ajautuminen kuilun partaalle veivät pohjan kaikelta kanssakäymiseltä. Myöhemmin myös minun valintani. En koskaan syyttänyt sinua mistään, mutta tuntuu kuin olisit jatkuvasti pistänyt kaiken minun syykseni, ikäänkuin et itse olisi ollut aktiivinen toimija, joka kantaa vastuun valinnoistaan, vaan joku, joka vain reagoi toisten tekemisiin ja voi sitten syyttää kaikesta pieleen menneestä muita. Onko tämä joku naisten yleinen tapa toimia, vai ominaista vain sinulle?
Nyt olet sitten muodostanut minusta kuvan, joka on kaukana todellisuudesta, keinoilla, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Se minua kaivelee. Se ei muuta sitä, ettenkö olisi aikanaan tuntenut sinua kohtaan. Mutta aika oli väärä, paikka oli väärä ja ehkä ihmisetkin olivat lopulta vääriä. Kun kiinnostuksestasi ei ollut tulla loppua, sorruin pelaamiseen työntääkseni sinut pois, koska en halunnut arvuutella mitä haluaisit ja koska minulle eteneminen tilanteessa oli täysin mahdotonta. Rumaa tietenkin, mutta olin tehnyt valintani. Jopa nolasin itseni julkisesti toivoen, että jossain toisaalla korotettaisiin pian panoksia. Helppoa matematiikkaa: Jos yksi panostaisi samalla kun toinen osoittautuu täydelliseksi kusipääksi, valintasi olisi selvä. Aavistamasi, vääjäämättä lähestyvä päätöksen tekemisen välttämättömyyskö oli se, mitä pakenit? Vähän sellainen vaikutelma jäi. No, eivät minua kiinnosta ihmissuhteesi, en mieti niitä. Sain omat ajatukseni järjestykseen ajat sitten. Raivostuin lopulta kohtuuttomasta rajojen rikkomisestasi ja siitä, että suut eivät meinanneet pysyä kiinni. Viimeinen siirtoni oli hieman harkitsematon ja tarpeettoman loukkaava, myönnän. Mutta tosiasia on, että en ihmeemmin välitä nähdä sinua. Jos näen, on se OK, tunnekuohahdus on laantunut. Viimeksi en kironnut sinun takiasi, ohjelmasisältö yllätti minut, sitä aikaisemmin oli muita huolia, joten uskallan väittää pitäneeni sanani. Kahdesti tarjosin mahdollisuuden asioiden selvittämiseen, älä unohda sitä.
Lopeta minun asioideni ajatteleminen. Pidän osan niistä piilossa ja toimin itsepäisesti valitsemallani tavalla. Siihen on tietenkin syy. Ketään en halua johtaa harhaan. Kerron kaiken aikanaan oikealta tuntuvalle ihmiselle. Tiedän, että naiset kokoavat alusta lähtien (miehestä) palapeliä, ja jos palat eivät näyttäisi sopivan, hälytyskellot alkavat soimaan. Ja kohta sitten sataa p##kaa niskaan. Se on luonnollista, eikä auta kuin tottua siihen. Paljon on ehtinyt tapahtua ensikohtaamisemme jälkeen, joten anna olla, tuskin tulen koskaan kertomaan sinulle kaikkea; omine ponnisteluinesi taas et saa oikeista asioista kiinni, ainoastaan myrkytät mielesi. Vai oliko se vain helpompi tapa käsitellä kaikkea, viha ja inho?
Minun mielenkiintoni vei eräs kaunis, erilainen, aikuisen naisen vastuullista elämää elävä nainen. Yksin tai ehkä yhdessä jonkun kanssa, en tiedä. Alkuvuodesta kuvittelin hetken, että hänkin saattaisi olla kiinnostunut minusta, ja olisi jopa käynyt täällä, samoin kuin minä, mutta enää en sitä usko. Viimeisimmän kohtaamisen perusteella ajattelen kuitenkin, että välimme ovat hyvät, vaikka mahdollisuutta muuhun ei olisikaan. Niitä en halua sotkea. Aika näyttää, kuinka käy. Kovin toiveikas en ole. Vaikka olenkin vapaa tekemään niin kuin haluan, kärsin siitä härdellistä, jonka naiset aloittavat ympärilläni, koska tiedän sen vain johtavan vaikeuksiin, syistä, jotka yllä kerroin. Jokaista naista kohtaan olen kohtelias, mutta yleensä haluan pitää kanssakäymisen henkilötasolla. Enkä ole kovin kiinnostunut ihmisiten asioista. Jos haluan jotain muuta, teen kyllä jonkinlaisen aloitteen, vieläpä useammin kuin kerran. Tässä mielessä minulla kuitenkin on edelleen muistissa vain tämän yhden ja saman naisen silmät, hymy sekä arvuuttelut siitä, minkälaista hänen seuransa mahtaisi olla. Pakottamalla en kuitenkaan halua mitään, ja kaikenlainen edes painostuksen poikanenkin saa myös minut katselemaan pakoreittejä. En siis vedätä enkä pyöritä ketään enkä valitse uhreja, niin että sellaisen jauhaminen saisi sekin loppua.
Kesä! Nauti siitä. Nauti ruoasta, juomasta ja hyvästä seurasta. Harrasta. Omani vietän näillä näkymin tänäkin vuonna yksin. Suhteet vastakkaiseen sukupuoleen merkitsevät minulle edelleen rajallisesti, koska asioita, joita elämässä ei ole, ei voi aktiivisesti ajatella, ei varsinkaan silloin, kun on paljon muutakin mietittävää. Tunnepuolellakin on tasaista (koska en ole nähnyt häntä vähään aikaan). Sinun elämässäsi suhdeasiat ovat läsnä, minun eivät, siinä on yksi ratkaisevan iso ero välillämme. Kai tämä nyt oli tässä, eikä tätä tarvitse jatkaa? Hyvää kesää.
Miksi kirjoitat minusta, vaikka olen määrätietoisesti kulkenut kohtaamisestamme poispäin, siitä kun ei seurannut mitään hyvää. En pidä kirjoittelustasi, mutta en sitä voi kieltääkään. Sinun toimintatapasi silloin, sekä yleisemmin ottaen huonot ajoitukset ja muiden asioiden ajautuminen kuilun partaalle veivät pohjan kaikelta kanssakäymiseltä. Myöhemmin myös minun valintani. En koskaan syyttänyt sinua mistään, mutta tuntuu kuin olisit jatkuvasti pistänyt kaiken minun syykseni, ikäänkuin et itse olisi ollut aktiivinen toimija, joka kantaa vastuun valinnoistaan, vaan joku, joka vain reagoi toisten tekemisiin ja voi sitten syyttää kaikesta pieleen menneestä muita. Onko tämä joku naisten yleinen tapa toimia, vai ominaista vain sinulle?
Nyt olet sitten muodostanut minusta kuvan, joka on kaukana todellisuudesta, keinoilla, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Se minua kaivelee. Se ei muuta sitä, ettenkö olisi aikanaan tuntenut sinua kohtaan. Mutta aika oli väärä, paikka oli väärä ja ehkä ihmisetkin olivat lopulta vääriä. Kun kiinnostuksestasi ei ollut tulla loppua, sorruin pelaamiseen työntääkseni sinut pois, koska en halunnut arvuutella mitä haluaisit ja koska minulle eteneminen tilanteessa oli täysin mahdotonta. Rumaa tietenkin, mutta olin tehnyt valintani. Jopa nolasin itseni julkisesti toivoen, että jossain toisaalla korotettaisiin pian panoksia. Helppoa matematiikkaa: Jos yksi panostaisi samalla kun toinen osoittautuu täydelliseksi kusipääksi, valintasi olisi selvä. Aavistamasi, vääjäämättä lähestyvä päätöksen tekemisen välttämättömyyskö oli se, mitä pakenit? Vähän sellainen vaikutelma jäi. No, eivät minua kiinnosta ihmissuhteesi, en mieti niitä. Sain omat ajatukseni järjestykseen ajat sitten. Raivostuin lopulta kohtuuttomasta rajojen rikkomisestasi ja siitä, että suut eivät meinanneet pysyä kiinni. Viimeinen siirtoni oli hieman harkitsematon ja tarpeettoman loukkaava, myönnän. Mutta tosiasia on, että en ihmeemmin välitä nähdä sinua. Jos näen, on se OK, tunnekuohahdus on laantunut. Viimeksi en kironnut sinun takiasi, ohjelmasisältö yllätti minut, sitä aikaisemmin oli muita huolia, joten uskallan väittää pitäneeni sanani. Kahdesti tarjosin mahdollisuuden asioiden selvittämiseen, älä unohda sitä.
Lopeta minun asioideni ajatteleminen. Pidän osan niistä piilossa ja toimin itsepäisesti valitsemallani tavalla. Siihen on tietenkin syy. Ketään en halua johtaa harhaan. Kerron kaiken aikanaan oikealta tuntuvalle ihmiselle. Tiedän, että naiset kokoavat alusta lähtien (miehestä) palapeliä, ja jos palat eivät näyttäisi sopivan, hälytyskellot alkavat soimaan. Ja kohta sitten sataa p##kaa niskaan. Se on luonnollista, eikä auta kuin tottua siihen. Paljon on ehtinyt tapahtua ensikohtaamisemme jälkeen, joten anna olla, tuskin tulen koskaan kertomaan sinulle kaikkea; omine ponnisteluinesi taas et saa oikeista asioista kiinni, ainoastaan myrkytät mielesi. Vai oliko se vain helpompi tapa käsitellä kaikkea, viha ja inho?
Minun mielenkiintoni vei eräs kaunis, erilainen, aikuisen naisen vastuullista elämää elävä nainen. Yksin tai ehkä yhdessä jonkun kanssa, en tiedä. Alkuvuodesta kuvittelin hetken, että hänkin saattaisi olla kiinnostunut minusta, ja olisi jopa käynyt täällä, samoin kuin minä, mutta enää en sitä usko. Viimeisimmän kohtaamisen perusteella ajattelen kuitenkin, että välimme ovat hyvät, vaikka mahdollisuutta muuhun ei olisikaan. Niitä en halua sotkea. Aika näyttää, kuinka käy. Kovin toiveikas en ole. Vaikka olenkin vapaa tekemään niin kuin haluan, kärsin siitä härdellistä, jonka naiset aloittavat ympärilläni, koska tiedän sen vain johtavan vaikeuksiin, syistä, jotka yllä kerroin. Jokaista naista kohtaan olen kohtelias, mutta yleensä haluan pitää kanssakäymisen henkilötasolla. Enkä ole kovin kiinnostunut ihmisiten asioista. Jos haluan jotain muuta, teen kyllä jonkinlaisen aloitteen, vieläpä useammin kuin kerran. Tässä mielessä minulla kuitenkin on edelleen muistissa vain tämän yhden ja saman naisen silmät, hymy sekä arvuuttelut siitä, minkälaista hänen seuransa mahtaisi olla. Pakottamalla en kuitenkaan halua mitään, ja kaikenlainen edes painostuksen poikanenkin saa myös minut katselemaan pakoreittejä. En siis vedätä enkä pyöritä ketään enkä valitse uhreja, niin että sellaisen jauhaminen saisi sekin loppua.
Kesä! Nauti siitä. Nauti ruoasta, juomasta ja hyvästä seurasta. Harrasta. Omani vietän näillä näkymin tänäkin vuonna yksin. Suhteet vastakkaiseen sukupuoleen merkitsevät minulle edelleen rajallisesti, koska asioita, joita elämässä ei ole, ei voi aktiivisesti ajatella, ei varsinkaan silloin, kun on paljon muutakin mietittävää. Tunnepuolellakin on tasaista (koska en ole nähnyt häntä vähään aikaan). Sinun elämässäsi suhdeasiat ovat läsnä, minun eivät, siinä on yksi ratkaisevan iso ero välillämme. Kai tämä nyt oli tässä, eikä tätä tarvitse jatkaa? Hyvää kesää.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Älä mieti liikaa. Ota sinäkin rennosti ja nauti lomastasi.
Mikä tuossa keskustelussa on vikana. Sinun kirjoitus on täynnä olettamuksia ja luuloja . Eikö asiat tule hoidetuksi kysymällä ja keskustelulla. Kummallista itse kiusaa harrastat. Miksei teistä tullut mitään? Miten toinen voi toimia niin että joutuu kuilun partaalle ja kanssakäyminen ei onnistu? Tästä kirjoituksesta tulee kuva että toinen on varattu. Muutoin ei voi olla noin sekavaa suhdetta. Rehellisyydellä ja keskustelulla asiat ratkeaa. toki rakastuminen on kova paikka ja tunteiden näyttäminen varsinkin miehille on vaikeaa. Pitää uskaltaa ja ottaa riskejä.
Sinulla on paha olla. Suosittelen terapeuttia.
Voisitko keskustella perusteellisesti tuon toisen ihmisen kanssa?
Ei voi, hän on narsisti. Vain narsisti kirjoittaa noin. Jos joku tunnistaa, juoskoon pakoon kun vielä voi.
Jaaha, no, jos sitä mieltä olet. En minä mikään pulmunen ole, mutta tuollaiset heitot ovat vähän epäreiluja.
Taisin kyllä mainita tarjonneeni mahdollisuuksia avata solmut. Se, että olen torjunut jonkun menetettyäni luottamuksen häntä kohtaan ja järki- ja muista syistä, ja se että olen ollut loukkaantunut, ei tee minusta narsistia, vai? Voisin hyvin kuvitella kuka vastaaja on, ja silloin toteaisin, että hänen vastaukselleen on ihan muut motiivit kuin halu auttaa tuntemattomia. Kyllä minä tiesin, en vain halunnut mitään. Olen pahoillani. Ja tuo naisjuttu on valitettavasti totta, ei itseriittoisuutta. Keskustella voisin, jos se palauttasi asiat järkeviin uomiin. Se voisi kuitenkin olla kiusallista, jos avoimmuutta ei olisi ja kieltäminen ja syyttely jatkuisi. Kyllä, voisin yrittää, jos se toisi vapautuksen molemmille. Niistä näistä jutteleminen ei kiinnosta.
Ei välttämättä halua jutella.
Miksi ei haluaisi. Itse haluaisin jutella, ettei jäisi mitään epäselvää kummallekkaan. Toivon todella, että hän löytää yhteisen sävelen sen naisen kanssa.
Jospa sitten juteltaisiin? Itsekin haluaisin sitä todella. Lupaan, etten ala syyttelemään sinua mistään.
Tuossa kirjoituksessasi oli kyllä joitakin juttuja, mitä en oikein ymmärrä. Olen niitä pohtinut enkä keksi oikein muuta kuin että voisiko olla niin, että olet käsittänyt minut joskus väärin tai olet luullut jonkun muun viestejä minun kirjoittamiksi? Enhän minä kaikkea muista, mitä olen sanonut tai kirjoittanut, mutta tunnenhan minä itseni sentään.
Mutta ei meidän juttelu kyllä mitään vapautusta ainakaan minulle tuo. Että tiedäkin se! Tilanne on nimittäin edelleen se, että minä haluaisin sinut. Eikä mitään silloin tällöin, vaan 24h/vrk koko ajan. No, saisit kyllä töissä käydä sentään ja ehkä jotain harrastaakin kenties:)
Sinä saat päättää, mitä tehdään eli jutellaanko vai ei. En halua olla millään tavoin taakaksi tai häiriöksi ja sinä kyllä tavoitat minut esim. puhelimitse. Ja kirjoitithan tuossa yllä, ettet erityisemmin haluaisi nähdä minua, joten en ala jatkuvasti tulemaan työpaikallesikaan.
Kukaan ei susta kirjoita. Olet harhojesi orja.
Kyllä kirjoittaa Mnainen ja toi on Hmies.
sinä se et vaan pääse noista omista kuvitelmistasi.
oot varmaan sukua alottajan kans, " tiiätte " molemmat yhtä paljon :))
Millä kirjaimella naisen nimi alkaa. Jos osuu minuun, en enää koskaan kirjoita sinulle,
Mistä kummasta kuvittelet / luulottelet että sinusta joku täällä kirjoittaisi ??
mutta tässä malliesimerkki nettihurahtaneen ihmisen tekstistä, pelkkää uskomusta, luuloa ja kuvittelua. voi ihmiset.
Kun elämä on netissä, alkaa * tietämään* kovasti.
Onko täällä jonkun maalaisovelan puskateatterin treenit menossa? Ihan parasta shittiä kuiteskin :)
Lehmän paskassa näyttää puskateatteri rämpivän. jokseenkin säälittävä osajako.
Onko sinulla mahdollisuus kertoa tuo henkilökohtaisesti hänelle.
Et voi yleistää jokaista naista samaan muottiin sopivaksi kun kirjoitat: "Tiedän, että naiset kokoavat alusta lähtien (miehestä) palapeliä, ja jos palat eivät näyttäisi sopivan, hälytyskellot alkavat soimaan. Ja kohta sitten sataa p##kaa niskaan".
Nainen toki (yleensä) ajattelee sitä mikä pitemmällä tähtäimellä hänelle sopii ja mikä ei sovi. Varmaan näin mieskin. Se miten ristiriitohin asennoituu ja osaako niistä keskustella ei vaan ole jokaisen naisen ja miehen vahva laji. Joskus tunteet käy päällimmäisinä ja riita on valmis. Tunteet puhuu enemmän kuin sanat ja se on virhe joka usein loukkaa toista osapuolta.
Ristiriitoja jotka käy suuriksi ei kukaan haluaisi elämäänsä. Jos tarpeet ja asiat riitelee kovasti keskenään ja tyytymättömyys on päällimmäisenä, onkin parempi lähteä eri suuntiin.
Toinen kommenttisi: "Keskustella voisin, jos se palauttasi asiat järkeviin uomiin. Se voisi kuitenkin olla kiusallista, jos avoimmuutta ei olisi ja kieltäminen ja syyttely jatkuisi". Tuohon voi vain sanoa että olet niin oikeassa. Avoimuus on tärkeintä ja syyttely ei auta ketään. Jokaisen olisi osattava keskustella niin että ei syyllistä vain toista, vaan voi kertoa miltä itsestä tuntuu ja loukkaako toisen tekemiset kovasti. Syyllistetty haluaa vain puolustautua, jos hänellä ei ole halua jäädä tutkimaan omaa sisintään mitä tekee väärin toista kohtaan ja miksi se niin toista loukkaa.
Yleensä valehtelu ja epäilykset johtavat tuohon tilaan ihmisen suhteissa. Avoin keskustelu ja rehellisyys on ne millä solmut avataan. Rohkeutta kaikille osapuolille!
Kylläpäs joku jaksaa tilittää anonyymisti. Jotenkin tulee mieleen se, onko liikaa oleteltu vai ovatko asiat oikeasti niin kuin aloittaja esittää, vai onko siinä vain hänen näkemyksensä ja kokemuksensa. Tulee tunne, ettei avointa keskustelua ole ollut asioista, on menty oletellen. Sitten on ollut väärinymmärryksiä ja tunnekilahduksia kun ei voitu suoraan ja avoimesti keskustella. Hampaankoloonkin jäi aimo annos katkeruutta. Voivoi. Ei se täällä selviä. Luuletkos ap että kohteesi sinut tuosta tunnistaa tai ylipäätään sen lukee?
Jotenkin tuon luettuani tuli mielikuva hyvin itseriittoisesta miehestä! Ensinnäkin miten voi tietää että joku kirjottelee hänestä ja kertoilee kuinka on pelaillut ja löytänyt vähän ns aikuisemman ja paremman naisen ja muuta soopaa... Luulen että kirjoituksesi kohde on jatkanut elämää kuten sinäkin ja varmasti tapailee muita.. Miksi et päästä irti ja anna olla! Eikös asiat kuitenkin ole menneisyyttä. Aloittajakin voi varmasti ihan vapaasti elää kuten haluaa. Miksi vielä pitää noin katkerasti sylkeä tänne, se ihmetyttää..
Sun toimintatapasi, pelaamisesi tai mikään mitä teit ei liikuta mua enää.. Tiesin kokoajan mikä olet ja myönnän olevani katkera ajasta mitä veit multa, mutta mitenkään en enää palaa menneeseen.. Olosuhteisiin nähden olen päässyt jo aika pitkälle.. Suorastaan ylittänyt itseni. Tehnyt tekoja vanhasta poiketen. Iloisesti katson peiliin aamuisin..
Hyvänä asiana opin sinusta että tiedän taas selkeemmin mitä en halua. Olen siis pikkasen lähempänä haluamaani.. Rentoa kesää ja loppuelämää vaan sinullekin ihan oikeasti ja mä en ole sulle tänne muuta kirjoittanut kun tämän. Lukenut kyllä välillä mut älä luule mitään harhaa.. Ja koita uskoa mä en ikävöi sinua enää! Korkeintaan joitan hyviä hetkiä joskus. Me näetkö ollaan varmuudella hyviä joillekin toisille mutta yhdessä me oltais paskoja ihmisiä. Aikaa sitten ymmärsin tuon pointin, mut en ollut meistä se vahva joka olisi osannut heti asiaa ääneen sanoa. Siksipä minä sorruin myös vähän pelaamaan ennen kun viimeinen siirto tehtiin. Anteeksi siitä. Eikö nyt olla sujut ja nautihan elämästä ei tää niin kireetä pidä olla, vaan leppoisaa. Kun oikea ihminen istuu vierelle huomaa kuinka taakka kevenee pikkuhiljaa, elämä yllättää..
Tämä voisi olla häneltä. En vienyt aikaasi, itse käytit sitä. Olisin halunnut sen loppuvan nopeammin. Kiitos tosiaan hyvistä hetkistä. Muistetaan ne. Samoin tietenkin matkasta itseeni, jonka jouduin/sain tehdä. Tiedämme nyt molemmat mitä emme ainakaan tarvitse. Anteeksi huonoista fiiliksistä. Tämä riittää.
Huhhuhh. Valitsit vaan itsellesi sopivimman vastauksen. OIkeesti et voi tietää, kuka kirjoitti. Minuunkin aloitus olisi voinut osua, silloin olisin ajatellut niin, että onpa minut tulkittu pieleen... mutten asialle enää mitään voi enkä myöskään halua tehdä. Tosin minulla ei ollut missään vaiheessa mitään katkeria tai ikäviä fiiliksiä, vain surullisia, ettei ymmärrystä tullut. En myöskään pelaillut, aina toisen tekemiset voi tietysti, kysymättä, tulkita miksi itse näkee. Tosin hän on varattu.
intuitiolla oot tehnyt muutkin omimiset palstoilla ?? :)))
En ymmärrä, miten saatoit kuvitella minut tuoksi uuteenkesäänlovella-kirjoittajaksi?!
Eiks oo kivaa ku voi nyt heitellä verkkoja vesille ihan vapaasti? Mäkin olen nostanu melkosia ahteja merestä... Nosta sä merenneitoja. En kyllä kisaa enkä pelaa sun kanssa koska voittaisin saaliin määrässä ja painossa niin törkeen selvästi :D
Kyllä. Mutta minäpä olin ensimmäinen mies, joka taivutteli sinut tappiolle. Sori, oli ihan pakko :D
Hmmm et sä taivutellut tappiolle, koska en ollut sun "saalis" oikeasti koskaan :D
Sori oli kans ihan pakko
Hän halusi, minä en.
En enää ole vähään aikaan tajunnut mitä ihmettä sinussa joskus näin :D joten tyhmyyteen olen syyllistynyt, mutta koskaan en sinua oikeesti rakastanut.. Riippuvuuspaskaa koko homma. Nyt sen huomaa hyvin ja selkeästi kun on saanut maistaa "herkkua" :D
Oli niin kepeä tuo loppukevennys etten viitsinyt edes lukea ihan kaikkea. Koko ketjun perusteella olette aikasmoisia pöljiä minäkin olen melkoinen pöljä, mutta en nyt ihan niin pöljä että tämmöisiä omisin. Mutta mukavaa kesää kaikille mukaville ihmisille!
Aloittaja luin kirjoituksesi kahteen kertaan koska jostain syystä se vaivaa minua...... Äh en tiedä miksi, ehkä siksi että elämästäni poistui (minut sillä yllättäenkin) mies joka merkitsi miulle paljon. Enkä oikein vieläkään pysty käsittämään MIKSI hän teki niin??? Joo tiedän en vastausta täältä löydä mutta kirjoituksesi herätti minut miettimään ...... onkohan hänkin ajatellut jotenkin noin ........Ikävöin häntä edelleen kovasti , ehkäpä myös siksi että asiat jäi jotenkin levälleen ja muutenkin........
Toivottavasti siulla on parempi onni ja kaikki päättyy lopulta hyvin :)
Tuo vai tuo eikun tämä ei sentään vaan toi tua . hah. hah.
Pitää poistua palstoilta ennen kun käy kuten aloittajalle, aika ikävään tyyliin huitelee ainakin tässä kohtaa.
Minun ajatukseni vangitsi mies joka on realistinen ja reilu ja samalla alalla kun minä.. Se vaan tapahtui sattumien kautta. Olin kyllä jo sinut jättänyt taakseni aikaa sitten tajuten pelisi! Joten sinun kevennyksille ei sikäli ole tarvetta...
Tietääkseni minun suhde kuviot ei oikeen kuulu sinulle enää, kuten ei sinunkaan minulle(miksi avautuminen) se vähän ihmetyttää. Mutta kun asian avasit niin ilmeisesti etsit jotain kevennystä. Omasta puolesta voin kertoa että kaikki on hyvin. Me tapailemme tämän miehen kanssa ja lähennytään kokoajan. Hän tuntuu olevan minulle se jota olen etsinyt, joo tiedetään että äkkiä kävi mutta annan mahdollisuuden koska hän on huipputyyppi, rehellinen, lämmin, intohimoinen! Hänellä on hyvä kroppa, treenattu ja sellanen ihana pilke silmissä. Meillä toimii henkisesti sekä fyysisesti ainakin nyt. Hänessä on paljon sinun vastakohtaa,kuten varmasti sinun tapaamassasi naisessa minuun verrattuna, joten tämä kaikki meni varmasti juuri kuinka pitikin. Siispä älä ihmeessä tuhlaa enää aikaa miettien josko minä miettisin/kirjoittelisin sinusta. Miksi ihmeessä tekisin niin? Tähän oli pakko vastata kun oli niin tutun tuntuista.
Vinkiksi muillekin että kuunnelkaa enemmän tunteitanne ja vaistojanne ja lähtekää suhteista heti kun alkaa tuntua että ahdistaa, niin ei jää sitä katkeruutta niin paljon hampaan koloon!
Yleensä ymmärrän edes jotenkin lukemani tekstin. Nyt en ymmärtänyt. Keskusyele kyseisennnaisennkanss, mjos mahdollista. Rehellisesti ja avoimesti.
Ei tuota kukaan ymmärrä! Katkeran miehen vouhotusta. Kirjoittaa naiselle ilm entiselle ja kertoo toisesta naisesta. Ilmiselvää katkeruutta. Liekö saanut takkiinsa
Onkohan aloittajan kirjoittama tarina tapahtunut vain tällä palstalla, kirjoittajan omien korvien välissä? Oikeasti ei mitään. "Kahdesti tarjosin mahdollisuutta asioiden selvittämiseen" - palstallekko huutelit? Entä jos kultasi ei ole kirjoitellut sinulle, vaan joku ihan vieras huvikseen vastailee viesteihisi ja sinä intona uskot kaiken. Tosiaankin valitset parhaat vastaukset, näinkö on? Kirjoitin tämän vain huvikseni ihmetellessäni miten ihmiset ottavat tosissaan tällaiset kirjoitukset.
Mulla on taasen leuat ihan kipeenä kun olen ottanut poskeen niin paljon Huh... Toki muakin on naitu pitkään ja hartaasti että jokin muukin on kipeenä ai ;)
En mä tienny enää miltä tuntuu kun nussitaan kunnolla no nyt muistin taas. Koklaappa sinäkin ton märehtimisen sijaan ja vinkki että ei se nainen rikki mene vaikka sille kunnollakin antaa.
.. Ei mul muuta. Hyvää kesää
Ap:lle Jos olet se henkilö mitä luulen. Älä siis huoli ei ole tapana täällä kirjoitella vaan puhua asiat suoraan ihmiselle. Nyt satuin selaamaan tätä sivustoa ja tämä osui silmiini ja uskomattoman tutun oloinen kirjoitus omasta alku kevään tapahtumasta. Kumpa olisit vaan sanonu suoraan,ettei kiinnosta niin that's it olisi säästynyt aikaa ja vaivaa. Temppusi oli selkärangatonta ja tiedän mikä ihminen nyt olet. Ja olit oikeassa en ollut ihastunut sinuun vaan siihen itse ihastumisen tunteeseen näin jälkikäteen ajatellen. Mutta se tapa,jolla teit sen oli väärin. Kaikkea hyvää sinulle ja kesän jatkoja!
Omaisivat edes ripauksen sydämen sivistystä.
Samaa mieltä.
Kyllä se on niin että vain narsisti jaksaa kirjoittaa itsestään tuollaisen sepustuksen anonyymille palstalle. Että tervemenoa vaan, ihmisiä on kuitenkin pallo täynnä, joten valinnanvaraa löytyy sille, kenelle tuo viesti on.
Olet itserakas ja lapsellinen, tuo kertomasi pelailu todistaa sen. Nyt olet katkera, kun toinen on unohtanut sinut eikä halua mitään. Olet jäänyt jumiin palstalle ja kuvittelet tekstien olevana häneltä. Mene hyvä mies pois palstalta. Nauti kesästä sinäkin. Häntä et enää tavoita.
Hyi, onneks ei ole minulle. :) En ottaisi tuollaista miestä, vaikka olisi viimeinen maailmassa. Ei tuollaisen kanssa pysty parisuhdetta rakentamaan.
Anna mä arvaan: sä olet mies, 176cm pitkä ja lihonnut kahtena viimeisenä vuonna lähes kohtuuttomasti. Länkisääret.
Olet jonkin sortin väliportaan pomo tai jokin asteen alarehtori. Pyörität työpaikallasi jotain haaremia ja flirttaat kaikkia ohikulkevia naisia. Naisen joka on työpaikallasi on oltava sinun puolella tai on sinua vastaan. Reittäsi on pakko puristaa tai heität tyypin ulos.
Montako akkaa sä olet jo pyörittänyt työpaikallasi? Ja jäit varmaan kiinni jo pari kertaa? Niin ja sitä yhtä et saanut.
Kostat sille, joka ei taivu riekutuksiisi. Taidat olla narsisti...? Haaremi ympärillä?
Jonkin vokin esimies?
Onko käytävälläsi talon Shuurin kopiokone ja onko huoneessasi 52 tuumanen LITteä näyttö? Parkkipaikallasi on takuulla Aaaudi..
Oma muijasi liehuu kotona pitsiyöpaidassa ja vonkaa sinulta luottokorttia timatit sormissa.
Auta armias jos et anna sitä....lapsesi kerjäävät pleikkarahaa. Arvostat pikkumustaa leninkiä ja korkkareita...
Olet kotisi raha-automaatii...oikea orja.
Hei!
Olen kyllä joskus kirjoitellut, mutta vain muutaman kerran. Mutta jos en ole enää kiinnostanut sinua, miksi olet ylipäätään lukenut tekstini?
Se on ihan satavarmaa, etten ole aina osannut ilmaista ajatuksiani ja vahvoja tunteitani oikealla tavalla. Ja olen varmasti loukannut sinua ja pahoittanut mielesi, vaikkei se ole ollutkaan koskaan tarkoitukseni eikä se ole ollut se asian ydin. Olen vaan ollut turhautunut, pettynyt ja ties mitä. Pyydän anteeksi.
Eipä se "yksi" panostanut silloin eikä nyt. Eikä tule panostamaankaan. No, lähisukulaisillani on kyllä melko hyvä käsitys ollut jo vuosia elämästäni.
Yllätyit viimeisimmästä ohjelmanumerosta? Miten niin ohjelmanumero? Muistelen sinun joskus aikaisemminkin vihjailleen jotain samankaltaista, mikä ei kyllä todellakaan kovin kivalta tunnu. Ja tämän tyyppiset asiat sinulta ovat olleet sellaisia, mitä en ole ymmärtänyt lainkaan.
Jotenkin tuntuu, että sinä olet tottunut jotenkin niin toisentyyppisiin naisiin ympärilläsi kuin minä olen. Ymmärrän oikeastaan vasta nyt, etten mitenkään olisi pystynyt vakuuttamaan sinua tunteistani sinua kohtaan, koska et vaan mitenkään pysty näköjään sisäistämään sitä, että minun käyttäytymiseeni vaikuttaa todella vähäinen kokemus. Enkä häpeä sitä.
En kiitä loukkauksista tms., mutta hyvää kesää sinullekin. Ja hyvää loman jatkoa.
Oikeesti... Tykkään susta vieläkin. Oot käsittänyt kaiken ihan väärin. Olin sekaisin tykkäämisestä.
Tekstin perusteella väittäisin että aloittaja on nainen. Tai sitten mies joka käyttää mekkoa :D
Ja olisinhan minä osannut tehdä päätökseni, jos vain olisin saanut tutustua sinuun. Ei minun kyvyssäni tehdä päätöksiä ole mielestäni mitään vikaa, toki olen harkitsevainen enkä mikään äkkinäinen tai äkkipikainen.
En minä ole vihannut tai inhonnut sinua ikinä, koska olen aina yrittänyt ajatella asioita myös sinun kannalta. Enkä minä ole kokenut olevani jotenkin poikkeuksellisen ihana yksilö, jota ilman et voisi elää. Sinähän saat käytännössä ihan kenet hyvänsä halutessasi, joten valinnanvaraa löytyy.
Tuntuu vain niin kovin pahalta, kun olet jotenkin onnistunut saamaan minusta vääränlaisen kuvan. Muistan itsekin, kun aikoinaan mietin sanomisiani jälkeen päin ja tajusin yhtäkkiä, että sinähän saatoit kenties käsittää sanani väärällä tavalla! En ikinä ole leikkinyt tms. kanssasi! En ikinä!
Minun on aina ollut vaikea päästää toista ihmistä ihan lähelleni. Taidan olla koko ajan vähän varuillani, kun en tiedä, mitä toinen ajattelee. En ole psykologi, mutta ehkä lapsuudellani on jotain tekemistä asian kanssa tai sitten ei. Joka tapauksessa en taida saada oikein suutani auki, jos toinen (=sinä) ei vaikuta yhtään kiinnostuneelta.
Olen elämäni aikana käynyt todella harvoin ravintoloissa. Ja esim. tanssilavojen etiketeistä ja säännöistä en tiedä höykäsen pöläystä. Sen verran vaan olen aina yrittänyt selvittää, missä voisin olla rauhassa ilman, että joku käy kyselemässä tanssimaan. Siis minähän olen tanssinut esim. valssia varmaan viimeksi vanhojentansseissa lukiossa. Että tälleen.
Kaipa olen mummomainen vähän joka tavalla. Henkisesti olen tavallaan ollut sitä varmaan koko ikäni, kun mietin mielenkiinnon kohteitani. Ulkonäöstä en viitsi mitään edes mitään aloittaa, loppumaton valitus.... Vaikka toisaalta en hirveästi jaksa stressata ulkonäön suhteen, on mitä on.
Ihan rehellisesti sanon vielä senkin, että en tosiaan ymmärrä, mitä todella pahaa tai väärää olen tehnyt, mistä sinulla olisi ollut oikeus raivostua minulle! Toki olen aistinut tuon jo kauan käytöksestäsi, mutta syytä en ole koskaan tajunnut. Nytkin vain vihjailit, mutta et kertonut sen tarkemmin, että minäkin tajuaisin.
Mitähän sanoisitte, jos näkisitte toisenne livenä?
Sanoisin, että "sie oot ihana!"
Ikinä en ole kirjoittanut kenestäkään. Olen kirjoittanut omista ajatuksista. Vähän harhaselta kuulostaa noi tekstit. Uskon että tää on harhasten ihmisten tyysija :)
Eiköhän ihmisestä muodosteta käsitystä ihan irl toimiensa mukaan. Tunteethan ne monesti vahvoina velloo, toisaalta järkeäkin aina tarvitaan. Itsessänikin on monenmoisia vikoja ja heikkouksia enkä välttämättä haluaisi kovinkaan helposti niitä jollekin purkaa ja näyttää. Onhan se toisaalta sitäkin ettei halua kenenkään elämää turhaan rasittaa. Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavina. Elämä on ja monella se on vaihtoa vaan seuraavaan, kun ei ole niin kivaa. Ei elämää voi luottamuksella rakentaa ihmisen kanssa, jolle elämän pitää olla pelkkää auringon paistetta.
Sillä jätin hänet, miehen rauhaan. En ole enää hänelle kirjoittanut. En roiku, en seuraa. En ole enää hänestä kirjoittanut. En siis ole aloittajan nainen.
Aloittajalta voisin kysyä, oletko aivan varma, että tapahtumien kulku meni noin? Oletko ajatellut, että nuo voivat olla oletuksiasi?
Sinuna ottaisin vastuun. Jos et ole saanut sanottua hänelle suoraan asioita, en ihmettele miksi tilanne on jäänyt avoimeksi. Kohteliaisuus ei ole sama, kuin totuuden pimittäminen.
Oletko kertonut hänelle totuuden vai jättänyt yksin ajatuksineen?
Tänne kirjoittelusta. Tämä on jokaiselle avoin paikka.
Vai loppukevennys! On sulla mies ainkin pistävä huumorintaju.
kaikki viestini.
Kirjoitit, että minulla on suhdeasiat läsnä. Mitähän tarkoitat "suhteella"? Kun ei minulla ole elämässäni rakkautta, hellyyttä tai seksiä lainkaan tätä nykyä. Siis ei yhtään. Ja mitä aiemmin koettuun seksiin tulee, niin olen ihan varma, että sinulla on ollut sitä melkoisesti enemmän kuin minulla siitä lähtien, kun ekan kerran nähtiin. Tosin eipä siinä elämän osa-alueessa ollut kehumista ennen sinun kohtaamistakaan. Tai lasketaanko, kumpi voittaa, jos pari kertaa vuodessa n. minuutin verran. Ihan oikeasti.
No eipä minulla ole tämän ns. suhteeni kanssa kunnon puhevälejäkään nykyisin, mutta aika samantekeväähän tuo oikeastaan on.
Olen todella pahoillani, että olen loukannut sinua jossain vaiheessa pahasti enkä edes itse tajua niin tehneeni. Kun vain tietäisin, mitä ihmettä olen hölmöillyt. Tarkoituksella en ainakaan missään nimessä ole ikinä halunnut mitään pahaa sinulle. Ja miksi ihmeessä olisin halunnut satuttaa sinua, itselleni rakasta ihmistä? Olen kaukana täydellisestä ihmisestä, mutta en usko kenenkään minua tuntevan pitävän minua jotenkin pahantahtoisena ihmisenä.
Jokin tässä häiritsee...."keinoilla, jotka eivät ole hyväksyttäviä" &"ohjelmasisältö"...
Oispa kiva jutella.