-15-16-vuotias tai sitä vanhempi (mielestäni nuorempi ei voi rakastaa, ihastua kylläkin voi)
-vähintään 1,5 vuotta seurustellut ja mielellään
vielä kauemmin tuntenut
-ja kun sitä todella tarkoittaa ja voi olla
aivan varma ettei kyse ole vain ihastumisesta.
Minusta vasta sitten voi toiselle sanoa rakastavansa ja sitä todella tarkoittavan. Muiden mielipiteitä?
-vähintään 1,5 vuotta seurustellut ja mielellään
vielä kauemmin tuntenut
-ja kun sitä todella tarkoittaa ja voi olla
aivan varma ettei kyse ole vain ihastumisesta.
Minusta vasta sitten voi toiselle sanoa rakastavansa ja sitä todella tarkoittavan. Muiden mielipiteitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alkuun kopioin toisesta täällä olleesta keskustelusta tekstin, mitä rakkaus mielelläni sisältää.
"Minun mielestäni nuorenakin voi rakastaa, mutta rehellisesti sanoen en ole ikinä tavannut 15-vuotta nuorempaa henkilöä, joka todella rakastaisi.
Minun mielestäni rakkaus on enemmänkin kuin tunne, siihen liittyy vielä paljon enemmänkin. Juuri sen takia rakkautta on edes niin vaikea määritellä, kun meistä kukaan ei tiedä, mitä se varmasti on. Vaikka tietäisi rakastavansa toista, osaako rakkautta silti määritellä? Tuskin. Monien 12-15 -vuotiaiden (pyydän anteeksi kohtalaisen karkeaa yleistystä) kuulee hehkuttavan heidän ihanasta rakkaastaan, ja kuinka sitä ihanaa rakasta niin rakastetaan. Muutaman viikon päästä "suhde" onkin sitten jo historiaa, tämä "poikaystävä" on vihattu, kusipäinen homo. Voiko todellinen rakkaus muuttua noin nopeasti vihaksi? Epäilen suuresti.
Pitääkö niin hienoa sanaa tuhlata aivan turhaan? Eikö sanan käyttöä voisi säästää siieksi, kun tietää sitä todella tarkoittavansa? Ensimmäiset ihastumiset usein sekoittaa rakastamiseen, mutta vähintään niiden jälkeen pitäisi jo tajuta, ettei rakkaus ja ihastuminen ole sama asia. Ihastuminen voi johtaa rakkauteen, mutta ihastuminen ei ole rakkautta.
Minäkin olen nuori, 16, ja seurustelen. Seurustelua on takana jo kohtalaisen kauan, ja pikkuhiljaa alkaa todella tuntua siltä, että alkaa tuntea toista enemmän ja enemmän, ja voi todella tarkoittaa sanoja "minä rakastan sinua". Vaikka sanat ovatkin kauniita, ne ovat vielä kauniimpia, kun ne merkitsevät sitä, mitä oikeasti ovat. Minun mielestäni ei ole mitään järkeä tuhlata kauniita sanoja asiaan, joka ei niitä sanoja vastaa.
Tähän väliin vielä hieman korjaamista kohtaan; "Minun mielestäni nuorenakin voi rakastaa, mutta rehellisesti sanoen en ole ikinä tavannut 15-vuotta nuorempaa henkilöä, joka todella rakastaisi."
En siis tuolla tekstillä tarkoittanut, ettei alle 15-vuotias mielestäni voisi tietää, mitä rakkaus on. Totesin vain, että en ole tavannut (ainakaan tähänastisen elämäni aikana) alle 15-vuotiasta, joka todella rakastaisi toista ihmistä - tässä tapauksessa tarkoitan poika - tai tyttöystävää. En sulje pois poikkeuksia."
___________________________________________
Tuohon tekstiin pohjustan siis vastaukseni.
Mielestäni voi sanoa rakastavansa, kun:
- Tuntee toisen ihmisenläpikotaisin
- Kunnioittaa, arvostaa, tukee ja luottaa häneen
- Seurustelusuhde ei ole leikkimielinen
- Kun todella tuntee sen olevan suurempaa kuin ihastus
Mielestäni tuolle ei voi asettaa mitään ikää tai seurustelumäärää/tuntemismäärää, sillä en minä usko, että rakkaus ikää katsoo (kuitenkin tapaa näitä varhaisteinejä ja siitä nuorempia, jotka käyttävät sanaa "rakastaa" vain kuullostaakseen vakuuttavammilta ja isommilta).
Myöskin, toiset seurustelleet parit voivat olla yhdessä enemmän kuin saman verran yhdessä olleet parit, ja yhdessä olemallahan toista oppii tuntemaan. Ei se aika siinä ratkaise.
Että näin :)
Minua itseäni alkoi häiritsemään kun täällä kaikki "rakastavat" jotain tyttöä/poikaa jonka ovat vasta viikon tunteneet. Ei silloin kyse ole rakkaudesta vaan ihastumisesta. älkää käyttäkö sanaa rakastaa turhaan, vasta sitten kun sitä oikeasti tarkottaa! En usko että 7-8-luokkalaiset tietävät mitä aito rakkaus on.
Onhan se aika hupaisaa, kun kuuntelee useimmiten 12-14 -vuotiaita (etenkin) tyttöjä, jotka niin rakastavat poikaystäviään (yhdessäkin on ehditty olla kunnioitettavat 1 tai 2 viikkoa), ja kun he parin viikon päästä jättävät uuden samanlaisen tytön takia edellisen tytön, poika on homo, hintti, gigolo sun muuta mukavaa ;)
..ei ole mitään sääntöjä! rakkaus on rajatonta.
Täällä kun on näitä viestejä lukenut, tuntuu että vain sitä omaa poikaystävää voi rakastaa. Ja se poikaystävä on kaikki kaikessa.
Itselläni ei ole poikaystävää, mutta luulen silti tietäväni mitä rakkaus on. Rakastan paria hyvää ystävääni. Voisin kuolla heidän puolesta. Haluaisin, etteivät he joutuisi kokemaan tuskaa, vaan voisin itseä kärsiä sen heidän puolestaan.
Eikö tämä rakkaus kuitenkin ole samanlaista poikaystävää kohtaan. Miksi poikaystävä on kuitenkin niin "yliarvostettu"?
Elinalla oli tekstissä melkoisen hyvä pointti.
Ei sitä koskaan ajattele tuota rakastamista ystäviin ja esimerkiksi vanhempiin, vaikka kyllä minäkin voinsanoa paria todella läheistä ystävää sekä vanhempiani rakastavani.
Se rakkaus on kuitenkin erilaisella tavalla ilmenevää kuin rakkaus poikaystävään, kaikkihan tämän tietävät.
Mutta Elinalla oli kyllä hyvä pointti asiassaan :)
Se sanotaan kerran, alttarilla.
Ja taas tätä samaa... Alkaa jo kyllästyttää. Minä olen sitten varmaan joku erikoistapaus, kun nykyinen poikaystäväni on ensimmäiseni ja myöskin viimeiseni. En vaihda poikaystävää viikon välein, kuten mielestänne tämän ikäisenä on tapana. Tänä vuonna vietämme seurustelusuhteemme 2-vuotispäivää.
Ei myöskään ole kyse siitä ettenkö saisi muita miehiä, ja siksi roikun tässä yhdessä ja ainoassa että edes joku olisi. Voin myöntää olevani ihan nätti ja siitä ei tosiaan ole kysymys, siis saisin varmaan muitakin, mutten tosiaan halua, koska haluan vain oman kultani ja häntä minä rakastan. Ja mikä järkyttävintä, kihlauduimme viime vuonna, eli aiomme tulevaisuudessa naimisiin!
Voin kyllä myöntää etteivät kaikki ikäiseni ajattele näin, tai tiedä mitä rakkaus on, ei varmaan monikaan vielä! Mutta ei voi pitää faktana, että ikäiseni ei kykenisi siihen.
Ei varmaan moni 15-16-vuotiaskaan tiedä mitä rakkaus on... Tässä ajan kuluessa seurustellessani olen oppinut ymmärtämään mitä se rakkaus on, ja erotan sen hyvin ihastumisesta!
Alussa oli tosi ihastunut poikaystävääni ja luulin kai sitä rakkaudeksi. Myönnän nyt ettei se sitä silloin alussa vielä ollut, vaan rakkaudeksi se on kehittynyt ajan kuluessa. Eihän ihmistä, jota ei edes tunne, voi vielä rakastaa..
KYLLÄ minä luulen tietäväni mitä RAKKAUS on. Ymmärrän kyllä myöskin, että minulla on varmasti vielä paljon opittavaa rakkaudesta..
Ja ensi vuonna kun minäkin täytän 15, olen kai sitten "virallisesti" kykenevä rakastamaan.
Eikös sinulla kirjoittaja juuri ollut tuo 15-v, rakastamisen alarajana! :)
Minuakin alkaa jo kyllästyttää kun kaikki sanoo et ei alle 15-vuotiaat voi rakastua.Rakkaus ei katso ikää ja se on tosi.Ite oon neljätoista ja tiedän rakastavani tyttöystävääni.Rakastaminen ja ihastuminen on ihan eri asioita.Ihastus iskee yhtäkkiä, oikea rakkaus ei syty hetkessä, vaan vähitellen.Se vie aikaa, että oppii tuntemaan toisen ihmisen.Silloin vasta voi rakastaa oikeasti.Luin meghanin kriteerit ja voin sanoa että täytän ne kaikki.Voisin vaikka kuolla tyttöystäväni puolesta enkä milloinkaan halua hänen joutuvan kärsimään vaan haluaisin itse kärsiä hänenkin puolestaan.Minuakin ärsyttää se kun monet sanovat olevansa rakastuneita, vaikka tuskin tuntevat toisiaan.Rakkautta ensisilmäyksellä ei ole.Ja rakastumisen ja ihastumisen erot huomaa vasta sitten kun saa itse kokea rakastumisen.