Sinä et tiedä.
Joskus minua itkettää jopa öisin, jos herään ikävään. Joskus makoillessani kyljelläni muistelen, kun makasit takanani kiinni minussa. Muistan kun ihmettelin sitä hyvänolontunnetta.. jonka kanssasi aina sain, vaikka usein olinkin surullinen.. mutta sinä veit voiton kaikesta. Miksi vieläkin kaivata näin. Miksi. Tiedän, millainen voit olla. Siksikin ehkä joskus mietin, millainen on hän, joka sinun rakkautesi saa. Luottamuksesi, sitoutumisesi.
Minä en ollut sellainen. En loppujen lopuksi. Monet asiat minua kaduttavat ja monta asiaa tekisin toisin. Ei se saisi sinua rakastamaan minua. Mutta niin. Jospa olisin osannut näyttää sinulle, miten paljon sinua rakastin..
Ja vieläkin. Miten paljon sinua yhä rakastan. Kaipaan niitä juttelujamme. Kaipaan ääntäsi. Kaipaan sinua niin kovin paljon. Kaipuu viiltää joka paikassa.
Ei me nähdä enää missään. En voi enää kysyä. Mutta voin haaveilla ja kävellä joku ilta sinne rannalle ja tähyillä ja kuvitella, että juuri silloin sinäkin tähyilet ja muistat, että kerran me sielläkin kohtasimme.
Sinun elämä. Ja minun. Kaukana sinusta. Mutta elävät haaveet ja häipyvät muistot. Muista minua joskus.
Joskus minua itkettää jopa öisin, jos herään ikävään. Joskus makoillessani kyljelläni muistelen, kun makasit takanani kiinni minussa. Muistan kun ihmettelin sitä hyvänolontunnetta.. jonka kanssasi aina sain, vaikka usein olinkin surullinen.. mutta sinä veit voiton kaikesta. Miksi vieläkin kaivata näin. Miksi. Tiedän, millainen voit olla. Siksikin ehkä joskus mietin, millainen on hän, joka sinun rakkautesi saa. Luottamuksesi, sitoutumisesi.
Minä en ollut sellainen. En loppujen lopuksi. Monet asiat minua kaduttavat ja monta asiaa tekisin toisin. Ei se saisi sinua rakastamaan minua. Mutta niin. Jospa olisin osannut näyttää sinulle, miten paljon sinua rakastin..
Ja vieläkin. Miten paljon sinua yhä rakastan. Kaipaan niitä juttelujamme. Kaipaan ääntäsi. Kaipaan sinua niin kovin paljon. Kaipuu viiltää joka paikassa.
Ei me nähdä enää missään. En voi enää kysyä. Mutta voin haaveilla ja kävellä joku ilta sinne rannalle ja tähyillä ja kuvitella, että juuri silloin sinäkin tähyilet ja muistat, että kerran me sielläkin kohtasimme.
Sinun elämä. Ja minun. Kaukana sinusta. Mutta elävät haaveet ja häipyvät muistot. Muista minua joskus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän me olla kun juteltu
Ollaan me saatettu tehdä muutakin. Minä ja hän.
Sinä olet maailma suurin typerys jos et tajua itse ettei kukaan kirjoita noin, ellei kyse ole siitä suuresta rakkaudesta. Miksi annat hiekan valua sormiesi välistä?
Voi kyllä minä tajuan.. ja kyllä minä hänellekin siitä joskus mainitsin..
Mitähän tuo nainen oikein tarkoittaa? Jotakin tuttua tuossa tarinassa kyllä on...
Laita rakkaallesi viestiä, milloin olet menossa rannalle, jossa kohtasitte. Jos hänkin rakastaa vielä sinua, hän tulee kyllä paikalle. Ja viesti tietenkin henkilölle itselleen, ei ikäväpalstalle.
Hän ei koskaan sanonut rakastavansa minua, olevansa rakastunut.. saattoi mainita joskus. En kerta kaikkiaan kehtaa enää tapaamisia kysellä.. siksi tänne kirjoitan.
Tästä nousi mieleen sanottavaa...Haluaisin kertoa hänelle, että asia on ollut yhteinen ja vaikka toisen rakkaus olisikin ollut voimakkaampaa, niin se ei yhtään vähennä yhteisen kokemuksen merkityksellisyyttä ja tärkeyttä. Ei vika ollut sinussa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, elämä on monimutkaista. Jos joskus näitä luet.
Kaipaan kyllä vieläkin sinua J.
Onko siellä kuplassasi seisomakorkeus. Mites, pytyykö siellä nukkumaan suorana tai kyljellään kun se näyttää niin pieneltä?
Kertoiko selkeästi syyn miksette enään tapaa? Rakkaus yksipuolisena on rankkaa. Kunhan ymmärrät ne syyt miksi luopui sinusta. Sekin jo helpottaa kun tietää ettei vaan rakastanut. Koitahan toipua äläkä haikaile sellaisen perään joka ei rakasta.