Koitan saada järkeä tähän monimutkaiseen maailmaan.
Mihin muottiin ihmisen pitäisi tässä usein ulkonäöllisesti sairaassa maailmassa sopia? Jos olet pikkusen lihava, lihava tai oikeasti lihava muut näkevät oikeudekseen kommentoida sitä. Mutta millä hiton oikeudella he sitä kommentoivat? Ei hoikkuus ihmisestä automaattisesti kaunista tee. Olen nähnyt ihan vitun rumia hoikkia ihmisiä mutten kommentoi että heidän pitäisi käydä plastiikkakirurgilla. Ihmiset pitäisivät sitä epäkohteliaana- mutta jostain syystä ihmiset eivät huomaa tekopyhyyttään. Toisaalta olen nähnyt hyvinkin kauniita lihavia miehiä ja naisia - miksi näille ei anneta tarpeeksi krediittiä?
Mutta luonnollinenkaan hoikkuus ei ole okei - ei todellakaan. Heti ollaan vaatimassa lihasta, sanotaan myös sairaalloisen alipainoiseksi jne. Kuiskutellaan samalla tavoin kuin lihaville. Tuputetaan ruokaa jne. Luullaan anorektikoksi, ortorektikoksi tai bulimikoksi.
Tuntuu että ainoa sallittu kroppa on fitnesskroppa - mikä on roskaa koska on miltei mahdotonta ylläpitää optimaallista kisakehoa koko aikaa. Ja onhan se tosi itsekästäkin ja tylsää viettää tunteja salilla itseään peilaillen ja selfieitä ottaen. Mä en kauaa sellasta kattoisi. OIKEAAKIN ELÄMÄÄ pitäisi elää. Ihan säälittää sitten niiden puolesta kuinka itteensä he ottaa jos keho sattuisi rupsahtamaan.
Minne käsitys normaalista kropasta on kadonnut?
Olen siis ylipainoinen, sujuvasti pikkuhiljaa laihduttava mies. Olen myös huomannut sen että lihavuuteen reagoidaan miehillä eri tavalla kuin muilla. Vaikka kasvaessa ulkonäköpaineet oli pojillakin tosi kovat - olen siis syntynyt 90-luvulla. Välillä tuntuu että olisin kuin teinityttö ulkonäköni kanssa. Olen lihava mies eikä kukaan esim. kaupassa kuiskuttele jne. Pystyn kuitenkin vaikeasta lihavuudesta huolimatta liikkua ketterästikin. En esim. hengästy kovin paljoa, mutta hikoilen sitäkin enemmän - mikä on epämiellyttävää tietysti niin itsestä kuin muistakin. Jos olisin hoikka mies asiasta sanottaisiin - että pitäisi saada lihasta. Esim. vähän pehmeä urheilullinen mies myös kelpaa. Mutta kun tullaan naisiin hoikkuutta, lihavuutta - normaaliuttakin arvostellaan ja äänekkäämmin.
Mutta toisaalta tuntuu että ihmiset ovat liian ulkonäkökeskeisiä mikä tekee heistä tylsiä - ei voi edes kunnollista älyllistä tai henkistä keskustelua käydä.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Neuvoja?
Miksi läskivihataan?
4
180
Vastaukset
- absurdi13578
WTF!?
- eimilläänpahal
Lihaviin ihmisiin kohdistuu negatiivisia adjektiiveja ihan ymmärrettävästi. Lihavat eivät ole mukavaa katsottavaa. He ovat luonteeltaan laiskoja ja samattomia, koska ovat päästäneet itsensä lässähtämään. He haisevat ihville, koska eivät pysty peseytymään hapanta hikeään.
Ikävä kyllä he usein myös valittavat lihavuudestaa ympäristölle. Manaavat laihduttamista yms. Ei kukaan sellaista jaksa kuunnella.
Entäpä sairaudet. Me kaikki veronmaksajat joudumme maksumiehiksi, kun näitä läskipalloja on niin paljon nykyään. Yhteiskunta ei kykene tähän.
Lihavat vievät tilaa. Jokainen joka on joutunut istumaan linja-automatkan 200-kiloisen vieressä, muistaa matkan loppuelämänsä. - Teejotainäläruikuta
Ulkonäkö on ihmisille ollut tärkeä asia tuhansia vuosia ja joka maailman kolkassa. Jonkun häviäjä osapuolen ruikutus tällä palstalla tuskin muuttaa mitään. Lihavuudelle toisin kuin monelle muulle asialle, voi kuitenkin tehdä jotain, mikä tekee tällaisista purkauksista melko säälittäviä. Tosin se, että on päästänyt itsensä tuohon kuntoon kertoo jotain. Tahallinen itsensä huonoon kuntoon laittaminen ja sitä kautta veronmaksajien taakaksi ei aivan yksiselitteisesti ole edes yksityisasia. Tupakoitsijat ja alkoholistit on jo verojen kautta saatu jonkinlaiseen vastuuseen, mutta kuinkas verotetaan grillimakkarat.
- Mayja-70
Tarkotukseni ei ole loukata ajatuksillani ketään. Puhun myös omastakokemuksestani.
Itse aloin syödä koululaisena hermostuessani kokeista. Sitten tuli makeanhimo. Lohdutussyöntiä. Ikävystymiseeni lääkkeenä. Seurassa toisten kanssa.
Ovatko nämä sinusta kunnioitusta herättäviä syitä täyttää vatsansa kohtuuttomasti?
Kun alan levitä normaalipainon alarajalta yli ihanepainoni, teen sen koska olen menettänyt hallinnan olosuhteissani. Elän elämää, jonka toiset sanelevat ja johon pakottavat minut. Olen läsähtänyt, väsähtänyt ja ruoka on korvike puutteseen.
Kunnioitettavaako? Ihailtavaako? Tasapainoista elämääkö? Ei minusta!
Jos menetän itsekunnioitukseni, on ymmärrettävää, että menetän sen lihavaankin.
Säälin heitä. Arvelen heidän olevan työttömiä, takapakkeja saaneita. Masentuneita.
Sellainen eämäntapa tarttuu. Ystäväni ja tuttavani ovat kaikki aina laihoja.
Kun itse lihon, ei tulisi mieleenkään tuppautua toisten seuraan, vaan yritän saada lihomisen syytkorjatusi, niin kilot valuvat pis. Terveellisesti syömällä ja liikumalla.
Olen syönyt keskimäärin 1900kca ja 1h30min./pvä 3 viikkoa ja laihtunut 4.4kg.
Vaatteet saa vaihtaa pienemmäksi joka viikko. Pitäisikö nutrata noeampan painonlaskuun? En tee sitä,vaan nautin uudesta hedelmä ja vihannessadosta.
Kaupungilla ollessni kauhistuin nähdessäni miesten, naisten olevan kuin raskaina.
Vaatetus kuin pimeässä rättilaatikosta haalittua. Urheilukengät hameen kanssa!
Kansa on köyhää ja masentunutta! Kykenemätöntä valitsemaan vastuullisesti.
Ei se hyvinvointi tupakalla,alkoholilla ja rasvalla, sokerilla kohene.
Kun aikuisten elämäntapa on sellainen, mitä lasten voi olla?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1662747
- 2011997
- 711746
- 921648
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.451514Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91471- 791151
- 811060
- 951019
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes193976