Miksi läskivihataan?

WTF!?

Lihaviin ihmisiin kohdistuu negatiivisia adjektiiveja ihan ymmärrettävästi. Lihavat eivät ole mukavaa katsottavaa. He ovat luonteeltaan laiskoja ja samattomia, koska ovat päästäneet itsensä lässähtämään. He haisevat ihville, koska eivät pysty peseytymään hapanta hikeään.

Ikävä kyllä he usein myös valittavat lihavuudestaa ympäristölle. Manaavat laihduttamista yms. Ei kukaan sellaista jaksa kuunnella.

Entäpä sairaudet. Me kaikki veronmaksajat joudumme maksumiehiksi, kun näitä läskipalloja on niin paljon nykyään. Yhteiskunta ei kykene tähän.

Lihavat vievät tilaa. Jokainen joka on joutunut istumaan linja-automatkan 200-kiloisen vieressä, muistaa matkan loppuelämänsä.

Ulkonäkö on ihmisille ollut tärkeä asia tuhansia vuosia ja joka maailman kolkassa. Jonkun häviäjä osapuolen ruikutus tällä palstalla tuskin muuttaa mitään. Lihavuudelle toisin kuin monelle muulle asialle, voi kuitenkin tehdä jotain, mikä tekee tällaisista purkauksista melko säälittäviä. Tosin se, että on päästänyt itsensä tuohon kuntoon kertoo jotain. Tahallinen itsensä huonoon kuntoon laittaminen ja sitä kautta veronmaksajien taakaksi ei aivan yksiselitteisesti ole edes yksityisasia. Tupakoitsijat ja alkoholistit on jo verojen kautta saatu jonkinlaiseen vastuuseen, mutta kuinkas verotetaan grillimakkarat.

Tarkotukseni ei ole loukata ajatuksillani ketään. Puhun myös omastakokemuksestani.
Itse aloin syödä koululaisena hermostuessani kokeista. Sitten tuli makeanhimo. Lohdutussyöntiä. Ikävystymiseeni lääkkeenä. Seurassa toisten kanssa.
Ovatko nämä sinusta kunnioitusta herättäviä syitä täyttää vatsansa kohtuuttomasti?
Kun alan levitä normaalipainon alarajalta yli ihanepainoni, teen sen koska olen menettänyt hallinnan olosuhteissani. Elän elämää, jonka toiset sanelevat ja johon pakottavat minut. Olen läsähtänyt, väsähtänyt ja ruoka on korvike puutteseen.
Kunnioitettavaako? Ihailtavaako? Tasapainoista elämääkö? Ei minusta!
Jos menetän itsekunnioitukseni, on ymmärrettävää, että menetän sen lihavaankin.
Säälin heitä. Arvelen heidän olevan työttömiä, takapakkeja saaneita. Masentuneita.
Sellainen eämäntapa tarttuu. Ystäväni ja tuttavani ovat kaikki aina laihoja.
Kun itse lihon, ei tulisi mieleenkään tuppautua toisten seuraan, vaan yritän saada lihomisen syytkorjatusi, niin kilot valuvat pis. Terveellisesti syömällä ja liikumalla.
Olen syönyt keskimäärin 1900kca ja 1h30min./pvä 3 viikkoa ja laihtunut 4.4kg.
Vaatteet saa vaihtaa pienemmäksi joka viikko. Pitäisikö nutrata noeampan painonlaskuun? En tee sitä,vaan nautin uudesta hedelmä ja vihannessadosta.

Kaupungilla ollessni kauhistuin nähdessäni miesten, naisten olevan kuin raskaina.
Vaatetus kuin pimeässä rättilaatikosta haalittua. Urheilukengät hameen kanssa!
Kansa on köyhää ja masentunutta! Kykenemätöntä valitsemaan vastuullisesti.
Ei se hyvinvointi tupakalla,alkoholilla ja rasvalla, sokerilla kohene.
Kun aikuisten elämäntapa on sellainen, mitä lasten voi olla?