Täällä puhutaan narsismista mutta taitaa olla niin että noilla henkilöillä on montakin eri häiriön tyyppiä yhtäaikaa....kuin sekoitus noista persoonallisuuhäiriöistä.
Monihäiriöiset
Moni_on_moni
1251123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Totta puhut.
Puolisollani on diagnosoitu persoonallisuushäiriö kymmeniä vuosia sitten. MUTTA hän on ollut nuoresta asti narsistinen ja tämä persoonallisuushäiriö vielä pahentaa tilannetta. Jostain kummasta hänelle on vielä tempaistu lausuntoihin masennus ja muistisairaus. Ei hän kyllä kotioloissa masentuneelta vaikuta, eikä muistissakaan näytä olevan vikaa. Ilmeisesti hän saa verhotuksi todellisen minänsä näiden "tautien" taakse ja saa sitäkautta oikeuden alistaa ja kiduttaa meitä perheenjäseniä kotona.
Tilanne tällä hetkellä on se, että olemme käyneet hänen kanssaan läpi kaikki terapiat, yksin ja yhdessä eikä mistään ole ollut apua. Hän vetää vastaanotolla ja terapiassa omaa rooliaan ja antaa eri kuvan itsestään kuin todellisessa perhe-elämässä on. Tämä hänen huiputuksensa on johtanut siihen, että enään en saa mistään tilanteeseemme apua.
Avioliitto on muuttunut hoitosuhteeksi. Tunteita ei ole eikä minkäänlaista onnentunnetta ole ollut tässä parisuhteessa ollut kymmeniin vuosiin.
Viimeinen niitti tuli eilen, kun täysi-ikäinen lapsemme kertoi isänsä touhuista eilen illalla viestillä. Miten isä soittelee hänen kavereilleen ja käy päivittäin lapsemme kavereitten luona. Kun lapsemme piipahtaa viikonloppuna kotiin, mies aloittaa riidan ja aliarvioinnin ja haukkumisen lastamme kohtaan. Viime viikonloppuna mies käski lapsemme lähteä pois. Hän lähti. Jälkeenpäin mies käänsi tekemisensä minun syykseni. Sen hän tekee aina. Lapsemme ei voi tuoda seurustelukumppaniaan kotiin "näytille", koska pelkää isänsä pilaavan senkin suhteen.
Itse olen henkisesti aivan loppu tämän miehen takia. Päivästä toiseen kuuntelen samaa epätoivoista haukkumista ja syyttelyä. Hän ei osallistu mihinkään omakotitalon työhön, makaa vain täysihoidossa päivät pitkät. Raha-asiat ovat rempallaan (olen yrittänyt maksella hänen velkojaan, mytta nyt lopetan senkin) ja silti mies pitää itseään jumalasta seuraavana.
En pääse yksin minnekään, en edes kauppaan. Jos leikkaan nurmikkoa, mies istuu autossa tai puutarhatuolilla ja kyttää tekemistäni. Minulla ei ole mitään yksityisyyttä, omaa elämää. Mies on vuodet alistanut, haukkunut, syytellyt ja vienyt itsetunnon. Ystäväni ovat kaikonneet kahta lukuunottamatta. Ja heidänkin kanssa pidän salaa yhteyttä iltaisin viesteillä. Sisarussuhteeni on myös saaneet stopin mieheni toimesta.
Olen hakenut apua terveyskeskuksesta, missä tiedetään tilanne. Sain sieltä puolisolle lähetteen mielenterveyskeskukseen, missä töpeksittiin koko avunantaminen lukemalla lähete sanasta sanaan ja kerrottiin vielä miten olin ottanut yhteyttä terveyskeskuslääkäriin puolison mielenterveys- läheisriippuvuus ja narsismioireiden takia ja pyytänyt hänelle lähetettä mielenterveystoimistoon. Eivät varmasti tienneet mitä tämä lukeminen aiheutti minulle kun pääsimme kotiin. Tai eivät välittäneet.
Tiedän, että ainut vaihtoehto tässä tilanteessa on avioero ja erilleen muuttaminen. Mutta miten? Pienellä paikkakunnalla ei niin vain pääsekään eroon narsistista kuten moni kuvittelee. Lähestymiskiellot eivät auta mitään vainoharhaiselle, eikä psyykkisesti häiriintyneelle ihmiselle. Miestäni eivät koske lait ja määräykset, hän saa omasta mielestään elää miten tahtoo.
Nyt pyydänkin ihan asillisia neuvoja, miten pääsen hienovaraisesti monisairaasta narsistista eroon? Toivottavasti, joku edes ymmärtää, ettei tälläisestä suhteesta lähdetä kahta kättä heittäen, suhteesta missä ei mistään asiasta ei voi puhua kuten aikuiset ihmiset keskenään. Eikä tiedossa ole sopueroa. Vaan eron jälkeen vainoamista ja painostamista. Onko minulla mitään mahdollisuutta saada häntä psykiatriseen laitoshoitoon ja sitä kautta "kypsytettyä" eroon?
Sielu huutaa vapautta ja omaa rauhaa.
"Pienellä paikkakunnalla ei niin vain pääsekään eroon narsistista kuten moni kuvittelee."
Ihan ensimmäiseksi. Jos joku tietää mitä on narsismi, niin ei varmasti kuvittele, että pienellä paikkakunnalla heistä pääsee eroon.
Minä olen kehoittanut miettimään muuttoa ensimmäiseksi. Henkilökohtaisesti minun mielestäni ei ole oikein muuta todellista mahdollisuutta.
Kysymykseksi jää, että miksi et ole lähtenyt aiemmin.
Minua väsyttää kun ihmiset aina sitten yksioikoisesti ihmettelevät miksi on yhteydessä narsistiin vanhempaan, kun eivät he voi kuvitellakaan mitä kaikkia ihmeellisiä mutkia siinä voi olla miksi siihen joutuu, vaikkei haluaisikaan, enkä minä niitä kaikkia ulkopuolisille ala selostamaan.
Tuskin olisi kovin narsistista kysekään, jos matkassa ei olisi mitään ihmeellisiä mutkia.
Onpa kummaa. Vastasin ihan toiselle kirjoittajalle, mutta sinä tyrkkäsit taas kerran itsesi väliin kuvitellen, että sinusta puhutaan. Aiempi kirjoittaja oli käsittääkseni narsistin (monihäriöisen) vaimo ja hänelle vastasin
Annathan myös muiden kirjoittaa omista asioistaan ja muiden vastata.
"Nyt pyydänkin ihan asillisia neuvoja, miten pääsen hienovaraisesti monisairaasta narsistista eroon?"
Niin tilanteesi kuullostaa aika vaikealta ja osittain ristiriitaiseltakin. Alkuun kerrot että olette käneet kaikki terapiat yksin ja yhdessä , jota taustaa vasten kuullostaa kummalliselta jos nuo lähetteen diagnoosit tulivat puolisollesi yllärinä mielenterveyskeskuksessa.
Kun ja jos puolisollasi on nuo mainitut diagnoosit, niin ne hän on saanut jo silloin kun olette niissä terapiossa käyneet, psyk. puolen diagnoosit tekee psykiatri ja lain mukaan potilaalla on oikeus tietää mitä hänen potilasasiakirjoissaan lukee, mistä syystä hänelle on varattu aika mielenterveyskeskuksesta
Mutta muuten tilanteeseesi liittyen kehoittaisin ensimmäiseksi hakemaan apua edelleen sieltä terveyskeskuksesta, jossa tilanteenne/puolisosi sairaudet ovat jo tiedossa. Tällä kertaa ny vain haet apua itsellesi, kerrot olevasi henkisesti loppu, ettet jaksa enää olla psyykkisesti sairaan omaishoitajana ja haluat tukea ja apua avioeroa varten, siinä kohtaa selvittelyyn tulee varmasti mukaan myös sosiaalipuolen työntekijä, josta saat apua käytännön, asumisen ja raha asioiden järjestelyyn...
Myös voisit ottaa yhteyttä Suomen mielenterveysseuraan saadaksesi asiallisia ja ammatillisia neuvoja omaan tilanteeseesi , kun nää netin keskustelupalstat ei ihan paras paikka siihen avunhakemiseen kuitenkaan ole, eivät kykene konkreettisesti auttamaan...
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin
Mitä tulee tuohon
"Onko minulla mitään mahdollisuutta saada häntä psykiatriseen laitoshoitoon ja sitä kautta "kypsytettyä" eroon?"
Niin mielenterveyspuolen laitospaikat on niin alasajettuja, että tuskin pelkästään tuo "eroon kypsyttely" riittää ainakaan tahdonvastaiseen hoitoon. Tästä nyt voit jotenkin päätellä täyttääkö puolisosi alla mainitut kriteerit
"Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:
1 Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
2 Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3 Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä"
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00512
Mitä tulee tuohon eroprosessiin, niin hyvin usein tämmösissä tapauksissa sitä hienovaraista ratkaisua/eroa ei ole mahdollista saavuttaa jos toinen osapuoli on mielisairas , yhteistyökyvytön ja vastustaa eroa. Sitä sitten joutuu ikäänkuin itse tekemään sen työn, siitäkin huolimatta että pelottaa.
Monet naiset ovat joutuneet lähtemään salaa,/pakenemaan henkensä edestä ns. kahta kättä heittäen, pakoilemaan ja piiloutumaan ainakin alkuun, osa pidemmänkin aikaa, turvakotiin voi myös mennä, se ei ole pelkästään lapsiperheitä varten. Asiakkaina on nykyään jopa vanhuksia, jotka ovat paossa aikuisia lapsiaan...
Minä taas en vastannut sinun kommenttiisi, vaan kommentoin muuten vain aiheesta, en luullut sinun tarkoittaneen minua.
Kommentoin siksi, että olen saamaa mieltä kuin yllä kirjoittanut, ettei narsistista pääse helposti eroon esim. pienellä paikkakunnalla.
nyt kävi sinulla kuten minulla aiemmin, kun luulin omaa viestiäni seuranneen viestin tarkoittavan minua.
Vielä pahempaa! Älä yritä selittää. (Äläkä ala kilpailemaan minun kanssani, nyt puhutaan aloittajan asiasta. piste.)
Miksi et lähde elämään omaa elämääsi? Jätä se ja lopeta valittaminen. Aloita oma elämä
Aloittajalle sanoisin, että pitää varmasti paikkansa, mutta narsismi on varsinainen ja yhdistävä pääpuheenaihe. Narsismi on sen kaiken muun todellinen huippu. Niinkin vakava ongelma kuin alkoholismi jää narsismin peittoon samassa henkilössä.
Kerro hänelle asiallisesti, loukkaamatta tosiasiat miksi haluat päästä hänestä eroon. Jotta myöhemmin ei tule väärinkäsityksiä.
Jos kysymyksessä on narsisti, samat luonnonlait muiden kanssa eivät päde. Myöhemmin voi joka tapauksessa seurata mitä tahansa...
Vaikka oma havaintoni omasta narsisti-spykopaatistani on, että toissijainen lähde, mitä ex-puolisokin edustaa, on erityissuojelun ja palvonnan kohteena--- ainakin ulospäin. Ovat narsistille tärkeitä pätemisen aiheita joita esitellään edelleen ihmisille.
Soita naisten linjan maksuttomaan numeroon 080002400
Monihäiriöisen oireita:
-Jatkuva valehtelu
-Psykopatia
-Narsistinen persoonallisuushäiriö
-Ryhmätyöhön kykenemätön
Miten listaa voisi jatkaa?
Miten heitä voi auttaa?
Lähellä olevat ihmiset ottavat huomioon luonnehäiriön niin ettei häiriöstä ole haittaa.
Luonnehäiriöistä tai persoonallisuushäiriöstä ei parannu.
Kuulin hyvän, viisaan neuvon.
Hankkiudu eroon ihmisestä joka vähättelee sinua.
"-Ryhmätyöhön kykenemätön"
Valitettavasti toimii ryhmissä jo senkin takia, että saa lähteitä ja saa johtaa ja pelata siellä niitä pelejään ja ottaa ryhmän kunniaa itselleen...
Oma neuvoni on, että soita Narsistien tuki -ryhmään ja pyydä itsellesi tukihenkilö, ja kaikki apu mitä tarjoavat. Tästä et kerro kenellekään, edes terveyskeskuksessa. Hanki salaa mieheltäsi, ja lähipiiriltäsi, turvapaikka, asunto, paikka johon voit kadota nopeastikin. Älä luota narsistiisi yhtään sen jälkeen kun olet ilmoittanut erosta. Tukihenkilö tietää mistä on kyse, kuuntelee ja osaa neuvoa.
Oma "sotani" ja vainoamiseni eli eroni kesti vajaan kolme vuotta, mutta nyt narsisti on kadonnut täysin elämästäni. Vaadittiin poliisi, käräjätuomari, lähestymiskielto jne. Mutta nyt olen vapaa ja terve! Kannatti nähdä kaikki se vaiva, pelko ja surukin.
Koskaan ei ole liian myähäistä riuhtaista itsesi irti ja tuntea rauha elämässä. Hienovaraisesti ja sopuerona se ei tule koskaan tapahtumaan ja tämän varmaan tiedätkin.
Persoonallisuushäiriöiden Mix, sekoitus. Tyylipuhdas persoonallisuushäiriö, voiko sitä edes olla? Eiköhän ne kaikki oireile "rakkikoirana" sekoituksena eri häiriöistä.
Yksi häiriö voi olla että on kateellinen kaikesta ja kaikille. Se on aika rasittava häiriö seurata vierestä.
Samoin kuin se että pitää voittaa joka asiassa ja lauseessakin.
Mikset voi narsistina hyväksyä jonkun ihmisen kateellisuuden tunnetta, ei sinun siihen tarvitse osallistua, mutta miksi hän itse ei saa tunnettaan tuntea?
Olen kyllä kohdannut paljon kaltaisiasi, tällä hetkellä on meneillään kikattelevan naisen kammoksujat, hiukanko tulee seurattua erinnäisten narsistien kommentteja jotka kommenteillaan aina lopulta saavat hymyn kikattelijankin huulilta hyytymään.
Joukkonarsismissa on mitä ilmeisemmin kyse vallasta ja hallitsemisesta, toisaalta se ei eroa koulukiusaamisesta mitenkään, tosin sen tekee lauma aikuisia ihmisiä ja kun muutkin "ovat samaa mieltä" näin joukon jokainen narsisti kuvittelee toki olevansa järkevä ja oikeassa. Tosin osa porukasta ei tajua, että joukkoon saattaa kuulua myös joojoo ihmisiä jotka ovat aina samanmielisiä vaikka näin ei todellisuudessa olekkaan, mutta eivät näe vaivaa alkaa jauhaakkaan aiheesta.
Mut lopputulos on jo selviö, torstaina kikateltiin hillittömästi koko päivän, juuri muiden ääniä en kuullutkaan, tänään kikattelu oli vaimeampaa, liekö jo , joukkonarsismi purrut, vai olikohan vaan tänään vaimeampi päivä no pari viikkoa lomanalkuun,ans katsoo ehtivätkö nujertaa siinä ajassa. Joukkonarsistit, eivät hyväksy erinlaisesti toimivia ihmisiä. Ja tässäkin mainitsemassani tapauksessa varatut horaskut olivat äänekkäämpiä tuomitsijoita.
Kateellisella on "kaksi vaihtoehtoa".
Tuhota kateuden kohde tai samaistua siihen. Samaistumalla esimerkiksi hankkimalla samanlainen tai parempi auto.
Naureskelu ja kikattelu ovat yksi pahimpia kiusaamisen muotoja. Osoittaa vain kiusaajan lapsenasteelle jäämistä.
Narsistin yksi tyypillisimpiä kiusaamisen tapoja on saattaa uhri naurunalaiseksi. Samanlaista kuin koulukiusaaminen.
Entä miten uppoaa aikuiseen koulukiusaamisen kaltainen kikattelu?
Kysypä nimimerkiltä "kylläHootossaa", joka kertoi kokemastaan.
Siis kyllä tämä nainen siis kikattelee ehkä koska on hermostunut ja uudessa työpaikassa, juuri tajusin, että ehkä ei niin tuttavallinen kannattaisi olla alussa ventovieraille ihmisille. Tällä hetkellä kikattelu on vähentynyt, voi toki johtua kiireistäkin, eikä se nyt niin kauheesti oikeestaan kiinnosta, mut normaalityöntekijöillä ei ole aikaa pitää hauskaa, nykyään vain pomojen kopissa saa olla hauskaa, muut jos yrittää niin ne on häiritseviä ja kovaäänisiä. Et kyllä tää kikattelu on tavallaan monisävyinen tai siis herättää eriäviä tunteita eri ihmisissä.
Ehkä monikaan ei tiedä muista etunimeä, hän on ainakin minulle kikattelija, tosin joku muu sen nimen ensin antoi ilmastessaan ärtymystä jonka kikatus hänessä sai aikaan. Tähän nauruun ei siis osallistu muut, vaan on sellainen yksinnauraja tapaus.
Niin mitäpä tälläinen alhainen työntekijä, jolta on esimiestaholta viety ilo,nautinto ja hauskuus työstä, on arvostelemaan "parempaa väestöä, jostain syystä toki meidän joukoista ei ole koskaan ollut tunkua esimiestasoisiin hommiin. On nimittäin nähty, ettei sitä kannata himoita. Ei oo sen fäärtti. Olisko jopa narsistin hommaa? Lisäänkö, että yksinäisten narsistien jotka veivät työilon, innon työntekijöiltä ja siirsi ilon vain itselleen kuuluvaksi. ohjeet kuulemma ilkeilyyn tulivat ylemmältä taholta. Liekö joku psykopaatti herra valvira taas asialla, työhyvinvoinnin asiantuntija. No nii käy aina jostain löytyy joku kateellinen ulkopuolinen joka haluaa työnilonkin muilta murtaa saadakseen oman lompsansa paksuksi..
Narsisti ei mene lääkäriin, koska hänessä ei ole mikään vialla.
Uhrin diagnoosiksi voi tulla epämuotoinen
persoonallisuushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, keskivaikea masennus. eli epämääräisiä milloin mitäkin.
Kunnes yksi uusi viisas lääkäri totesi että PTSD eli traumaoireista johtuu vaivani ja totesi vielä että diagnoosin tuijottamisen sijaan tärkeämpää on yksilön toimintakyky.
Eli narsistilla kun ei ole omatuntoa ja normaalisti ajattelevia aivoja, olkoon diagnoosi vaikka täyskusipäisyys. Hänen toimintansa perusteella kun arvio on epäinhimillinen hirviö. Joka ei tautiluokituksilla aukene.
Tärkein mittari on siis toimintakyky, teot.
Muut keskittykööt oman toimintakykynsä kehittämiseen, sillä toisinkuin narsistit, me voimme muuttua.
Juuri tuollaisia diagnooseja sain kun ensimmäistä kertaa menin hakemaan apua vuosikausien kiusaamiseen jota sain siis kohdata omassa lapsuudenkodissani ja vielä myöhemmin koulussa. Olisi pitänyt silloin heti ymmärtää että kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä vaikka skitsofrenia-diagnoosinkin sain myöhemmin. Käytyäni jonkun aikaa psykiatrisessa hoidossa aloin kuvittelemaan että voin korjata vanhempani ongelmat ja aloin etsimään vikaa itsestäni, vaikka se vika oli kyllä enimmäkseen siinä ympäristössä jossa _jouduin_ elämään ilman mahdollisuutta pakoon (koska olin lapsi). Eli tilanteeni meni vain pahemmaksi. Ei näitä narsismi-asioita mielenterveyspuolella juurikaan ymmärretä, sen olen kyllä huomannut.
Jatkoa: En tiedä johtuuko siitä että suht. normaalin lapsuuden ja elämän elänyt ei halua ymmärtää miten kamalia omat vanhemmat voivat olla lapsiaan kohtaan, joten sen aikuisen lapsen ongelmiin etsitään sitten syytä siitä lapsesta itsestä (vaikka paha olo on vain reagointia) tai jostain aivojen kemiallisesta epätasapainosta.
Pitää käsittää, että narsismi on niin hirviömäinen, pettävä, kavala, puskista esiin tuleva, peitetty, itsensä kätkevä ym. ym. ym... vaikka mitä...
Kun aikuinen ihminen ei tahdo kenestäkää uskoa mitään niin kavalaa ja poikkeavaa yleensäkään...
Miksi ihmeessä asialla olisi mitään tekemistä minkään erikoisen tahtomisen kanssa? Kuka tervejärkinen normaali tahtoisi uskoa yhtään kenestäkään niin hulluja kuin mistä narsismissa on kyse?
Tänne palstalle tullut nyt aivan kauheasti yleisesti ihmisiä syyllistävää tekstiä. Niin kuin joidenkin narsismi olisi koko ihmispopulaation vika, suomalaisten vika, tai yleensäkin kenen tahansa muun vika, että sen narsistin ei tarvitsisi vain kantaa koko vastuuta itsestään ja teoistaan...
Onko niin, että lapsi asettuu puolustamaan perhettään ja syyttää perheensä vastoinkäymisistä melkein ketä tahansa, kunhan syy saadaan laitettua perheen ulkopuolisille?
On aivan yleistä vaikeissa perheissä, että lapsi on äärettömän lojaali vanhemmilleen, vaikka nämä olisivat mitä.
Ja muistanpa omasta nuoruudestani, että olen lähes vihannut pariakin ns. huonosta kodista peräisin olevaa ihmistä, koska nämä asettuivat jotenkin olemuksellaan ja kaikkea kyseenalaistaen jotenkin minunkin tielleni pilaten vähän kaikkea, mihin osuivat. Aina naama ns. rutussa ja suu väärinpäin.
Kuinka moni haluaa, että heidän elämäänsä aletaan pilaamaan?
Olen huomannut, että ruttunaamoilla ei liikoja empatioita ole muita kohtaan.
En tiedä miksi kuvittelet että haluan puolustaa narsistivanhempaani, kun juuri päinvastaista olen kommenteissani tuonut ilmi. Itsellä nyt vaan sattuu olemaan kokemuksia siitä ettei mun kertomia asioita useinkaan yksinkertaisesti haluta kuulla (ohjataan keskustelu muualle tai vähätellään asiaa). Se on minusta hyvin surullista vaikka toki inhimillistä etteivät ihmiset halua kuulla noin kamalia asioita, mutta jotenkin odottaisi että kun ihminen lähtee hakemaan apua ammattilaisilta niin hän tulisi ennen kaikkea kuulluksi.
Eikö mielenterveysalan ammattilaisen pitäisi kyetä ottamaan vastaa vaikeitakin asioita? Mitä varten he ovat alalle hakeutuneet jos eivät kestä kuunnella tosiasioita? Ymmärtäisin vähän paremmin jos kyse olisi ihan tavallisista ihmisistä. Kun se kauheita kokenut lähtee hakemaan apua ja haluaisin vihdoin ja viimein puhua niistä kauheista kokemuksistaan ja sua ei haluta uskoa tai ei haluta edes kuunnella tai ei anneta edes puhua niin on aika lannistavaa. Mistä sitä apua sitten saa jos ei mielenterveysalan ammattilaisten luota??
Eivät ne ammattilaiset ole uhreja, se potilas on usein tosi vaikeita asioita kokenut mutta sitten kun hän alkaa puhumaan niin sua ei haluta kuunnella. Vähän ristiriitaista että hakeudutaan alalle, mutta sitten ei olla valmiita oikeasti auttamaan potilasta. En minä heitä ole sinne töihin ole pakottanut. Minä en pakota heitä olemaan siellä, ja jos eivät ole valmiita auttamaan niin SANOISIVAT sen suoraan eivätkä sivuuttaisi mun tunteita ja mun kokemuksia. Jos mulle oltaisiin sanottu se suoraan niin olisin hakenut apua ja ymmärrystä muualta, ja tuskin olisin asiaa jäänyt enempää miettimään tai heitä syyllistämään.
Itse puhuin ihan mielenterveysalan ammattilaisista. Ei minusta kenelläkään ole oikeutta pilata toisen ihmisen elämää vain sen vuoksi että on ollut vaikea lapsuus. Olen minäkin näitä ruttunaamoja tavannut jotka syyllistävät mua asioista joihin en ole millään tavalla syyllinen ja käyttäytyvät kuin mun elämä olisi ollut helppoa ja niiden elämä niin kamalan vaikeeta jne. En sellaisten kanssa edes halua enää olla tekemisissä.
"Olisi pitänyt silloin heti ymmärtää että kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä vaikka skitsofrenia-diagnoosinkin sain myöhemmin. "
Aivan. Onhan skitsofrenia aika vakava diagnoosi...
Minä en kuitenkaan menisi sanomaan, mitä kenenkin olisi pitänyt. Ennemminkin tulee mileen että "maalla ollaan viisaita kun merellä on hätä".
Hiukan asettuisin puolustamaan niitä "tietämättömiä", "osaamattomia" ja oikein mihinkään ymmärtämiseen "kykenemättömiä" ammattilaisiakin.
Vaikka tällaiset palstalla kirjoittavat maallikot eivät voi ymmärtää psykiatrian alan ammattilaisten saloja, niin jokin tapausessasi on ilmeisen vaikeaa.
Miten ajattelet että asiasi olisi muuttunut, jos diagnoosisi ei olisi ollut väärä? Ja miten ajattelet, olisiko sinusta pitänyt olla helppoa tehdä oikea diagnoosi? Olisitko omasta mielestäsi ollut helposti oikein diagnosoitava?
Olet ilmeisesti saanut oikeamman diagnoosin myöhemmin? Miksi ajattelet että oikea diagnoosi lopulta tuli?
Selvisin ateistien narsistivanhempien kodissa kasvaneena hyvin pitkään melko eheänä sisäisesti uskoen Jumalaan ja keskittyen kaiken aikaa miettimään Jumalaa. Sitten päädyin erinäisten ei uskovaisten "psykologisoijien" kanssa juttusille jotka väheksyivät Jumalauskoni täysin jonakin surkeana puolustusreaktiona tms. ja neuvoivat juurikin etsimään kaikkeen pahaan minulle tapahtuneeseen syytä itsestä.
Ja syyllistivät, jos en niin tee.
Aloin kärsiä käsittämättömästä väärästä syyllisyydestä, jota sitten kaikki muka ihmettelevät, että mistä kummasta se on voinut tulla. No jos hakee syytä itsestä asioihin, joihin ei ole syyllinen, niin eikö ole aika loogista, että voi alkaa kärsiä vääristä syyllisyyden tunteista tai väärästä syyllisyydestä?
Itse koen asian ehkä niinkin, että päädyin kärsimään, koska minut onnistuttiin ollessani heikossa kunnossa eksyttämään Jumalan tieltä kummallisiin psykologisiin kiemuroihin epäloogisesti etsimään syytä itsestä mihin en ole voinut edes vaikuttaa jne. Esim. vanhempieni käytökseen minulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa nyt aikuisenakaan ja he ovat itse sen tehneet selväksi.
Koen Jumalauskon parhaaksi lääkkeeksi narsismista aiheutuneisiin ongelmiin.
Narsistienkin lapsi voi kokea rakkautta rakastaessaan Jumalaa.
Ja paljon onnellisempi olin yksinkertaisesti rakastaen Jumalaa kuin jossakin käsittämättömässä psykologisessa labyrintissa, jossa ei tunnu olevan edes mitään päätä tai häntää. Tällainen labyrintti on toki kotoisampi paikka vanhemmalleni. Siellä hänen on hyvä metkuilla, kun kujia ja mutkia riittää sinne sun tänne mitä voi venkslata ja venkoilla loputtomiin. Psykologisoinnin maailmassa on hyvä manipuloida, koska siellä pelaillaan ajatuksilla, tunteilla ja merkityksillä. Sinne kun saa uhrinsa eksytettyä, se on herkkua psykopaatille.
http://www.terve.fi/skitsofrenia/skitsofrenia
"Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava, psykoosiksi luokiteltava sairaus. Psykoosilla tarkoitetaan sitä, että potilas arvioi ja tulkitsee ulkoista todellisuutta selvästi muista ihmisistä poikkeavalla tavalla, hänellä esiintyy harhaluuloja ja aistiharhoja."
Skitsofreniassa on monia vaiheita, jopa lähes oireettomia. Skitsofrenian puhkeamista edeltää myös moninainen oireisto. Hoitamattomana seuraukset voivat olla vakavat.
http://www.terve.fi/post-traumaattinen-stressi-miten-sen-tunnistaa
"Post-traumaattinen stressihäiriö ilmenee yleensä kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä tavassa oireet ovat häiritsevät muistot traumaattisesta tapahtumasta. Nämä muistot ilmenevät yleensä painajaisina ja hyvin elävinä flashback-reaktioina. Nämä muistot saattavat aiheuttaa syvää psykologista ahdistuneisuutta ja myös fyysisiä oireita, kuten kohonnutta pulssia.
Toinen oire liittyy yleensä aiheen välttelemiseen ja henkiseen turtumiseen. Ihminen saattaa nähdä suurta vaivaa välttääkseen seikkoja ja paikkoja, jotka muistuttavat heitä tapahtuneesta. Ihminen saattaa myös turtua henkisesti, mikä vaikeuttaa ihmisen hyvinvointia ja ihmissuhteita. Ihmiset saattavat kokea, ettei heillä ole tulevaisuutta, kuten muilla läheisillään.
Kolmas oire on ylivirittyneisyys. Ihmisellä esiintyy vaikeuksia nukkua ja keskittyä, säikähtelyä ja yhtäkkisiä vihan tunteita. Nämä oireet johtavat usein masennukseen ja päihteisiin."
Luulisi, että olisi helpompi tunnistaa post-traumaattinen stressi, kun tietää, että ihmisellä on lähiaikoina ollut joku tapahtuma käsillä, mistä sellainen voi seurata. Vaikaempaa, jos se on tullut varhaisessa lapsuudessa kotona ehkä vuosien kuluessa... Ja onko se edes sitten enää post-traumaattinen stressi puhtaana?
http://www.terve.fi/aiheet/traumaperainen-stressihairio
"Meta-analyysi käsittää useita satoja tutkimuksia ja kattaa monenlaisia traumaattisia kokemuksia. Nämä määritellään kokemuksiksi, joihin liittyy todellinen tai uhkaava kuolemanvaara, loukkaantuminen tai fyysisen koskemattomuuden menetys ja jotka (American Psychiatric Associationin uusimpien diagnostisten kriteerien mukaan) aiheuttavat pelkoa, avuttomuutta tai kauhua. Traumoiksi laskettiin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, pahoinpitely ja laiminlyönti sekä aikuisten seksuaalinen ahdistelu ja muu väkivalta, tapaturmat, katastrofit, taistelut, sota, terrorismi, vakavat sairaudet tai vammat sekä kuoleman tai vakavan vammautumisen näkeminen. Traumaperäisen stressihäiriön oireisiin kuuluvat mm. traumaattisen kokemuksen eläminen yhä uudelleen, välttämiskäyttäytyminen, emotionaalinen turtuminen ja lisääntynyt varuillaanolo."
Mieleeni tulee traumaperäisestä stressihäiriöstä uutisoinnit amerikkalaisista Irakin sodan veteraaneista, jotka uutisoinnit nostivat tämän stressihäiriön laajempaan tietoisuuteen. Esim. suurien onnettomuuksien yhteyteen on nykyään järjestetty psykologista apua sitä tarvitseville.
Haluan vain tarkentaa, että olen eri kirjoittaja kuin nämä muut kirjoittajat tässä keskustelussa. En ole kiinnostunut pohtimaan noita psyykehäiriöitä.
"Psykologisoinnin maailmassa on hyvä manipuloida, koska siellä pelaillaan ajatuksilla, tunteilla ja merkityksillä. Sinne kun saa uhrinsa eksytettyä, se on herkkua psykopaatille. "
Käsittääkseni psykologia ei yleensä mitenkään määrittele saako pyskologi/psykiatri/hoitaja --- hoidettava uskoa Jumalaan vai ei... tai mikä hänen suhteensa uskontoon yleensä saisi olla.
Joskus muistan kuulleeni, että esim. Neuvostoliitossa aikoinaan oli toisenlainen psykiatria kuin ns. länsimaissa, koska olivat nimenomaan niitä ateisteja, joiden kaikki tiede oli oltava sopusoinnussa vallitsevan sosialistisen järjestelmän kanssa.
Ja ennen kaikkea, oletko varma, että sinulla ei ole ollut skitsofreniaan tai sen puhkeamiseen liittyvää oireistoa?
Joo mutta se on aika uutta tiedettä kuinka esim. eri uskonnot huomioitaisiin terveydenhoidossa. Näin aikoinaan mielenkiitoisia kirjoja amazon comilla aiheesta, mutta kun kirjatkin maksoivat jotain 200 e kpl, niin piti jättää perehtymättä aiheeseen. Suomenkielellä ei ole aiheesta paljoakaan.
Käytännössä en usko sen olevan terveydenhuollossa kovin edistynyttä, että tällaisia seikkoja osattaisiin huomioida tai aina pysyä ihan neutraaleinakaan.
Ja eri kulttuureissakin esim. ihmisten psyykenhoito voi olla hyvinkin erilaista.
Ei terveydenhoitokaan ihan "arvovaapaata" ole.
Tilanteeni on kyllä vaikea enkä ihmettele että esim. skitsofrenia-diagnoosin saaminen kesti niin kauan koska sitä sairautta on vaikea havaita ja se voidaan sekoittaa muihin sairauksiin. Itse olen lähinnä pettynyt siihen etten ole tullut kuulluksi jota erityisesti olisin halunnut, (ja sitten ihan selviin ammattivirheisiin joita niitäkin olen saanut osakseni joita ei kyllä voi selitellä pois millään).
Ja ennenkaikkea, kuuluuko ihan jokakulttuuriin psyykenhoito ollenkaan? Tuohon saa vastauksen lukemalla ja seuraamalla monia kulttuurista kertovia dokumenttejä. Aina, vaikka seuraisi ihan muita aiheita, vuosien mittaan kertyy yleistä tietoa monista eri seikoista mitä tulee ihmiskunnan kehitykseen ja eri kulttuureihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatria
Nykyaikaine sairaanhoitokaan ei ole kovin vanhaa perua, kuten eivät sairaalat eivätkä edes lääkärit...
Tämä kaikki on niin kokonaisvaltaista---- Kaikki liittyy kaikkeen.
Jotenkin vain minun tekee vähän pahaa, kun arvostellaan niin kovaa kaikkea varsinkin suomalaista sairaanhoitoa yleisesti.
Aikapula ahdistaa kaikkia sairaanhoidollisia resursseja, lääkärit ovat kiireisiä ja tekevät työtään paljon tietotekniikan kautta nykyään. Eikä tämä ole yksistään suomalainen ilmiö. Sinänsä en vastusta tietotekniikkaa apukeinona, mutta kun ihmisen pitäisi kaikkea tätä ymmärtää ja joillakin on niin pitkä matka yhtään mihinkään.
Itse olen pyrkinyt asiani keräämään aina niin, että pystyn sen lyhyesti kuvaamaan, mahdollisimman lyhyesti ja nopeasti.. siis. Eikä tämä tarkoita, että kuvaisin asian huonosti, melkeinpä päin vastoin. Se on niin "valitettavaa", että ihmisen on itsensä se suurin työ aina tehtävä. Ei kai auttajankaan tarvitse kenenkään muun puolesta elää? Minsta aivan hirveä ajatus, että kukaan edes yrittäisi.
"(ja sitten ihan selviin ammattivirheisiin joita niitäkin olen saanut osakseni joita ei kyllä voi selitellä pois millään). "
Olet loukkaantunut, ehkä ihan syystä. Kukaan ei kuitenkaan voi sinun elämääsi elää sinun puolestasi, eikä edes kantaa sinua elämäsi yli. Tartutko käteen, jos sen joku sinulle ojentaa? (Kuvaannollista).
Olisiko niin, että esim. psykologit kertovat omasta elämänkatsomuksestaan oleellisimman, jos tarpeellista? Muistaisin, että jossain olisi ollut ainakin jopa kelan kustantamaan terapiaan mahdollisuus hakea sitä omaa terapeuttiaan, joka sitten olisi sopivin. Ei kai ihan inhimillisesti ajatellen ole mitenkään mahdollista, että kaikki terapeutit olisivat yleispätevästi sopivia ihan kaikkeen.
Että kun jokainen ihminen, joka tarapiaa tarvitsisi, nyt suurin piirtein on tietoinen omasta ongelmastaan, että mihin liittyy....
En kirjoita yksinomaan terapia-aiheesta, vaan laajemmista kokemuksista eri tahoilla ja yksityiselämässäkin. En ole hakemassa mitään terapiaa. Pohdiskelen vaan asioita.
"Käytännössä en usko sen olevan terveydenhuollossa kovin edistynyttä, että tällaisia seikkoja osattaisiin huomioida tai aina pysyä ihan neutraaleinakaan."
Mistä maista on kyse? Erinäisissä diktatuureissa jopa tapetaan muunuskoisia... Ainakin toisinaan, tapetaan ja vainotaan. Saatika että heille järjestettäsiin omaa psykiatrista hoitoa kallein erikoiskustannuksin.
Täällä välillä vähän turhan kiivaasti haukutaan länsimaista ja varsinkin suomalaista sairaanhoitoa, joka Suomi linee yksi maailman tasa-arvoisimmista yhteiskunnista, niin monin tavoin.
Oikeastaan tykkään pohdiskella eniten itsekseni, en oikeastaan tarvi siihen mitään terapeuttia avuksi, kun enemmän se vaan sotkee ajatuksia jos joku siinä koko aika omine näkemyksineen häirittee ja pitäisi vielä maksaa. Niin en ole ajatellu vaivata terapeutteja.
Onkin valtava ponnistus ottaa maailmalta sodissa ja leireillä sekä psyykkisesti että fyysisesti haavoittuneita yksilöitä ja perheitä maahanmuuttajina vastaan.
Tämä kun on terveys/mielenterveys/narsismi ja narsistinen mielenterveys aiheeltaan tämä palsta. Että jos voisit mennä ihan kaikkea järjestämään uuteen uskoon johonkin muualle sitten.
Enhän nyt tiedä, kuka sinä olet. Mutta palstalla on eräs kirjoittaja, joka tuntuu haukkuvan ja vallittavan kaiken ja kaikkien viallisuutta... Suomen viallisuutta erityisesti.
No en tiedä ketä tarkoitat. En ainakaan itse koe olevani sellainen.
Mutta olen kyllä kohdannut epäkohtia tässäkin yhteiskunnassa.
Ja olen jonkin verran ollut aina kiinnostunut kriittisestä ajattelusta ja vaihtoehtoisistakin ajattelutavoista, mutta hyvin lempeän maltillisen älyllisesti.
Mutta Suomessa saattaa olla tietyllä tapaa keskivertoa vaikeampaa hieman erilaisilla yksilöillä tietynlaisesta suvaitsevaisuudesta huolimatta, koska suomalaiset ovat keskimäärin keskenään samanlaisempia kuin nyt vaikka esim. amerikkalaiset.
Minä ajattelen, että työttömyys on yksi pahimpia yhteiskunnallisia ongelmia Suomessa sitten sotien jälkeen.
Ja mitä tulee Suomen sotiin ja niiden sotien vaurioittamiin ihmisiin, ei ole käytännössä ollut mitään terapiaa sodan käyneelle sukupolvelle ja niissä sodissa ja niiden kautta mieleltään vaurioituneille. Että vanhempi polvi on ollut täysin yksin, vertaistuen varassa ja itseoppineita, mitä tulee sotatraumoihin ja suuren menetysten aiheuttamiin traumoihin.
Sitä kaikkea ei tietenkään voi verrata omista vanhemmistaan mielettömien tekojen kautta vaurioituneisiin, joka on taas aivan oma juttunsa. On tietenkin hirveää, että jollakin voi olla kaikki ongelmat taustalla. Sitten vielä ehkä vielä maahanmuuttotaustan takia koulukiusaamsta ym. Voi siinä tulla auttajallekin osaamisen pula. Yhtään en epäile.
Jos ajattelisin, että minulla olisi nuo kaikki ongelmat, yrittäisin saada apua ehkä kaikkiin osa-alueisiin omana kokonaisuutena. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta noin sen tekisin. Ymmärtäisin kyllä, että yksi terapeutti olisi liian lujilla jos minulla olisi noin monta vakavaa ongelmaa. Yksi kerrallaan, vaikka ihminen onkin kokonaisuus.
Niinkuin tämä palstakin, niin tämä tosiaan käsittelee narsismia, ja on ihan liikaa alkaa parantaa yhteiskuntaa täällä, saatika koko maailmaa. Se vain on ymmärrettävä.
Suomalaiset ovat siinä vahvoilla, jos ovat hyvin koulunsa käyneet, että asioiden erottelu on heillä jo lapsesta saakka hallussa. Kaikenlainen teemoihin perustuva kirjoittaminen ja opiskelu kun on heille todella tuttua. Melkein kaikki tehdään teemoittain ja kirjoituksissa koulussa on virhe jos poikkeaa aiheesta...
Pitää varmasti paikkansa, joskin on tietynlaista paapomistakin ilmassa.
Jos tuntee suomalaista yhteiskuntaa ja sen perusteita, kuten myös muiden valtioiden, tietää, että on oma riskinsä lähteä tänne pakolaiseksikin, siinä on omat muttansa. En yhtään ihmettele pitkään täällä työtä tehneenä veronmaksajana, vaikeita vaiheita itsekin läpikäyneenä. Elämme omaa elämäämme täällä kulttuurissamme ja monet olemme hyvin mutkikkaita monissa asioissamme. Meille itsellemmekin tämä kulttuuri on vaike, vaikka kasvamme siihen. Kulttuurissa toimimisen osaajia eivät ole kaikki suomalaisetkaan, eivät ollenkaan. Sivistyksestä on pulaa, vaikka koulutusta riittää. Tämä kaikki vaatii niin paljon, kaikilta.
Työ on länsimaissa niin tärkeä arvo, myös naisille, urakin ja edistyminen, että moni on tehnyt itsemurhan työttömyyden seurauksena viime vuosikymmeninä.
Mielestäni ei narsismia käytännössä voi erottaa kaikista muista asioista, kun kaikkien muiden asioiden parissahan ne narsistit juuri pelaa ja aiheuttavat ongelmia niihin muihin asioihin.
Minusta on hullunkurista, että kaikista vaikeimmissa kysymyksissä, joihin viisaimmatkaan maailmalla eivät oikein ole keksineet ratkaisua, ihmisiä neuvotaan menemään vaikka jonkun suomalaisen pikkupaikkakunnan terveyskeskuspsykologille ja vielä vaakuutellaan, että hän varmasti tietää ja osaa. Eihän se tietenkään ole totta.
Sen kyllä huomaa kirjoituksista, onko tarkoitus keskustella narsismista vai niistä muista asiosta. Jostakin kumman syystä, sinä olet ensimmäinen tällä palstalla moneen vuoteen, jonka kanssa on vaikea keskustella, koska keskustelu käy liian laajaksi.
Muistaakseni esim. ADHD saa aikaan sen, että keskustelu ei pysy aiheessa. Se on se keskittymisen vaikeus, jos on keskittymishäiriö. Jos sinullakin on niin paljon ongelmia, kuin olen ymmärtänyt, onhan ihan mahdollista, että sinulla on myös ADHD tai jokin sen kaltainen.
Sittenhän voimme sanoa melkein mistä tahansa psyykkisestä ongelmasta noin, että sen pienen SUOMALAISEN???!!! kunnan terveyskeskus ei vastaa vaatimustasoamme, eikä muutakaan tasoamme.
Herää kysymys, miksi ihmeessä joku niin korkeatasoinen maailmankansalainen on yleensä tullut Suomeen jonnekin pienelle paikkakunnalle ongelmiensa kanssa.
Voin samassa valaista ja kertoa, että Suomessa jopa pienillä paikkakunnilla on huolella vartioitu ammattitaitovaatimus, joihin vaadittava koulutus on luokiteltu ja koulutusta saavat antaa vain viralliset oppilaitokset, jotka on tarkkaan määritelty.
Psykologiksi voi opiskella yliopistoissa, joissa kyseistä oppiainetta opiskellaan. Suomessa yliopistoja on vain suurimmissa kaupungeissa.
-Edelleen, kaikesta käy ilmi, että sinun ainoa tarkoituksesi ja päämääräsi tällä palstalla on vain haukkua Suomea ja suomalaisia.
Jatkan. Joista Suomesta ja suomalaisista et tunnu tietävän paljon mitään. Kuvittelet, että Suomessakin pikkupaikkakuntien terveyskeskuksissa työskentelee itseoppineita poppanaisia ja -miehiä...
Oletko ehkä somali? Jotkut seikat viittaisivat. Ensin ajattelin muuta, mutta...
Psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi pääsee kuitenkin aika heppoisin perustein, eikä julkisella puolella ainakaan kovin paljon tarpeeksi ammattitaitoista porukkaa ole. Suomen mielenterveyshoito on ollut jo pitkän aikaa retuperällä ja tämä on tiedostettu ihan yleisesti.
En tiedä mitä selität. Puhuin vain siitä että koen ikäväksi sen etten ole tullut kuulluksi jota nimenomaisesti olisin tarvinnut. Itse nimenomaan halusin ottaa elämän omiin käsiini mutta joka asiaan puuttuvat ja jatkuvasti neuvovat hoitajat tekivät tämän aika vaikeaksi. Enää en siis siellä käy.
Lue linkki tästä ketjusta alempaa.
Laitettu 0:35
En tiedä tarkoititko että olen ylimielinen. Kerron vain kokemuksiani joita olen monilta muiltakin kuullut. Näköjään täällä keskustelu on ihan turhaa kun pitää aina mennä henkilökohtaisuuksiin eikä minua sellainen kiinnosta.
Huomaan kyllä itsessäni välillä ylimielisiä piirteitä mutta tällä kertaa puhun kyllä ihan tosiasioista.
"Itse nimenomaan halusin ottaa elämän omiin käsiini mutta joka asiaan puuttuvat ja jatkuvasti neuvovat hoitajat tekivät tämän aika vaikeaksi. Enää en siis siellä käy. "
Tietenkin pitää ottaakin oman elämän ohjat omiin käsiin, mutta ehkä he olisivat vain huolestuneita miten selviydyt... Se on sitä empatiaa, mitä ilman olet jäänyt.
Minäkin jäin sinun kanssasi kirjoittelemaan, ja voin sanoa avoimesti ja suoraan, että välillä vaikutat jotenkin huolestuttavalta.
Kaikista syvintä empatiaa on toisen ihmisen kuunteleminen ja toisen ihmisen kohtelu tasavertaisena aikuisena ihmisenä. Ylimielinen ihminen nimenomaan kokee jatkuvaa tarvetta neuvoa ja opastaa muita.
"Näköjään täällä keskustelu on ihan turhaa kun pitää aina mennä henkilökohtaisuuksiin eikä minua sellainen kiinnosta. "
Kyllä vaikutat sellaiselta, joka unohtaa, että toinenkin kirjoittaja on ihminen. Tänäänkin jäi yksi oma meno menemättä, kun jäin kirjoittelemaan sinulle ja vastaamaan. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä joku toinen voi kokea tässä kirjoitellessaan, ja ennenkaikkea, miten paljon vaivaa joku toinen on voinut nähdä opiskellessaan ja pohtiessaan yleensä vain kaikenlaista elämässä oppimaansa. Et voi tietää sitäkään, minkälaisesta kodista minä olen. Et tiedä, mitä minulla on taustalla. Et tiedä, keitä minun sukuni ovat ja mitä heillä on taustalla.
Olen loukkaantunut monen muun puolesta, miten kohtelet sanoillasi henkilöitä, jotka ovat tahtoneet omalla tavallaan vain auttaa sinua. Ei voi sanoa, että vaikuttaisit kovin ystävälliseltä...
Sanalla sanoen, en tiedä, olemmeko ansainneet sinua..
"Kaikista syvintä empatiaa on toisen ihmisen kuunteleminen ja toisen ihmisen kohtelu tasavertaisena aikuisena ihmisenä. Ylimielinen ihminen nimenomaan kokee jatkuvaa tarvetta neuvoa ja opastaa muita. "
Kyseisessä tapauksessa ette tavallaan olleet aivan tasavertaisessa tilanteessa... Sinä olit hakemassa apua, ja heidän työnään oli yrittää auttaa sinua.
Joskus vain on niin, että tulee huomanneeksi, ettei toinen ole "ihan kartalla", ja silloin voi olla tarpeen antaa neuvoja. Aina ei olla samassa asemassa. Tuskin nyt mistään ihmisen arvosta on ollut kyse.
"Suomen mielenterveyshoito on ollut jo pitkän aikaa retuperällä ja tämä on tiedostettu ihan yleisesti. "
Politiikka on politiikkaa... Poliittinen retoriikka kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan ja siihen kannattaa suhtautua pienin varauksin, joskus suuremminkin.
Sinussa yhdistyy monta piirrettä. Toisaalta kuulut siihen suomalaiseen sukupolveen, joka ei kaihda vaatia kaikkea tarvitsemaansa itselleen keinolla millä hyvänsä. Kuten jo aiemminkin kirjoittelin, aina ei ole ollut tarjolla yhtään mitään. Näitä olisi hyvä ymmärtää ja. Ainakin minua kiukuttaa sinun vaateliaisuutesi. En minäkään mitään ihmeitä ole saanut omiin ongelmiini, mutta kuten jo sanoin, aina ei ole ollut tarjolla mitään... Häpeäisin vaatia enemmän. Toisaalta haluankin elää oman elämäni itse, enkä antaa sitä muiden elettäväksi.
Ja lisään vielä senkin, että en minäkään usko yhtään kenenkään, en koko maailmassa osaavan elää minun elämääni minua itseäni paremmin.
En toisaalta ole käsittänyt asioita niin, että kenenkään pitäisikään. Jokainen on oman elmänsä paras asiantuntija. Ehkä juuri sen seikan, sen oman elämän äärelle saattamiseen eksynyt voi tarvita apua.
Narsistithan kuppaavat ihmisen sisimmän omaksi hyväkseen... Käsittääkseni useiden on vaikea palata narsistin jälkeen entiseen, tai edes uuteen parempaan.
"Psykiatrisiksi sairaanhoitajiksi pääsee kuitenkin aika heppoisin perustein, "
Ja tämä "tietosi" perustuu siis mihin?
http://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-sosiaali-ja-terveysala/hoitotyo-sairaanhoitaja/
**sairaanhoitajat 1672 hakijaa, 82 valittua**
Sosiaali- ja terveysalaa amk pääsee opiskelemaan voi hakea ylioppilastodistuksella, sen jälkeen voi tulla valituksi pääsykokeisiin. Sairaanhoitajiksi pyrkivillä on joinakin vuosina ollut oltava parempi lukiotodistus kuin lääketieteelliseen pyrkivillä, käytännössä keskiarvon yli 9.
Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi voi alkaa erikoistua, kun on ensin opiskellut sairaanhoitajaksi.
En voi käsittää, että joku näkee vaivaa kirjoittaakseen, ja sitten kirjoittaa niin älyttömiä, että oksat pois.
Olet ymmärtänyt aivan väärin. En tarkoita että Suomen psykologien koulutus olisi huono, vaan että terveyskeskuspsykologi ei osaisi välttämättä ratkaista esim. ilmastonmuutos ongelmaa, jos se olisi jollakulla murheenam etenkään jos hän ei ole kiinnostunut samasta aiheesta. (Tuo oli keksitty esimerkki)
Tämän ymmärrän minä tosi hyvin. Siis juurikin jatkuva neuvominen, toteutti sitä nyt sitten kuka tahansa toinen ihminen missä tahansa tarkoituksessa, useimmiten nimenomaan vaikeuttaa elämän ottamista omiin käsiin ja vastuun ottamista omiin käsiin.
Koska vaikka valinta onkin itsellä, se voi vaikeuttaa omaa harkintakykyä, jos jonkun toisen ääni höpöttää korvissa koko ajan jotakin muuta.
Kuten wikipediassa lukee, kaikessa keskutelussa on manipulaatiota, tai jotain sinnepäin siellä luki.
Minulla on laaja vuosikymmenien mittainen kokemus neuvomisen vaikutuksesta omaan oloon. Ja olen tyytyväinen, jos siitä nyt lopulta pääsen.
Juurikin noin.
Samaa mieltä.
Ja sitä oikeaa kuulluksi tuloa on hyvin vähän missään tarjolla.
Olen sitä mieltä, että toisesta huolestuminen tavalla joka hänelle itselleen tuntuu epämiellyttävältä ei ole mitään oikeaa empatiaa, eihän siinä toisen tunnetta huomioida silloin yhtään saatika empaattisesti eläydytä hänen oloonsa. Empatia on kykyä asettua oikeasti sen toisen asemaan ikäänkuin olisi hän
Minä ymmärtäisin, ettei henkilö vaadi mitään enemmän, vaan toivoisi saavansa sitä mitä palvelu lupaa. Jos palvelu ei olekaan sitä mitä se on antanut ymmärtää olevansa, kun sinne hakeutui, niin sitten ymmärtääkin, että elämä on helpompaa ilman sitä palvelua.
Esim. jos luvataan empatiaa, niin henkilö valittaa sitä, ettei saanutkaan oikeaa empatiaa. Itsehän hän sen tietää saiko vai ei. Kyllä empatiasta ei narsistille tulee hyvä mieli. Niin se on kurjaa, jos hän vielä sitten joutuu syyttelyn kohteeksi siinä, jos toteaa ettei empatiaa saanut. Se on vähän kuin joku ansa.
Jotenkin näin minä ymmärsin tuon lukemani.
Meniköhän ihan väärin.
Ja toivon mukaan viimenen viesti. Joku kysyi onko minulla adhd. Sen voin vielä kertoa, ettei ole, mutta on tämmönen yksilöllinen ominaisuus, että minulla syntyy välillä melkosia tekstiryöppyjä ajoittain.(Esim. 50 sivua sähköpostia kutakuinkin kerralla) Jotkut tykkää kirjoituksistani ja pitävät kykynä laajaa sanamäärää ja jotkut inhoaa tätä ominaisuutta ja pitää outona. Olen pahoillani.
PS. Mutta voi voi minun tekstin tuottamisestani ei ole vielä mihinkään edes määrällisesti verrattuna sellasiin ihmisiin jotka todella osaa tuottaa tekstiä ytimekästä ja paljon lyhyessä ajassa.
Anteeksi jos loukkasin, en tarkoittanut vähätellä sairaanhoitajien älykkyyttä vaan tarkoitin että omat kokemukset julkisen terveydenhoidon puolelta on että se että ammattitaito eikä oma mielenterveyskään ole useilla psyk.sairaanhoitajilla mikään paras mahdollinen joka sitten vaikuttaa tottakai hoitotulokseen. Itseä ihmetyttää lähinnä se että miten ihmisten joiden oma pää ei ole ns. kunnossa annetaan hoitaa potilaita? Nämä ovat omia kokemuksiani, en todellakaan tarkoittanut ettäkö sairaanhoitajan tutkinto olisi jotenkin helppo saada. Enkä tarkoita etteikö myös julkisella puolella olisi hyviä sairaanhoitajia, tottakai on mutta omat kokemukset vain ovat huonoja.
Tätä juuri tarkoitin ja välillä tuntuu ettei pysty ilmaisemaan omia kokemuksia eikä tunteita ilman että jollekin menee herne nenään tai aletaan syyttelemään ylimieliseksi tai jotain muuta. Ehkä pari kommentia itseltäni oli vähän liian yleistävä ja ylimielinenkin, aina voi opetella ilmaisemaan itseään paremmin ja välttää yleistysten tekemistä. Mutta tosiasiat on silti tosiasioita ja olen huomannut että välillä osa ihmisistä ei kykene hyväksymään tätä. Totuushan ei oikeasti voi satuttaa.
Eikä kukaan ei voi kieltää kokemuksiani ja tunteitani. Ne ovat totta ja jos kerron kokemuksistani niin se ei ole mikään mielipidekysymys vaan tosiasia, samoin tunteeni ovat tosiasioita. Ihmiset saavat sitten niistä vetää mitä tahansa johtopäätöksiä mutta ne ovat silti totta.
Lisään vielä että myönnän että kommentoin aika typerästi, enkä tarkoittanut puhua tutkinnon saamisesta vaan siitä ketä julkisen puolen mielenterveyshoitoon otetaan töihin. Ehkä olisi pitänyt sanoa että omat kokemukseni ovat huonoja ainakin julkisen puolen mielenterveyshoidosta. Olen sielläkin tavannut ihan asiallisia ja osaavia henkilöitä, mutta kuitenkin kokemukseni _kokonaisuudessaan_ eivät ole mitään parhaita mahdollisia. Mielestäni kyse on lähinnä siitä että psykiatria hoitomuotona ja lääketieteen alana on vielä aika kehittymätön ja myöskin se että kuuntelutaito ja hyvä mielenterveys on harvinaista tässä maailmassa eli kritisoin myös tai ehkä enemmänkin yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Tuntuu että suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän sekaisin jota myös tukee tutkimukset siitä että suurimmalla osalla ihmisistä on ainakin jonkun verran epäterveitä narsistisia piirteitä. Kun on joutunut narsistisen vanhemman kiusan kohteeksi toivoisi saavansa epäterveestä narsismista vapautuneen ihmisen hoitajakseen ja lääkärikseen, muuten vanhat traumat vaan aktivoituvat. Nyt kun tajuan sen niin en enää odota liikoja, vaan jatkan etsimistä kunnes löydän sellaisen ammatti-ihmisen joka pystyy minua auttamaan.
Joo. Minustakin jotenkin tuohon tapaan.
Ja miksi nyt ylipäätään autettavaa pitäisi kauhesti syytellä.
Vähän ristiriitaista sellainen.
Juuri valittelin toiselle narsistivanhemmalleni (joka on erilainen kuin psykopaattivanhempi, joka uskoo totuudet), että hän ei usko kun kertoo totuuden.
No hän sanoi, ettei usko ennenkuin näkee. No sanoin, että sittenhän voi olla myöhäistä. Ja siihen hän vastasi: "No mitä sillä on väliä ?"
Tuli ällö olo, en yritä puhua toista kertaa.
Tuo on kyllä totta, että ei ole narsistin uhrille apua auttajasta, jolla on epäterveitä narsistisia piirteitä.
Ja toiseksikin aika suuri osa ihmisistä on jotenkin vähän sekaisin, eikä tiedä kovin selkeästi miten asiat ylipäätään ovat, luulevat ihan mitä sattuu milloinkin jne. ja eihän sellaiseen vaikutuspiiriin meneminen selkeytä, vaan sekottaa lisää.
Auttajan olisi syytä omata kirkkaasti toimiva pää, jotta voi kirkastaa muidenkin ajatuksia.
Siis mielestäni kertakaikkista vastuuttomuutta olla kuuntelematta totuutta ajoissa niin, että asioita voi vielä korjata.
Aivan niin, auttajan tulisi todellakin omata kirkkaasti toimiva pää ja siihen vielä lisäksi olisi hyvä jos olisi empaattinen. Tärkeämpää kuin tutkinnot ja koulutukset on psykiatrian alalla työskentelevän oma mielenterveys ja henkinen vahvuus että kestää työtä. Tähän pitäisi heidän työnohjauksessaankin keskittyä ja mielestäni jos ammattilainen on oikeasti ammattilainen ja tekee tärkeää ja raskasta sekä vastuullista työtä saisi palkkakin olla sen mukainen. Nythän se ei mielenterveystoimiston tai sairaalan sairaanhoitajalla mikään erityisen suuri käsittääkseni ole, mutta yksityisellä puolella ja terapeutteina toimivilla sitten isompi. Laillistettuna psykoterapeuttina toimivahan on joutunut itse käymään oman terapiansa läpi jotta voisi oikealla tavalla auttaa potilaita, mutta ei tämäkään silti tarkoita ettäkö ihan kaikki psykoterapeutteina toimivat olisivat yhtä hyviä. Ennen kaikkea on kyse vuorovaikutuksesta joten terapeutin kyky tarkastella omia ns. vikojaan ja puutteitaan ja oikea (ei itsekeskeinen eikä narsistinen) halu auttaa on tärkeintä.
Voi kun vuosia toivoin, että joku muu olisi sanonut oikealta tuntuvan vastauksen, mutta sitä päivää ei koskaan tullut. Enkä jotenkin kokenut oikeutta sanoa itse itselle.
Mutta miksi sen pitäisi olla joku muu ?
Ihan samaa mieltä.
"Siis mielestäni kertakaikkista vastuuttomuutta olla kuuntelematta totuutta ajoissa niin, että asioita voi vielä korjata. "
Entä kuinka vastuutonta on tehdä niitä asioita, joista muiden pitäisi kuunnella se totuus?
Ihmiset eivät tunne asioita samalla tavalla, kun verrataan "normaalia" ihmistä narsistiseen persoonallisuushäiriöiseen. Se ei näy ulospäin, mutta puheesta sen kuulee mitä ihminen tuntee. Kannattaa kuunnella hyvin jotta ymmärtää oikein.
Näitä keskusteluja lukiessa on tullut selväksi, että sellaiset ihmiset, joilla on hyvät vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset ei voi koskaan ymmärtää sitä, että on ihmisiä, joiden pahimmat vihamiehet löytyvät omista vanhemmista, sisaruksista tai muista sukulaisista. Ihan ymmärrettävää kyllä.
Tunnen kuitenkin paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat täysin katkaisseet välinsä omiin vanhempiin, sisaruksiin tai muihin sukulaisiin. Eivät voi olla missään tekemisissä, koska se on ainoa tapa jatkaa elämäänsä.
Varmaan samalla on käynyt selväksi kuvio myös toisin päin.
Eli miten?
Lisään sen verran, että suurin osa luultavasti vaistoaa vakavia vaikeuksia, ja ainakin nuoret ihmiset ehkä pyrkivät tavoittamaan itselleen hyvää elämää.. Olen kuitenkin nähnyt, että varsinkin peruskoulun tultua Suomeenkin, on tullut kaikenlaista tasa-arvoa yhteiskuntaan, eikä perhetausta enää aitomaattisesti takaa menestystä, eikä varsinkaan avio-onnea.
Jotenkin tässä keskustelussa on jopa minun mielestäni vanhanaikaiselta kalskahtavaa sävyä ihmisten jakamisineen ihan kuin eri luokkiin, vaikka koululaitos kaikkein suurimpana tasa- ja eriarvoistajana on tasa-arvoistunut.
Mieti, kun tunnut sen osaavan.
http://kollega.fi/2013/11/ylimielinen-tietaa-aina-kaiken/
"Pikatesti
Onko ylimielisyys sinulle tuttu seuralainen:
Tuntuuko sinusta siltä, että muut ovat epäpäteviä ja tarvitsevat neuvojasi?X
Tekeekö mielesi aina kertoa oma näkemys asiasta?X
Jätätkö kertomatta asioita, jottei toinen pääse arvostelemaan sinua?X
Onko sinun vaikeaa kohdella ihmisiä tasavertaisina?X
Pyritkö välttämään virheiden tekemistä kaikin keinoin?X
Jos 3-5 väittämistä tuntuu kolahtavan, kuulut niihin, joiden arkea ylimielisyys ohjaa."
Vastasin erään toisen puolesta.
Tarkoitukseni ei tällä ole loukata ketään.
"Hieman yllättäen tämän viruksen takaa löytyy henkilö, joka pelkää itse joutuvansa arvostelun kohteeksi. Ylimielinen kuitenkin käyttäytyy kaikkitietävästi, mikä aikaansaa muissa juuri päinvastaisen reaktion – kritiikki kääntyy häntä itseään vastaan."
Ennemminkin toivon linkistä olevan edes hitusen apua...
Tuo on totta, mutta jopa tuonkin opin voi narsisti helposti kääntää nurinpäin, koska oikeasti oikeassa olevaahan voidaan hyvin helposti nimitellä myös ylimieliseksi ja siten estää asioita menemästä hyvin ja oikein kaikkien kannalta.
Siis oikeasti oikeassa oleva ei uskalla pitää kannastaan kiinni ylimielisyyssyytösten pelossa.
Ja kun valitettavasti aina välillä joku toinen on oikeasti enemmän oikeassa kuin toinen, samalla kun joku toinen voi vain luulla olevansa.
Mutta oli henkilö oikeassa tai väärässä ja väittää ehdottomasti tietävänsä jonkun asian, niin häntä saatetaan syyttää ylimieliseksi. Niin miten sitten voi viedä oikeasti hyvän asian eteenpäin kukaan siinä tapauksessa, että hän on oikeassa ?
Mielestäni olisi syytä asianmukaisesti ennenkaikkea verrata ihmisten perusteluja.
Hullunkurista on kun käytännössä todistettavasti vale perustelu voi voittaa perustelun, jota ei ole perustellusti pystytty todistamaan valeeksi.
ps. psykopaattini vuosikymmeniä väitti, että hän on ihminen joka vain tietää kuinka asiat ovat pystymättä mitenkään perustelemaan mihin hänen näkemyksensä perustuvat. Hän sai minut jopa uskomaan jossain määrin, että sellainen niin intuitiivinen ihmistyyppi olisi olemassa.
Ja en sitä sanoisi etteikö voisi ollakin, en tiedä. Mutta tässä tapauksessa tuo "tieto" ilmeni lopulta "lierotiedoksi".
"Siis oikeasti oikeassa oleva ei uskalla pitää kannastaan kiinni ylimielisyyssyytösten pelossa."
Niinpä tietenkin... Kuinkas muuten, noin sen on oltava.
Olet todella raivostuttava.
Omaa kuoppaasi kaivat, kun et ota mitään ystävällisiä neuvoja vastaan.
Yleissivistyksesi on jostain syystä todella heikko.
Pelaa narsistisi kanssa ihan mitä peliä tahdot, mutta tuki ylimielinen vuodatuksesi tällä palstalla, jota käyttävät muutkin narsistien uhrit.
Olet todella ääliö, jos et nyt tätä ymmärrä.
No ainakaan en koskaan nimittele tai hauku ihmisiä nettipalstoilla ääliöiksi enkä miksikään muuksikaan.
Älä lue minun kirjoituksiani. En niitä tuputa kenellekään. En pahoita mieltäni, jos et ole samaa mieltä. On ihan hyvä, että olet eri mieltä. Mutta minun vastuullani ei ole luetko vai etkö minun kirjoituksiani.
"No ainakaan en koskaan nimittele tai hauku ihmisiä nettipalstoilla ääliöiksi enkä miksikään muuksikaan."
Kyllä haukut, ja paljon pahemmiksikin, vain eri nimityksillä. Täysin kohtuutonta arvostelua. Et ole koulussa ainakaan historian tunneillo ollut läsnä. Etkä ole sittemmin kartuttanut aiheesta tietoa, niinkuin ihmisen kuuluisi. Et myöskään tiedä missä maassa edes oleilet, haukut retostelet vain.
"Älä lue minun kirjoituksiani. En niitä tuputa kenellekään"
Vaihtelet nimimerkkiä koko ajan, joten sinun kirjoituksiasi ON PAKKO LUKEA, jos yleensä lukee tätä palstaa. Ja se JUURI SINUN VASTUULLASI, eikä kenenkään muun.
No tarkoitukseni ei ole haukkua. Harmi, että tulkitset niin. Koita olla välittämättä. Meitä ihmisiä on kaikenlaisia, ja en nyt aio kirjoittaa tänne mitään mielistelykirjoituksia, vaan niinkuin asian näen. Mielipiteeni eivät koske sinua. Sinusta en tiedä mitään. Samassa maassakin on monenlaisia ilmiöitä, ja riippuu siitäkin mitä kukakin päätyy näkemään. Kenelläkään ei ole mitään kaikenkattavaa näkemystä.
Olen nimittänyt enintään vanhempaani lieroksi ja piruksi. Piruksi ainakin olettaakseni kutakuinkin hänen luvallaan. Mutta ihan suoralla selällä voin perustella hänelle miksi käytän nimitystä liero, jos hän asiasta valittaisi. Koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta kysyä häneltä saanko sanoa häntä lieroksi, koska en ole nyt yhteudessä. Toitaiseksi hän on sanonut, että häntä ei haittaa jos puhun ihmisille hänen ja minun välisistä henkisistä asioista.
jatkan. mutta mitä lieroihin tulee, niin muistan kun näin metsässä kyyn ja sanoin, että kyy ja lähdin toispäin, niin hän kysyi: "Ai missä?" ja lähti perään kiinnostuneena katsomaan ja muistan sen ilmeen. Tässäkin luonne-ero vähän ilmenee.
"Koita olla välittämättä. Meitä ihmisiä on kaikenlaisia, ja en nyt aio kirjoittaa tänne mitään mielistelykirjoituksia, vaan niinkuin asian näen. "
Kirjoittelet heppoisin liian heppoisin perustein. Et voi mitenkään puolustella tietämättömyyttäsi. Sinut nyt ajattelen, kuulut niihin, jotka ovat menneet peruskoulun läpi sormien läpi katsoen, koska teidät on pakko sieltä päästää. Et ole vaivautunut hankkimaan lisäsivistystä, vaan tyydyt haukkumaan ja valittamaan, mikä on todella rumaa.
Koski minua tai ei, ei kuulu tähän.
"Kenelläkään ei ole mitään kaikenkattavaa näkemystä."
Toisilla parempi, toisilla heikompi, sinulla tuskin minkäänlaista.
No arvelen, että emme voi tietää toistemme näkemysten pätevyydestä mitenkään, emmekä perusteistakaan, kun en tietenkään tänne nettiin kirjoita kuin valikoidun murto-osan vähän kevyemmällä kirjoitustyylillä ikäänkuin kun tämä suomi24 ei ole täysin vakavamielinen paikkakaan kaikilta osin. Niin täytyy vähän ottaa huomioon sekin missä tässä ollaan.
En tajua miksi tuota koulua jankkaat. Peruskoulun menin läpi keskiarvolla 9. Mutta typeräähän sitä on tänne nettiin kirjoittaa. Psykopaattini jo lapsena opetti, ettei minun pidä kertoa sitä ihmisille. Ja minusta tuolla ei ole mitään merkitystä tänne kirjoittaessa millä keskiarvolla on käynyt peruskoulunsa.
En kirjoita enempää yksityisasioita.
PS. ei ollut mitään iloa siitä yhdeksiköstä, kun sen takia olin koulukiusattukin.
ps.
Ja äidinkielestä eli suomen kielestä sain lukion jostain kursseista 10. Vaikkakin naurettaa selostaa sitä suomi24 palstalla.
Mutta nyt olen liikaa kirjoittanut tänne palstalle ja se on totta. Joten aikomus lähteä suomi24;stä vähäksi aikaa, kun se voisikin jo olla huono jo yksi kirjoittaa liikaa, niin voi tulla yksipuolista näkemystä.
Siis naurettavaa. Kirjoitusvirheeni täällä johtuvat muutamasta muusta syystä. :)
Yksi on se että tietokoneeni on rikki ja kaikki kirjaimet näppäimistöltä kuluneet pois. Ja kirjotan nopeasti, enkä jaksa korjailla.
Toinen syy on se, että olen viime vuodet kirjoittanut kauheasti englantia ja siksi minulle tulee nyt suomen kieleen ylimääräistä se sanaa jne. Huomaan itekin että tulee välillä vähän honoo soomee, mut en jaksa korjailla tänne nettiin.
Mielestäni oma kommentointisi on muita ihmisiä loukkaavaa, joten katsopa peiliin jos osaat.
En todellakaan ole kiinnostunut kirjoitusvirheistäsi...
Ehkä tahallasi "ymmärrät väärin", ja johdattelet keskustelua kirjoitusvirheisiin.
Minusta suomenkielesi on hyvä, ottaen huomioon taustasi.
En ole kiinnostunut koulunumeroistasi, eikä minun tarvitse niidenkään perusteella kadehtia ketään. Voithan kirjoittaa tänne nettiin olevasi aivan mitä vain... Tunnen niin paljon ihmisiä, että erotan kyllä jos toisella edes jotain koulutusta... Minulle turha viskellä soopajuttuja.
Ainahan sitä voi väittää.
Minusta sinä vain haukut suomalaisia, tai ennemminkin omia kuvitelmiasi heistä, niinkuin jo sanoin. Jos sinua loukkaa, että olen siitä kiukkuinen, niin voi voi.
Minusta käytät palstaa väärään takoitukseen ja pidä sellaista viheliäisenä toimintana.
Lisäksi osoitat olavasi kiero ja valheellinen antaessasi ymmärtää, että toinen kirjoittaja (minä) on suivaantunut kirjoitusvirheistä... Hahaha!
Olisikin aika epäoikeudenmukaista olla sellaisista vihainen, mutta löit kirveesi kiveen, jälleen kerran.
Jaa no mutta ei tässä edes tiedä ketä kommentoit, kun kommentoit useampaa kirjoittajaa ikäänkuin ne olisivat sama. Minusta taas tuntuu, että me kritisoidut kirjoittajat emme ole kukaan ulkomaalaisia. Tiedä sitten onko käsitykseni oikea.
Uskokoon ken tahtoo. Ainakin yrität olla kiero, ja kun ajattelee kuinka suurin elkein aloit aikoinasi kirjoittamaan tälläkin palstalla totuudesta, niin hyvinhän tässä selkiää, miksi aihe sinua on kiinnostanut.
Tottakai se kiinnostaa, jos siitä ei ymmärrä mitään.
Sinun kohdallasi on vain pakko todeta, että "omena ei ole pudonnut kauvas puusta". Mikäli vanhempasi edes nyt sitten ovat narsistejakaan...
Ja ps.
https://www.perussuomalaiset.fi/news/saarakkala-burka-ja-niqab-kielto-myos-suomeen/
"Lisääntyneen maahanmuuton seurauksena perustuslain 6-7 §:ien turvaamat perusoikeudet ovat tulleet kiistetyksi eräiden kolmansista maista tulleiden väestöryhmien edustajien toimesta. Näiden tahojen edustama uskonnolliskulttuurinen elämänkatsomus ei tunnusta sukupuolten välistä tasa-arvoa kuten suomalainen tapakulttuuri ja lainsäädäntö tekevät. Burka- ja niqab -huivien käyttökielto yleisellä paikalla on selkeä kannanotto valtiovallan taholta sen puolesta, että universaalien ihmisoikeuksien painoarvo asetetaan erityisryhmien uskonnollisten traditioiden edelle."
Olen myös sitä mieltä, että kaikenlaisen piilottelun ja henkilöllisyydenkin peittävän pukeutumisen pitäisi olla kiellettyä. Että ei voi esiintyä omilla kasvoillaan, on vähän sama kuin valehtelu, noin niinkuin livenä.
Tämä sanonta, jonka toit esiin:
"omena ei ole pudonnut kauvas puusta", on siitä hyvä, että aika usein se pitää paikkansa. On vain niin, että sen myöntäminen on hyvin vaikeaa ja sitä voi keksiä kaikenlaisia temppuja itseään hämätäkseen, ettei tuntuisi siltä. Mutta ehkä sitä ollaan sitten uhreja äidin äidistä tyttäreen, jossain uhrien jatkumossa, kun käyttäytyminen miesten kanssa johtaa aina samoihin kuvioihin. Ennen vanhaan koko kylä tiesi äidin äidin harrastukset, seuraava polvi oppi olemaan salaisemmin piilosuhteissa miesten leluna ja nuorin oksa jatkaa sitten jo kansainväliseen tyyliin, ja suomalaiskansalliset nimitykset roolisuorituksista vaihtuvat vain muihin kieliin.
Ja kysymys, jos oikein olen ymmärtänyt lukemaani, on siitä, että aina se vastinpari on narsisti ja omalla käytöksellä ei ole mitään osuutta, koska itse on niin täydellinen unelma, ihanainen kaunotar ja missien missi.
En tiedä, mutta sinä olet idiootti.
Ihanaa, niin olenkin. Harmi, ettei olla samalla aaltopituudella, mutta eihän se minulta ole pois. Koeta pärjäillä.
Narskut on hirveän käytännöllisiä........
tai sinä pakkomielteisesti vainoat muita tai kadehdit asioissa onnistuvia ihmisiä, yritä elää omaa elämää.