Mitä keinoja pitäisi kehittää että huomattaisiin narsistin tekemät räikeät kasvatusvirheet tai kasvattamatta jättäminen ajoissa ja siihen voitaisiin puuttua?
Tulevaisuudessa saattaa tulla suurimmat ongelmat tulla juuri noista henkisistä ongelmista, joita lapsena aiheutetaan. Kai se vaikuttaa osaltaan Suomeen ja sen talouteenkin millainen henkisen terveyden tila täällä vallitsee. Jos narsisti saa lahjakkaankin lapsensa mitättömäksi ja tekemättömäksi mitä siitä seuraa? Suomi tarvitsee aktiivisia ja positiivisia, lahjakkaita, innovatiivisiä ihmisiä nostamaan suomi suosta, siis oikeita tekijöitä eikä mitään paskanjauhajia. Miten suomi voi pärjätä jos täällä lapsi polkaistaan ensin ruttuun ja sitten sitä loppuelämän ajan oiotaan ja vaaditaan olemaan kuin olisi ehjä ja sileä vaikka ei sitä ole.
Tulevaisuudessa saattaa tulla suurimmat ongelmat tulla juuri noista henkisistä ongelmista, joita lapsena aiheutetaan. Kai se vaikuttaa osaltaan Suomeen ja sen talouteenkin millainen henkisen terveyden tila täällä vallitsee. Jos narsisti saa lahjakkaankin lapsensa mitättömäksi ja tekemättömäksi mitä siitä seuraa? Suomi tarvitsee aktiivisia ja positiivisia, lahjakkaita, innovatiivisiä ihmisiä nostamaan suomi suosta, siis oikeita tekijöitä eikä mitään paskanjauhajia. Miten suomi voi pärjätä jos täällä lapsi polkaistaan ensin ruttuun ja sitten sitä loppuelämän ajan oiotaan ja vaaditaan olemaan kuin olisi ehjä ja sileä vaikka ei sitä ole.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Minä olen narsistien lapsi.
Koulussa lapsena sain aina luokan parhaat numerot, mutta se seikka ei yhtään mitenkään edistänyt yhteiskunnallista asemaani, vaan huonoimmat numerot saanut kiusaajanikin menestyi ilmeisesti aikuisena paljon paremmin.
Mitä pitäisi tehdä...hmm...yritetään miettiä...
Hmmm...
oikeastaan se olisi auttanut parhaiten, että kun kasvoin isommaksi, joku olisi oikeasti kuunnellut mitä sanon vakavasti ottaen sanomani, eikä kaikkia kokemuksiani aina olisi mitätöity joka suunnalta.
Pelkästään tämä olisi mielestäni ratkaissut suurimman osan ongelmaa. Mitään muuta ei olisi tarvinnut tehdä.
Se että ihmiset oikeasti alkaisivat kuunnella sen ajan kun käyttävät kuuntelemiseen, ei varmaankaan nostaisi mitään kustannuksia.
Aivan, se että narsisti osaa kääntää pahan tekonsa näyttämään hyvältä on se ongelma. Miten kukaan huomaa mitään jos näkyy aina pelkkää hyvää ja narsisti on aina se joka asiat esittää muille, hän pystyy silloin naamioimaan kaiken. Pitäisi kuunnella muitakin perheessä kuin vain narsistia ja kuunnella ilman narsistin läsnäoloa, jolloin hän ei pääse puuttumaan puheeseen eikä 'korjaamaan' toisen sanomisia itselleen edullisiksi.
Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa.
Eli kaikille ei vaan ensimmäinen vastaantulija (äiti tai isä ) tajua mitään, toisilla menee lapsuuskin ettei kukaan huomaa, kun ei vanhemmilta oppinut edes oman persoonan rajoja joita puolustaa, niin joutui tietysti moniin ongelmiin täysi-ikäisenä, täysin hämmentyneenä mikä meni pieleen kun itse teki osuutensa kiltisti, tunnollisesti ja hyvin, mitä muuta voi tehdä kuin parhaansa?
niin se valtava ristiriita siinä kun tekee kaikkensa, niin alkaakin päinvastoin kaikki mennä huonompaan suuntaan koska ennenkuin on itse tajunnut on joku toinen nähnyt miten kiltisti, tunnollisesti ja hyvin näkymätönlapsi toimii ja voi sitä vihan, pahuuden ja saastan forcea jolla näkymättömän tontti vallataan, yhtään kiltin, tunnollisen, hyvän näkymättömän asiaa ei jää saastuttamatta.
Yhtään kaappia laukkua ruumiinosaa ei jätetä tonkimatta, ja koko ajan kth vain tekee parhaansa, on kiltti, tunnollinen ja hyvä.
Hakee apua lukuisilta tahoilta ja huomaa että ammattiauttajat eivät ymmärrä mitä niille sanoo. Vuosikymmenet vaihtuu.
Eivät vain ymmärrä.
Kunnes vanhenee ja on tavannut kymmeniä, satoja ellei tuhansia ihmisiä ennenkuin tapaakin sen joka ymmärtää. Voi surra hukkaanmennyttä elämää ja yrittää tehdä loppuajasta siedettävän, vaikka lapsuuden lähtökohdat, monenlainen hyväksikäyttö emotionaalisesti tyhmien vanhempien toimesta, oli olemattomat.
Eli täytyy jaksaa etsiä, monta kymmentä tuhatta ihmistä pitää tavata, juttua lukea ja puhelua soittaa ennenkuin voi hetken hengähtää. Harvat asiat on täysin mustavalkoisia, mutta useimmissa voi päätellä mihin SUUNTAAN on menossa
Aivan ! Tosi hyvä kuvaus !!!!!
Hieno kirjoitus ja hyvänä puolena näen sen, että yleensä olemme vielä hengissä, narsistivanhempien käsittelyn jälkeen. Sekä jaksamme uskoa edelleen itseemme ja elämän normalisoitumiseen (joskus) :D
pitkäonmatka, olet hieno ihminen. Kaikkea hyvää elämääsi!
Minun elämäni karmein henkilö on narsistinen äitini. Niin pienestä tytöstä kuin muistan, hän katsoi minua rumasti (silleen kierosti alaviistoon), piikitteli IHAN kaikesta mistä vain keksi aiheen. Ja aiheen vierestä. Naljaili ulkonäköäni, ei antanut koskaan rahaa, vaikka raadoin yötä-päivää raskaissa maatalon töissä, en voinut ostaa rintaliivejä enkä kuukautissuojia. Lukiosta sain aina varatettua wc-paperia, jolla hoidin naisten hygieniapuolen. Tämä on uskomattoman karmeea. Ei näitä hirveyksiä tajua, ennenkuin etäämmältä katsoen - ei siinä alistettuna ja peloteltuna voi ymmärtää. Kenellekään en voinut kertoa, päällä oli KOKO AJAN kamala uhka, "jos et tee kaikkea mitä täällä määrätä, ei tule perintöä". Nyt ajatellen täydellisen sairasta. Olin ujo, nöyrä, hiljainen ja kiltti tyttö. Koulussa menestyvä. Mutta kotiväen silmissä olin ainostaan pölyhiukkasen arvoinen. Koska oli pari suosikkilasta, joita kehuttiin ja joiden kanssa ollaan myös tiiviisti tekemisissä kaikki nämä vuosikymmenet. Jokainen voi kuvitella, millaista on elää ns. toisen luokan kansalaisena. Saatika toisen luokan lapsena. En tähän viitsi elämän tarinaani palastella, siitä tulisi Päätalon Iijoki-sarjan pituinen.
Äitini on maailman suurin valehtelija, julkisivun esittäjä, kieroilija, melko mukavakin ihminen, kun sille päälle sattuu. Mutta myös täysi piru tietyille ihmisille. Perheen vaiettu salaisuus on myös törkeä petos, kun äitini huijasi järjettömän summan käteistä (markoissa) vanhuudenhöperöltä sukulaismieheltä. Tapaus oli täysin luonnollinen meidän suljetussa sipisipi-yhteisössä. Nyt jos tuo olisi tapahtunut, olisin välittömästi ottanut yhteyttä poliisiin.
Tarina jatkuu jatkumistaan, lisämausteena totaalisen pirullinen, narsisti-siskoni. Joka jatkaa "kunniakkaasti" äitini (elää toki vielä ja hallitsee, luonnollisesti) jalanjälkiä. Ylimielisempää, ilkeämpää ja itsekkäämpää ihmistä saa todellakin hakea. Tyyppi ei ole puhunut eikä katsonut silmiin (esim. joissakin juhlissa) 17 vuoteen.
Kun otin etäisyyttä (liian vähän aikaa sitten) tuohon helvettiin, elämäni parani HUOMATTAVASTI, olen aivan kuin uusi ihminen. Ja myös tiedostan (tekee todella kipeää), miten äärettömän sairaassa perheessä olen joutunut elämään.
Sitä myös olen ihmetellyt, kuinka kukaan ei ole KOSKAAN, eikä IKINÄ kysynyt minulta mitään voinnistani, jaksamisestani tms jne? Olen tosin kaikesta huolimatta (tai juuri siksi) hyvin vahva ja positiivinen ihminen. Minä itse tunnistan narsistin hirvittävän nopeasti, tai perheen/pariskunnan, jossa henkilökemiat on ovat aivan kaameat, ja ihmiset häiriintyneitä, traumatisoituneita... Toki teen keittiöpsykologin diagnooseja vain omassa mielessäni. Mutta kyllä totta on, että sairaassa yhteisössä vuosikymmeniä eläneenä on saanut sellaisen "eläimen vaiston" ja intuition, että huomaa kanssaihmisissään omituiset piirteet tai luonteenpiirteiden piilottelut - välittömästi.
Hyvää Kesää kaikille!
Mitäpä jos kysyttäisiin siltä lapselta itseltään. Perheen äänitorvi kun on yleensä nainen, perheen äiti, ja jostain syystä kuvitellaan että se on se totuus perheestä mitä nainen turauttaa. Luovuttaisiin jo kaikista ihanteellisuuksista erityisesti naisten kohdalla, äitimyytti yms. Enkelöinti. Lapsen etu EI ole äidin etu ja toisin päin. Kaikkiaan pitäisi irrottaa lapsenomaisesta uskosta ja sisäistää se ettei aikuiset välttämättä ole kovin kehittyneitä ulkoisesta olemuksestaan huolimatta.
Lastensuojelussa taas alkeet kuten lapsen kuuleminen asianmukaisesti (1 kpl kuulijoita riittää) pitäisi olla kaiken työn lähtökohta. Tuskin monikaan vanhempi silmät kirkkaina selostelee sossulle rehellisesti tihutöitään lasta kohtaan. Niistä kun seuraa rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Tai pitäisi seurata vaan ei tässä maassa...Vinks vaan.
Muuta ympäristöä voisi kasvattaa huomioimaan heikkoja omaa ääntään ja olemista etsiviä toipujia vähän toisella tavalla. Nykyään käytäntönä näyttää olevan lyötyjen lyöminen oikein urakalla ja porukalla. Siitäkin saa vähän osviittaa millä tasolla aikuisten sisäinen maailma makaa maassamme.
Saatan olla sijoittunut epäedulliseen havaintopaikkaan, mutta tästä katsottuna suomi näyttää tuhkautuneelta, myrkylliseltä jätemaalta. Pelastautukoot ne harvat terveet kehittyneet ja elinvoimaiset niin kauan kuin voimia riittää.
Viitaten kahteen viimeiseen kappaleeseen.
Et ole ainoa, joka on tällaista kokenut havaitsevansa.
Niinpä, samaa mieltä olen.
Ei lapset tarvii mitään tukea. Parhaiten tuemme hyvinvointia investoimalla naisiin ja äiteihin. Ja ulkomaalaisiin kun ne on niin söpöjä.
Kysymyksessähän on sellainen tilanne, että tuolloin kasvatusvaiheessa, lapsi ei vielä edes ymmärrä sitä itse, että hän elää *erilaisessa* perheessä, kun muut hänen ikätoverinsa.
Minun pelastukseni oli se, että vietin isovanhempieni luona kaikki mahdolliset lomat. Sekä minua oli *siunattu* myös kahdella maailman parhaalla tädillä, jotka käyttääntyivät minua kohtaan *normaalisti*. Sain heiltä paljon halauksia, sekä kannustusta elämään. Ja suhteemme on ollut elinikäinen, luottamus- ja ystävyyssuhde myös aikuisena.
Narsistivanhempani piti tätä toista tätiä (siskoaan) uhrinaan koko hänen elämänsä ajan. Joten hän oli tietoinen sisaruksensa varsin *erikoisesta* käytöksestä perheen sisällä. Tästä johtuen, minua ei koskaan kyseenalaistettu tapahtuneista asioista, kun kerroin niitä aikoinaan heille.
Lasta olisi aina KUUNNELTAVA. Koska näin saatetaan säästyä monelta murheelta.
Ulkomaalaiskommenttiin viitaten olen sitä mieltä, että
heikossa asemassa olevat toisen kulttuurin piirissä olevat naiset ovat usein myös Suomessa heikoimmassa asemassa, heikommassa kuin ulkomaalaiset miehet tai tavalliset suomalaiset naiset.
Siinäkin täälläkin usein poljettua poljetaan, niin siksi ihmettelen miten se laitetaan jotenkin erityisesti muiden kulttuurien syyksi, kun ihan samaa tehdään täälläkin.
"Siinäkin täälläkin usein poljettua poljetaan, niin siksi ihmettelen miten se laitetaan jotenkin erityisesti muiden kulttuurien syyksi, kun ihan samaa tehdään täälläkin. "
No pitäisikö luopua kokonaan ajatuksesta saada palkkaa työstä, kun vapaaehtoisia vain tarvittaisiin ja kysyttäisiin? Ainakaan minulla ei ole halua ilmaistyöskentelyyn kovinkaan paljoa.
Ettei anna ulkonäön ja meneillään olevan vaiheen hämätä.
Eli pienestä koostaan huolimatta lapsi on alusta lähtien kokonainen ihminen.
No tietysti lapsi tarvii hoivan, mutta se että on nuoren ikänsä takia vielä hoivattava, ei poista hänen ihmisyyttään. Joka kuitenkin on juuri se uhka keskeneräisille kusipäävanhemmille. Joiden on sitten helpointa vain kohdella lasta jonkinlaisena trofeena, esineenä tai sitten itsensä jatkeena, jolloin erillistymistä ei pääse tapahtumaan. Joskus lapsi voi olla "vanhemman pimeä puoli". Omat vanhemmat eivät olisi halunneet että menen lukioon, kun hekään eivät olleet koulutettuja. Sitten tuo oma pimeä puoli olisi uhka.
Eli kyse on siitä että lapsi on alusta asti ERI kuin kukaan muu. Plus vanhemmalla herkkyys kuunnella lasta. Joka jos on käsitellyt omia tunteitaan, ymmärtää toistakin. Ja sopivasti jämäkät rajat.
Ja kiitollisuus siitä että on lapsen edes saanut.
Niin jäin miettimään tarvitseeko erikseen laatia lastensuojeluohjeita narsistien lapsille, kun käsittääkseni kaltoinkohtelu, fyysinen ja psyykkinen väkivalta tuottaa samankaltaisia ongelmia riippumatta siitä mikä diagnoosi vanhemmalla on.
Lastensuojelun keinoja on kehitetty ja pyritään kehittämään, avainsanana lienee varhainen puuttuminen ennenkuin pysyviä vauroita syntyy. Itsekukin voi tutustua aiheeseen, vaikkapa googlettamalla sanoilla miten auttaa kaltoinkohdeltua lasta...
Mutta joo, nää on aina pikkusen vaikeita asioita monestakin syystä, myös lastensuojelussa tiedostetaan tuon lapsen äänen kuulemisen tärkeys, mutta hyvin usein lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, eivätkä kerro, koska eivät halua menettää vanhempiaan tai eivät uskalla puhua pelon vuoksi...
Mutta kuka sitten tarkistaa, ettei esim. jossain sijaiskodissa ole narsisteja lastenhoitajia ?
Kuka mahdollisilta sellaisilta sitten lapsen pelastaisi ?
Mielestäni narsistiongelma ei ole ratkaitavissa millään nykyisillä käytössäolevilla lastensuojelukäytännöillä sellaisenaan, vaan tarvitaan sisäistä näkökykyä nähdä lapsen sisäinen tilanne kyseisessä tilanteessa ja kuulla oikeasti.
Olen itse kohdannut ihmisen aikoinaan, joka oli kiitollinen, että hänet oli kasvatettu vain yksinkertaisella selkäsaunalla ilman henkistä vallankäyttöä. Minut hän näki päinvastaisessa mielestään pahemmassa tilanteessa.
Narsistien kodissa ei välttämättä esiinny esim. fyysistä väkivaltaa, eikä päihteitä.
Mielestäni nykyisellä lainsäädännöllä on ylipäätään varsin vaikeaa mitenkään puuttua narsismiin.
Mielestäni vain syvä ympäristön asennemuutos voi todella auttaa. Ihmisten aitoja kokemuksia ei pitäisi mitätöidä. Miksi ihmisten puheita aina epäillään, vaikka he sydän verellä kertovat tai ilmaisevat hätää? Mielestäni se on aivan järjetöntä. (Ja jotenkin olen kokenut, että etenkin Suomessa epäillään. Mistä se johtuu ? Tämä on niin hyvä paikka, ettei täällä kenelläkään ole oikeaa hätää ?)
"Mielestäni nykyisellä lainsäädännöllä on ylipäätään varsin vaikeaa mitenkään puuttua narsismiin. "
No tässä ny ei ole kyse puuttumisesta lakien avulla narsismiin, vaan nää lastensuojelulait ja säädökset on laadittu nimenomaan lapsia varten. En itsekään usko, että lainsäädännöllä voi mitenkään vaikuttaa narsismiin, ei se persoonallisuushäiriö ole lailla korjattavissa.
Mitä tulee lasten kuunteluun, niin toin jo esiin, että valitettavan usein lapset eivät kerro kokemuksistaan , joko pelosta tai lojaalisuudesta vanhempiaan kohtaan useinkaan kuin vasta aikuisina, jolloin vahinko on tapahtunut/lapsi vauroitunut mahdollisesti pysyvästi...
Tuohon uskottavuusongelmaan liittyen en usko, että mitenkään laaja alaisesti kenenkään aikuisenkaan lapsen kokemusta mitätöidään/epäillään jos hän siitä kertoo, mutta pääpaino hoidossa varmaan on tulevaisuudessa jolloin ajan kanssa pyritään hyväksymään se mennyt "paha" osaksi elämää, mikä pitää sisällään myös sen, ettei niitä vanhempien tekemiä vääryksiä koko ajan pidetä esillä ja pyritään etsimään niitä ratkaisuja millä/miten sitä omaa tilannettaan voisi kohentaa...
Mutta joo, tuos ku luin tuota kommenttiasi, jäin miettimään, että onko sinun tilanteesi vielä kovin akuutti, koet hätää edelleenkin vanhempiesi sinuun kohdistuvan psyykkisen väkivallan johdosta ja sinusta tuntuu ettei sinua uskota...
Josta herää kysymys, olisko sinun mahdollista ottaa etäisyyttä vanhempiisi, jolloin tuo vallankäyttö sinuun loppuu. Vai onko sinussa itsessäsi jotain tekijöitä miksi et kykene irtiottoon vanhemmistasi. Oletko jotenkin riippuvainen vanhemmistasi jolloin he voivat edelleen käyttää valtaa sinuun.
Niin vähän monimutkaisempia kuvioita ei helposti ymmärretä.
Minä en koe mitään apua yllä kirjoittamastasi selostuksesta mihinkään omakohtaisesti kokemaani.
Niin, pikkusen huvittaakin tuo kommenttisi, josta tulee mieleen jotain sellaistakin, että joku saattaa kokea itsensä ja omat ongelmansa niin ainulaatuisiksi, ettei niitä kukaan voi ymmärtää...
Mutta joo, myönnän kyllä, etten kokonaisvaltaisesti ymmärrä, eikä tarkoitus ny sinällään ole apujakaan antaa kunhan keskustelen, kun itsellä sitä omaakin kokemusta on niin lapsena lastensuojelun asiakkaana, kuin sitte aikuisena osallisena avohuollon tukitoimijana yhteistyössä lastensuojeluviranomaisen kanssa ja yhtä huostaanottoprosessia on tullut aikoinaan seurattua hyvinkin läheltä...
Mieluusti aina kritisoin näitä juttuja joissa pyritään johonkin sellaiseen, ettei asioille/narsistille voi mitään, kun kukaan ei ymmärrä, kukaan ei usko ja sitä rataaa, en ymmärrä miksi ns. uhritkin lietsovat tuota narsistin sanomaa, jonka Vakninkin tuo esiin jo alkusanoissaan, kukaan ei usko uhria, kun todistettavasti narsistien uhrit ovat saaneet tukea ja apuja siinä kuin muutkin ihmiset ja aikuistenkin lasten kasvuperheeseen liittyivistä ongelmista on puhuttu julkisesti jo vuosikaudet. Ymmärtääkseni aikuisille narsistien lapsille on jopa omia tukiryhmiäkin, että kyllä varmasti löytyy ihmisiä/kuulijoita jotka ymmärtävät...
No turhahan minunkaan on tässä sinullekaan selittää omaa asiaani, kun sinulla olisi siihen kuitenkin vain tuo oma kantasi.
Sitä minä tarkoitan.
Niin minä kritisioin juurkin tuota sinun "kukaan ei usko uhria" hapatustasi joka on yhtäpitävä narsistin puheiden kanssa...
Ymmärrän kyllä, että sinut on saatettu aivopestä uskomaan tuo ja sen vuoksi levität tuota sanomaa. Siihenhän narsisti pyrkiikin, etteivät ihmiset puhuisi, kertoisi, mikä on ongelma lastenkin kohdalla, kun heidät on aivopesty tai peloteltu uskomaan ettei mikään/kukaan voi auttaa/kehenkään ei voi luottaa...
No olen kyllä puhunut koko elämäni ajan kuin papupata tulematta kuulluksi.
Juurikin noin ihmiset vain kuvittelevat jo etukäteen tietävänsä kuinka asiat ovat, kuka mitenkäkin.
Se on ihan sama sanonko, että en ole puhunut tai olen puhunut, niin yhtä paljon kritiikkiä tulee. Ihan sama onko asia niinpäin tai näinpäin niin aina yhtä väärinpäin.
Kyllä jotkut ihmiset osaa kuunnella, mutta aika harvat.
Yksi olennainen osa, narsistivanhemman lapsen elämässä on juuri tuo, että hän ei ole tullut koskaan *kuulluksi* ydinperheen sisällä. Sekä se, että ne tapahtumat siellä yhdinperheessä ovat sellaisia, että niitä harva todella uskoo todeksi. Siis sitä, että vanhempi kohtelee omaa lastaan, niin huonosti ja kaltoin.
Ja itse koen myös sen, että kun olen tälläiseen perheeseen sattunut syntymään lapseksi. Eli, olen tuon perheyhteisön jäsen, niin se ei tee minusta automaattisesti *läheisriippuvaa*, jota täällä myös usein tarjoillaan *sukulaisuuden* syyksi.
Niin, minä en kannata sitä ajatusta mitä täällä ja monessa paikkaa sanotaan, että narsistin uhri tai tavallinen ihminen ei voisi mitään mihinkään vaikuttaa, paitsi enintään päänsä sisällä, enkä ole sellaista ajatusta levittänyt.
Mutta todella olen puhunut todella monille ihmisille vuosikymmenien ajan ja vielä toisistaan hyvin erilaisille ihmisille, eikä kukaan oikein tilannetta hahmottanut tai uskonut, paitsi että tuli vastaan joitakin miehiä, jotka oma-aloitteisesti varoittelivat minua luottamasta äitiini. En tuolloin ollut varma kuinka siihen suhtautua ja kenen lehmä siinä oli ojassa. mutta mutta...
En tyhjästä ole käsityksiäni luonut.
Jos narsistivanhempi kutoo lapsensa "saalistajan" verkkoonsa lapsesta asti, ei se ole läheisriippuvuutta, vaan juonikkaan ihmisen lonkeroihin joutumista.
Sellaisiin voi joutua kuka tahansa muutenkin.
Ilmeisesti sinua ei sitten kaltoinkohdeltu tarpeeksi kun vanhemmillesi lojaali olit. Itse kerroin katastrofaalinen seurauksin. Pakko oli sitten ns. Lojalisoitua..
Niin, nää tään tyyppiset kommentit on näitä, Mikä ja kuka sen määrittää minkä verran kaltoinkohtelua on tarpeeksi kenenkäkin lapsen kohdalla...
Mutta tuo lojaalius vanhempia kohtaan on yleisesti tunnettua, lapset eivät kerro, he eivät halua menettää vanhempiaan, taustalla toki on usein pelkoa ja uhkailua ja monet lapset vammautuvat pysyvästi ja jotkut jopa menettävät henkensä...
Sen vuoksi ny peräänkuulutankin tuota aikuisten vastuuta. En ny tarkoita tässä aikuisilla niitä kaltoinkohtelevia vanhempia vaan muuta lähipiiriä. Harvemmin ihmiset elävät ihan eristyksissä, on sukua, naapurustoa yms.
Sekin on totta, ettei aina tunnu apua löytyvän/saavan, mutta yksittäinenkin ihminen voi aina tehdä jotain. Muistan lukeneeni täällä paljon kirjoittaneen tytär nimimerkinkin kertoneen, lomista sukulaisten luona, jotka tiesivät asioiden laidan, joilta kertoi saaneensa, apua, tukea, hoivaa ja rakkautta...
Itselläkin oli myös muu sosialinen verkosto taustalla, jonkin verran sukua, jotka tiesivät, naapurusto tiesi, olin tervetullut heidän ruokapöytäänsä yms. Myös lastensuojelu tiesi, että pääsin aina välillä pois, näin muunlaistakin elämää.
Minun kohdalla silloisen lastensuojelun avotukitoimet tuntuivat toimivan. Tiedä sitten johtuiko se siitä, että pääsin niiden piiriin jo alle 1-vuotiaana, kun isäni kuoli ja silloisen tavan mukaan lapselle piti nimetä toinenkin holhooja jos vanhempia oli vain yksi ja kun sukulaisista ei ollut niin tuli ns. virkaholhooja, lastensuojelusta nimetty henkilö ja toki asiaan vaikutti varmasti sekin, että olin lastentarhassa päivät kun yksinhuoltaja äidin ny piti töissäkin käydä...
Mutta joo, nää on näitä tosiaan, nimimerkkiisi liittyen, että sinulla ilm. huonot kokemukset sitten avunsaamisesta ja tunnet "vihaakin" kun apua ei ole ollut saatavilla päätellen tuota auttajiin liittämästäsi idiotismi sanasta.
Minulla taas avunsaamisesta toisenlainen kokemus ja jollain tavalla sitte olen itsekin pyrkinyt auttamaan periaatteella, että jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa...
Olen myös narsistiäidin lapsi joka on kasvatettu todella kurjissa oloissa ja lisäksi äidin valheellisen todellisuuden ympäröimänä. Mutta onnekseni minulla oli isä joka toimi kuin puskurina meidän ja lasten välillä, ei suojellut tarkoituksella vaan hän oli se äidin ensisijainen kohde. Isäni oli taitava ja osaava ihminen ja teki yleensä hyviä ratkaisuja mutta äitini tuli ja tarkoituksella pilasi aina asiat. Sain seurata sitä sivusta katsojana aitiopaikalta ja siksi aloin ymmärtää jonkin olevan väärin, mutta en tietenkään tuominnut äitiäni mitenkään syylliseksi. Muistan miten ihmettelin miksi äitini vihaa isääni. koska se mitä äitini aiheutti oli kuin pahimmalle vihamiehelle tehtyä. Niin se vihasikin, niin kovasti että isäni kuoli. Sen jälkeen kun jouduimme olemaan äitimme kanssa olin minä se kohde, mutta olin sen verran jo isompi ja tiesin asioita että pystyin antamaan hänelle takaisin samalla mitalla. Silloin huomasin kuinka äitini alkoi saada tukijoukkoja itselleen, suurelle kärsivälle kuningattarelle joka ei saanut lastaan alistumaan. Isäni ei varmaan koskaan tajunnut äidin olevan sairas, hän ei päässyt seuraamaan sivusta ja läheltä, hän oli poltepisteessä ja ehkä siinä oleva ei tajua mitä tapahtuu.
Jo se että lapsi saadaan turvaan viuhuvilta luodeilta on jo apua lapselle vaikka itse sotaa ei saataisi loppumaan. Eli lapsi tulisi jotenkin saada narsistille ei kohteeksi ja tilalle saada jokin joka aina vastaanottaisi narsistin sisäisen patoutuneen raivon, halveksunnan ja mitätöinnin. Narsistille pitäisi osoittaa jokin muu kohde vihattavaksi kuin oma perhe. Narsisti on kuin härkä ja oma perhe kuin punainen vaate, jota narsisti jahtaa sokeasti.
eli vankilaan kaikki. ja toivottavasti suomeen tulisi oikeat elinkautiset ja kuolemantuomiot.,eli paha on paha, vaikka itse muuta (tietysti) väittäisi.
suomen lain mukaan kun uhrin täytyy aina puhua totta, mutta syytetty saa valita mitä puhuu, eli syytetyn valehtelu on sallittu.
eli laki on aina ja kaikin tavoin tekijän puolella.. ja tuskin tulee muuttumaan.
kun vielä ottaa huomioon, että jos molemmat vanhemmat on narsisteja, vaikka olisivat kinassa keskenään, niin jos lapsen kiusauksesta tulee kyse, he saattavat olla yhdessä samanhenkisesti lasta vastaan.
eli tuplasti mahdollisuudet vähenevät entisestään.
Muut ensiksi pois pahan vaikutuspiiristä ja sitten poistaa paha. Pitäsi olla sellaisia ihmisiä jotka "haistavat" mahdollisen narsistin sivullisista. Voisiko koiran opettaa tunnistamaan narsisti? Jos narsisti erittää tiettyä ominaishajua, jota muut eivät, se olisi mahdollista. Sitten koira osoittaisi tassullaan kuka on narsisti kuten huumekoiratkin tekevät. Ehkä se olisikin mahdollista koska halveksuessa ja mtätöidessä ihminen saattaa erittää jotain erilaisia tiettyjä hujumolekyylejä jotka tarkka hajuaisti tunnistaa.
Mutta en käsitä sitä miten tavalliset ihmiset eivät ymmärrä, että lapsi on altavastaajan asemassa suhteessa kahteen vanhempaansa automaattisesti oli hän miten oikeassa hyvänsä, ja sitten muut asettuvat vahvemman puolelle, koska se kanta vaikuttaa vahvemmalle.
Ei aina vahvempi tai enemmistö ole parempi ja oikeampi.
Narsistien lapsi on jo syntyessään suhteessa vanhempiinsa automaattisesti vähemmistö. Ja koska vanhemmat ovat enemmistö, siihen liittyy yhä lisää ja lisää väkeä.
Mutta minusta sellainen on aivan törkeää joukkohyökkäystä yhtä pientä viatonta ihmistä kohtaan.
Jo sellaisia koiria olisi, minäkin haluaisin sellaisen. :)
Ehkä syy on siinä että narsistivanhemmalla on lapselle jo ennen syntymää rakennettu muotti johon hän lasta yrittää pakottaa.
Ehkä se että äideiltä kysyttäisiin ennen lapsen syntymää mikä tai millaisen hän lapsestaan haluaa, sekä aikooko hän toteuttaa joitakin toiveitaan lapsen suhteen kasvatuksessa, voisi paljastaa narsismin. Kysely kaikesta mahdollisesta tulevaan lapseen liittyvistä asioista ja ennekaikkea mitä suunnitelmia äidillä on lapsen suhteen, kun lapsi kasvaa. Siellä voisi kuultaa vanhemman narsistiset tavoitteet läpi.
Ja se missä asemassa äiti näkee tulevan lapsen suhteessa itseensä voisi paljastaa jotakin. Vanhemman liiallinen kunnianhimo voisi näkyä jo ennakkoon.
Sanoppas muuta, siinä se narsistivanhempien parivaljakko hoveineen harrastaa *kiusaamista*, joka on *hovilaisten* mielestä täysin hyväksyttävää. Vaikka kohteena on altavastaajana oma puolustuskyvytön lapsi.
Sellainen aisti voi kyllä kehittyä ihmiselle. Samassa huoneessa alkaa ahdistaa ja on vaikea hengittää, hermostuttaa ja jälkeenpäin voimaton olo,kuin kaikki energia olisi imetty.
Lastenneuvoloissa pitäisi olla henkilöitä, jotka ovat itse olleet tekemisissä narsistin kanssa, ei sellainen, joka ei ole koskaan yhdessä narskun kanssa asunut ymmärräm asiasta mitään. Sitä ei voi ilman kokemusta tajuta.
Hirveä vitsaus ovat nuo narskun hovilaiset.
Isäni oli hirveä narsisti ja paljon muuta; juoppo, huorimus, laiska, lainrikkoja...
Mutta äiti oli ihmeellinen, ja pystyi pelastamaan uskomattoman paljon, tosin menetti oman terveytensä melko nuorena ja vain miehensä vuoksi.
"Mutta äiti oli ihmeellinen, ja pystyi pelastamaan uskomattoman paljon,"
Niin sanotaan, että yksikin ihminen riittää, joka välittää ja rakastaa
Mutta joo, äsken lukaisin tämmösenkin, että kun täällä moni puhuu niistä narsistivanhemmistaan vanhemmistaan niin harva pohtii kuitenkaan niitä itselle aiheutuneita seurauksia...
http://mielenihmeet.fi/5-myrkyllisen-kasvatuksen-aiheuttamaa-seurausta/
Tämä ei ehkä pidä aivan totta:
http://www.hs.fi/tiede/a14071213927
Mikäs sellainen sitten on joka kysyttäessä asettaakin vastakysymyksen: "Mitä se narsismi tarkoittaa?" Ja jos narsisti tietää mikä narsismi on ja ymmärtää sen pahaksi asiaksi, hän varmasti valehtelee...
Hesari on tarjonnut kasvualustaa monelle narsistille, onhan se joskus ollut näkyvä media.
Minun on ihan pakko viimeistään nyt pelastautua noista vanhemmista, jos se vielä on mahdollista. Tämä on niin kaamea, että on vaikeaa käsittää miten mitään näin kaameaa voi ollakaan. Keksivät aina vain kamalampia kuvioita sitoakseen minut itseensä. On ollut elämäni kamalin päivä.
Ilmotin heille ensimmäisen kerran elämässä, että olen heidän täydellinen vastapuoli. En kestä enää millään esittää sellaisten lierojen kanssa samaa pataa.
"Minun on ihan pakko viimeistään nyt pelastautua noista vanhemmista, jos se vielä on mahdollista."
Niin, ei kait sen tarvi olla sen kummempaa kuin vastuun ottamista omasta elämästä
http://mielenihmeet.fi/ota-vastuu-omasta-elamastasi/
Kuulostaa ihan turhalle jankutukselle, joka ei mitään auta näin vaikeassa kuviossa. Vaikka ottaa kuinka paljon vastuuta ei olisi kellekään helppoa tämmösessä kiristyksessä.
jatkan. mielestäni hoetut fraasit ei ihmisten kohtaloita pelasta,
Aivan totta. Tätä ei monet ymmärrä koska eivät ole olleet samanlaisessa tilanteessa, eivät tajua miten kieroutunutta ja sairasta tuollaisten ihmisten toiminta on ja miten vaikea siitä kuviosta on irtaantua, koska narsistihan ei halua uhriaan päästää pakoon! Kun kyse on persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä niin niiden kanssa ei päde samat säännöt kuin ns. tavallisten ihmisten kanssa. Eli se ei ole vaan niin helppoa että sen kuin lähdet ja otat vastuun itsestäsi. Uhri tarvitsee tukea kun on irtaantumassa tilanteesta! Asiaa ei saa vähätellä.
jatkoa: Ja varsinkin kun kyse on omista vanhemmista niin heistä irtaantuminen kun ovat pitäneet sua vankina koko elämäsi ajan ei todellakaan ole helppoa ja osa ei koskaa pääse heistä eroon. Persoonallisuushäiriöiset vanhemmat voivat sekoittaa lapsen pään ihan totaalisesti niin ettei ihminen aikuisenakaan oikein tajua mitä hänelle on tapahtunut, ja irtaantuminen ja vanhempien otteesta pääseminen vaatii jonkinlaisen herätyksen todellisuuteen ja hirvittävästi henkistä vahvuutta ja tahdonlujuutta ja mieluiten myös tukea että se onnistuu.
Niinpä, ja minut on lieroiltu sellaiseen ansaan, jossa ei omalla vastuunotolla ole juurikaan mitään valtaa, vaikka kuinka ottaisi. Päinvastoin he ovat keksineet kuinka kääntää vastuullisen luonteeni aseeksi minua vastaan.
Kaikki vastuullinen puhekin on muka nimenomaan sitä mitä kenenkään ei pitäisi uskoa. Että minun oikein pitäisi varoakin puhumasta mitään vastuullista, tai uhkana on että kaikki kääntyy minua vastaan ja muitakin ihmisiä joutuu vaikeaan tilanteeseen.
Yleensä teinit eivät kuuntele vanhempien varoituksia. Meidän perheessä oli niin, että vanhemmat eivät kuunnelleet teininsä vastuullisia varoituksia maailman menosta, Harmittaa kun yleensä kukaan ei osaa arvatakaan, että sellaistakin maailmassa tapahtuu, että vastuullinen teini varoittaa vastuuttomia vanhempiaan, jotka sitten pilaavat oman ja lapsensa elämän mitään kuuntelemattomina ja yrittävät kääntää sen lapsensa syyksi raivoamalla, ettei tämä heidän mukaansa ole tehnyt pahaa.
"jatkan. mielestäni hoetut fraasit ei ihmisten kohtaloita pelasta,"
Niin se on sinun mielipiteesi. Itselläni on toisenlainen kokemus, lause "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, niin miksi makaat lattialla", muutti aikoinaan elämäni suunnan...
Tiedän myös muitakin ihmisiä, joille jonkun jopa tuntemattoman ihmisen ystävällisys, hyväksyvä katse, eleet, sanat ovat toimineet sykäyksenä eteenpäin kohti paranemista.
Sillä on paljon merkitystä jos on joku joka uskoo sinuun, mutta toki tarvitaan sitä omaakin uskoa ja tahtoa selviytymiseen...
Ja on todellakin vaikea hahmottaa mitä on tapahtunut, kun kaikki on niin hullua ja olo kuin kidutusvankina eläneellä.
Meinasin päästä pakoon, niin jo loivat entistä kamalamman helvetin uudella konstilla hyödyntämällä sitä, että tietävät minun välittävän toisista ihmisistä. Heidän elämänsisältö taitaa olla minun henkinen kiduttaminen.
He hyödyntävät myös mitä tahansa ulkoisia tekijoitä kiusaamiseensa. Niin, että minun vastuullisena ihmisenä on nökötettävä paikoillaan vankina estääkseni heidän hullun pelinsä aiheuttamasta lisää traagisia tapahtumasarjoja. En voi mitenkään olla niin itsekäs, että en välittäisi mistään muusta kuin itsestäni, mikäli sitä tarkoitetaan omasta elämästä vastuunotolla.
Minun mielestäni ihmisten olisi syytä yrittää kantaa vastuuta asioista laajemminkin kuin vain itsestään.
He ovat koko minun elämän ajan kiduttaneet minua sillä, että minun pitäisi elää toisista ihmisistä välinpitämättömänä ollakseni kelvollinen. Kun en pysty, minua kiusataan kaikin keinoin.
Ja toisista ihmisistä välittämisestä on onnistuttu tekemään ase minua vastaan.
No tuo on totta, mutta tuo vastuunotto fraasi ei oikein toimi jo pienestä lapsesta asti hyvin vastuullisen luonteiselle henkilölle. Joka on aina jännittyneenä kaikkensa kantanut vastuuta. Juuri tuosta ominaisuudestani saatiin ase, jolla minulta lyötiin jalat alta.
Vielä lisää syyllisyyttä, että en ole muka kantanut tarpeeksi vastuuta, vain ja ainoastaan on murtanut ja murtaa minua.
Nyt tänne kohta varmaan ilmestyy litania viestejä, kuinka minun pitäisi kantaa vastuuta. (ainakin yleensä netti on niin toiminut.)
Kyllä yksikin lause voi muuttaa koko elämän. Sanoilla on valtava voima.
Mutta sen lauseen on oltava se oikea juuri sille henkilölle, jotta se toimii.
Niin tuo lause muutti elämäsi suunnan, mutta sisäistikö sen todella, kun tunnuit tarrautuvan samantapaiseen ihmiseen uudestaan? Eikö alkoholistitkin ole eräänlaisia narsisteja? Jotenkin sain kuvan, että halusit uudelleen jäädä lattialle tallottavaksi, niin antaumuksella halusit opastaa narsistia.
Minua se vastuunotto lause häiritsee ihan sen takia, kun sille on tullut jo allergiseksi, kun sitä ihan oikeasti kauhesti hoetaan joka paikassa.
Sama kun jos herkkuani olisi ananas, niin jos joka päivä 30 kertaa päivässä minulle sanottaisiin, että syö ananasta, niin kohta en pystyisi enää nielemään sitä.
no joskus jo maininnutkin, että monetkin asiat jotka oppii itsestään vaativat tulla koetelluiksi todellisuudessa jossain toisessa yhteydessä ja välttämättä kaikki ei ees kerrasta opi, varsinkin jos tietyt jutut on tulleet osaksi persoonaa...
Mitä muuten tulee komenttiisi liittyen tarrautumiseen, opastamiseen yms. niin
edelleen, mun tapauksessa suhde oli aikas löyhä, syystä, että tyyppi seurusteli toisaalla ettei ny ollu kyse sen kummemmin tarrautumisesta, saati mistään narsistin opastamisesta, kun en silloin mistään narsisteista ees mitään tiennyt ja mitä tallotuksi tulemiseen tulee, niin päätin suhteen kun sitä "huonoa oloa" alkoi tulla,
Mutta tietoisuus siitä, että oli tullut täydellisesti huijatuksi, kohdelluksi käyttöesineenä, jolla ei ollut mitään arvoa ihmisenä oli melkoisen kylmäävä, että aiheutti kyllä melkoisen järkytyksen omine siihen liittyvine tunteineen...
Mutta joo, siitäkin on selvitty, ajan ja monien pohdintojen ja keskustelujen avulla, pois sulkematta muilta ihmisiltä saatua arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta
Ja eiköhän me aikuiset ihmiset, olla kannettu vastuuta itsestämme jo vuosikymmeniä. Se, että olemme narsistivanhemman, tai vanhempien kanssa tekemisissä satunnaisesti, ei tee meistä *vastuuttomia, tai läheisriippuvia*.
Toki ne, ei narsistivanhempien lapsetkin tapaa omia vanhempiaan ajottain, eikä heitä aleta heti syyttämää läheisriippuviksi, tai muuten kykenemättömiksi kantamaan vastuuta itsestä, tai omasta elämästä.
Ja+99%+ihmisistä,+kun+vain+kerron+heille,+että+en+voi+olla+mukana+vanhempieni+kuvioissa,+eivät+sen+jälkeen+halua+olla+missään+yhteydessä+minuun+tms.+Ja+jos+viimeinen+1%+sitten+syyttää+vastuuttomaksi,+jos+olen+missään+tekemisissä+vanhempieni+kanssa,+niin+siinä+on+sitten+niin+sanotusti+aika+puun+ja+kuoren+välissä.+Totta+puhuen+minä+en+haluaisi+olla+tekemisissä,+mutta+niiden+99%+taholta+on+tullut+niin+kova+paine,+että+on+ollut+tilanteita,+joiden+vuoksi+on+ollut+pakko+alistua.
Lisään vielä, että minulle on tapahtunut elämän varrella useita todella hullunkurisia vääryyksiä, ja jos tuon vanhemmalleni esiin, että haluaisin tuoda totuutta julki ja korjata näitä asioita, niin heti tulee vastaus: "Ei maailmalle mitään voi...siellä ja sielläkin maassa on hullu presidentti !"
Ja näin minut yritään saada lannistumaan puolustautumaan miltään melko äärimmäisiltäkään vääryyksiltä.
Valitettavasti ihmisillä ei sitten ole aikaa kuunnella näitä "todisteitani", joiden keräämiseen on kulunut vuosikymmeniäkin aikaan ja jotka voisivat hyvinkin olla satojenkin sivujen mittaisia siten että siinä pitäisi kyetä näkemään suhteellisen laaja kokonaisuus asioita yhtä aikaa, jotta asian voisi ymmärtää, ja tietoakin pitäisi olla monenlaisilta aloilta.
Ja tämä sitten koituukin psykopaattini voitoksi, joka puhuu niin yksinkertaista maalaiskieltä, että se uppoaa kenen tahansa maalaisjärkeen. (ja miellyttävämpää kuunneltavaa kuin minun, jossa joutuisi kohtamaan monenlaisia vaikeita ja pelottaviakin asioita ja ihan oikeasti) Se sitten onkin eri asia ajatteleeko psykopaattini yksikseen mitenkään niin yksinkertaisesti. Hän osaa ajatella yhtä monitahoisesti kuin minäkin (ties vaikka oma kykyni olisi häneltä perittyä), vaikka taidan olla älykkäämpi kuin hän, jos sitä testaamaan alettaisiin. Mutta sieluni ei siedä kieroilla. Ei yhtään ! Mutta psykopaattini pää kuumana yrittää keksiä uutta mutkaa matkaan.
Onneksi sentään tätä asiaa käsitellään jo julkisesti.
Minun narsistivanhempani on pitänyt siitä huolen, että ne nuoruusaikaiset ystävät, joita minulla oli, eivät pidä minuun yhteyttä lainkaan. Ja tavatessakin he kiertävät minut mielenosoituksellisesti kaukaa.
Ja todellakin, en koskaan ole näitä ihmisiä mitenkään loukannut. He ainoastaan ovat narsistivanhemman tukijoukkoja ja todellisia sydänystäviä. Osa heistä jopa melko uskonnollisia. Mutta se ei heitä estä kiusanteossa.
Eikö ole oikeastaan yhtä mukavaa kirjoitella tänne, vähän sama kuin jutella vanhoille ystäville :)
Jatkan. Ehkä mukavampi näin, ettei vanhat ystävät rasitu :)
On mukava. Omalla kohdalla rasittuu tosin sekä vanhat että uudet että vertaiset kuin verrattomatkin. Näin pääsee ainakin näkemästä ja kuulemasta niitä äärettömän loukkaavia eleitä ja äännähdyksiä mitä asiani usein aiheuttaa. Olen tosin ryhtynyt antamaan takaisin samalla mitalla heidän asioihinsa.
Kieltämättä sellaiset äänet ovat rasittavia. :)
Parempi kirjoittaa tänne kuunnellen musiikkia :)
Voi luoja näitä narsistien laatimia aloituksia, on se surullista, että juuri narsistin mielestä "joku muu vanhempi" on ollut niin kauhea tapaus, mutta itse ollaan täydellisyyksiä tai narsistien uhreja. Kerronpa sinulle salaisen totuuden: jokainen vanhempi tekee oman parhaansa, mutta kohteenne eivät ole niin täydellisiä kuin itse olette. Se aika minkä käytätte parjaamalla muita ihmisiä narsisteiksi, sen ajan voisitte käyttää itseänne muuttaaksenne siihen suuntaan, että voitte olla sanojenne takana.
Tunsin oikein herttaisen ja kiltin pariskunnan, mies kuoli ja sattumalta uusi naapurini oli työskennellyt miehen kanssa useita vuosia samassa työpaikassa, vaihdoimme kuulumisia ja hän tokaisi, että on ollut raskasta työskennellä liian kiltin kanssa, kun muut ovat joutunut hänenkin puolestaan rähjäämään jotta asiat on saatu toimitettua. Eli hänet koin narsismivapaaksi, mutta ehkä totuus olikin, että kuormitti sillätavoin muita ihmisiä. Ei narsisti ei tee mitään, jotta kukaan ei kadehtisi häntä ja alkaisi syyttelemään yhtään mistään.
Mut saa kai tostakin sitten jonkinlaisen nautinnon, kun parisuhdeterapiantarpeessa olevat ihmiset haukkuu muita narsisteiksi. Muissa ne viat tietty on aina.
Millä perustelet tuon salaisen totuuden, että jokainen vanhempi tekee parhaansa lapsensa eteen ?
Mistä voit tietää mitä jokainen vanhempi tekee ? Miten olet päässyt tuon salatiedon lähteille ?
Jos vanhempi ei tee muuta kuin kiusaa lastaan, pitääkö aina vain ymmärtää, että no kun hän ei muuhun pysty niin se on hänen parasta mahdollista vanhemmuuttaan, joten siitä ei sovi vaikeroida ? PItääkö siis sen vanhemman saada kaikki empatia oli hän ihan minkälainen hyvänsä, mutta lapsen ei yhtään ?
Oletko varma, että maailmasta ei löydy vanhempaa, joka sanoisi kiusanneensa lastaan omana valintanaan ?
Siksi koska olin lapsinarsisti, siitä tiedän, lapsinarsisti ja heitä komppaavat toisten perheitä jahtaavat "mukatietävät aikuiset" kääntelevät ja vääntelevät mieluusti "muiden olemisia" Jokin pakkomielle saa perheen ulkopuolisen tiedonjättiläisen vainoamaan usein myös kovinkin vahvoissa harhoissaan vielä kohteitaan.
Lapsinarsistin mielestä, vanhemmilla ei saa olla omaa hauskaa tai kivaa, vaan vanhempien pitää palvella lastaan vähintäänkin yhtä hienosti, kun lapsi on nähnyt muissa perheissään tehtävän. Tosin lapsinarsisti ei näe niitä hetkiä, kun hän poistuu sieltä kaverin luota missä kaikki on niin paljon hienommin ja paremmin.
Minä en yleistä aivan varmaan joka asiaan löytyy poikkeuksia, yritän nyt vain puhua siitä, kuinka väärin saatamme omassa pääkopassamme ymmärtää mitä joku toinen ihminen yrittää sanoa ja ne tuntemukset siis tulevat ihan OMISTA kuvitelmista toista ihmistä kohtaan. Mitenkä ihmeessä joku saa syytettyä toista ihmistä narsistiksi, jos ei osaa itse kommunikoida? Pitäiskö sen tajuta samat jutut vaikka kun "narsistin uhrin" uhrit numero 1-? muka ovat tajunneet? Vai ottaako narsistien uhrit aina uuden uhrin itselleen, kun ei osaa kohdata ja kuunnella toista ihmistä aina vain uudestaan kaikki ovat narsisteja ihan vaan siksi, kun se ei osaa arvata mitä "uhri" on vaatimassa? Hui kamalaa.
Joo no, minä en tunne taas tuota ilmiötä josta sinä kirjoitat.
Maailmassa on niin kaikenlaista, enkä minäkään monia ilmiöitä tunne.
Yleistäminen erehtyy ainakin aina joskus.
Selkeämmin yritän sanoa, olen kiitollinen jotta kukaan "narsistialanammattilainen" ei puuttunut perheemme asioihin, mitään mielisairaampaa ei voi olla, kuin joku ketä ei edes tunne perhettä puuttuu asioihin joita ei edes ymmärrä, ei tajua. Siinä ylittyy jo rikoksen rajat, bedofilian rajat, toisten ihmisten lapsiin sekaantumisen rajat ja psykopatian rajat. Ja itseasiassa jänskää huomata, että juuri bedofilian pelko oli äidillänikin jossain muodossa, siksi hän oli arka tunteitaan näyttämään, se oli jokin sairas tunne jonka oli luoneet kodin ulkopuoliset "tietäjäpsykopaatit". Siksi meillä ei koskaan halattu. Ja nyt tajuan jollain tasoa miksi, äitini kyllä johdatteli asiaa oikeaan suuntaan. Joku psykopaatti, olisi kuitenkin vetänyt jonkin linkin jonnekin ja ilmoittanut täten, kuinka väärässä me olisimme omassa elämässä olleet.
Me tarvitsimme ihan oman yhteytemme takia kokemuksemme, sillä oma suku on se parhain, joskus se ei aina tuntunut tosin siltä ja asiat junnasivat kehäänsä, mutta se hetki kun kykenee ymmärtämään toista läheistä ihmistään ja kykenee antaaan anteeksi ja pyyhkimään pöydän puhtaaksi, se on alku jollekin elämääkin suuremmalle, mitä kukaan peheen ulkopuolinen manipuloija ei teiltä voi millään muotoa viedä pois. Ja viimeisenä iltana ennen kuolemaansa (joka tuli siksi ennen aikojaan, kun täältä netistä seuraava mielisairas "tietäjäpsykopaattijengi, muka-auttajat" sen mielenterveysongelmissaan ja kateuksissaan muiden hyvästä elämästä halusivat lähteä itselleen tuntemattomia ihmisiä tallomaan ja lupaa pyytämättä seuraamaan ja vainoamaan aikuisten koulukiusaajajengissään.) Hän viimeisenä päivänään elämässään, yritti nousta sairaalavuoteestaan ilahtuneena nähdessään minut halaamaan. Sieluni silmin näin jälkikäteen ryntäisin puolustamaan äitiäni niitä perheen ulkopuoisten hyväksikäyttäjiä vastaan, kun kuuntelin äitini vanhaa työkaveria harhaisissa syytöksissään, hyvä, että sain pidettyä mölyt sisälläni enkä tintannut.
Olihan hän omalaatuisensa mäkättäjä ja kaikentietäjä, mutta kun nyt tietää, että kaikkeen on ollut aina ihan järkevä syynsä joka useinkin perheisiin tulee ulkopuolisten painostuksesta joka voi johtua vaikka ihan vain kateudestakin ja ainakin ymmärtämättömyydestä tahi itsensä muiden yläpuolelle laittamisen ilosta. Rakastan sinua läpi aika-avaruuden ja kiitos, että osasit tukea niin hienosyisesti johdatellen itsellesi tapahtuneisiin kokemuksiin, kun lopulta sain sanottua, että parisuhdeterapian tarpeessa naimisissaolevat psykiatrian ammattilaiset seurasivat minua netistä ja raiskasivat suuremmalla porukalla. Tämän jälkeen nämä rikolliset vielä paasaavat miten muiden tulisi elää ja, että joku muu on vaikkapa koulukiusaaja. Mutta joukkoraiskaava useista parisuhteistaan epäonnistuneet psykopaatit onkin sitten heidän omasta mielestään auttajia.
Ei siinä, että terapian tarpeessa oleva valeammattilainen rahasta nimittelee uhrejensa läheisiä narsisteiksi, vaikka ei todellisuudessa edes yritä tuntea uhrejaan. No hoot ossaa manipuloida muita ihmisiä, saadakseen mukavan liksan uhreiltaan. Tähän joku mukava linkki jookosta,kuvailette vaikka omia tekojanne, kuinka kivaa on lytätä ventovieraita ihmisiä porukalla. netistä uhreja seuraamalla? Kuinka rynkytätte valitsemanne uhrin kintereillä joko useamman vainoajan avulla, tahi itse useampana persoonana esiintyen. "jätä se narsisti" on useimiten käyttämänne ohjeistus, jos olisitte rehellisiä auttajia, te auttaisitte kohtaamaan niitä asioita, mikä on sellainen kohta ihmisellä mihin on jymähdetty, mutta jos ihmisen ainoa parisuhdetaito on omien genitaalialueiden runkkaus, kattokaa, mä osaan nylkyttää muitakin, niin älkää muita alkako neuvomaan. Kiitos ja hieno linkki.
Joo siis. Minäkin sanon vanhempaani psykopaatiksi vain itse. En hyväksyisi kenenkään muun menevän hänelle sanomaan, enkä tarvi.
Kyseessä on minun vanhempi, niin minulla on oikeus oma maallikkodiagnoosini tehdä. Muilla ei sellasta oikeutta olekaan.
ps.
Siis kun minä olen tehnyt sen vain omaksi pelastuksekseni, en hänen vahingokseen.
Lapset tiettyyn ikään asti on kaikki narsisteja, kun ei muuta voi ollakaan. Ei ne kaikki kuitenkaan ilkeämielisyyteen taipuvaisia ole. Osa silti on jo lapsena enemmän kuin toiset.
Se että aikuinen kuvittelee vahvasti muiden olevan omien päänsisältöjensä ja tulkintakykyjensä tahi projisointiensa mukainen taas on merkki jostain narsismityyppisestä taipumuksesta. Tai merkki huomattavan kapealla elämänkokemuksesta, joka on merkki..? Oli kyse sitten hyvästä tai pahasta. Valitettavan yleistä.
Mainitsemasi ilmiön takia keskustelemisesta on vaikeuksissa harvoin mitään apua, minulle käy monesti päinvastoin.
Suomihan on sellanen mätä maa että täällä kaikki lopulta on vaan narsismia. Ihan aivan kaikki omat mielipiteet kuulumisten kertominen on narsismia. Parhaat tietenkin juoruavat selän takana ja esittävät marttyyria.
Ennenkuin pystyt väittään ketään narsistiks pitäis todeta miten hän puhuu siis lauseet ja mitä alistaako, kateuttaan kiusaako, kehuuko aina muita. Ym. Ei pelkkä hei se on sitä riitä!!! Vai onko suomen älyllinen taso todella näin alhainen.
Narsistien lapsistako niitä sadistisia muita rääkkääviä kusipäitä tulee. Tuollaiset paskakasat pitäisi laittaa laitokseen metsän keskelle, ei sittenkään metsän vaan peruskallion sisään loppuiäkseen parantumattomina mielisairaina kusipäivä.
Anteeksi jos loukkasin oikeita mielisairaita tms.
Anteeksi että en osaa kirjoittaa. Tarkoitin parantumattomina mielisairana kusipäinä.
Niin, on siinä jo sanat ainakin kerran oikeinkirjoitettu kun laskee yhteen molemmat kommentit.
Tarkennetaan nyt vielä että minä en tiedä mikä tekee ihmisestä muita rääkkäävän kusipään. Ja jos on jokin tekijä että se välttämättä lohtaisi tähän.
Jostain se kusipäisyys kuitenkin syntyy paskaatrian diagnooseista riippumatta ja on oma valinta vaikka olisikin vähän kieroon kasvanut.
Psykopaatti-sadisti-perverssi-kusipäillä, tai miksi tuollaista kauniisti kutsua, ei kuitenkaan pitäisi olla ihmisarvoa eikä oikeutta elää ihmisten ilmoilla.
Kyllä se nyt vaan on niin, että vanhemmat näitä minävaurioita aiheuttavat. Joskus varmaan myös olosuhteet, mutta persoonallusuudesta sitten riippuu miten lapselle käy. Kaikistahan ei tule narsisteja, vaikka olisi miten huonot lähtökohdat.Minävaurioinen ei ole lapsena saanut osakseen kehitykselleen välttämätöntä rakkautta, huolenpitoa ja arvostusta. Minäkuva on vääristynyt ja käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta pysyy yllä. Narsismiin kuuluu heikko itsetunto ja sen kyllä saa aikaiseksi myös ihan tavalliset vanhemmat.
Olen narsistien lapsi ja nimenomaisesti en mistään hinnasta suostu tulemaan vanhempieni kaltaiseksi. Minä vasta jäärä vastapuoli olenkin.
Siksipä meillä meneekin välit poikki kokonaan.
Mutta psykopaateimman valtapiirissä vanhempia henkilöitä ilmeisesti haluaa kuolla vanhuuteen yksi kerrallaan henkisissä kärsimyksissä valittaen kärsimyksiään, minulle se on aivan käsittämätöntä.
He kertovat kuinka tuo henkilö heitä kiusaa, mutta haluavat asettua tuon kiusaajan puolelle tai palvelijaksi eikä minun joka olen tuon pahimman lapsi ja tuota kamalaa kiusaajaa uskallan yksin vastustaa.(olen alunperin se pahimmin rääkätty) Olen neuvonut, ettei kannattaisi veljeillä tuon kiusaajan kanssa, kun itse kertovat kuinka hän kiusaa heitä ihan huonoon kuntoon. Mutta aivan jääräpäisesti he haluavat olla hänen puolellaan ja minulle kostaa kärsimyksiään, vaikka itse sanovat, että minä en ole tehnyt mitään pahaa. Tämä on aivan käsittämätöntä.
Sitten on vielä sellaisia, jotka pitäisi saada ajoissa heräämään.
Minä tiedän mikä supermanipuloija tuo henkilö on, koska minut manipuloitiin pahimmin.
Mutta joillekin muille ihmisille tuon ihmisen luonteen kohtaaminen avoimin silmin voi olla liian vaikeaa. Olin minäkin aluksi ihan shokissa, mutta alan vähitellen sulatella asian. Piru mikä piru. Mutta minä en mistään hinnasta piruksi ryhdy. En mistään hinnasta. Kyllä piru sen tietää. Tosi hyvin tietääkin.
Ja tuosta Suomi aiheesta.
Minusta on todella hölmöä, että itsestään myönteisesti ajattelevia ihmisiä nimitellään helposti narsisteiksi. Narsistit nimenomaan yrittävät saada ihmisiä ajattelemaan itsestään negatiivisesti. Minä menin tuohon ansaan pahimman kerran. Aloin ikäänkuin ajatella itsestäni kaikkea pahaa ikäänkuin todistaakseni, etten ole narsisti ja olen kelvollinen ihminen kun kovasti paljon ajattelen itsestäni pahaa koko ajan. Tuo oli suurin virhe jonka olen koskaan tehnyt, eikä terveellistä millään tapaa. Ja aivan älytöntäkin. Yltiövaatimattomuuteen minut kasvatettiin. Ei mielestäni mikään hyvä juttu tässä kulttuurissa. Kaikilla on kivempaa, jos kaikki arvostavat itseään enemmän.
Mielestäni terve narsismi ikäänkuin suojaa pahalta narsismilta. Kun tervettä narsismia vastaan hyökätään joka suunnalta kateellisten taholta, jos se murtuu, se voi muuttua pahaksi ja alkaa salakavalasti kiemurella sillä sun täällä. Ehkä se kiemurteleekin mielellään kateellisena juuri tervettä narsismia vastaan, koska se siltä itseltään on murrettu. Itsensä rakastamisessa ei ole mitään pahaa, niinkuin ei rakkaudessa ylipäätään. Paha narsismihan ei ole enää millään muotoa rakkautta ei edes oikeaa itserakkautta. Paha narsismi on sitä kun ihmisen terve kaunis narsismi ja jalo suoraselkäisyys on murtunut ja muuttunut luikertelevaksi lieroksi ilman selkärankaa.
Terve narsismi = kun itsetunto on ok?
Niin kai se suunnilleen sama on
"Terve narsismi = kun itsetunto on ok? "
näin psykopaattipsykiatria nostaa narsisteja toisten yläpuolelle. Mutkun ne lutkat etsii aina vain uusia uhreja, kun eivät osaa yhdessä parisuhteessa olla, narsisti etsii aina uusia uhreja.
Näin se määrittelee; narsismiin kuuluu heikko itsetunto, mutta heikkoon itsetuntoon ei kuulu narsismi, ellei se ole seurausta narsismista. Narsistinen tarvitsee muita ihailemaan ja parisuhteessahan tuollainen ihailu varmasti jossain vaiheessa loppuu. Narsistinen on niin vaativa etteivät hänen tarpeensa koskaan voi tulla tyydytetyiksi. Terve on aidosti muista kiinnostunut.
Minä ymmärrän terveen narsismin yksinkertaisesti itsensä rakastamisena:
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Eli henkisyyskin niin neuvoo tekemään. Eli jos tervettä narsismia ei ole, ei osaa rakastaa lähimmäistäkään tai kannustaa tätä rakastamaan itseään.
Mielestäni tämä on kokonaan eri asia kuin se että nykyään ihannoidaan ilkeääkin narsismia jossain rajoissa hyvänä asiana. Ilkeä narsismi ei mielestäni ole hyvää pienimmässäkään määrin.