Jämsäläisen rukous

"Jämsässä kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti
Kun katson tämän kaupungin vaiheisiin

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen
Miks meillä niin on monta mielipuolta
Miks vähän käyttäjiä viisauden

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan
Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
Tai kesken toimiansa katkeaa

Muuramessa tulta säihkyy harmaahapset
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko
Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo

Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kunnan kohtaloita huokailen

On vastaus vain yksi Suomen Jämsä
Sit' aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt laulun ja juopottelun, huvi
Ja kunnan kukoistus, ja riemu muu

Mut pitkä vain on laman valta, hetken
tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan
Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
Ja jättävät jo jäisen Jämsän maan

Oi vieraat Jämsän kesän
Te suuret aatteet, teitä tervehdän
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän
Jos muutattekin maihin etelän

Oi oppi ottakaatte Muuramesta
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on ranta Maakkulan

Havisten halki ilman lentäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut laman poistuneen kun täältä näätte
Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa"