Olen masentunut ja väsynyt. En saa perusasioita tehtyä ja lapset ahdistavat. Mies on sitä mieltä että koska minä olen kotona ja hän käy illat/alkuyöt töissä, niin minä olen se joka herää aamuisin. Meillä on 3 lasta. 2 miehen ja yksi minun. Minun lapseni on päiväkodissa. Ja voisin sen ajan nukkua kun tosiaan univaikeudet valvottaa pitkälle melkein aamuyölle. Mutta mies otti omat lapset pois päikystä ja hän ärisee minulle aamusta kun lapset herättää. Kun minä en jaksaisi nousta.
Olen raskaana. On pahoinvointia, ahdistusta, väsymys ja saamattomuus. Lapsiin menee hermo alta aikayksikön. Ja näin pitäisi jaksaa koko kesä. Nukahdan 3-5 aikaan ja herään klo. 7. Enkä osaa päiväuniakaan nukkua.
Olen monesti sanonut miehelle etten tahdo ottaa vastuuta hänen isäviikon lapsista. Pidän heistä mutten tässä tilanteessa hädin tuskin itseni ja yhden lapsemme hoidan , päiväkodin avulla. Mies ei ota kuuleviin korviin etten jaksa vaikka ihan ammatti ihminen on sen sanonut.
Heti kun hän vähänkin alkaa ymmärtämään minua niin anoppi alkaa painaa päälle että kuinka on hyvä että lapset on meillä ja ei asiaa pidä muuttaa. Ja hän tenttaa poikaansa ja mies sysää vastuun mulle "meeppä sä keskusteleen äitin kanssa masennuksesta". Hyvä kun saan sen miehelle ja itelle myönnettyä niin pitäs alkaa ahdistuneena ja itkukurkussa selittään vanhanliiton rautarouvalle kuinka on vähän väsymystä ja en millään jaksaisi hänen lapsenlapsiaan. Toinen on vielä erityislapsi. Ja toinen taas erityisherkkä ja jatkuvassa tiedonjanossaan ja kyselyiässä ja en tänäkään aamuna ole saanut minuutinkaan rauhaa kysymyksiltä ja tekemisehdotuksilta.
Mitä teen?
Olen raskaana. On pahoinvointia, ahdistusta, väsymys ja saamattomuus. Lapsiin menee hermo alta aikayksikön. Ja näin pitäisi jaksaa koko kesä. Nukahdan 3-5 aikaan ja herään klo. 7. Enkä osaa päiväuniakaan nukkua.
Olen monesti sanonut miehelle etten tahdo ottaa vastuuta hänen isäviikon lapsista. Pidän heistä mutten tässä tilanteessa hädin tuskin itseni ja yhden lapsemme hoidan , päiväkodin avulla. Mies ei ota kuuleviin korviin etten jaksa vaikka ihan ammatti ihminen on sen sanonut.
Heti kun hän vähänkin alkaa ymmärtämään minua niin anoppi alkaa painaa päälle että kuinka on hyvä että lapset on meillä ja ei asiaa pidä muuttaa. Ja hän tenttaa poikaansa ja mies sysää vastuun mulle "meeppä sä keskusteleen äitin kanssa masennuksesta". Hyvä kun saan sen miehelle ja itelle myönnettyä niin pitäs alkaa ahdistuneena ja itkukurkussa selittään vanhanliiton rautarouvalle kuinka on vähän väsymystä ja en millään jaksaisi hänen lapsenlapsiaan. Toinen on vielä erityislapsi. Ja toinen taas erityisherkkä ja jatkuvassa tiedonjanossaan ja kyselyiässä ja en tänäkään aamuna ole saanut minuutinkaan rauhaa kysymyksiltä ja tekemisehdotuksilta.
Mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pari tarkentavaa kysymystä: Ovatko lapset teillä siis joka toinen viikko? Mitä lasten äiti tuumasi, kun isä otti heidät pois päiväkodista? Eikö hänkään käy työssä? Onko nykyään mahdollista saada lapset päivähoitoon, vaikka huoltaja on kotona?
Älä ainakaan anoppiasi syytä tilanteestanne. Hän ei ole pannut alulle yhtään lapsistanne.
Kerrot, ettet osaa nukkua päiväunia, ja kuitenkin haluaisit nukkua sen ajan, kun lapsesi on päiväkodissa.
Ulkoiletko riittävästi? Usein se auttaa unettomuuteen. Ole vaikka lasten kanssa ulkona muutama tunti päivässä. Terveellinen ruokavalio auttaa sekin.
Hei Väsyttää
Kerrot tilanteesta, jossa koet uupumusta ja epäreiluuttakin.
Minun nähdäkseni sinun väsymystäsi ei voida ohittaa. Tilanteeseenne on saatava muutos.
Vaikuttaa siltä, että miehesi ja sinä ette tavallaan nyt 'vedä' samaa perhettä. Vedätte eri suuntiin, mikä aiheuttaa sinussa vielä suurempaa väsymystä. Varmaan kestäisit vaikeatkin hetket paremmin, jos kokisit, että miehesi näkee tilasi ja yrittää parhaansa. Nyt koet jääväsi yksin taistelemaan, mikäli ymmärsin oikein.
En näe muuta vaihtoehtoa kuin että asia otetaan käsittelyyn puhumalla. Jos miehen kanssa kaksistaan ette pääse riitelyä pidemmälle, kannattaa ehdottomasti hakeutua ulkopuolisen keskusteluavun piiriin. Sen avulla voitte saada vuorovaikutukseenne työkaluja, joilla hoidatte perhettänne paitsi tässä tilanteessa, myös vuosikausia tulevaisuudessa; lapset ovat vielä pieniä ja teidän on opittava puhaltamaan yhteen hiilleen, jotta perheenne voi hyvin. Keskusteluapua voi pyytää neuvolasta (kunnan perheneuvola) tai seurakuntien perheasian neuvottelukeskuksista tai yksityisiltä perheterapeuteilta (maksullista).
Sitä ennen on jo sinun unensaantisi turvattava tavalla tai toisella. Sinulle täytyy järjestyä mahdollisuus edes joskus nukkua pitempään ja saada levättyä. Ketkä ihmiset lähipiiristänne voisivat tukea sinua ja perhettänne? Tukea, ei arvostella? Jos tuntuu, ettei tukea ole, keskustele tästäkin neuvolassa.
Merja, diakoni