Voiko??

Mä ajattelen seurustelusta siten, että olisi hyvä odottaa johonkin 20 vuoden ikään asti ennen kuin alkaa miettiä seurustelua. Nuorena aletut seurustelukuviot eivät yleensä ole johtaneet mihinkään vakavampaan suhteeseen. Kuitenkin seurustelun tarkoituksena on tai ainakin pitäisi olla, että haluaa viettää kyseisen henkilön kanssa lopun elämänsä. Ei tosin aina seurustelusuhteet vanhempanakaan johda avioliittoon, oli syyt sitten mitkä tahansa...ehkä ollaan vaan niin erilaisia. Mitä tulee seurustelun aikaiseen sukupuolielämään tms. niin ajattelen niin, että olisi hyvä pitää suhde puhtaana ja jätettäisiin nämä asiat avioliittoon niin kuin myös raamattu sen sanoo. Tällöin, jos seurustelusuhde ei päätykään jostakin syystä avioliittoon niin välttää ainakin loukkaamasta toista sekä itseään eikä tule ns. synninhaavoja. Jos joskus saan omia lapsia on paljon helpompi opettaa heille näitä asioita, kun tietää, että oma seurustelusuhde on mennyt Jumalan sanan mukaan. Tosin vaikka olisi joutunut joskus esim. seurustelusuhteessa johonkin sellaiseen mikä on Jumalan sanan vastaista, niin senkin tähden Jeesus kuoli kerran meidän puolesta. Kun sen vaan jaksaa uskoa omalle kohdalle

Pakkohan se on seurustella, että voi tutustua ihmiseen. Eli toki voi olla tyttö/poikakaveri. Itellä tärppäs vasta neljäs mies-ehdokas. Mutta hetikun huomaa, ettei se tämä se oikea olekaan, ni johan sitä siinävaiheessa lähetään erisuuntii, eikä seurustella säälistä tms. Koska seurustelun tarkotuksenahan on avioliitto, eikä sitä seurustella vaan sen takia, että on vaan joku tyttö/poika kaveri. Mitään ikää ei voi kyllä sanoa, et mihin asti pitäisi oottaa, ennenku edes alkaa katteleen itelleen kaveria. Siskoni alkoi seurustelemaan 16-vuotiaana miehen kans, joka on nykyään hänen aviomiehensä. Naimisissa ovat olleet jo 15 vuotta ja lapsia 11 :)