Hei, kaipailisin muiden neuvoja pienen koululaisemme elämän helpottamiseksi. Poikamme on melko ujo ja arka sekä helposti haavoittuva. koulu alkoi viime syksynä melko kehnosti, sillä häntä kiusattiin ainakin ensimmäisinä viikkoina. Kyse oli jostakin pienestä lippalakin heitosta ja sen sellaisesta, mutta meidän poika ottaa tällaiset varmaan vakavammin kuin muut. Ainakin minusta tuntuu että tuollainen on ihan "normaalia" ala-asteen arkea, mutta poika pohti kovasti syitä ja tarkoitusta sille, miksi juurio häntä kiusataan. Olin kyllä opettajaan yhteydessä ja tämä kiusaaminen loppui. Nyt joululoman jälkeen lapsi oli taas kovin itkuinen kun koulu alkoi ja sain hänet pitkän suostuttelun jälkeen puhumaan murheistaan. Tytöt vääntelevät naamaansa kun hän kävelee ohi ja sanovat, että hän hän syö kummallisesti, joku on potkinut jne. Pojat eivät leiki hänen kanssaan välituntisin ja tunneilla on todella tylsää ja tehtävät ovat ihan kurjia. Aavistelin kyllä jotain tällaista olevan vastassa kun koulu alkaa, sillä ei tämä meidän pieni miehen alku osaa pitää yhtään puoliaan vaan vaikenee ja vetäytyy ongelmien edessä. Yksi syy on varmaan myös se, että hän on lahjakas lapsi ja käsittääkseni tällainen lapsi saattaa hyvin aistia myös kaveriporukassa ilmeitä ja eleitä herkemmin kuin ehkä touhukkaammat ikätoverinsa. Hän on kovin pohdiskeleva ja hänellä tuntuu olevan tutka päällä koko ajan, että kiusataanko minua, pitääkö kaverit minusta ja kelpaanko minä leikkiin.
Ongelma korostuu siksi, että asumme maalla ja kaukana koulutoveresita eli he eivät pääse meille kotiin leikkimään ja tutustumaan poikaamme paremmin. Onneksi meillä on kolme lasta ja seuraa on täällä kotonakin ja toisaalta hänellä ei ole minusta sosiaalisissa suhteissa ongelmia niinkään koulun ulkopuolella. Ystäväperheiden ja tässä naapurissa asuvien lasten kanssa hän viihtyy hyvin ja nauraa ja touhuaa riehakkaasti. Valitettavsti naapurit vaan asuvat eri kunnan alueella ja eivät siis ole samassa koulussa.
Sosiaalisten ongelmien lisäksi tai ehkä osaksi niiden syykin voi olla siinä, että hän kokee koulutyön turhauttavaksi. Minä en tiedä miten muissa kouluissa kohdellaan ekaluokkalaisia jotka jo osaavat ykkösluokan opetukseen kuuluvat asiat, mutta minusta tuntuu että hän tarvitsisi tunneilla jotain omaa haastetta. Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksianne. Täällä pienessä maaseutukoulussa ei tällaisiin asioihin ilmeisesti kovinkaan paljon panosteta, mutta miten kaupugeissa joissa on enemmän resursseja? Opettaja on pyynnöstäni antanut hänelle tunneilla joitain lisätehtäviä ja omia matikan- ja lukutehtäviä. Mutta eivät nekään oikein kiinnosta. Minä ymmärrän kyllä, että ei pieni lapasi jaksa tehdä tuntia itsekseen yhteenlaskutehtäviä, ei vaikka niissä olisikin haastetta siten, että niissä on vähän isompia lukuja. Usein hänellä on kuitenkin samat kotitehtävät kuin muillakin, tyyliin sivun ylälaidassa on sanoja joka kuuluu kirjoittaa oikean kuvan alle. Mitä iloa pojalle on siitä jos hän tuskaisena kirjoittaa junan kuvan alle juna ja ankan alle ankka ja läksyjen jälkeen alkaa kuitenkin lukemaan 1000 sivuista Harry Potter kirjaa. Minä toivon, että joku osaisi neuvoa minulle mitä minä tekisin, sillä sydämeni itkee kun näen miten lapsestani on tapettu puolessa vuodessa kaikki kiinnostus koulutyöhön enkä edes tiedä johtuuko se koulussa opetettavista asioista vai ongelmista kaveriporukassa. Opetusasioita on näistä kahdesta helpompi muuttaa olisinkin kiinnostunut jos joku tietäisi esim. jotain mukavaa opiskelumateriaalia. Mä voisin sellaista hankkia ja ehdottaa opettajalle josko poika saisi tehdä omia tehtäviä (vaikka opettajaa sekin tietysti työllsitää) ja saisimme innostuksen edes vähän palaamaan.
Usein ihmisillä "nousevat karvat pystyyn" heti kun äiti sanoo omaa lastaan älykkääksi ja siksi minä en ole halunnut ensihätään näistä asioista edes opettajlle puhua. Oikeasti minulle ei kuitenkaan ole tärkeää se miten lahjakas lapseni on tai että hänen pitäisi saada opetusta joka tekisi hänestä erityisen tietorikkaan, toivon vain koko sydämestäni, että hän olisi onnellinen ja hän saisi sellaisen kouluympäristön jossa hänen on h
Ongelma korostuu siksi, että asumme maalla ja kaukana koulutoveresita eli he eivät pääse meille kotiin leikkimään ja tutustumaan poikaamme paremmin. Onneksi meillä on kolme lasta ja seuraa on täällä kotonakin ja toisaalta hänellä ei ole minusta sosiaalisissa suhteissa ongelmia niinkään koulun ulkopuolella. Ystäväperheiden ja tässä naapurissa asuvien lasten kanssa hän viihtyy hyvin ja nauraa ja touhuaa riehakkaasti. Valitettavsti naapurit vaan asuvat eri kunnan alueella ja eivät siis ole samassa koulussa.
Sosiaalisten ongelmien lisäksi tai ehkä osaksi niiden syykin voi olla siinä, että hän kokee koulutyön turhauttavaksi. Minä en tiedä miten muissa kouluissa kohdellaan ekaluokkalaisia jotka jo osaavat ykkösluokan opetukseen kuuluvat asiat, mutta minusta tuntuu että hän tarvitsisi tunneilla jotain omaa haastetta. Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksianne. Täällä pienessä maaseutukoulussa ei tällaisiin asioihin ilmeisesti kovinkaan paljon panosteta, mutta miten kaupugeissa joissa on enemmän resursseja? Opettaja on pyynnöstäni antanut hänelle tunneilla joitain lisätehtäviä ja omia matikan- ja lukutehtäviä. Mutta eivät nekään oikein kiinnosta. Minä ymmärrän kyllä, että ei pieni lapasi jaksa tehdä tuntia itsekseen yhteenlaskutehtäviä, ei vaikka niissä olisikin haastetta siten, että niissä on vähän isompia lukuja. Usein hänellä on kuitenkin samat kotitehtävät kuin muillakin, tyyliin sivun ylälaidassa on sanoja joka kuuluu kirjoittaa oikean kuvan alle. Mitä iloa pojalle on siitä jos hän tuskaisena kirjoittaa junan kuvan alle juna ja ankan alle ankka ja läksyjen jälkeen alkaa kuitenkin lukemaan 1000 sivuista Harry Potter kirjaa. Minä toivon, että joku osaisi neuvoa minulle mitä minä tekisin, sillä sydämeni itkee kun näen miten lapsestani on tapettu puolessa vuodessa kaikki kiinnostus koulutyöhön enkä edes tiedä johtuuko se koulussa opetettavista asioista vai ongelmista kaveriporukassa. Opetusasioita on näistä kahdesta helpompi muuttaa olisinkin kiinnostunut jos joku tietäisi esim. jotain mukavaa opiskelumateriaalia. Mä voisin sellaista hankkia ja ehdottaa opettajalle josko poika saisi tehdä omia tehtäviä (vaikka opettajaa sekin tietysti työllsitää) ja saisimme innostuksen edes vähän palaamaan.
Usein ihmisillä "nousevat karvat pystyyn" heti kun äiti sanoo omaa lastaan älykkääksi ja siksi minä en ole halunnut ensihätään näistä asioista edes opettajlle puhua. Oikeasti minulle ei kuitenkaan ole tärkeää se miten lahjakas lapseni on tai että hänen pitäisi saada opetusta joka tekisi hänestä erityisen tietorikkaan, toivon vain koko sydämestäni, että hän olisi onnellinen ja hän saisi sellaisen kouluympäristön jossa hänen on h
Vastaukset 19
Vanhimmat
(äskeisetä jäi loppu uupumaan)
...että hän olisi onnellinen ja hän saisi sellaisen kouluympäristön jossa hänen on hyvä ja turvallinen olla. Mitä teen, keneen otan yhteyttä, kuka voisi auttaa? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
en jaksanut lukea kokonaan. Ensi sijassa tulisi ottaa yhteyttä opettajaan, mutta mielestäni kiusaamisasiassa myös rehtoriin.
Joo en huomannutkaan miten pitkä sepusts tuosta tuli. Lisäisin vielä sen, että kiusaamisasiasta on puhuttu paljon ja siitä löytyy varmaan tietoa, mutta mitä sanotte tuohon lahjakkaan lapsen "opetusohjelmaan". Eli mikä käytäntö on tällaisten lasten kanssa muissa kouluissa ja mitä mahdollisuuksia minulla on vaikuttaa siihen. Mielekäs koulutyökin voisi auttaa tässä meidän ongelmassa. Ainakin poika itse on toivonut tunneille jotain mielekkäämpää puuhaa.
lapsellasi ei ole sosiaalisia ongelmia, vaan niillä kiusaajilla on. Ja koulujärjestelmällä on, kun ei pysty vastaamaan lapsesi haasteisiin. Tulisiko joku yksityinen koulu kysymykseen? Tai valtiollinenkin, jossa opetuksen taso olisi korkeampaa?
Muistan kun esikoinen aloitti eka luokan.. luki ja laski laskut jo eskarissa ja arvaa oliko tylsää koulussa. Lapset sitten reagoivat vähän erillä lailla "erilaisuuteensa" teillä ehkä vetäydytään syrjään, ei lapsi halua huomiota muilta lapsilta, kun kiusataan. Meillä taas lapsi häiriköitsi tunteja, kun kaikki oli niin tylsää. Mutta opepa keksi minusta tosi kivan jutun..(aina kun ei huvita niitä monistelisätehtäviä tehdä, kun toiset opiskeli lukemista ja laskemisen alkeita, kun itse laski jo täysiä tuhat lukuja päässä niin plussa kuin miinuksia)
Ope otti sitten tuon meidän pojan apuopeksi. Sai auttaa luokkatovereita vaikeissa tehtävissä ja niin siinä samalla hän sitten ystävystyi erillä lailla luokkatovereihin ja samalla luokkatoverit huomasivat, että ihan tavallinen kaverihan toi poika on, vaikka osaakin eritasolla kouluasioita.
Häiriköinti tunnilla loppui omalla lapsella ja samalla loppui myös hänen tavaroittensa piilottelu ja pulpetin sotkeminen.(Oli ruvennut tulemaan sellaista ilmi. Kerranki tuli kovalla pakkasella ilman pipoa, ku joku oli sen nyysinyt kypärän sisästä. Löytyi myöhemmin luokan patterin välistä)
"Erillainen" lapsi kun joutuu helposti silmätikuksi muiden lasten silmistä, ja monesti se johtuu ennakkoasenteista.
Nyt lapsi on jo 11 v. Edelleen luokkansa priimus, mutta myös todella suosittu niin tyttöjen ja poikienkin joukossa.
Eikö tätä 'lahjakkuutta' huomattu jo eskarissa/päivähoidossa vai onko koulu ensimmäinen paikka missä tätä lahjakkuutta ei ole huomattu?
Hei, kiitos vastauksista ja mukavista kokemuksista, siitä miten vastaava tilanne on osattu muissa kouluissa hoitaa.
Lapsi oli vain seurakunnan eskarissa n. päivän viikossa ja tuskin siellä kovinkaan paljon huomioitiin lasten lahjakkuuksia. Ainoa mistä saimme palautetta oli, että lapsi on erinomaisen hyvä piirtämään. Enkä minä tiedä onko tämä poika mitenkään erikoisen lahjakaskaan ehkä vain vähän normaalia etevämpi joissain asioissa. Haluaisin kyllä että asia varmuuden vuoksi testattaisiin, jotta tähän voitaisiin paremmin paneutua. Mutta en tiedä onko tämän tyyppisiä testejä ja missä. Ajattelin nyt ruokatunnilla ennä kirjastoon etsimään jotain kirjallisuutta kouluongelmista, lahjakkaista lapsista ja lapsen oikeasta rohkaisusta. Eiköhän tämä tästä. Todella mielelläni luen lisää teidän muiden kokemuksia ja rohkaisuja.
Niinpä, lahjakkuutta on niin monenlaista. Jotkut ovat todellakin lahjakkaampia joissain asioissa kuin toiset, se on päivänselvää.
Mutta ei mainitsemasi lahjakkuus ole suinkaan ainoa lahjakkuuden muoto, vaan on myös muunlaista lahjakkuutta; musikaalista, liikunnallista, sosiaalista, käden taidot jne,jne. Joku voi olla hyvinkin lahjakas edellämainitsemissani asioissa tai jossain muussa, lapset ovat erilaisia ja joskus saattaa luokkaan tulla joku joka on todella lahjakas jossain asiassa, esim erittäin lahajakas käsitöissä tai muussa.
Usein kuitenkin on niin että olipa kyse mistä lahjakkuuden muodosta tahansa niin miten on mahdollista toteuttaa omaa erityislaatyisuuttaan ja kyvykkyyttää suuressa laumassa jossa on tiukka aikataulu ja paljon muitakin.
Olen itsekin yksilöllisyyden kannalla, yksilöllisyys tulee ottaa huomioon luokassa, mutta luokkatilanne antaa siihen vain r a j a l l i s e t mahdollisuudet. Se minusta pitäisi ymmärtää.
On hyvä oppia myös ajattelemaan niin, että vaikka olenkin hyvä tässä tai tässä asiassa voi olla että koulu ei ole paras mahdollinen paikka toteuttaa itseään vaan on ajateltava että koko luokan, meidän kaikkien luokassa olevien on saatava vähintään samaa, miksi juuri minua pitäisi kohdella erityislahjakkuuteni vuoksi erilailla, miksi olisin siihen oikeutettu. Opettajalta siihen järjestämiseen kuluva aika on väistämättä pois yhteisestä aikapussista.
Jos on tällainen erityislahjakkuus voi parhaiten toteuttaa itseään esim. harrastuksen parissa jossa saa ottaa käyttöön taitonsa ja tietonsa. Valikoima on laaja eiköhän sieltä jokaiselle jotain löydy. Alkuperäinen sanoikin että lapsensa lukee Harry Pottereita, sehän on hyvä juttu, se on yksi keino toteuttaa itseään ja saada henkistä voimavaraa kun voi tehdä jotain sellaista mistä nauttii ja missä on hyvä.
Heippa, olen ihan samaa mieltä u0levin kanssa. Kaikki lapset ovat erilaisia ja lahjakkuus ei ole sen ihmeellisempi asia kuin mikä tahansa muu ominaisuus. Sen takia ei ketään tule nostaa mihinkään erityisasemaan. Muutenhan kaikki lapset vaatisivat omanlaisensa opetuksen. Lähinnä minä tarvitsisin neuvoa miten lapseni alkaisi taas viihtymään koulussa siten, että opettajaa ei asialla kuormiteta, sillä suuressa luokassa hänellä on työtä yllin kyllin muutenkin. Luokka on vielä yhdistetty 1-2 luokka eli eri tasoisia lapsia on paljon.
Hei!Minulla oli ja on edelleenkin osittain samanlaisia kokemuksia oman kolmasluokkalaiseni kanssa.Tuli vain sellainen pointti mieleen että ethän liikaa korosta lapsen "lahjakkuutta" ettei siitä tule enää enempää paineita ja pään vaivaa. Yksi paikka mistä voi neuvoja kysellä on neuvola ja kouluterveydenhoitaja. Sit vinkiksi voisit lukea mitä tarkoittaa Asperger.
Kyllä mä uskoisin, että en ainakaan tietoisesti ole hänen lahjakkuuttaan korostanut. Lapselle itselleen en ole asiaa mitenkään korostanut. Siihen on kaksikin syytä, en ole varma onko lahjakkuutta olemassa (eihän pelkkä lukutaito kerro mistään erityisestä) ja lisäksi kotona on vuotta nuorempi pikkusisko, joka on varsin arvonsa tunteva ja herkkähipiäinen. Kaikkia on kohdeltava ihan tasapuolisesti. OIkeastaan tämä palsta on ainoa paikka jossa olen asiaa puinut.
Olisikohan mahdollista että lapsesi vaihtaa esim ensi syksynä samaan kouluun kuin naapurin lapset? Koko sosiaalinen tilannehan muuttuisi täysin jos hänellä olisi jo valmiiksi joku hyvä ystävä joka hänet hyväksyy juuri sellaisena kuin hän on, ja varmasti toisi itseluottamusta ja iloa poikasi arkeen ihan eri lailla. Siis jos koko keväänkään aikana hän ei saa ystäviä.
Itse olin yksinäinen pikku koululainen, aika lailla samassa tilanteessa kuin poikasi, tosin ei kiusattu kylläkään. Mutta onnekseni ekan ja tokan luokan välissä naapuriimme muutti uusi perhe jonka lasten kanssa tutustuin kesällä, ja niin minulla oli tokaluokalla elämä monin verroin mukavampaa kuin ekalla, kun oli edes yksi oikea "oma" ystävä. :)
kiireesti yhteyttä opettajaan ja jos ei auta niin rehtoriin. Tuollaisia tapauksia on paljon ja niihin pitäisi heti reagoida.Pidä myös puolesi että asia selvitetään ja sinut pidetään ajantasalla kuinka asia edistyy.Kuka pitää pienen poikasi puolta jos et sinä.Lapset ovat arvaamattoman julmia toisiaan kohtaan.
Kiitos taas kommenteista. Mä tarkkailen nyt tilannetta ja mietin mitä tulisi tehdä ellei lapsi ala viihtymään koulussa. Tänään hän tosin tuli kotiin silmät loistaen, sillä luokkakaveri oli pyytänyt voisiko tulla joskus meille leikkimään. Tunneilla on edelleen tylsää, mutta nyt oli sentään välitunnilla ollut juttukaveri, jonka kanssa oli suunniteltu monennäköistä leikkiä mitä aikovat yhdessä tehdä. Toivottavasti tämä tästä alkaa sujumaan.
Itse olin kai poikasi vastakohta ekaluokalla. Olin ylivilli, melusin ja häiritsin muita, mutta keskityin täysillä, kun oli tekemistä. Opin myös nopeasti ja sain tehtävät muita nopeammin tehtyä. Sen jälkeen siirryin muita häiritsemään. Itsekin olin pienehkössä kyläkoulussa. Opettaja jutteli äitini kanssa vilkkaudestani, ja homma järjestyi siten, että kun olin tehtäväni tehnyt, opettaja antoi aina lisätehtäviä, kaikenlaisia monisteita ym. Se piti minut puuhissani, antoi työrauhan muille, eikä juurikaan vienyt opettajan aikaa. Kannattaisiko siis pyytää poikasi opettajaa pitämään tiskin alla jotain ekstraa pojallesi?
Itse ujon lapsen äitinä olen tukenut kolmivuotiaasta asti hänen kaverisuhteiden luomistaan kuljettamalla kavereille ja myös soittamalla lapsen puolesta voiko hän mennä jollekin. Kaupungissa välimatkat tosin eivät ole pitkiä. Edelleenkään tokaluokkalaisena hän harvoin tohtii itse hakea tai soittaa kavereille, mutta nyt hänellä on monta hyvää ystävää, jotka useimmiten tulevat meille.
Tartu heti kyläilypyyntöön ja olkaa itse aktiivisia pyytämään luokkatovereita teille. Meillä ei tehdä mitään ekstraa lasten kanssa tai tarjoilla herkkuja, mutta lapset saavat aika vapaasti luoda omia juttujaan ja "sotkea". Esim, tänään on ollut katusoitto- ja taikuriesityksiä. Turhia kieltoja välttämällä näyttävät viihtyvän! Tsemppiä teille!
Meidän tokaluokkalaisen kanssa on käyty perheneuvolassa psykologin pakeilla, kun jotkut asiat ovat kovasti pelottaneet. Kun pelot olivat pahimmillaan, silloin ei koulukaan maistunut, kavereita ei ollut (lue: kaverit kyllä pyysivät mukaan, mutta pelot estivät "normaalin kanssakäymisen"). Lapsemme on myös erittäin lahjakas ja tekee nopeasti kaikki annetut ylimääräisetkin tehtävät. En epäile etteikö kysymyksessä teidän tapauksessa olisi myös koulukiusaamistakin, mutta tuli vain mieleeni, että psykologi voisi löytää muitakin näkökulmia asiaan, ja ainakin rohkaista lasta kohtaamaan koulukavereita ja näin myös ehkä kiusaaminen vähenisi. Meillä on nyt helpottanut, kavereita riittää ja peloistakin selvitään! Tsemppiä teille!
Meillä isommat lapset ovat saaneet olla apuopeina, mutta minusta se nostaa lapsen myös esille ja muut viimeistään siinä huomaavat että lapsi on "erilainen".
Nuorin on nyt ekalla ja "osaa" jo kaikki laskut ja luvut ym. ym. Ei meillä ole mitään ongelmia ollut ko asian suhteen kun emme ole siitä nostaneet numeroa.
Lapsemme kirjoittaa mitä kirjoitettava on. Välillä tosin valittaa kun ei viitsisi mutta kirjoittaa kuitenkin. Tunneilla on mennyt hyvin. Ei meillä ainakaan ole mitään ongelmia ollut.
Tässä ko koulussa on myös eräs oppilas jonka äiti koko ajan selittää kuinka hänen lapsensa on lahjakas ja osaa jo kaiken. Lapsi itsekin uskoo tähän ja tietäähän sen mitä siitä seuraa. Äiti vaatii koko ajan haasteita lapselleen ja kun lapsi itsekin tietää nämä vaatimutset ja kun haasteita ei tule pistää hän rähinäksi. Tästä kaikesta vanhemmat syyttävät koulua ja sitä että heidän lapsensa ei saa tarpeeksi haasteita!
Voihan kotiin hankkia matematiikan kirjoja lapselle joita hän voi kotona tehdä, niitä vaikeampia ja antaa kotona haasteita niin paljon että lapsi nauttii koulussa kaikesta siitä mitä saa siellä tehdä.
mutta oletko lukenut Harry Pottereita? Ne eivät kyllä minun eikä monen muunkaan mielestä sovi ekaluokkalaisten lukemistoon.