Olen siis 18 vuotias jätkä ja minulla on ongelma ihastuksen kanssa. Vaikka tämä saattaa kuulostaa ylimieliseltä ja narsistiselta niin sitä en tosiaankaan ole. Olen siis tälläinen tosi ujo, kiltti, rehellinen, lojaali, luotettava, pitkä ja komea kaveri. Tykkään treenata ja urheilla. Olen kropaltanikin tosi hyvässä kunnossa ja lihaksia on koska harrastin 7 vuotta telinevoimistelua ja nykyisin kehonpainoharjoittelua. En tosin ole ikinä seurustellut. En ole oikeastaan ollut ennen kehenkään ihastunut ja treenaaminen ja muu elämä on ollut yleensä tärkeämpää. Olen myös aina ollut tosi ujo naisten seurassa varsinkin sen nykyisen ihastuksen. En vain pysty ajattelemaan selvästi kun ihastus on lähistöllä. En pysty edes katsomaan ihastusta silmiin kunnolla. Olen aivan liian ujo ja se on todella rasittavaa. Tämä ihastus siis on tosi fiksu ja tosi kiltti. Lisäksi hän on todella kauniskin. Ei ole yhtään sellainen bitch tyyppinen vaan oikeasti sellainen tosi ystävällinen ihminen. Itsekkin olen tosi kiltti. En ole yhtään sellainen ylimielinen kusipää joka kiusaa ja arvostelee toisia. Ujous vaan on tosi kova piina. En siis tiedä kelpaanko tälle tytölle koska hän on oikeasti todella fiksu ja minä sitten olen vaan ihan perus amislainen. Hän ei vaikuta edes kauhean pinnalliselta ihmiseltä joten en usko että häntä ihan kauheasti kiinnostaa joku treenattu pelle enkä edes halua laskea minkään ulkonäön varaan. Minä tulen olemaan perusduunari ja hänestä tulee jokin hyvin korkeasti koulutettu henkilö. Tuntuu ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia häneen. Olen myös aika hiljainen ja seurustelusta kokematon. En tiedä yhtään millaista seurustelu on. Pitäisi olla aktiivinen ja keksiä aina välillä että minne menisi, mistä puhuisi ja mitä tekisi? En ole mikään hyvä sellaisissa asioissa. Enkä edes tiedä miten pyytäisin häntä ulos. Tuntuu aivan toivottomalta. En voisi tarjota rikkauksia enkä ehkä ällykkäintä mahdollista seuraa. Voisin tarjota vain puhdas rakkautta, rehellisyyttä ja tinkimätöntä uskollisuutta. En ikinä pettäisi häntä. Olisin tukena ja turvana aina kun hän tarvitsisi ja kuolisin vaikka hänen puolestaan. Mutta jos hän ei haluaisi olla kanssani niin kunnioittaisin sitä päätöstä. En ole dominoiva tai omistushaluinen. En missään nimessä halua pakottaa ketään mihinkään. En nyt tiedä että mitä minä oikein tekisin. Ujous on hirveä vaiva ja en tiedä yhtään että pystynkö pyytämään häntä ulos ja mitä seurustelusta edes tulisi kun en ole ikinä sitä kokenut. En tiedä onko tämä oikea palsta kysyä mutta joku ikäiseni voisi edes vähän valottaa millaista se seurustelu on? Mitä yleensä teet tyttö/poikaystäväsi kanssa ja missä käytte aina välillä?
Apuja tarvisin!
2shyguy
8179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totesit ettet ole varma onko tämä oikea palsta, mutta pahoin pelkään ettei tämä ole oikea nettisivu. Me Suomi24:n käyttäjät emme näes ole kummemmin naisten miehiä, pikemminkin naurettavia idiootteja, jotka eivät osaa etsiä tietoa valmiilta nettisivuilta vaan kysymme neuvoa ihmisiltä joiden vasten tahtoamme tiedostamme olevan samassa veneessä kuin me itse. Mutta jos minulta oikeaa vastausta odotettaisiin, niin joutuisin valitettavasti kertomaan, että sinulla on hyvin pienet, jos ollenkaan, mahdollisuudet tämän tytön kanssa. Jos, omien sanojesi mukaan, hänestä tulee "hyvin korkeasti koulutettu henkilö" hän more than likely haluaa rinnalleen samankaltaisen ihmisen. Tilanne on surullisin jos tämä on ensimmäinen ihastuksesi, joka vai tuli, etkä varta vasten etsinyt sitä, sillä siinä tapauksessa voin kokemuksesta kertoa, että et koskaan tule löytämään mitään mikä tuntuisi samalta ja vaikka löytäisitkin et tiedostaisi sitä koska ajan kuluessa muodostat tästä ihastuksesta liioitellun muiston, jota vertaat kaikkiin tuleviin ihastuksiisi. Juuri tämän takia sinun kannattaa against the odds yrittää parhaasi, menet vain ja pidät hetken jonkin laista small talkkia yllä ennen kuin pyydät häntä ulos. Ensimmäiset treffit ovat helpot: menette syömään tai elokuviin, hyvin tutustumis painotteinen tapaaminen, jonka aikana otat selvää mitkä ovat tytön likes and dislikes, jonka pohjalta suunnittelet seuraavat treffit. En tosiaan sano etteikö sinulla olisi minkään laisia mahdollisuuksia, mutta kannattaa varautua pahimpaan.
kuule minä uskon että hän voi pitää sinusta ja jos ei niin minkäs sille teet ja kuule pyydä häntävaikkaa johonkin pieneen kahvilaan jäätelölle ja jos et uskalla puhua niin kirjoita kirje ja ojenna se vain hänelle ja vaikka hän ei tuntisi sinua hyvin niin hän saattaisi suostua joko mielenkiinnosta tai koska on yksinäinen, sitä paitsi vaikka et saisi hänestä tyttöystävää niin kyllä varmasti kaverin
Ystävästä voi ajanmittaa tulla tyttöystävä :)
^^
Itse vähän samassa jamassa, tosin kolikon kääntöpuolella. Olen eräänlainen matematiikan, fysiikan ja kemian kolmilahjakkuus ja vaikka minusta varmaan olisikin älykkääksi seuraksi ihastukselleni, niin olen liian ujo ja ulkonäköäni rajulla kädellä laiminlyönyt, ettei omatuntoni anna minun ottaa askelta mihinkään suuntaan.
Hei! Ei se seurustelu sen kummempaa välttämättä ole kun uskaltaa vaan aluksi mennä juttelemaan säästä tai jostakin paikkakunnan yleisaiheesta tai nyt ihan vaikka jostain mistä haluaisit jutella.. Sitten kun vähänaikaa on jutellut yhdessä, voit välillä kysyä jotakin ystävällistä tytöltä ja antaa myös hänren puhua kanssa niin sitten
vaan kerrotte nimenne seuraavaks ja jotakin itsestänne..
Jos tähän saakka pääsette niin
sitten onkin helpompaa jo kysyä lähtisikö hän kanssasi ulos.. (Turhaa on sinun tuossa vaiheessa vielä miettiä että hän todennäköisesti pääsee korkeaan koulutus paikkaan kun eihän hän sinne vielä ole päässyt. Ei maailman menoa voi aina etukäteen ihan tietää vaikka suuntia jostain antaisikin maailma vihjeenä.. Mutta jos haluat ehdottomasti että hän ei menisi opiskelemaan niin tuskin sitten kannattaisi olla siinä rajoitteena ja yrittää nyt tutustua, mutta tunnu it hyvin miellyttävän avoimelta tekstissäsi ja rajoittamiseen tottumattomalta niin se kannattaa myös säilyttää
se linja että kunnioittaa toisen valintoja ja tukee toista hänen valinnoissaan.. Niin luulen että voisit hyvinkin ainakin jonkun aikaa saada hyvän kin suhteen kanssaan aikaiseksi.. ehkäpä vuosiksikin, ehkäpä ei, mutta kun yrittäjänä ainakin nyt kannattaisi olla asiassa. Mutta kun siis näissä asioissa
tulevaisuutta ei voi vaan tietää! niin anna itsellesi kuitenkin pisteitä vaikka yrityksesi ei onnistuisikaan jostain syystä alkaa suhdetta, silloin voit olla ylpeä kuitenkin että yritit edes!
Mutta hei tsemppiä ja hyvää mieltä yritykseen! Ja voit lohduttautua että jos menee jonkun takia sudeksi homma eli vähän pieleen niin kuule meitä sydänsuruisiakin ihmisiä on maapallolla ollut ja tulee olemaan miljoonista miljardeihin ja aina tulee uusia ihmisiä sitten jossain vaiheessa nurkan takaa elämässä vastaan.Ei se ole ainoa ihminen maailmassa se nainen nääs pidä sekin mielessä, mutta muista pitää sekin mielessä että kyllä yhteen ihmiseen sitoutumishaluisuus on oikean
miehen merkki kuitenki. . Näin se
menee ja pitää mennä..
tsemppiä
Yhdessä voi tehdä ihan kaikkea hampurilaibaarisss olosta musiikkitapahtumiin osallistumisiin. Yhdessä kävelyt, yhdessä luonnosta nauttiminen istuskelemalla tai kahvilassa tai elokuvissa käynnit on ihan tavallista kanssa serustellessa. Yhdessä voitte sopia mistä tekemisestä molemmat pitävät niin sitä voi esim. harrastaa sitten yhdessä.
Tekstisi perusteella, jos tyttäreni alkaisi liikkua kanssasi, olisin vallan tyytyväinen. Vaikutat fiksulta, huomaavaiselta ja ajattelevalta mieheltä. Keksisin montakin syytä, miksi tuo ihastuksesi kohde voisi olla sinusta kiinnostunut. Ei lukio tai yliopisto tee ihmisestä nirppanokkaa snobia! Eli nyt tosiaan ehdotat jotakin yhteistä kivaa tekemistä ja katsot mitä tapahtuu. Ei ole kiva tulla torjutuksi, mutta se on vain elämää. Vielä ikävämpää on olla se, joka ei koskaan uskalla edes lähestyä ketään.
Kiitos kaikille näistä hyvistä vastauksista. Mahtava huomata että täällä kaikki vastaukset olleet hyviä ja ystävällisiäkin. No kerron nyt vielä hieman lisää tästä jutusta. Tunnen siis tämän tytön serkun kautta koska tämä tyttö on serkkuni paras kaveri. Ollaan serkkutytön kanssa myös hyviä kavereita ja aina silloin tällöin kun ollen käyty serkulla niin hänkin on ollut siellä. Olen tuntenut tämän tytön ala-asteikäisestä asti koska olimme samassa koulussa mutta ei silti olla tutustuttu sen kummoisemmin. Hän on kyllä tosi mukava, kaunis ja fiksu enkä minä sitä pelkää etteikö hän ulkonäöstäni tykkäisi eikä se olekkaan se mikä minua huolettaa. Minä en ole lähellekkään yhtä fiksu. En ole sellainen seurapiiri-ihminen joka käy silloin tällöin bilettämässä ja tanssimassa esim. yökerhossa. Oikeastaan jos töitä ei lasketa niin olen käynyt kerran yökerhossa ja kaksi kertaa baarissa. En tykkää yhtään tanssimiseta. Juon myös alkoholia tosi vähän mutta onneksi hänkin on fiksu eikä juo paljoa. Minun elämäni pyörii vain koulun, urheilun ja työn ympärillä. Eli en siis oikeastaan käy melkein yhtään viihteellä ja olen siis tylsä kuin saapas ja se on ehkä pelottavin piirre minussa. Pelkään että hän ei jaksaisi katsella minua yhtä viikkoa pidempään kun en osaa ottaa rennosti. Sitten vielä se kun minä en edes pysty kunnolla juttelemaan hänen kanssaan kun ujostuttaa niin paljon. Siis mietin vaan kuinka tylsä paska olisin ja homma loppuisi siihen. Lisäksi kun ollaan serkun kanssa hyviä kavereita ja hän on serkkuni hyvä kaveri niin en ehkä haluaisi sekaantua siihen väliin. En pysty puhumaan tästä edes serkulleni jollekka pystyn aina kertomaan kaiken koska se olisi vaan noloa jos hän tietäisi tästä. Tuntuu pahalta mutta kai minun pitäisi vaan hyväksyä se että en vai ole hänen tyyppiään. Lisäksi hän muuttaa varmasti kohta opintojen perässä joten se siitä. Aivan paskaahan tämä on mutta ei tässä nyt oikein muutakaan voi.