Teini-ikäistä tyttöä joka ois sinut oman kehonsa kanssa?? meinaa mä ainakaan en tunne ketään sellast tyyppiä.. vaiks ois kuin kaunis tyttö se aina valittaa jotain ittestäs, et mus on jotain vikaa vaiks ei muut sitä huomais.. miks tytöt on sellasii et ne ei oo tyytyväisii mihinkään?? ei sen puoleen en mäkään oo tyytyväinen itteeni.. ja siks kysynkin et miks?? koska muut sanoo et oon kaunis..
oks tääl ketään..??
jml91
7607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joo mullakin on vähän sama ongelma välillä uskoa että oikeesti itse on kaunis, mulle ei sitä oo muuta kun yksi kaveri sanonut, joten ei se paljon oo auttanu, mutta poikaystäväni on sanonunut niin, niin kyllä nyt sen vähitellen uskon, miksi se muuten mun kanssa olis, siis jos olisin ruma tai no eihän ketään oo ruma, vaan eirlaisia. Itse ainakin kun katon peiliin niin päätän oonko itte tyytyväinen kuvajaiseeni, enkä anna muitten sanojen väärentävän mielipidettä itestäni. Eli lyhyesti sanottuna jos itteni mielest en oo kaunis, niin muitten puheet ei siihe mitenkään vaikuta. Mutta nyt tiiän että oon kaunis! Tsemppiä sulle! Kyllä mä uskon että sä varmasti oot kaunis, jos sul ois kuvaa, jossain netis, voisin käydä kattoo ja kertoo mielipiteeni.
"..mutta poikaystäväni on sanonunut niin, niin kyllä nyt sen vähitellen uskon, miksi se muuten mun kanssa olis, siis jos olisin ruma tai no eihän ketään oo ruma, vaan eirlaisia."
Ehkä se ulkonäkö ei oo kaikille se tärkein
juttu toisessa (oli nyt kumpaa sukupuolta tahansa)
Täällä näin.
Syksyinen syömishäiriö vei minulta melkolailla pohjaa alta. Syömishäiriöni syy ei kuitenkaan ollut tyytymättömyys omaan kehoon, ainoastaan masentuneisuus.
En ole Suomen naisista läheskään se kaikkein kaunein, muodokkain, kiintein tai muutenkaan ihanteikkain, mutta olen sinut itseni kanssa, ja jos jollekin en kelpaa tällaisena kuin olen jo luonnostaan, sitten en kelpaa :) Pääasia, että kelpaan itselleni.
minulla oli tyttö joka KOKOAJAN marmatti omasta ulkonäöstään. saahan sitä kaikki välillä pikkuvikoja itsestään löytää ja kertoa toisille mutta sen kanssa ei mistään muusta pystynyt lopuksi juttelemaan kuin sen ulkonäöstä ja sen rumuudesta. jätin sen sitten vähän ajan päästä. sen jälkeen hän joutui johonkin laitokseen vissiin masennuksen takia. rupes pikkuisen kyllä kaduttamaan mutta välillä on hyvä ajatella omaakin parasta.
No ei sitä säälistäkään voi kenenkään kanssa olla. Tuo marmatuspiirre on tallella monilla aikuisillakin naisilla. Ei ehkä yhtä pahana kuin teini-iässä, mutta silti
En usko olevani mitenkään huomattavan kaunis tms., mutta olen sinut itseni kanssa.
Minä olen sinut kehoni kanssa.
En kyllä ole teinityttö, enkä kyllä ihan enää tyttökään. Olen nimittäin 26 vuotias työtön mies.
Mutta silti.
Olihan noita itsetunto-ongelmia silloin kun vielä olin 16w teinityttö. Olin mm. erittäin huolestunut siitä, etteivät rintani olleet yhtään kasvaneet vaikka murrosikä oli jo kestänyt vuoden.
Otin asian puheeksi terveydenhoitajan kanssa ja sitten minulle selvisikin, että olen itseasiassa poika. Se selittikin sen, miksi minulla oli ollut penis. Jälkeenpäin sitten harmittikin, että olin leikannut sen pois.
Toivottavasti tästä oli apua.
-Tuomas, 26 V.