Miten ootte selvinny kaikesta paskasta elämässänne? Ite oon pilannu koko elämäni. Jouduin huostaa, vanhemmat eros, "poikaystävä"jätti, syomishäiriö on palaamas, sukulainen sairaana, menetin kaks parasta ystävää, itsemurha pyörii pääs ja pilasin kaverini elämän ja se yrittää tappaa itteesä ja kaikkee tämmöstä paskaa. Miten tämmösest voi selvitä. Oon vasta 13v nii miten mul voi olla tämmöst. Koko ajan vaa tuntuu et kuoleminen on ainoo ratkasu miten täst kaikest selvitää. Oon ollu masentunu about vuoden et jooh. Jos jollain on neuvoi nii pliis kertokaa.
Paskaa sataa niskaa....
apuatarvitseva100
17363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pa_ha sanoa itsellä kyllä hyvä olla..
Hyvä et jollain on hyvä olla
Oot teidän perheen nuorin sitten. Taidat kuitenkin olla vaan täällä ja kotona et uskalla tulla leikkimään isompien kanssa. Niistä se vois olla outoa? Kiva olla kuitenkin nuori ja elämä edessä. Tunnet vaan epätoivoa, koska et näe miten voisit pysyä ikuisesti noin nuorena ja vailla vastuuta. Kiva et voit kuitenkin täällä hengata teininä.
Pyysin apua..en halunnu tommosta sössötystä eteeni....
joidenkin ihmisten pienuus nähdään ja empatian puute. älä välitä ap, osa ihmisistä on valitettavasti näin alhaisella tasolla.
Sä tarviit ehdottomasti jonkun kenelle puhua. Ihminen kun saa liikaa painoa harteille on sen vaikea kestää sitä. Ystävä edes yksi jika kuuntelee olis tärkeä asia. Voi hitto! Oot niin nuorikin että sun elämän pitäis olla huoletonta. Terapia on myös kehuttua koska jollekin pitäis puhua ja muista että aina selviää kaikesta ja tulee lopulta vaan vahvemmaksi. Tsemppiä sinulle ja voimaa.. Älä anna periksi
Vaikka välillä tuntuu että on pakko antaa periks nii silti en oo vieläkää antanu...
Soita nyt ekana vaikka tuonne, tai chattaa, siellä varmasti kuunnellaan ja autetaan eteenpäin.
http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Kun luin, en osaa neuvoa, opastaa enkä muuta mutta virtuaalisesti kierrän käteni ympärillesi ja annan lämpöä, voimaa ja hyvää oloa, anteeksi että se on niin vähän.
Sydämestäni toivon että elämäsi kääntyy parempaan.
Hyvä et virtuaaliasia lämpösiä halejaki löytyy :)
Jokainen on oman onnensa seppä. Niin ainakin osa luulee.
Voimia aloittajalle.
13 vuotias on vielä lapsi ja sinun elämässä pitäisi olla sinun elämää tukeva aikuinen.
Ei 13 v osaa vielä tehdä päätöksiä, miten pilataan oma tai toisen elämä.
Sulla on nyt kovat ajat ja elämääsi vaikuttavat asiat, joihin et aina voi vaikuttaa. Mutta voit vaikuttaa siihen, että pidät itse itsestäsi huolta, syöt terveellisesti ja harrastat liikuntaa. Pidä ystäväpiirisi sellaisena, että he ovat sinulle hyväksi EI haitaksi.
Kohtele toisia reilusti ja osallistu, opettele myös näkemään syy ja seuraus...jälkimmäinen kehittyy ajan mittaan.
Sinulta vaaditaan nyt enemmän kuin mihin kokemuksesi ei ehkä vielä riitä.
Muista kunnioittaa itseäsi ja opi olemaan sopivasti epäluuloinen. Se on osa itsesuojeluvaistoa. Älä suostu mihin tahansa, opettele sanomaan ei.
Minulta puuttui opastavat vanhemmat ja tunnen tuskaa, kun muistan millaista meillä oli kun olin 13v. Olin niin omillani...ihme että selvisin. Kuljin omia teitäni ja meinasin lipsahtaa pari kertaa pahoille teille...mutta elämässäni oli ystävän viisaat vanhemmat, joita kuuntelin. Olen jälkeenpäin ajatellut, että yksinäisyyteeni tarjosi myös mahdollisuuden tehdä vapaammin päätöksiä. Se kasvattaa ihmisen varhemmin...käytä aika ja tilaisuus viisaasti. Opiskelin ja matkustelin. Aloitin seurustelun myöhään, en tahtonut ripustautua, vaikka oli minulla ystäviä. Ihminen kasvaa toisten kanssa.
Suomessa voi onneksi opiskella "ilmaiseksi" käytä se mahdollisuus. Se pelastaa sinut vielä monelta. Aloita jostain, sinulla on aikaa kehittyä ammatillisesti ja kehittyvien taitojesi mukaan.
Toivon, että saat elämääsi hyvien ja viisaiden aikuisten malleja tukemaan ja ohjaamaan. Edes tilapäisesti. Valitse opettajasi jos voit. Seiso jalat tukevasti maassa. Et ole yksin...täällä on samankaltaista kokeneita. Sinä pystyt, ole hyvä sellaisena kuin olet. Hugs..
Kiitos paljon neuvoista. Toivottavasti neuvosi auttais eteepäin. Noi asiat jäi nyt mielee pyörimää ja se on hyvä juttu. Toivottavasti järki tajuis kaiken oikeen...
Ja muista se että sulla on vielä varmana kaikkea ihanaa edessä :) kun tuosta selviät ja saat tasaisemman vaiheen olet kokenut kovia mutta osaat arvostaa pieniä hyviä asioita!
Masennus on kyllä ihan vakava sairaus ja ehditä että haet apua siihen. Sinua tarvitaan täällä vielä, usko pois ja koet vielä paljon hyvääkin.. Halaus täältäkin :)
Välillä tuntuu vaa et oon kaikkien tiellä....mutta kiitos :)
Et ole kenenkään tiellä.
Ja jos aikuiset antavat niin ymmärtää, se on valitettavaa. Ei niin saisi olla. Kaikki näyttävät vain toimittavan omaa asiaansa ja toisen kohtelias huomiointi on jäänyt liian vähälle. Suhtaan liian kovaa paikasta toiseen.
Olet silti arvokas ja hyvä sellaisena kuin olet. Tämä maailmantilanne ja elämä on kovettanut kaikkien arvoja ja nuorilta vaaditaan aika vahvaa määrätietoista itsetuntoa. Se on hullua, koska me olemme edelleen ihmisiä. Yhdellä ihmisellä on edelleen "vain" yhden ihmisen voimat. Toisaalta se on lohdullista. Jonkun pitää muistuttaa siitä, kun ulkopuoliset näyttävät vaativan teräsnaisen- ja miehen voimia ja taitoja.
Hyvät perusarvot kantavat. Itse olin nuorempana aika maailmanpelastaja, kunnes tajusin, että se lähipelastettavan vyöhyke kulkee lähempänä; oma itse, omat tavoitteet ja toiveet, läheiset ja rakkaat, isovanhemmat (jos niitä vielä on), oma koti, omat arvot, ihmisarvo, toiset heikommat tai jopa vain ystävä jonka kanssa on turvallista kasvaa ja vaihtaa ajatuksia. Koko Suomi...oma elinympäristö, kerhot ja harrastukset. Ihmiset luovat itse tavalla tai toisella oman lähiympäristön osallistumalla sen toimintaan. Pitävät huolta sen turvallisuudesta ja toimivuudesta. Vaikka auttamalla kotona kotitöissä, ulkoiluttamalla naapurin vanhuksen koiraa, kuuntelemalla ystävää tms.
Esim sinä voit hakeutua vaikka johonkin urheiluseuran toimintaan tai vaapaaehtoiseksi hyväntekeväisyyteen, osallistut kirkon riparitoimintaan tai haet apua jostain nuorten tukipalvelusta,
ja jonainpäivänä, sinä voit itse olla pyörittämässä jotain esim. lasten/nuorten/vanhusten palvelua, josta joku muu hakee turvaa tai neuvoja. Olemme osa kokonaisuutta.
Sinulle pitäisi suoda aikaa kasvaa ja vahvistua. Mutta maailma on tällainen...pidä hatusta kiinni, maailmalla tuulee, kyllä se siitä. Päivä ja asia kerrallaan. Ei kaikkea voi kerralla. Hengitä syvään ja hymyile.
Olisi helppoa jos teksi mieli hakeutua harrastuksiin ja ryhmiin. Yritin hakea kesätöihin mansikkamaalle mutta tänä vuonna ne eivät ottaneet ketään. Ajattelin että kesätyö toisi kesään lisää hauskuutta mutta ei kesätyö paikkaa mulle löydy ku oon vielä niin nuori. Se kenen kaa mulla oli juttuu nii siihen pystyin luottamaa ja kertomaa hyvät ja huonot asiat. Ei sitä enää kiinnosta ilmeisesti mun asiat. Päätti sitte jättää mut yksin tämmösen paskan keskellä. Silloin ku mulla oli syömishäiriö nii silloinki se sano vaa et se haluu jonku terveen ja se sano et koita parantuu nii katotaa myöhemmin meijjän välei. Silti se onneks tuki mua ja hankin apuu. Nyt se ei tiiä kui vaikeeta mul on. Se ehkä saattais tukee mua nytteki mut en uskalla kertoo sille mitää jos sitä ei kiinnostakkaa.....tuntuu et oikeesti en enää jaksa....oon joutunu kaikki 13 vuotta elää paskan keskel.....