Pyysin sinua poimimaan minulle appelsiineja, ja sinä kehotit minua laittamaan tomaatit kainaloihini. Kysyin, olisivatko kirsikkatomaatit sopivia, ja sinä epäilit niiden tekevän olemuksestani liian jäykän. Totesin sinun olevan oikeassa, ja että en ehkä mahtuisi koirankopin ovesta enää. Paitsi sivuttain. Ikävä sinua. Yli vuosi kulunut viime näkemästämme ja tilanteet muuttuneet. Kohtaammekohan enää koskaan? Saankohan rutistaa sinut vielä joskus rintaani vasten ja pitää kiinni vähän liian tiukasti ja hetken liian pitkään ollakseni vain ystäväsi. Uskaltaisinko antaa suukon hiustesi sijaan poskellesi ja toivoa ettet pahastuisi? Olisinko valmis riskeeraamaan kaiken vain siksi, että haluan uskoa ihmisen ja enkelin väliseen rakkauteen? Polttaisiko sinun valosi minusta pois sen kaiken kuonan, joka minuun on vuosien varrella tarttunut? Huuhtoisivatko kyyneleesi minut puhtaaksi niistä tahroista, jotka ovat ihooni pinttyneet? Kelpaisinko sinulle sellaisena kuin olen, itsenäni, kaikkine vikoineni ja puutteineni? Aloittaisimmeko niistä appelsiineista?
Epäilemättä kuitenkin toisaalta
tiedätkuka
397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vittu mikä viesti. Toisaalta auka spuuki, mut kuitenki hellyyttävä. Sovitte varmaan toisillenne :D
älä yllytä kahelia. toinen osapuoli voi olla aivan eri mieltä yhteensopivuudesta.
Toi on kyl yks satutäti :)