Kertausten tuska

Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Ei tarvitse odottaa tuloksia. Riittää aivan tavallinen elämä ja koti ja työ. Omat odotuksesi saattavat aiheuttaa toteutumattomia toiveita eli toivottomuutta

Luota...Luota... Luota. Vain sinä teet sinun roolisi. Juuri sinua rakastetaan sellaisena kuin sinä olet. Et ole koskaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ilman sinua Jumalan pelastussuunnitelma olisi epätäydellinen.
Älä yritä vaan ota asioihin osaa sillä hetkellä kun ne tapahtuvat, siis suunnittele mitä tahansa mutta ole valmis joka hetki hyväksymän se mitä on, - suunnitelmista ja odotuksista piittaamatta.
Siinä on anteeksiannon ydin myös itseäsi kohtaan

En ajattele sitä niin, että odottaisin jotain( näin ainekin luulen ), ehkä en osannut oikein kirjoittaa ajatuksiani ulos, mutta sitä en käsitä, että kuinka toimin tai olen toimimatta siinä hetkessä kun kaikki myllertää. Olen vain ollut, seurannut sitä kaaosta, koettamatta lähteä pyöritykseen mukaan. Antanut tilanteen Pyhän Hengen käsiin. Mutta onko se sitten oikea tapa tälläisessa tilanteessa, sitä mietin. Vai pitäisikö minun lopettaa tämä miettiminen kokonaan?
Se itsellensä anteeksianto on muuten vaikeinta, voi, voi...
Enkelipallo, osaatko vääntää rautalangasta sen ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Siis ihan oikeasti, miten voi olla tekemättä esim tuontyyppisessä myllerryksessä yhtään mitään? Miten se onnistuu?
Minulle ei ilmeisesti aukene tuo olla tekemättä mitään. Miten silloin sit tässä nahkapuvussa, roolissani toimin, olen, elän?
Kääk, taitaa olla ihan hölmö kysymys, mutta kertakaikkiaan ei mene perille asti.
Tilanteen hyväksyn, sen olen oivaltanut, että kaikki on juuri täydellisen hyvin siinä hetkessä, olen siinä, tapahtuu se mitä tapahtuu, en pakene, en rakenna pilvilinnoja, luotan Jumalan Tahtoon, en enää osaa sulloa sisälleni noita myllerryksiä, kuten aiemmin oli niin "helppoa" työntää kaikki piiloon sisälleen, nyt se ei enää onnistu.
Järkeistänkö liikaa, mietinkö liikaa?
Välillä kun tuntuu että tajuaa jo edes jotain, niin taas sitä huomaa ettenpä sitten tajuakkaan mitään.
Kiitos enkelipallo, kiitos, olen lueskellut tätä palstaa, paljon ajatuksia on herännyt, ja solmukohtia auennut.
Minulle on ollut niin kova kolahdus ( tai egolleni) että olen luullut kulkevani henkistä tietä 15 vuotta ja IOKn myötä 99 prosenttisesti kaikki se "vaaleanpunainen pumpuli" muuttuikin harmaaksi liejuksi. Tuntui että kaikki viedään, kapinoin, kielsin ja lopulta oivalsin, että minä egona en voi myöntää olleeni väärässä. Huh huh, oli se kova paikka ja kestihän se toki aikansa, vieläkin toisinaan mieli haluaisi vääntää vanhoja oppejaan suusta ulos. No, tämä nyt ei varsinaisesti kysymykseeni liittynyt.
Kiitos ja leppoisaaa viikonloppua

Minulle elämäni vaikeimmat myllerrykset (tähän mennessä)tapahtuivat vuosia sitten ennen IOK.n tuntemista.
Nykyisin pidä erittäin mainiona ryhmätyötä kirjan parissa. Kokoonnumme viikoittain. Tuntuu siltä että sanonpa tässä mitä tahansa kuulostan kirjaviisaalta mitä en suinkaan halua.
Se itselleen anteeksianto voisi olla esim. sitä, kun jokin asia/ihminen hyppää silmille, muistaisi vain ajatuksen että tämänkin saan nähdä ja kokea ilman syyn tai syyllisyyden etsimistä. Jokainen meistä on väärässä mitä kummallisimmissa uskomuksissa, kun meidät on näin opetettu ja ne joilta olemme oppineet ovat taas opettaneet sen mukaan kuin ovat oppineet.... koska näin on olemme sitä mitä olemme ja ainut totuus on anteeksianto.
Sitä on kahdenlaista sisäistä ja ulkoista. Ulkoinen on tämä meille perinteisesti opetettu vilpitön... annan sinulle anteeksi...
Sisäinen on se Kurssin opettama
1) Huomaan erehtyneeni
2) Annan itselleni anteeksi ajatukseni -tilanteesta, tapahtumasta, henkilöstä, aiheutuneet arvioinnin ja mittaamisen ja tuomitsemisen ajatukset.
3) Mielessäni suuntaan rakastavat ajatukset sitä henkilöä kohtaan joka on siinä tilanteessa avannut mieleni huomaamaan erehdykseni, eli johon olen reagoinut
4) Kiitän mielessäni että näin ymmärrän ja huomaan veljeni tarjoaman mahdollisuuden valita uudelleen. Siunausta.

Kokeile aamulla päivän alussa ajatusta että tänään ei tarvitse tehdä eikä kokea mitään yksin ja muistele sitä aina kun ..muistat... :)

Ei ole hyödyllistä miettiä mikä on egosta ja mikä jotain muuta. Pyhähenki käyttää kaikkea oppimaasi paino sanalla - kaikkea - sinun hyödyksesi. Vastoinkäymiset nimenomaan on hyvä nähdä mahdollisuutena ja muistutuksena - valitsen uudelleen, kun me emme halua muistaa rakkautta vaan etsimme kuvittelemaamme oikeudenmukaisuutta. Rakkaus ei etsi oikeudenmukaisuutta se on etsimistä ei rakkautta.

IOK.n fb sivulta pieni lainaus

"Koska olemme niin syvästi kiinnittyneet kehoidentiteettiimme ja sen myötä egon ajattelusysteemiin, kestää todella kauan ja vaatii paljon vaivannäköä harjoittaa mielemme ajattelemaan yhdessä Pyhän Hengen kanssa. Kurssissa meitä muistutetaan jatkuvasti siitä, että vastustuksemme sen opetuksia kohtaan on huomattavan suurta. Tässä mielessä voimme yleistää tehtävän 44 ajatuksen koskemaan kaikkea Kurssin opetusta: ”…saatat huomata, että mielesi vastustaa sitä kovasti. Syy siihen on hyvin yksinkertainen. Kun harjoittelet tällä tavalla, jätät taaksesi kaiken mihin nyt uskot ja kaikki ajatukset, jotka olet keksinyt. Itse asiassa tämä merkitsee vapautumista helvetistä. Egon silmin katsottuna se kuitenkin merkitsee identiteetin menetystä ja helvettiin joutumista.” (Ot. harj 44.5;2-6 s.73). Tämän vuoksi harjoituksemme edellyttää huolellista tarkkaavaisuutta ja valppautta tarkkailla mielemme jokaista ajatusta ja arvostelmaa, sekä halukkuuttamme antaa ne Pyhän Hengen muunnettaviksi, jossa ne tehdään tyhjiksi.".....

”Voiko ego saada tämän aikaan, sitä olen tuumaillut, onko tämä egon julistama sotatila?”

Mikä muu kuin ego voisi kuvailemaasi saada aikaan? Itsellä tuli 'kurssissa' viimeksi vastaan (suurinpiirtein) tämä: Olet erehtynyt siinä mikä luulet olevasi.

Tulee heti mieleen, että ego pistää hanttiin oikean mielen käyttöönottamista. Sulla on (mielen) puhdistautumisprosessi käynnissä. Egon ajattelumalleja nostetaan esille. Tunne ja päästä irti, tunne ja päästä irti.. hyväksy kaikki kokemasi.
Itse olen myös IOK:ta opiskeleva, tosin aloitin itseni "eheyttämisen" reilu vuosi ennen iok:ta. Silloin jo alkoi mieli käsittelemään tunteita ja uskomuksia, joista tuli päästää irti... ja se tarkoittaa sitä että niistä tulee tietoiseksi.

Itsellänikin on ollut kuolemanpelkoa, yksinäisyyttä... lapsuudesta saakka tuotu asioita pintaan käsiteltäviksi. IOK:han parantaa mielen 😊

Ei ole tervettä tämmöinen iok.

Unohtakaa nuo, ihmeitä, henkiä tai jumalia ei kertakaikkiaan ole olemassakaan. Yksinkertaisen pää menee sekaisin tuommoisesta ja lisäksi pääsee vielä rahoistaan.

Kyseessä on tunnekehon puhdistusprosessi. Tiedän sen vain siksi, että itse olen käynyt sitä ja edelleenkin työstän. Tämä prosessi käynnistyy kun olet riittävän kypsä kohtaamaan käsittelemättömät asiat. Joudumme kohtaamaan jokaisen käsittelemättömän asian, ennen kuin olemme täysin vapaita. Lapsuuden kokemukset ja menneet elämän kokemukset ovat jättäneet meihin tunnetukoksia ja harhaisia uskomuksia, joita emme ole siinä hetkessä käsitelleet. Henkisen polun kulkeminen on kaikilla jossakin vaiheessa hankalaa, sillä joudumme kohtamaan oman luomistyömme silmästä silmään. Tästä syystä IOK korostaa anteeksiantoa, sillä se puhdistaa menneisyyttä. Eli jokaisen vaikean tilanteen voi ottaa kiitollisuudella vastaan sillä se on aina tie kohti vapautta, kun vain kykenemme kohtaamaan nämä asiat. Kuinka sitten nämä tunnekuohut kannattaa kohdata. Ensinnäkin älä tuomitse mitään kokemusta, vaan suhtaudu tunteeseen hyväksyvästi, lempeydellä ja rakkaudella: kuin äiti, joka nostaa pienen itkevän lapsen syliin rakastavasti ja hellästi. Jos tuomitset kokemuksen "egon" tekemäksi, tuomitset tilanteen ajattelemalla, että sinun ei kuuluisi kokea tätä. Tai luulet että tunteessasi olisi jotakin väärää tai että sitä ei saisi kokea.Todellisuudessa jokainen hetki on täydellinen ja koemme jokaisen tilanteen juuri sen vuoksi että se palvelee aina korkeinta parastamme vaikka egomme ei sitä kykene ymmärtämään. Jos tunnereaktiota yrittää paeta tai sen tuomitsee, se voimistuu ja jämähtää paikalleen. Kun hyväksyt tunteen ja vain annat sen kokonaisuudessaan tulla, ja koet sen täysin, se menee "läpi" siten että se katoaa kokonaan. Hyväksy täysin tämä reaktio, joka tunteen käsittelystä seuraa. Onko sinulle lapsuudessa kielletty näyttämästä tunteita? Kun opit hyväksymään ja rakastamaan jokaista tunnetta, olet vapaa eikä kukaan kykene enää vahingoittamaan sinua.