Ensirakkaus

No miten sen nyt ottaa, tavattiin 20.4 onhan siitä jo 37 vuotta, mutta jos taas tavattais, niin kävis ehkä niinkuin silloin noin 15 vuotta sitten kun sattumalta tavattiin, tunteet eivät olleet kadonneet. Elämäntilanteet vaan olivat sellaiset, että ei sitä halua kahta perhettä rikkoa. No nyt olen sinkku, sitä sinä et tiedä. Enkä halua elämääsi sotkua. Mutta on se jotenkin spesiaalia. Ihan lämmöllä muistelen edelleen.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kestää.

Ei kestä.

Tarkoitetaan sillä sitten ensimmäistä seurustelusuhdetta tai ensimmäistä kertaa, kun rakastuu toiseen ihmiseen.

EI EIE IE EI EIEI EIEI IEIE EII

Näyttää kestävän...

Luulen, että ensirakkauden ainakin muistaa aina. Minä koin ensirakkauden 2012. Kukaan sitä ennen tai sen jälkeen ei ole kolahtanut samalla tavalla, vaikka ihastuneena olen ollut ennenkin. Hän oli minulle ensirakkauteni, vaikka meistä ei mitään tullutkaan. En edes tuntenut sitä miestä. Ehkä se oli vain hullaantuminen. Itse pilasin kaiken, ehkä jotain olisi välillemme tullut, jos olisin toiminut toisin. Hän ei vieläkään siedä minua silmissään, siltä tuntuu. Onneksi törmäämme hyvin harvoin.

Tunne voi jäädä jälkeen kun suhde jää ikään kuin kesken. Elämä itse jää toisen rinnalla elämättä. Elämän reaaliteettien edessä tunteita tulisi laidasta laitaan. Unelmien kuplassa elää jos jää ensirakkauden tunteisiin.

mun mummo meni naimisiin 17v

ei kestä mun ensi rakkauteni oli jotain 14 ja sitten se tuijotti koko ajan muo joten mä kävin sanoo sille näin: mitä sä tuijot sitten mä katoin aika useasti sen kotipihalle koska se asuu naapurissa. sitten meistä ei kuitenkaan tuu ikinä mitään koska se käy psykiatrilla mä en onneksi nää sitä enää et sillai

Kyllä se kestää Idiotismiin asti.

Onko väliä, mikä se niistä rakkauksista on, mistä on elämän kivoimmat muistot. Ensimmäinen vai viimeinen, pitkä vai lyhyt. Haaveet ovat yhtä ja todellisuus toista. Hyvin sanottu siellä edellä, unelmien kupla. Kuplalla on se jännä ominaisuus, että siinä on vain yksi keskipiste, vain yksi napa. (Khih)

Muistan hänet ikuisesti ja sillä tavalla se kestää ikuisesti! :D

Minusta tuntuu siltä, että rakastan jollakin tasolla häntä elämäni loppuun asti ja ehkä sen jälkeenkin. Jotenkin rakastuin onnettomasti ja rakkaus ei toteutunut. Kun viimeisen kerran näin hänet niin hän oli minulle tosi ystävällinen. Siitä jäi hyvät muistot. Muistan tämän nuoren ihmisen elämäni loppuun asti nuoruuteni toteutumattomana ensirakkautena, sillä tavalla se kestää minun elämässäni ikuisesti.

Tietysti rakastun johonkin toiseen, mutta hän muistoissani ikuisesti henkilönä, jonka suhteen minulta meni pää pyörälle täysin. Haaveilin ensirakkauteni suhteen avioliitosta ja häistä tosi rakastuneena! :D Ihanaa aikaa se rakastuminen! :) Muistan rakkauteni aina, ikuisesti! :D

Kiitoksia vastauksista! Lisää kokemuksia? :)
Itselläni juuri hirveä ero ensirakkaasta ja en tiedä haluanko lohtua, että tunteet tulee laantumaan vai haluanko tietää, ettei tämä rakkaus ikinä katoa..

Todella mukavaa lueskella muiden kokemuksia!

Ikuista on

Kyllä se voi kestää. Itse aloitin naishommat myöhänä, 27v vanhana. Syitä tähän oli muutamua, päällimäise huono itsetunto todella suuresta ylipainosta johtuen. Kilot päätin karistaa ja siinä samalla rohkaistun naisten suhteen. Tapasimme tinderissä, mulle kyseessä oli ensirakkaus ja hänelle en ollut ensirakkaus. Olemme olleet yhdessä 5v. Nyt ollaan naimisissa ja lapsi on. Kyllä sen vain tietää että tämä suhde kestää, meidät on luotu toisillimme. Naiseni on 8 v nuorempi ja suhteen alkuvaiheessa ei kukaan uskonut että suhde noin nuoreen naiseen voisi kestää. Ovat ne pahimmat arvostelijatkin hiljentyneet. Vaimollani on ollut melko rankka lapsuus, tosin hyvä sellainen. Hänelle on tapahtunut asioita jotka opettavat ja pakottavat aikuistumaan aiemmin. Olemme edelleen umpirakastuneita toisiimme, enkä näe mitään syytä sen loppumiselle. Minä en ole pettäjätyyppiä eikä hänkään.

Ei kestänyt ikuisesti ainakaan omalla kohdallani, kun siihen tuli liian paljon vääriä tekijöitä. Oikeastaan en ole edes sen jälkeen koskaan pystynyt tuntemaan minkäänlaista kiinnostusta tosimielessä, kunnes viime vuonna aivan sattumalta ymmärsin yhden ihmisen vaikuttavan itseeni aivan eri tasolla, jota nämä muut aikaisemmat.

Sekoilen ensirakkaudessani yhä. Tuntuu välillä, että sekoan täysin tähän tilanteeseen yhä. En minä häntä enää saa, ellei hän ole yhtä hullu kuin minä. Hän olisi minut viimeksi ottanut, mutta ei pystytty mihinkään silloinkaan. Nyt on myöhäistä..Silti tunteet on samat.

Ei kestänyt. Olin nuori ja naivi.
Hänen todellinen luonteensa paljastui.

Ei välttämättä.
Eka rakkaus on monelle sellainen alkupala ja ainakin minulle se toinen oli se kova jysäys.

Tuo kova jysäys säilyy kyllä aina mielessä vaikka henkilönä hän ei ole enää elämässäni eikä siitä olisi mitään tullut.

Mutta tunteiden ja kokemuksien rakkaudesta myötä ihminen oppii rakastamaan sillä omalla tavallaan joten niistä olevat muistkuvat ovat monella tapaa merkittäviä.

Kaikki ekat kokemukset yleensä jäävät vahvemmin mieleen joten miksei rakkaudessakin?

Usein voi kyse olla myös siitä ajanjaksosta jonka huipentumana oli tuo rakkaus joka jää mieleen.
Ei se tarkoita että se henkilö olisi ollut enemmän oikea kuin muut sen jälkeen tulleet.

Vieläkin muistan tuon toisen rakkauden joka oli niin merkittävä ja josta yli pääseminen vaati paljon aikaa. Toisaalta sain siitä mielettömästi voimia jatkaa elämääni kun olin kohdannut jotain sellaista elämässäni. Osittain koska se tuntui "kohtalolta". En usko että olisin sama ihminen nykyään ilman tuota kokemusta.

Epäilen tosin syvästi että koskaan tulen kokemaan mitään sen kaltaista niin spesiaalia juttua joka osaltaan johtuu myös olosuhteista jossa kaikki tapahtui. Se tuntuu tietynlaiselta hyvin tärkeältä ajanjaksolta elämässäni.
Moni mielenkiintoinen ja upea asia sekä moni persoona olisi jäänyt tapaamatta elämässä jos tuo suhde ja rakkaus olisi kestänyt. Se siitä tekee surkuhupaisaa. Sitä voittaa jotain ja häviää jotain, aina.

Oppitunti on kuitenkin se että matkaa on vain jatkettava. En usko että löydän enää ketään toista joka kolahtaisi samalla tavoin koska antimeni naisille ovat kovin vähäiset ja kovin harvaa naista huolin vierelleni koska en viitsi valehdella toiselle että olen kiinnostunut tai välitän. Parempi kulkea siis yksin.

Vähän vaikea vastata, kun en ole täysin varma, mitä tarkoitat ja kysyt.

Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, joita minulla heräsi ja jotka saattavat vastata siihen kysymykseen, jota itse tarkoitit.

Se, että rakastuu johonkuhun ensimmäistä kertaa elämässään, voi tapahtua yhden tai useamman kerran. Jokainen määrittelee itse, milloin kokee olevansa ihastunut ja milloin rakastunut ja milloin on kyse ensirakkaudesta ja milloin ensi-ihastuksesta tai rakkaudesta ylipäätään. Oma tulkinta tunteestaan ja suhteestaan voi ajan mittaan muuttua tai olla muuttumatta. Voi olla, että parinkymmenen vuoden päästä ajattelee, että ehkä se olikin ensi-ihastus ja tämä on ensirakkaus. Voi myös olla, että vielä keinutuolissakin muistelee, että se yksi oli mun ensirakkaus, mutta tuo tuolla toisella keinutuolilla on rakkaani nyt ja elämäni loppuun asti.

Jotkut muistavat ensirakkauden hamaan hautaan asti, jotkut eivät, eikä se tee ihmisestä sen parempaa eikä huonompaa eikä rakkaudesta sen suurempaa tai pienempää muisti tai ei. Jotkut muistelevat lämmöllä, jotkut eivät. Jotkut muistavat päivittäin, jotkut silloin tällöin. Yleensä aikaa myöten muistaminen vähenee, jos suhteesta ei tullut mitään, mutta harvoin unohtaa kokonaan ja nopeasti.

Ensirakkauden tunteen kestämiseen vaikuttaa tietysti olennaisesti se, tuleeko suhteesta jotain. Onhan niitäkin, jotka rakastuvat lapsina ja ovat onnellisesti yhdessä koko elämänsä, mutta sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, että niin tapahtuu kaikille tai just meille ilman mitään työtä ja halua olla yhdessä. Joskus vaikka kummatkin tekisi kaikkensa, niin suhde ei kestä tai synny ollenkaan. Silloin siitä pitää tietyllä tavalla päästää irti tai kuten Jenni Vartiainen sano hyvin Vain elämäässä, että ne tunteet pitää jotenkin tervehdyttää. Rakkauden kuplassa ei ole hyvä elää yksin eikä edes pelkästään kaksin. Pitää pitää huolta siitä, että ei karkota omaa turvaverkkoaan, joka ottaa kiinni, jos kupla puhkeaa, ja siitä, että omissa fyysisissä ja henkisissä luissa on riittävästi kalsiumia, että jos putoaa toisten syliin, niin ei mene rikki. On hirveän houkuttelevaa jäädä siihen ajatukseen, että hän on niin ihana ja mitä jos, mutta se ei ole hyväksi eikä terveellistä, jos sitä jatkuu liian kauan ja suhde on jo loppunut tai se ei ole koskaan alkanutkaan. Mun mielestä pitää joko hyväksyä se, että se jää ikuiseksi mysteeriksi, mitä hän minusta ajattelee, tai sitten jos ei pysty elämään sen asian kanssa, niin kysyä suoraan.

Ensirakkautta on ihana muistella ja se saa sydämen läikehtimään erityisellä tavalla. Omalla kohdallani uskon, että ensirakkaudellani säilyy erityinen paikka sydämessäni koko loppuelämäni, vaikka vaihdoimme vain pari sanaa, mutta pidän huolta siitä, että siellä on tilaa muillekin nyt ja aina. Jotenkin ajattelen, että haluan antaa kavereille, perheelle ja muille elämäni ihmisille sen, mitä toivoin häneltä ja mitä hän osoitti minulle. Sillä tavalla osoitan kiitollisuuttani siitä, että sain tavata hänet. Haluan laittaa niin sanotusti hyvän kiertämään :) Vaikka se ei tietysti ole ainoa syy, miksi osoitan ystävällisyyttä ja välittämistä ihmisille.

Sun kohdalla kiintymys on varmasti ehtinyt muodostua vielä vahvemmin, koska viestistäsi ymmäsin, että olette ehtineet olla parisuhteessa. Hirveästä erosta en osaa oikein sanoa mitään, koska siitä mulla ei ole kokemusta, mutta ilman kokemustakin sanoisin, että toisen alentamis-, haukkumis- ja nolaamislinjalle en lähtisi. Jos toinen teki väärin, voi myöntää, että se oli väärin tehty eikä sellaista tarvitse sietää, mutta se ihminen itsessään ei ole paha. Uskoisin, että ensirakkaudestakin kuitenkin selviää, vaikka pitäisit tätä ihmistä erityisenä loppuelämäsi. Rakkaus ei katoa, vaan muuttaa vain muotoaan :)

"Omalla kohdallani uskon, että ensirakkaudellani säilyy erityinen paikka sydämessäni koko loppuelämäni, vaikka vaihdoimme vain pari sanaa, mutta pidän huolta siitä, että siellä on tilaa muillekin nyt ja aina. "

Vaihdoit ensirakkauden kanssasi vain muutamana sanan, täh?!

Mistä tiesit että se oli rakkautta jos et tuntenut häntä oikeastaan?

Ei.

En usko että ensirakkaus kestää ikuisesti. Joka muistojaan hellii hän kyllä sen ensirakkauden muistaa vaikka läpi elämän. Usein ne ovat pelkkiä unelmia ja haaveita, tosielämä on jäänyt syvemmin kokematta ensirakkauden kanssa.. Ensirakkautta elää vain omissa muistoissa, ei todellisuudessa ja todellisuus voisi olla aivan muuta kuin omat mielikuvat ensirakkauden alkuhuumasta. Poikkeuksia voi olla mutta en usko niiden olevan yleisiä.

kyllä se voi kestää,onhan se niin vahva tunne.