ehkä eniten pelkään, on se, että suhun kunnolla tutustuessa rakastun vaan entistä enemmän ja sit se on menoa.
Se, mitä meidän tapaamisessa
ollaanko.valmiita.siihen
411530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mä olen valmis ;) <3
Enkä kyllä enää koskaan tee niin että laitan hommaa jäihin tai että edes ehdotan sitä.
Älä pelkää koska ehkä kadut jos elä niinku itse haluat?
Sellainen riski on aina olemassa
Ei ei. Kyllä me ollaan järki-ihmisiä mahdollisesta umpipöpiydestä huolimatta. Menoa se on ollut jo jonkin aikaa........
Lupaan vetää sut maan pinnalle, jos alkaisit leijumaan. Harjoittelen parhaillaan heliumpalloilla.
Sen verran kuitenkin vanhoillinen olen, että et pääse ekalla kerralla..
Testaan aina ensin kaiken:)
mukava vielä rakastua ja tulla rakastetuksi. Onhan siinä aina se pelko, että asiat meneekin mönkään ja sydän särkyy.
Eipä se pelkkä rakastuminen saa suhdetta toiminaan kuin vain alussa, kun tunnehuuma on voimakas ja toiseen seuraan pyrkii hakeutumaan usein, pitämään yhteyttä sekä aikaakin on aina sitä toista varten. Kun tunnehuuma on ohi ja arki on alkanut, niin sen jälkeen alkaa miettimään enemmän sitä omaakin elämää ja sen sovittamista siihen toisen vastaavaan. Sellainen vain vaatii töitä, että saadaan suhde toimivaksi, jos ei ole valmis itse joustamaan, tekemään kompromisseja ja tulemaan vastaan tai osaa pitää yhteyttä yllä, vaan huitelee mieluummin siellä omissa menoissaan huomioimatta toinen toistaan, niin kyllä se suhde kuopataan sellaisella käytöksellä. Omaa aikaa ja tilaa pitää tietenkin olla, mutta kuitenkaan toinen toistaan unohtamatta niiden omienkaan kiireiden keskellä. Rehellisyys luo luottamusta, omissa sanoissaan, teoissaan ja lupauksissaan pysyminen varmuutta itsestä sekä toisesta, että pidetään yhtä, vaikka välillä vaikeaa onkin tai ollaan etäällä toisistaan. Toinen toisensa kanssa on uskallettava puhella vaikeistakin asioista ja on osattava pyytää anteeksi, mutta myös antaa anteeksi, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Jokaisessa meissä on ne omat kipupisteet, joissa meidän pitäisi osata alkaa kohdata itseään ihmisenä ja alkaa kasvaa. Mikäs sen mukavampaa, kun suhteessa kasvetaan yhdessä ja kasvatetaan toinen toisiamme. Mutta joskus suhde tyssää juuri siihen ettei uskalleta olla heikkoja ja kohdata sitä omaa itseään ja alkaa kasvaa, vaan erotaan ja lähdetään toistamaan sitä samaa piintynyttä kaavaa toisen kanssa, kunnes taas jossain vaiheessa isketään päätään seinään.
Sä kirjoitit mitä ite oon ajatellu,mut mun kohalle ei oo osunut tämmöstä miestä joka olis ajatellut myös mua.
Hän ei vaan sitten ole ollut sulle se oikea, jos ei vaivaudu suhteen eteen tekemään mitään, vaan ajattelee vain omia tarpeitaan. Kyllä ihmisen käytöksestä näkee, jos hän on tosissaan valmis yrittämään. Mutta jotkut vaan lupaa ja lupaa lupausten perään ja tekevät kuitenkin toisin eipä sellaistakaan jaksa pidemmän päälle ja se syö ne tunteet siinä suhteessa miinuksen puolelle.
niinpä
koska kukaan täällä olevista ei koskaan tule tapaamaan kaipaamaansa ihmistä, et sinäkään. luusereita kaikki.
miksi pidät itseäsi? itsekin sortunut välillä tuohon ja se on ihan normaalia kaikille normaaleille ihmisille, mutta totuuden kohtaamisella siitä pääsee eroon.
Niin no, eihän se sitten tietenkään kannata tavata. Kaikkeahan voi aina sattua. Tämä taisikin sitten olla meillä tässä. Kiitos, ja hyvää loppuelämää, pus. Ei muistella pahalla. :)
ei kannata tavata ?? harvon kai kannattaakaan tavata ventovierasta, kun tulis tavattua ees niitä tuttuja, tää ei voi olla kun se taattu hannujannu joka tuntee
yheksän kymmenestä kirjottajasta.
Niin kerrotko kuka ap on ja kumpaa sukupuolta?
- tämä taisikin sitten olla meillä tässä - eikä aavistustakaan kenelle vastaa. mutta tietäähän tämän jepen palstoilla.
Sitä yhteistä säveltä?
Voi teitä hyvät ihmiset kun ette edes ironiaa tunnista vaikka se mottais teitä nenään.... :D
Ei tarvitse edes IP-osoitetta päätelläkseen:)
varroa ;}
https://www.youtube.com/watch?v=TWXaD9SuirE
sitä ei koskaan tule.
Sinusta en tiedä, mutta minä ainakin olen.
kamalaa sitten ois?
Suuria muutoksia parhaimmillaan.
milloin teet tämän aloituksen?
Mietin sitä :)
Nooh. Niin minusta tykänneille miehille on yleensä käynyt, kun ollaan vähän aika juteltu ja yhdessä muullakin lailla oltu samoin kyllä itsellenikin. Eikös ole aika normaalia, jos toinen kovasti kiinnosta.
Voi voi jos mietit rakastumista, se on vaan rakastuminen eli tunnehuumaa. Mieti paremminkin, että mitä sen jälkeen, kun koittaa se arki ja tunnehuumasi on hälvennyt ja näet sen ihmisen siinä edessäsi sekä huomaat mitä hän todella on. Onko sinusta siihen arkeen hänen kanssaan?
Kukahan se nyt on epävarma? Jos kaikki ajattelisivat noin, kukaan ei menisi kenenkään kanssa yhteen. Kaikki olisivat vain sinkkuja. Huokaus. Sä et todellakaan uskalla nousta siihen lentokoneeseen jossa mä odotan sua pian.
Ootko jotenkin sekaisin, jos täältä jotakuta etsit?
Meinasikko heti mennä tunnustaa, että oot rakastunu? Oot tyyliin jauhanu jotain ympäri pyöreetä jonku tyypin kanssa ja oot ''rakastunu'' siihen?!
Veikkaan, että voi tulla hivenen kylmää kyytii, kun meet avautuu heti jostain rakastumisesta. Täällä näköjään joillekkin riittää jo se, että vastakkainen sukupuoli tervehtii ja hymyilee, niin sit ollaan jo rakastumassa ja suunnittelemassa tyyliin perhettä, omaa kotia ja farmari autoo. Voi vittu, miten lällyä paskaa!!
Herätys haihattelijat ja hommatkaa jotain oikeeta tekemistä.
En tietenkään. Palsta on vain pieni lisämauste tositapahtumien rinnalle. Eikä tämä ole mikään hetken hairahdus. Kunhan vastasin.
Kantsii elää mieluummin sitä todellisuutta sitten sen ihmisen kanssa ja kertoilla ajatuksistaan suoraan hänelle, eikä täällä palstailla ja sotkea sitä omaa tunne-elämäänsä vielä entisestään. Totuushan on, että suhde ei elä pelkästä rakastumisen tunteesta, vaan sen eteen on myös oltava valmis tekemään töitä. Tulee mieleen jotkut teini-ikäisen höpötykset ja vellot vaan siinä tunteessas.
Onkohan joopatijoo nimimerkki koskaan huomannut, että ihmiset on erilaisia. Osalla tunteet herää hitaammin ja osalla nopeastikin. Ja samalla ihmiselläkin voi olla vaihtelua siinä miten tunteet eri ihmisiin herää. Yleensä jos tunteet heräävät nopeammin niin ovat voimakkaampia ja intohimoisempia kuin hitaasti heräävät. Ovathan ihmiset temperamentiltaankin erilaisia. Joillekin rakkaus on lällyäpaskaa. Itsellenikin on, mutta ei kyllä tulisi pieneen mieleenkään mennä kertomaan kellekään tunteistani juuri siksi, että tiedän tuollaisiakin ihmisiä olevan.
Niin siinä sitten käy.
Allekirjoitan
Rakastuminen kuuluu normaalisti hyvään parisuhteeseen ja kun se on vahvaa laatua, tulee suhteesta helposti rakentuva. Ihan kuin itsestään, ne kaksi rakastunutta ihmistä, hiovat myös toisensa kulmat tai säröt, voidakseen elää rakastuneena ja onnellisena parisuhdettaan. Älkää pelätkö rakastumista, koska se on onnellisuuden edellytys tyydyttävässä parisuhteessa.
Tämä on totta. Suhteesta ei tulisi onnellista, jos siihen lähtisi sen takia että auttaisi nuoruuden ystävää.
Itseänsä säästää monelta, kun ei mene rakastumaan vahvasti kehenkään. Ihmiset ovat nykypäivänä suurimmaksi osaksi sitoutumiskyvyttömiä ja vain itseään ajattelevia. Parisuhde voi olla tyydyttävä ilman suurempiakin rakkauden tunteita.
Rakkautta kaikki etsii, harva löytää, ja onnelliseksi ei tule koskaan, jos itseänsä tunteilta säästää ;)
Senkö takia oot aina perunut tapaamisia ja pitkittänyt näkemistä... :( ei sekään ole mukavaa.