Tein nuorena sosiaalityötä useissa paikoissa. Siitä jäi lähtemätön kammo koko työmata kohtaan.
En tajua, miten kukaan viitsii pitkään ja tosissaan tehdä työtä ongelmallisten, usein päihtyneitten ihmisten kanssa, joitten kanssa ei pysty asiallisesti keskustelemaan. Työntekijän kädet ja etenkin suu on hyvin sidottu: ei edes aikuiselle ihmiselle voi suoraan sanoa, että yrittäisit nyt edes hoitaa niitä asioitasi sinäkin omalta osaltasi. Mutta ei, hyysätä pitää ja ymmärtää kaikki ja vielä rahaa päälle...
Ei ihme, ettei mitään tuloksia saada aikaan.
En tajua, miten kukaan viitsii pitkään ja tosissaan tehdä työtä ongelmallisten, usein päihtyneitten ihmisten kanssa, joitten kanssa ei pysty asiallisesti keskustelemaan. Työntekijän kädet ja etenkin suu on hyvin sidottu: ei edes aikuiselle ihmiselle voi suoraan sanoa, että yrittäisit nyt edes hoitaa niitä asioitasi sinäkin omalta osaltasi. Mutta ei, hyysätä pitää ja ymmärtää kaikki ja vielä rahaa päälle...
Ei ihme, ettei mitään tuloksia saada aikaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jaa en nyt tiedä. Palkkaan nähden (peruspalkka 2200e)ihan ok työtä. Ei kait niistä juoppojen örinöistä kannata hernettä vetää nenään.
yleensäkin koko sosiaaliala on syvältä!!!!
Miten niin juoppojen örinöistä ei tarvi välittää?
Onko sitten yks ja hailee, mitä työssä tapahtuu ja mitä saa siellä aikaan?
En kait kirjoittanut että ei tavitse välittää?! Kirjoitin että ei niistä kannata itseenä ottaa. Ja kyllä minun mielestä on ihan reiluakin sanoa asiakkaalle joskus miten asiat oikeasti ovat ja se ei ole sama asia kuin asiaton pään aukominen mitä ilmeisesti itse jäit kaipaamaan.
En tarkoittanut, että olisin ottanut itseeni siitä, mitä joku asiakas on sanonut.
Mutta päissään olevien ihmisten kanssa ei pysty keskustelemaan niin, että siitä syntyisi jonkinmoista tulosta. Mitä sovitaan, ei pidä jne. Siksi se oli turhauttavaa.
Kyllähän ne päihtyneitten örinät välillä käy otamaan pattiin. Ja se, kun yrität ja yrität parhaasi joka päivä, eikä asiakas tunnu olevan moksiskaan. Ja palkkaan nähden; ei ole tosiaan helppoa ymmärtää, miksi joku tätä työtä haluaa tehdä! Siihen kysymykseen on vaikea vastata.
Sen silti tiedän, että tätä haluan tehdä. Olen montaa työtä tehnyt, eikä missään ole ollut niin kotoista kun tässä ammatissa. Kai se on sitten sisäänrakennettu tarve. Itse olen kyllä ottanut radikaalimman linjan. Ihan alussa minulta löytyi sitä hyysäystä ja ymmärrystä ihan loputtomiin. Kunnes tajusin, että ei hemmetti... Sanon kyllä aika suoraan ja rehellisesti, että kannattaisko sinne peiliin vilkaista. Kun asiallisesti ja tasavertaisena koittaa puhella, niin voi sanoa vähän suorempaan. Itse ainakin arvostan rehellisyyttä työssä, pelkkä hyysäys ei hyödytä ketään!
Sosiaalitoimen työ on ihanaa, kun näkee kättensä jäljen onnellisten asiakkaiden silmistä. Tänne tullessa he ovat kiukkuisina, vaan pois lähtiessä iloisina kun olen voinut auttaa ja antaa avustuspäätöksen. Etenkin maahanmuuttajien hätään vastaaminen antaa hyvän mielen. Kutsumusammattini tämä on.
No eipä tartte ihmetellä miksei meidän perhe saa penniäkään, maahanmuuttajia ja juoppoja hyysätään.
Tarttis meidänki varmaan olla moniongelmaisia, mitä juopompi sen paremmmin rahaa tulee.
Työttömyydestä kärsitään ja ollaan raittiita, mutta ei sossu auta ei.