Tuntuu, ettet enää arvosta tekojani eikä mikään tekemiseni tee suhun vaikutusta. Se tuntuu pahalta. Enkä ymmärrä miksi tää on muuttunut näin? Jos mä olen sulle sitä mitä oot sanonut mun olevan, niin eikö mun silloin pitäis tehdä sut onnellisemmaksi ja iloisemmaksi teoillani ja ihan vaan olemassaolollani? Miksi musta tuntuu ettei näin kuitenkaan ole?
Sä tiedät että mulla on huono itsetunto muutenkin, niin miksi sä haluat lytätä mua vielä entistäkin enemmän ja saada mut tuntemaan itseni ihan arvottomaksi? :/
Sä tiedät että mulla on huono itsetunto muutenkin, niin miksi sä haluat lytätä mua vielä entistäkin enemmän ja saada mut tuntemaan itseni ihan arvottomaksi? :/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ajattelitko tosiaan, että asiat(meidän väliset) voi jättää vain ilmaan leijumaan? Ja että ne siitä sitten itsessään lakkaavat olemasta? Haluan vaan että ymmärrät järjen tasolla sen, että minäkin olen tunteva ihminen, sisimmältäni hyvinkin herkkä vaikken sitä helpolla näytä ja että odotan jotain takaisinkin. Vai näinkö kohtelet aina niitä, jotka sulle on hyviä ja jotka susta välittää? Dissaamalla ja välinpitämättömyydellä? Luulin että sä olisit ollut hyväsydäminen ja kiltti koska sellaisen kuvan itsestäsi halusit antaa.
E ajattele
Jos näin on, niin hyvä. Mutta sitten sun pitää todellakin näyttää se jotenkin ja tehdä asian eteen jotain. Minä kun en sitä tällä hetkellä irl-käytöksestäsi huomaa mitenkään.
Irl-käytöksesi tällä hetkellä on sitä että olet kuin pohjaton kaivo, johon uppoaa kaikki mun tekemiset ja sanomiset mutta mitään sieltä en saa takaisin.
sen verran kertoa, että oletko n vai m? Ei näihin muuten jaksa vastailla.
Olen nainen ja miehelle menee.
Kulli nousee
Enkä mä ole vaatinut mitään ihmeitä. Mulle riittäisi ihan normaali huomioiminen ja vastavuoroisuus. Nyt kumpaakaan ei tunnu olevan sinun puoleltasi. Jos mulla ei olisi tallessa viestejäsi ja muistissa keskustelujamme, joiden varassa tätä yritän pitää yllä, kuvittelisin että olen sulle kuin ilmaa tällä hetkellä. Et huomioi oma-aloitteisesti millään tavoin. Ihan kuin ei tunnettaisikaan.
Ja miten sinä olet häntä huomioinut?
Ihan kuten normaaliin kahden ihmisen väliseen kanssakäymiseen kuuluu; ollut yhteydessä, ehdottanut tapaamisia, kehunut ja kannustanut, auttanut mahdollisuuksien mukaan, ollut sopivassa määrin kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, hyvinvoinnistaan ja elämästään yleensä. Udellut en ole, mutta olen tarjonnut mahdollisuuksia puhua halutessaan. Ottanut hänet huomioon arkisissa asioissa ja päätöksissä, laittanut hänen etunsa monesti oman etuni edelle. Ymmärtänyt ja tukenut. Eli ihan normaaleja jokapäiväisiä asioita, juuri niitä joita vaaditaan siihen, että kahden ihmisen välinen yhteys toimii.
No eipä mies sitten paljoakaan välitä, kun et samanlaista huomiota itse saa. Kannattais ehkä ottaa suoraan miehen kanssa puheeksi asia, eli nosta niinsanotusti kissa pöydälle.
Olen ottanutkin puheeksi. Mies ei tunnu näkevän tässä mitään ongelmaa. Hänen mielestään on varmaan ihan normaalia, että yhteydenpito esimerkiksi on jo pitkään ollut vain minun varassani. Mun mielestä taas se ei oo normaalia vaan kertoo juuri siitä että mies pitää mua itsestäänselvyytenä. Siksi kaipaisinkin häneltä nyt enemmän kuin mitä nyt saan. Luulin että se ois muuttanut asioita kun puhuttiin asiasta hyvässä hengessä ja melko pitkäänkin, mutta ei. :(
Minä tein tätä miehelleni.. Pidin itsestäänselvyytenä.. Hän sanoi suoraan asiasta, ja minä korjasin toimintaani. Oletko sinä yrittänyt vain kertoa miehellesi tästä? Että haluaisit häneltä samaa kiinnostusta sinuun, mitä sinä annat hänelle..?
Kyllä sen pitää tulla oma-aloitteisesti sen huomioimisen, ei vaatimalla. Näin mun mielestä.