Olen sairastanut ms-tautia yli 10 vuotta. Fatiikki ja kognitiiviset ongelmat nykyään todella suuressa osassa elämääni. Varaanko ajan neurologille ja itse ehdotan eläkettä vai miten asiassa tulisi edetä?
Eläkkeelle, onko vaikea saada eläkepaperit?
nuorimäsä
97023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varaa aika neurologille ja kerro tilanteesi. Sano, että työsi hoitaminen on käynyt ylivoimaiseksi.
Itse olen jäänyt eläkkeelle 5 vuoden kuluttua dg:sta ja suurin oireeni oli juurikin fatiikki. Ensi hakemuksella tuli myönteinen päätös.
Itse sain diagnoosin jo vuonna 1990, mutta vasta viime vuodet ovat tuoneet pahennusta oireisiin. Sain viime viikolla lähetteen kognitiivisiin testeihin ja toiveena olis päästä puhumaan neurologille myös fatiikista. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että spastisuuteen käyttämäni sisdalud väsyttää myös :)
Sain ms-diagnoosin 94 ja eläkkeelle pääsin vuonna 99. Sitä ennen olin ollut lyhyissä työsuhteissa hoito- ja siivousalalla alle vuoden sekä mieheni kanssa yrittäjänä noin vuoden. Vuoden 97 olin sairaslomalla voimien loppumisen vuoksi ja 98 pääsin työkykytutkimuksiin. Sieltä sanottiin, että vaihtoehtoni ovat eläke tai lisäkoulutus eli valitsin mielelläni eläkkeen, että saan elää omaan tahtiini. Olen nyt 46 ja tytär on 12-vuotias, hän asuu isänsä luona enimmäkseen fatiikkini takia. Itse en osannut edes kuvitella eläkettä 30-vuotiaana, mutta se oli kyllä mulle sopiva ratkaisu ! Jää ne vähät voimat muuhun kuin työssä pärjäämiseen.
Moi, tulin tosiaan kapakista justiin, anteeks voi teksti olla..Mutta pakko näköjään VIIHTEELLÄKIN! näitä sivuja silmäillä?
NO kuitenkin hieman sama tarina ja työ vielä päällä ja kuurupiilo että tietääkö kukaan? Neurologin mielestä voisin jäädä hyvinkin eläkkeelle mutta VANHA Pölkkypää haluaa jatkaa tätä "paljastunko" Leikkiä.
Tuo samperin työkin on aika vaativa. Mutta mielenkiintoinen, eikä siitä haluais luopua koska paluuta taudin myöntämisen jälkeen ei ole.
tuo sun tarinasi houkuttelee,,,,mut sit eeeeeikuitenkaaan, mutta ehkä huomenna??
Miten voi olla, että tauti ei edes näy päällepäin, mutta silti neurologi ehdottaa eläkkeelle jäämistä?
Fatiikki ei tietysti välttämättä päällepäin näy, mutta fatiikin takia en kauaa enää jaksa omassa työssäni, vaikka se mielenkiintoista onkin.
Pari kertaa otettu magneetti kuvaa ja Neuro kertoi että plakit kehittyneet vauhdilla..Mutta pakko myöntää että en kestä sitä jouten elo puolta, jossa tieto että ei ole mahdollista enää "suosta" nousta. (sairaseläke)
Sano neuro tosiaan että turhemmastakin on eläkepaperit rustannut. Olin tuossa alle 40v ikäisenä työttömänä vuoden verran ja pitkitin syystä, että en ymmärtänyt miksi on niin heikko olo, kuuluuko kenties vanhemiseen? (sitten varmistui MS)
Siinä kun Neuron kans keskusteltiin tovi henkeviä niin myönsi että monesti alamäki alkaa kun aktiivinen toiminta lakkaa! Lupasin tarkkailla toimintakykyäni koska sitä tarvitaan jottei ulkouolisille sattuis mitään.
Tiedän ettei 10v eteenpäin mee välttämättä tällä Adrenaalillakaan, mut nyt alkoi kesäloma.
Plakit ei välttämättä johda oireisiin ja toisaalta oireita voi olla ilman plakkeja... niistä tuskin tulevaa voi ennustaa. Tänä päivänä ei ihan turhan takia eläkkeelle "pääse" ja neurologi antaa lausunnon mutta ei millään lailla osallistu päätöksen tekoon.
Ja sanoisin, että niin kauan kun jaksaa työelämässä, vaikka sairaus näkyisikin, kannattaa töissä olla (jos pidetään). Mutta kun työ vie kaiken, niin silloin kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja.
Ihmetyttää tuo "Lupasin tarkkailla toimintakykyäni koska sitä tarvitaan jottei ulkouolisille sattuis mitään.". Oletko siis ammatissasi vastuussa muiden turvallisuudesta? Bussikuski tai ratikkakuski kenties? Lopeta nyt hyvä ihminen se arpominen. Jos kertomastasi on edes puolet totta, niin kas kun SAAT vielä olla töissä.
Moi taas! Haluan korjata tuon:
("Lupasin tarkkailla toimintakykyäni koska sitä tarvitaan jottei ulkouolisille sattuis mitään." )
Tarkoitin että seuraan toimintakykyäni, jos vaikka uupumus alkaa vaivaamaan niin paljon että esimerkiksi se alkaa voittamaan työstä saadun "voimistuneen olon/hyödyn" (väsymys)
En kuljettele henkiloitä, että huoli pois niiltä osin! Olen vain huomannut yhden Positiivisen asian tässä taudissa: Syön terveellisemmin, vältän raskaita juomis juhlia, tarkkailen verenpaineita, liikun/ kuntoilen enemmän ym.
Valitettavasti "horsma" peittää tällä hetkellä paria kaveriani jotka eivät osaneet "perusterveinä" (mukamas) Huolehtia itsestään.
On tuolla hyvä mies semmoisia pommeja liikenteessä.,että jos tarkemmin miettii, niin tohtisko tuonne esim. omaa lastaan päästää kuljeksiin?