Ajattelin kirjoittaa juuri tälle palstalle ongelmastani... Muut palstat eivät oikein houkutelleet, asia on minulle niin kipeä ja ajankohtainen...
Minut raiskasi oma poikaystäväni, kun olin 15-vuotias. 7 vuotta myöhemmin minusta tuntuu, että juuri sen vuoksi en koskaan halua lapsia. Onko kokemuksia? Onko joku selvinnyt tästä? Tuntuu, ettei tämä tuska helpota koskaan. Tuntuu, että raiskauksen myötä menetin naiseuteni, koska se tapahtui niin nuorena.
Toivon todellakin, että joku teistä osaa auttaa. Pienikin apu on tarpeen.
Minut raiskasi oma poikaystäväni, kun olin 15-vuotias. 7 vuotta myöhemmin minusta tuntuu, että juuri sen vuoksi en koskaan halua lapsia. Onko kokemuksia? Onko joku selvinnyt tästä? Tuntuu, ettei tämä tuska helpota koskaan. Tuntuu, että raiskauksen myötä menetin naiseuteni, koska se tapahtui niin nuorena.
Toivon todellakin, että joku teistä osaa auttaa. Pienikin apu on tarpeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saitko mitään kriisapua tuolloin? Noin nuorena varsinkin jos joutuu tuollaista kokemaan sillä voi olla pahat vaikutukset myöhemmällä iällä.
Sinun kannattaisi, jos vain pystyt, puhua asiasta jollekin (ammatti-ihmiselle?), se auttaa selkeyttämään ajatuksia ja helpottaa oloa.
olen käynyt puhumassa usealla taholla. Pidin asiaa monta vuotta salassa kaikilta... Kielsin tapahtuman... Olinhan niin nuori.
Minua pelottaa, että tapahtuma riisti minulta halun tulla äidiksi. Kirjoitin siksi tälle palstalle kun ajattelin, että ehkä joku teistä äideiksi tulleista on kokenut saman. Kaipaisin selviytymistarinoita.
Hei!
Suuremmissa kaupungeissa on ryhmiä, joissa voi käydä esim. tällaisia kokeneet.
Itse kävin aikanaan hyväksikäytettyjen ryhmässä, koska lapsena minä koin sen. Olen nyt nelikymppinen 10 vuotiaan lapsen äiti. Sairastuin valitettavasti masennukseen muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen, jota kesti noin vuoden. Se on yksi syy siihen ,että en haluaisi saada enää lisää lapsia. Ikävät asiat on aina syytä käsitellä, koska ne ovat alitajunnassa, ja tulevat jokatapuksessa joskus tietoisuuteen. Minulla kesti noin 20 vuotta, kunnes otin ne puheeksi, Nykyään elämä on kunnossa, oma lapsi on lahja ja ihana asia. Masennus nostaa aina joskus päätään, varsinkin nyt kun aurinko paistaa (kuulostaa vähän hölmöltä), mutta välillä itken ja välillä neuvottelen sen ulos itsestäni. Tähän asti olen onnistunut.