Pari iltaa käytiin täällä intensiivistä keskustelua Kopperossa joka oli omistettu regressiolle egon palveluksessa.
Toinen kovin inhimillinen ominaisuus on naivius.
Usein miellämme tuon ominaisuuden keskenkasvuisuudeksi ja lapsenomaisuudeksi.
Mutta, mitä vanhemmiksi tulemme, sitä tietoisemmiksi tulemme myös siitä, että se mitä nuorina aikuisina olemme pitäneet naiviutena ja mauttomuutena, saattaakin olla aitoutta ja vilpittömyyttä?
Joskus olen ajatellut, että juuri tuo elämänkokemuksen mukanaantuoma oivallus, saa monet isovanhemmat nauttimaan esim. lastenlastensa seurasta, aivan toisin, kuin mitä omien lasten seurasta ovat kyenneet nauttimaan.
Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua syntyy, jos samaan kopperoon kasataan kaikki keskustelupalstojen vilpittömät ja naivit;))
Lämpimästi, siis tervetuloa jos paikka tuntuu kotoisalta.
Minä ainakin olen harviNaisen kotonani *hymyilee somasti*
Toinen kovin inhimillinen ominaisuus on naivius.
Usein miellämme tuon ominaisuuden keskenkasvuisuudeksi ja lapsenomaisuudeksi.
Mutta, mitä vanhemmiksi tulemme, sitä tietoisemmiksi tulemme myös siitä, että se mitä nuorina aikuisina olemme pitäneet naiviutena ja mauttomuutena, saattaakin olla aitoutta ja vilpittömyyttä?
Joskus olen ajatellut, että juuri tuo elämänkokemuksen mukanaantuoma oivallus, saa monet isovanhemmat nauttimaan esim. lastenlastensa seurasta, aivan toisin, kuin mitä omien lasten seurasta ovat kyenneet nauttimaan.
Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua syntyy, jos samaan kopperoon kasataan kaikki keskustelupalstojen vilpittömät ja naivit;))
Lämpimästi, siis tervetuloa jos paikka tuntuu kotoisalta.
Minä ainakin olen harviNaisen kotonani *hymyilee somasti*
Vastaukset 21
Vanhimmat
pohtineet tätä asiaa paljonkin viime päivinä
ja todenneet että koskaan ei ihminen saisi
unohtaa lapsenmielisyyttään.
Juuri sen ylläpitäminen monesti voittaa ne arjen
vastoinkäymiset.
Olenkin aina mieltänyt huumorintajun ja lapsenmielisyyden samoihin raameihin ja molempien
puuttuessa, tekee ihmisestä tylsän ja värittömän.
Varmaan näistä samoista syistä olen aina pitänyt
lasten ja nuorten seurasta koska he ovat aitoja
ja vilpittömiä, ei mitään teennäistä joukossa.
Mukava nähdä sinua täällä taaskin.
Minä olen myöskin aina pitänyt lapsista ja he minusta.
Minulla on pikku ystävätär 10 v ,jonka kanssa juttelemme päivittäin ja käymme yhdessä hänen koiraansa ulkoiluttamassa.
En tiedä olenko itse loppujen lopuksi kovinkaan naivi, mutta aidosti lapsenmielisten ja lasten seurassa viihdyn.
Kaikenlainen filmaaminen nostaa ihoni kananlihalle.
ellumari!
Luulin jo että kaikki tutut ovat häipyneet
omille teilleen.
Olen muodostanut sinustakin oman mielikuvani
ja taidan olla oikeassa.
Pikku ystävättärelläsi taitaa olla sinussa
mukava kaveri.
En voi minäkään sietää teeskentelyä ja pintaliitoa. Ne kuuluu toiseen maailmaan.
Nyt uni tulee silmään. Olin jo sulkemassa konetta
kun huomasin sinut ja oli pakko vastata. Hyvää
yötä ystäväni.
Tule aktiivisemmin palstakeskusteluihin mukaan!
*ymmärtäväinen hymy*
Taitaa olla sinulla kutenkin privassa kiinnostavampaa seuraa!?
Kuitenkin kaipaamme myönteisyyttäsi ja avointa, ennakkoluulotonta otettasi asioihin ja ihmisiin.
Tapaillaanhan!
ei ole ollut kiinnostavampaa seuraa vaan
aloitin uuden haasteellisen työn vuoden vaihteessa
ja kaikki energiani mennyt siihen että ei ole
iltaisin juuri jaksanut kirjoitella.
Kaipaan kyllä hirveästi tänne ystävieni pariin.
Eiköhän tuo olotila tasaannu pikkuhiljaa ja voin
palata tänne täysillä.
Oli muuten ihana lukea että joku on kaivannut.
Mitä sinun rauhaasi ja elämääsi kuuluu?
Kiitos ellumari, tapaillaan edelleen.
salaattievästäni mussuttelen.
Minusta ei nyt lounasseuraa saa kun tappelen paria jouluna saamaani kiloa pois.
Arkea ja työtä...tylsää rutiinia : )
Helmikuussa mennään siskon kanssa Kanarialle; D
Onko sulla ....siis...se juttu, tiedäthän?
mikä juttu?
Tarkoitatko sitä valvojaa kenties.
Kyllä se aina välillä käy kierähtämässä, nytkin
tuossa häiriköi ettei saa kirjoitettua ystäville.
Mulla on vähän kiire nyt, kirjoitellaan ehkä
vähän myöhemmin.
Tsemppiä illalla ellumari!
En ollut kuullut ainakaan viikkoon ja ajattelin, jos on tullut ensimmäinen raju riita.
Johan te olette hyvin tutustuneet....niin kuin seurusteleva pari: "nytkin tuossa häiriköi."
Kyllä siitä hyvä tulee: ;D
ovat mielestäni kauneimmillaan naivina.
se kauneus tulee vilpittömyydestä?
kulkevat käsi kädessä nuo kaksi ?
Varsinkin, jos molemmat vielä ovat naiiveja.
joskus tuntenut avioparin - jossa vain vaimo oli sanan varsinaisessa mielessä lapsellisen naivi ja - minusta hän oli lapsellinen- ja naivi, hän oli tyhmä.
Oma "lapsellisuuteni", on iloa siitä, että on olemasssa muitakin lapsellisia :))..
Naivat ihmiset ovat kyllä yleensä eri asia kuin naiivit ihmiset - jos tarkkoja ollaan.
Eikö naiiviudella ymmärretä lapsellista avomielisyyttä, teeskentelemättömyyttä ja vilpittömyyttä, ei niinkään lapsellisuutta sinänsä eikä tyhmyyttä olletikaan?
... melkein pilkunnussintaa, sanoisin
*hymyilee naiiivin somasti*
- leikittelin sanoilla jo otsikossa, kieltämättä;))
voi olla naiveja..ja naimisissa oleva on, ainakin joskus, yleensä ainakin ollut naivi, avioerotilastoista, ainakin, ei voi oikein muuta johtopäätöstä vetää.
Naivisti ajatellen tietysti voisi ajtella, että kukaan lapsellisen avomielinen, teeskentelemätön ja vilpitön ei voi olla tyhmä, mutta kun meitä naivia naivia ihmisiä on moneksi monessa.
sen -iin paikan saa kahtoa ja lisätä oman mielensä mukaan jokainen...:?))
tänne naivien osastolle:
Juuso Tammelinia siteeraten:
hämärä -on hämärää
ja pimiä -on pimiää
-on sitä kaikkia lajia...
elämä on sitte ihimeelistä
joo.
Skidinä sitä vaan oli omaitsensä, naivi.
Aikuisena sitä uskalsi taas monen mutkan
jälkeen olla omaitsensä ja naivi.
Lapsenmielisyys kunniaan!!
... kun peiliin katsoessa, osaa nauraa...tai ainakin hymähdellä, omalle rajallisuudelleen ja raadollisuudelleen, osaa sallia sen myös muille, luulen.
...aivan yhtä tärkeää, mielestäni, on se että osaamme itkeäkin itseämme. -elää sen realiteetin kanssa, että on asioita joiden toivoisimme olevan toisin.
Naivina ollessa koko elämän väriskaala on käytössä ja uskallamme heiluttaa sutia juuri siltä pohjalta, mikä milloinkin hyvältä tuntuu.
En näe naiviutta pastellisävyisenä 'my litle pony' lapsekkuusmaailmana. Vaan kaikkina sävyinä.
Kokonaisvaltaista elämistä, luulen. ?
lapsellinen ole, vaan vakavissaan lapsellinen tai ihanteellinen. Aikuinen taas on leikillään lapsellinen ja usein ihanteellisuudessaankin itseironinen.
sitten omankin määritelmäni mukaisesti naiivi kun tällaista väitän?