Minkä ikäisenä suuntautumisenne selveni?

Ei kerta homoksi tee, kokeile jossain turvallisessa ympäristössä turvallisen kumppanin kanssa, joka ymmärtää eikä painosta, jos kesken kaikein loppuukin into. Sit ainakin selviää et pystytkö vai etkö itse toimiin, vaikka eihän sen tarvi mitenkään peruuttamattomasti vaikuttaa sinun elämänvalintoihin. Jos haluat elää heteroelämää niin sitten otat naisen kainaloon, sellaisen joka ei välitä vaikket tuntisi mitään suurempaa seksuaalista häntä kohtaan, pitäähän sitä toiselle kuitenkin olla totuudenmukainen. Ei mansikoita ole pakko syödä vaikka niistä pitäisikin, voit maistamisen jälkeen yhä syödä pelkkiä mustikoita muun maailman mieliksi.

Musta tuntuu että olet hyvin ujo ja sen takia sulla ei ole seisonut kunnolla naisten kanssa kun ethän ole edes ulkaltanut oikein kunnolla edes lähestyä naisia. Sulla on homoseksuaalisia fantasioita mutta silti mulla on kutina että et ole puhdas homo. Voithan kokeilla mutta musta sun kirjoituksessa on jotain sellaista joka ei ole homon ajatusmaailmasta sen perusteella mitä olen näiden kirjoituksia netissä lukenut.

Mulla melkein samanlainen tarina vaikka olen pari vuotta vanhempi. Pieni järkytys oli kun joku aika sitten tajusin ja myönsin itselleni että himoitsen ihan oikeasti ainakin seksuaalisessa mielessä miehiä. Naisetkin on kyllä mielessä mutta ei oikein kiinnosta niin kuin ennen jos koskaan olen mikään naisten mies ollutkaan. Seksin suhteen kun mietin niin en ole katsonut normaalia heteropornia vuosikausiin ja viime aikoina 90% homopornoa. Kokeilu mullakin on mielessä jos löytyy sopiva kundi eikä ajatus homoudesta tunnu enää vastenmieliseltä. Naisten kanssa olen ollut eikä se ollut kummoista mutta onko miehenkosketus ja kulli se mitä todella kaipaan.

Kuten tässä joku sanoi että et kuulosta yhtään homolta jne. taidat olla vain ujo niin se puoli tuntuu kyllä niin oikealta ja todelta, mutta sitten tulee aina se mutta. Ala astella aloin kiihoittumaan näistä homoseksuaaleista fantasioista. Sitten jos alan niitä soveltamaan tosielämään niin tulee aika monesti se suuri ei. Asia kuitenkin vaivaa mieltä melkein joka päivä joten siksi heitinkin tuon repäisyn että pitäis kai kokeilla vaikka ei ole yhtään varmaa onko se minun juttu ollenkaan. Pohjimmiltaan taidan olla vain erittäin ujo ja olen kehittänyt oman fantasiamaailman. Probleema tosin on että yritön olla kuin normaali ihminen, mutta huomaan joskus saavani jotain erikoishuomiota joiltain tyypeiltä. Kuten eräs tyyppi tuli baarissa lääppimään ja iskemään ja itsekin taisin ainakin osittain antaa ymmärtää siihen suuntaan. Juuri ennen näitä juttuja olen ajatellut että olen normaali kuten muutkin ja sitten joku tulee iskemään ja olen wtf. Kun en saa omista tunteistani selvää. Toisaalta ajattelen että hyi helvetti, mutta sitten on tämä toinen puoli, joka herää. Erittäin ristiriitaista. Olen sosiaalisesti aika eritynyt juuri näiden vaikeuksien takia enkä olen naistenkaan kanssa seurustellut koskaan. Tuntuu että joka ikinen kerta kun yritän edes prosentin olla enemmän oma itseni niin joku mies tulee lähentelemään/iskemään mistä lie johtuu. Tuntuu aika uskomattomalta että voisinko sittenkin vain olla homo. Identtiteetti on pahasti hukassa vielä aikuisena. Nais kokemuksia takana vain se kaksi joista molemmat maksullisten kanssa, kun oli kiire asian suhteen. Molempina kertoina sain kyllä erektion, mutta se välillä lopahti kesken enkä pystynyt laukeamaan. Tietenkin jännitin helvetisti. Tavallaan nämä ongelmat jotka juuri kerroin ajoi näihin kokemuksiin. Rupesin kiirehtimään asian suhteen. Tietenkin vanhemmat ja sukulasetkin kyselee että etkö vieläkään ole seurustellut jne. Asiat painostaa. Yks asia mulla on mikä lies sitten liittää mut bi uteliaaks tai johonkin mut mun on vaikea IRL katsoa toisten kundien perseitä. Toi alko joskus murrosiässä, mut pyrin aina katsomaan pois päin. Voi olla toki ihan luontaistakin, mutta joku niissä kuitenkin viehättää, ehkä jollain biseksuaalisella tavalla. En 100% tiedä kuka olen, mutta en kai ainakaan 100% hetero enään. On vaan niin helvetin vaikea myöntää sitä itselle. Mulla on ollu kaikenlaisia riippuvuuksia eri asioihin. Nytkin ennen kuin mä kirjotin tänne join helvetinmoiset kännit ja tajusin monta asiaa. Ei ole sitä ystäväverkostoa, tuntuu että vanhemmatkin vain vittuilee välillä rivinvälistä joistan tyypeistä, kait ne aistii jotain, ei enään huvita mennä niittenkään luo. Mulle ei oo periaatteessa ku yks frendi enään jäljellä joka kait ihan hetero. Parempi sekin ku ei mitään, mut sille en voi tästä avautuu. Ois vaan helpotus ku pystys lokeroimaan ittesä es johonkin. Koitin kerran terapiaa, mut se ämmä vaan nauro ja sano et sitä ei kiinnosta mun seksuaalinen suuntautuminen. No lopetin sen "terapian" aika äkkiä kuten arvata saattaa. Aina vetäny sellasta kovan äijän roolia teini-ikäsestä asti, mut se on pelkkää feikkkiii. Aina koitan olla oma ittteni niin nää ongelmat pursuu naaman eteen. Damn life is hard :/

Välit isään ovat olleet aika etäiset lapsuudesta asti. Tiedä onko sillä sitten loppupeleis mitään merkitystä. Isä on ollut aina hyvin dominoiva ja vaativa. Jo lapsena kiristi mua sen testamenteilla tyyliin että tottele niin saat tän kaiken. Olin lapsena ihan hämilläni, mutta tottelin koska ei ollut syytä olla kapinoimattakaan. Toinen meistä lapsista eli villiä murrosikää koko ajan kapinoiden. Tästä syystä elin kiltisti kun sain tavallaan etua sen kautta enkä koennut tarvetta kapinoida. Anyway lapsesta asti on tuntunut siltä että isä ei rakasta ollenkaan. Jo lapsena hän vain purki omia ongelmia minun niskaani ja korosti kuinka perit tämän kaiken ihan niin kuin minä 5v näistä ymmärtäisin. Joskus isä myös haukkui minua läskiksi yms. vaikka hän itsekin omisti kaljamahan niin haukuin monesti takaisin. Silti hän käänsi kaiken minun syyksi ja uhkasi testamentin repimisellä 5 vuotiasta. Raha on ollut kaiken keskipilari jo pienestä asti. Opin hyväksymään hänen käytöksen ja mielyttämään kun myöhemmin ymmärsin testamentin. Myöhemmin tulin hyväksikäytetyksi erilaisissa kaverisuhteissa lähinnä taloudellisesti. Silloin tuli mieleen tämä oma isäsuhde, jossa ei kyllä rakkauttakaan oikein koskaan ollut. Isä on kuitenkin tietyllä tavalla ollut läsnä ollut elämässäni ja myöhemmin välimme on parantunut. Toisaalta olen huomannut että koitan mielyttää kaikkia ihmisiä elämässäni. Juuri siksikin kun isäni vanhemmat oli etäiset ja jopa väkivaltaiset. Yritän kaikin tavoin mielyttää isää koska hän valittaa omista ongelmista ja koitan helpottaa niitä koska isä on tärkeä. Myöhemmin olen vain tullut hyväksikäytetyksi juuri tämän mielyttämisenhimon takia. Nyt olen yksin kun en oikein luota keneenkään. Välillä mietin seksuaalisuuttaani, mutta onko siinäkään järkee. Aiemmat kirjotukset kuvaa ongelmaa. Suuremmin en oo elämästäni nauttinut, mut nyt oon löytänyt vapauden elämäl oman pään mukaan. Kiinostaako ketään ja pystyykö kukaan antaa hyväksyvää diagnoosia ei varmaan, psykologia ei kiinnostanut, lähdin pois, vitut haistatin, elämä ottaa mitä antaa ihan sama

Seksuaalisuus ei oo mustavalkosta, ainakaan yleensä. Jos tahot ottaa lähempää kontaktia myös miesten kanssa niin tee niin. Koita voittaa pelkosi, vaikka mielellään siten, että tutustut aluksi hyvin mieheen/naiseen joka sua kiinnostaa ja vois olla kiinnostunu susta ja sitte jos asiat pikkuhiljaa etenee niin kaikessa rauhassa tutkailette mikä toimii ja mikä ei (seksin osalta). Monilla voi olla oma seksuaalisuus vähän hakusessa vaikka vielä keski-ikäsenäkin ja monet voi löytää omasta seksuaalisuudestaan uusia puolia pitkin elämää. Multa saat hyväksyvän diagnoosin sille, että tykkäät miehistä ja naisista. Se on ihan ok.

T: mies myös 27v ja ei paljo seurusteluita oo takana, mut toivottavasti edes jokunen edessä :)

ps. Se psykologi/terapeutti minkä mainitsit ei vaikuttanu asialliselta, mutta monet niistä varmaan on hieman asiallisempia ja onhan niitäki, jotka on erikoistunu seksuaalisuuteen ja ne varmaan ainaki osaa käsitellä asiaa paremmin potilaan kanssa.