32 vuotta sitten minulle tehtiin abortti, eikä ole päivääkän mennyt, etten sitä muistaisi.
Olen oppinut elämään asian kanssa ja kai se silloin 16-vuotiaana oli hyvä ratkaisu.
Mutta vieläkin lapseni kulkee elämässäni, ensin laskin hänen vuosiaan 1, 2, 3 sitten koulun aloitusta, nuoruutta, aikuisuutta, nyt mietin olisiko lapsenlapsia jo. Kannattaa harkita tarkkaan, huolehtia ehkäisystä.
Olen oppinut elämään asian kanssa ja kai se silloin 16-vuotiaana oli hyvä ratkaisu.
Mutta vieläkin lapseni kulkee elämässäni, ensin laskin hänen vuosiaan 1, 2, 3 sitten koulun aloitusta, nuoruutta, aikuisuutta, nyt mietin olisiko lapsenlapsia jo. Kannattaa harkita tarkkaan, huolehtia ehkäisystä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oikeassa ei tollaista varmaan ainakaan nainen voi unohtaa :=(Itsellä ja silloisella tyttöystävällä kävi sanoin noin 30v sitten kyllä se asia ei ole minultakaan unohtunut,mut olimme myös noin 16v silloin et se oli kai ainut ratkaisu silloin:=(((Vaikka olen nyt onnellinen kohta täysikäsen tyttären isä mut surullinen muisto on nuoruudesta.
mutta niin on ihmisen elämässä usein paljon muitakin asioita mitä katuu koko loppuelämänsä. Pitäisi asennoitua vaan niin, että ratkaisuntekohetkellä päätös on varmasti ollut oikea vaikka se nyt kaduttaisikin ja that´s it.
mutta et voi jäädä suremaan päätöstäsi kuitenkaan ja vangita itseäsi sillä.
Itse kokenut saman kuin sinä.
Koskettavaa toki oli tuo miten olisi kasvanut mutta se totuus sitä ei tiedä kukaan, olisiko tullut keskenmeno tai muuta vakavampaa tapahtunut ja todellakin olit nuori silloin.
Muista ikäsi, vanhempana on olevinaan "viisaampi" mutta kuitenkin jos saisit valita uudestaan voisit tehdä samoin:( kun et kuitenkaan olisi tiennyt tulevista tunteistasi.
Hyvää jatkoa sinulle ja hei yritä asennoitua positiivisesti elämääsi kuitenkin, sitä toivon.
Kaikki ikävät asiat koskettavat aina, jotkut ei saa lapsia:(, jotkut saavat keskenmenon jne. se niin surullista.
Näitä ei toki koskaan voi verrata toisiinsa koska tässä ei ratkaisua saanut tehdä itse!!
Lapsia on paljon hylättyinä yms. hyvä jos hekin saisivat apua ja lohtua syntymänsä tähden, meitä niin moneksi.
mennä terapiaan. Tuo ei ole normaalia.
Mikään, mikä liittää aborttiin jotain negatiivista ei ole normaalia. Vastustaminen: kiihkoilua, mielenterveysongelmia. Katuminen: Pitäs mennä hoitoon, hullun hommaa. Pysyttele sinä siellä pilvilinnoissa. Siellä abortin tuska ei sinua satuta. Miksi ei? Puollustaudut hyökkäämällä kaikkea kritiikkiä ja kielteistä kohtaan. Ja kukas se olikaan se kiihkoilija? Joten: Oletko ikinä ajatellut mennä terapiaan? Et selvästikään ole sujut kauhean päätöksesi kanssa.
ihan normaalia ole.