Philipp Melanchthon 1530, Augsburgin tunnustuksen puolustus, eräs kohta siitä.
Augsburgin tunnustuksen puolustus XIV, Kirkon hallinto
Vastustajamme hyväksyvät (Augsburgin tunnustuksen) artiklan 14, jossa ilmaisemme, ettei kenenkään jota ei ole virallisesti kutsuttu ja asetettu, pidä saarnata tai jakaa sakramentteja kirkossa.
He hyväksyvät tämän tarkoittaessamme kanonisesti virkaan vihittyjä pappeja.
Tästä olemme julkisesti puhuneet näillä valtiopäivillä (Augsburg 1530) joitain kertoja. Olemme ilmaisseet suuren halumme auttaa säilyttämään vanha kirkollinen järjestys ja piispallinen hallinta, jota nimitetään kanoniseksi hallinnoksi. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että piispat suvaitsevat oppiamme ja hyväksyvät pappimme.
Nyt kuitenkin piispat ovat vainonneet meikäläisiä ja vastoin omaa oikeusjärjestystään, murhanneet heitä. Näin ollen emme voi enää odotella, että he luopuvat tyranniastaan.
Siksi katsomme vastapuolen syyksi, että luovumme kuuliaisuudesta piispoja kohtaan, tästä kannamme vastuun Jumalan ja kaikkien hurskaiden edessä.
Koska piispat eivät tahdo hyväksyä meikäläisiä, he samalla hylkäävät tunnustamamme opin.
Me olemme kuitenkin velvoitetut tunnustamaan tätä oppia ja pitämään siitä kiinni, niinpä meidän on luovuttava piispoista ja ennemmin oltava kuuliaisia Jumalaa kohtaan, tietäen että kristillinen kirkko on siellä missä Jumalan sanaa opetetaan oikein.
Piispojen pitäisi tiedostaa vastuunsa, tyranniallaan he repivät ja tuhoavat kirkkoa.
Augsburgin tunnustuksen puolustus XIV, Kirkon hallinto
Vastustajamme hyväksyvät (Augsburgin tunnustuksen) artiklan 14, jossa ilmaisemme, ettei kenenkään jota ei ole virallisesti kutsuttu ja asetettu, pidä saarnata tai jakaa sakramentteja kirkossa.
He hyväksyvät tämän tarkoittaessamme kanonisesti virkaan vihittyjä pappeja.
Tästä olemme julkisesti puhuneet näillä valtiopäivillä (Augsburg 1530) joitain kertoja. Olemme ilmaisseet suuren halumme auttaa säilyttämään vanha kirkollinen järjestys ja piispallinen hallinta, jota nimitetään kanoniseksi hallinnoksi. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että piispat suvaitsevat oppiamme ja hyväksyvät pappimme.
Nyt kuitenkin piispat ovat vainonneet meikäläisiä ja vastoin omaa oikeusjärjestystään, murhanneet heitä. Näin ollen emme voi enää odotella, että he luopuvat tyranniastaan.
Siksi katsomme vastapuolen syyksi, että luovumme kuuliaisuudesta piispoja kohtaan, tästä kannamme vastuun Jumalan ja kaikkien hurskaiden edessä.
Koska piispat eivät tahdo hyväksyä meikäläisiä, he samalla hylkäävät tunnustamamme opin.
Me olemme kuitenkin velvoitetut tunnustamaan tätä oppia ja pitämään siitä kiinni, niinpä meidän on luovuttava piispoista ja ennemmin oltava kuuliaisia Jumalaa kohtaan, tietäen että kristillinen kirkko on siellä missä Jumalan sanaa opetetaan oikein.
Piispojen pitäisi tiedostaa vastuunsa, tyranniallaan he repivät ja tuhoavat kirkkoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ovatko piispat vainonneet ja murhanneet meitä?
Onko kirkko estänyt seurojen pitoa, kieltänyt ehtoolliselle pääsyn, jättänyt kastamatta lapsemme?
Onko kirkko kieltänyt meiltä miespapit ja vanhan kaavan käytön?
Onko edes joku pappi haukkunut tai pilkannut meidän saarnaajia kirkossa, puhumattakaan että olisi vainonnut?
Onko esivalta jättänyt suojelunsa niin kuin Böömin veljiltä?
Jos ei, niin unohtakaa vertaus Böömin veljiin. Koskaan aikaisemmin kristityt eivät ole saaneet kokoontua niin vapaasti kuin nyt. Suorastaan hävettää verrata vainottuihin, kun esivalta liki kantaa kultatuolissa.
Omat "piispamme" käytännössä vainoavat meitä, erotushommat tulleet kuvioihin mukaan GPN aikana. En syytä kaikkia "piispoja", päätekijä on jo melkein poissa pelistä mutta loput ovat peesanneet.
Näen niin, että osittain vainotaan seurakuntamme sisällä oikean uskon opettajia. Tuommoinen sika sotkee viinitarhaa ja samaan aikaan jotkut totuuden takana seisovat on käytännössä syrjäytetty, en paremminsano.
Niin, ja onhan eroa oppitaustassakin, ja paljon. Katolisessa kirkossa oli omat kaanoninsa ja aneoppinsa kirkon hierarkioineen ja taikauskoineen. Luterilaisen kirkon tilaa ei, alennustilastaan huolimatta, voi verrata siihen. Ero on lähinnä siinä, että luterilaisessa kirkossa on oppiperusta kunnossa, mutta sen käytännön toteutuksessa takkuaa. Katolisessa kirkossa oli pielessä molemmat, ja sen lisäksi kristittyjen vaino, maalliset valtapyyteet ym. Mikä pahinta, evankeliumi pimitettiin kansalta.