Ihmiset kaipaavat ihmistä
jotka osoittavat heille huomiota
ja tulevat onnettomiksi.
Ilo tulee ja menee
-onnen mittari ei ole onni-
Mutta jos löytää
vastauksen surun arvoitukseen
löytää myös ilon salaisuuden.
Sataan päivään mahtuu
yksi aurinkoinen päivä.
-aurinkoa päivään_
jotka osoittavat heille huomiota
ja tulevat onnettomiksi.
Ilo tulee ja menee
-onnen mittari ei ole onni-
Mutta jos löytää
vastauksen surun arvoitukseen
löytää myös ilon salaisuuden.
Sataan päivään mahtuu
yksi aurinkoinen päivä.
-aurinkoa päivään_
Vastaukset 26
Vanhimmat
suru vai viha?
kumman otat
Surun ja vihan
arvoituksen kautta
valintani on
rakkaus ja ilo.
-rakkauden iloja päivääsi-
Surun arvoitus...Itsetutkiskeluahan se on.
Narsisti, epävakaa ja huomionhakuinen ihminen elää muiden huomiosta, koska hänen minäkuvansa on kehittymätön ja kasvunsa häiriintynyt. Hän peilaa omaa arvoaan muiden ihmisten arvostuksesta ja katseista. Sen sijaan terve minäkuva löytää itseisarvonsa kaikissa tilanteissa. Hänen elämänsä ei ole huomion hakemista muilta ihmisiltä ja hänen onnensa on siten riippumattomanpaa ja vakaampaa.
Surullistahan se on, kun nämä puitteet luodaan lapsuudessa jo. Onnellinen lapsuus rakentuu vähitellen tasapainoiseksi minuudeksi ja pettymyksetkin siedetään paremmin. Tunnemyrskyt ja sydänsurut eivät kaada laivaa, koska ihminen tuntee oman arvonsa loukattunakin ja nousee ylös entistä vahvempana.
Toiset taas joutuvat tekemään paljon työtä selvitäkseen jokaisesta päivästä ja tunteista, jotka niin helposti keikuttavat venettä.
Ja pa. Yksiulotteista. Ihminen on muutakin kuin persoonallisuushäiriö vastaan ei pershäiriötä. Terve, pysyvän minäkuvan omaavakin voi olla hyvin tunteellinen, herkkä, ujo, arka tai sydämellinen ihminen, ja heijastaa näitä piirteitä. Ei kaikki epävarmuus tai surullisuus tai ailahtelevuus ole minkään häiriön osa. Älä siis lue psykologian oppikirjastasi vain yhtä kappaletta (ja vedä johtopäätöksiä sen perusteella) vaan lue koko maailman kirjavarasto. Huomaa sateenkaaren kirjo ihmismielissä.
Juuri tuo minuus
ja itsensä hyväksyminen.
Vaikka onkin
että kerjuutyttö rakastuu
kuninkaaseen
nokipoika ruhtinattareen.
Niin lentelee
rakkauden henki.
Se tulee ja menee
ja näkee avaimenreiät.
Ja rakkauden vene
kantaa aina
vaikka mikä sitä keikuttaisi.
Vaan mistäpä löytyisi
tuo oman itsensä löytänyt
joka ei kuuntele seireenejä.
-rakkauden laulua hetkiin-
*kiitos*
Elämässä on monesti:
Kuuntelemme toisten mielipiteitä
ja poimimme sieltä vain sen joka
vahvistaa omia mielipiteitä kun
meidän tulisi kuunnella toisia mielipiteitä
vastakkaisiakin ja oppia ymmärtämään
miksi toinen katsoo asioita toiselta näkökulmalta.
"Siis kuuntele toisen mielipiteitä vastakkaisiakin"
Kaikki näkökulmat ovat arvokkaita.
Kuitenkin keskeistä on oma itsetunto
*kiitos ajatuksista*
Niin se olikin vain yksi näkökulma huomion tarpeeseen ja sen syihin. Tunteellisuus sinällään ei ole mikään häiriö ja toisten osoittama myönteinen huomiokin tuntuu yleensä hyvältä ihmisestä kuin ihmisestä. Tarkoitan tilannetta, jossa ihmisen huomiontarve on niin suuri, että elämä tuntuu tyhjältä ilman sitä.
"Ihmiset kaipaavat ihmistä
jotka osoittavat heille huomiota
ja tulevat onnettomiksi.
Ilo tulee ja menee."
Kauniisti kuvaat... Toivon, että löydät hänet.
Se huomion tarve
tulee rakkauden tarpeesta.
Kaipuu.
Ikävä.
Jos siihen ei vastata.
Ilo tai suru.
Kun ne tulevat suureksi.
Muuttuu maailma pieneksi.
Säde sisimmästä
joka haluaisi muuttua valoksi
mutta jos se ei saa virtaa
vastakaikua
ei valo loista
kuin majakka
ja majakka on hyödytön
ilman valoa
ja onneton.
Silti tuo rakkauden energia
kasvaa sisimmässä
ja se kumpuaa muihin ihmisiin
ja tulisiko rakkautta
arvioida
miten se vaikuttaa
huomaamattaan moneen muuhun?
Siis tuleeko huomion
kohdistua vain yhteen?
Kuka todella tarvitsee
tuon huomion?
Sekö joka sitä ei arvosta?
Vai sekö joka sitä kipeästi kaipaa
kuten majakanvaloa?
Sitä tarvitsee moni.
Siinä oli huomioni ydin!
-aurinkoa ja rakkautta hetkiin-
Ei tarvitse, huomioi vain ihan kaikkia. Kuka sinnuu estää hassu?
*kiitos seireeni*
Kuka meistä tarvii rakkautta?
-kaikki-
kuka kaipaa rakkauden huomiota?
-kaikki-
Mitä on rakkaus?
Säde sisimmästä
josta pimeässä
kasvaa omenankukka.
Mutta ajattele miten
vaikea on juuri se oikea
ja ainut kukka löytää
kaikista maailman kukista?
Ja ajattele
vaikka sen löydät
miten vaikea se on pitää
kukkimassa?
Se on sitä ainutlaatuista
ja vain kerran elämässä
kohdalle sattuvaa.
Se on se yksi tähti taivaalla.
-hymyn kosketuksia -
Kysymys kuuluukin:
Selviääkö surusta?
Siis miten paljon kestämme
antaa rakkautta???
-ilman huomiota-
Sinä olet myös seireeni... Houkuttelet jokeltelemaan kuin lapsi äidin huomassa luottavaisena. Herätät kaipuun tuntea tunteita, jotka tuntuvat vain niin käsittämättömän hyvälle. Sinä amorin kätyri, miksi kaipaan sinun sanojasi kuin minkäkin bardin!
On eri asia pärjätä yksin tilanteessa jossa on yksin. Kuin tulla tilanteesta jossa luuli olevansa kaksin ja jäädä sitten epätietoisuuteen miksi onkin yksin. Ei se ole kyvyttömyyttä olla yksin vaan se on selityksenhakua ja -tarvetta.
Runoilet hienosti läheisriippuvuudesta näin ymmärrän, muttet osaa ottaa huomioon ettei kaikki muistelu ole ripustautumista vanhaan eikä kaikki keskusteluyhteyden pyytäminen odota yhteistä tulevaisuutta jatkossa. Joskus vain etsii vastauksia, on onneton kun ei niitä saa, on onneton ilman rakkautta tai läheistä ihmissuhdetta l ystävää. Ei se tarkoita ettei voisi tai osaisi olla yksin. Eikä vastapuolen pakottamista tuntemaan jotain mitä ei (ehkä enää ehkä ikinä) tunne (tuntenut).
Kuulostat itse hieman pelokkaalta rakkauden suhteen... Kuulostat siltä kuin luulisit että kaikki rakastaminen on ripustautuvaa...
On helppo tuomita toinen siitä että sinua rakastaa jos on itse selityksittä ensin ajanut toisen pois antamatta tulaisuutta homman paketoimiseksi.
En kirjoittanut läheisriippuvuudesta eli siitä mm. että asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Puhuin persoonallisuushäiriöistä. Kyllä ihmisellä on tarve tulla huomatuksi, jakaa ajatuksia ja kokea yhteyttä muihin ihmisiin normaalilla tavalla. Kirjoitin huomion tarpeesta näissä häiriöissä. Oma tilanteeni on asia erikseen. Pelkään moniakin asioita.
Halusin vain tuoda esiin tämänkin näkökulman, että joskus huomiontarpeessa on kyse syvemmistä persoonallisuuden ongelmista. En tarkoittanut aloittajaa vaan ihan yleisesti tämän kirjoitin, kun aloitus synnytti tuon mielikuvan ja olen yleensäkin pohtinut ihmisten erilaisia lähtökohtia elämässä.
En tiedä kultainen.
Huomiota voi jakaa vaikka koko maailmalle. Ja platonista rakkautta. Mutta (pari)suhderakkauden tulee kohdistua vain yhteen. Se että haluaa antaa ja saada huomiota tuolta yhdeltä vaikka enemmän kuin olisi ns peruselintoimintojen ylläpitämiseksi välttämätöntä ei ole sairaus vaan sitä on onnellisuus ja Rakkaus. Sairasta sen sijaan on kerjätä huomiota ihmiseltä joka ei sitä sinulle halua antaa. Sanon kerjätä eli häiritä toista.
Onko sinulta kerjätty tällaista huomiota?
Määrittelet itsesi seireeniksi!
Määrittelet minut bardiksi ja seireeniksi!
Määrittele minulle
mitä on seireenien välinen rakkaus!
Miten seireeni rakastaa ?
Miksi määrittelet minut ja itsesi seireeniksi?
Puhuin lähtökohtaisesti
omana itsenään olemisesta
ja siitä että hyväksymme
itsemme sellaisena kuin olemme.
Paljastamme sielumme
Riisumme muurit
Paljastamme kasvomme
olemme mitä olemme.
Jokainen meistä on erilainen.
En lähde ruotimaan
riippuvuuksia , persoonallisuushäiriöitä
enkä muitakaan tekijöitä
sillä niissä tulisi ensin määritellä
nuo asiat ja vasta sitten mennä asiaan.
Ei myöskään tulisi noin vain arvioida
mitä toinen tarkoittaa ennen kuin on määritelty
mitä tuo määrittely pitää sisällään.
Paljasta kasvosi.
Paljasta itsesi.
Sisimmässämme olemme
kuin heikoilla jäillä
ritisevillä yönohuilla.
Miten paljon huomiota
tarvitsee rakkautemme?
Jospa luottaisimme itseemme
ja uskaltaisimme
olla mitä olemme
ja luottaa ja uskoa toiseen
luottaisimme
jään vahvuuteen.
emmekä vaatisi
alituista huomiota.
Poistaisimme pelot ja esteet
Rakkaus selviää suruista
ja se selviää ikävästä
Tässä minä olen
-ota tai jätä-
sinut minä hyväksyn
juuri sellaisena kuin olet.
En tarvitse ketään muuta
Yksinkertaista
mutta niin vaikeaa
*hymy halit hetkiin*
On tärkeä säilyttää
itsekunnioitus
suurissa vastoinkäymisissä.
Olemme välillä
kuin pakolaiset
kylmissään , kodittomia
heikkoja ja avuttomia.
Meillä ei ole uskoa
ei toivoa.
Ja olemme kaukana
rakkauden polusta.
Kuljemme yksin
ja eksyksissä.
Meistä tulee paljaita.
Opimme tuntemaan
mitä olemme.
Kuuntelemme sisäistä ääntä.
Löydämme kotimme.
Tunnemme ihon
ja saamme peiton
paljaalle iholle.
Saamme ruukun
josta juoda
Janomme häviää
ja löytyy usko ja toivo.
Rakkauden lähde
josta juoda.
Kohtalomme on piirretty
taivaan kanteen.
Luoja näyttää
rakkauden polun.
Kapea polku
jota pitkin voi kävellä
varmoin askelin.
ja unohdan janoni.
*hymy halit yöhön*
Joo, et ole seireeni. Seireeni tajuaa jutun juonen. Ei sitä pysty selittää, hän vain tajuaa ;). Unohda koko jutsku.
Miksi itse olet seireeni?
Mikä on seireenin rakkaus?
Mikä on syy että seireeni sekoittaa tunteita?
*voimahalit <3*
Kysyn sinulta myös.
Mitä luulet, jos joku ei halua rakastaa juuri sinua, onko se pelkoa ottaa rakkautta yleisesti vastaan vai etkö vain sopinut hänelle hänen mielestään...? Kaksi ihmistä, kaksi mieltä, kaksi tahtoa. Eivät kaikki kukat kuki kaikille. Mutta ei se ole kukan puute vaan biologiaa.
-tiedät vastauksen-
Rakkaus on taivaanlahja meille