Katsotteko vanhoja kotimaisia elokuvia?

Täällä tarkenpaa analyysiä:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14329292/elokuviin

H.

Vanhoista kotimaisista elokuvista on edes jollakin tavalla hyviä noin prosentti. Loput ovat ylinäyteltyä ja lapsellista massaa.
Tämä Niskavuoren Aarne taistelee ja muutkin Niskavuoret ovat kohtuullisen katsottavia.

Osa oikein hyviä.. On vaan jo niin tuttuja. Kurkkaamassa pilasi suomalaisen elokuvan.

En todellakaan katso.Ovat mielestäni kaikki samanlaisia ja moneen kertaan näytettyjä.Joskus nuorempana olen sen verran katsonut,että tiedän.Enää ei nappaa ja sama on tangomusiikin kanssa-3-4 kipaletta kun kuuntelee,niin riittää.

Vain vanhat kotimaiset kelpaa, uudet on sikamaisen huonoja. No ehkä oppivat kun aikansa harjoittelevat, mikä vikana, rahaa liian vähän. Mielenkiinnolla odotan uutta "tuntematonta"joko menee Edvinin ohjauksen ohi, saisi mennä, on niiiin kauan sitä katsottu. Jos parhaan vanhoista nimeän, se on vaikeaa, sanoisin "Pitkäjärveläiset"

Voi, mä tykkään niistä, kattelen vaatetusta ja autoja ja rakennuksia ja miltä vanha Helsinki näyttää. Ajankuvaus niissä kiehtoo eniten.
Niskavuorisarja on kokonaan, ja sotaelokuvasarja, tuntematonta ja talvisotaa, ja jos oikein nyrhii elämä niin saatan katella koko päivän kotimaisia elokuvia, verhot vaan kiinni ja yöpaitasillani koko päivän keikun, johan nyrhiminen helpottaa.
Äänitys joskus nyppii, musiikki liian kovalla puheeseen verrattuna.

Harvoin katselen (vanhoja) kotimaisia elokuvia. Niskavuoret, Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla ovat poikkeuksia.
Minusta taas uudet kotimaiset elokuvat ovat hyviä. Aku Louhimies, Dome Karukoski ja tietysti Aki Kaurismäki ovat ohjaajina luotettavia.
Tuntemattoman sotilaan uusfilmatisoinnista en tykkää. Mollbergin Tuntematonkin oli aika turha yritys. Enkä tykännyt Pohjantähdenkään uusversiosta.
Miksi vanha ei kelpaa ?..))

Aikoinaan tuli katsottua. Ovat jo niin tuttuja, että joskus jonkun katson, mitä pidän mukavana.
Niskavuorethan niitä parhaita on. Katariina ja munkkiniemen kreivi. Siltalan pehtoori, esim.
Tuo Rosaliinin mainitseva ajankuvaus on kiintoisaa ja myös maisemat ja vanhat rakennukset, hevospelit.

Olisipa ne värifilmillä?

Yllättävän paljonkin.

Telkkarista ainakin tullut paljon vanhoja kotimaisia leffoja päivisin. Kun töllö usein auki, usein hokannut juuttuneensa sellasta tuijottamaan.

Elokuvina suurin osa tosi surkeita. Ylinäyttelemistähän se aikanaan kaikkialla oli. Mun mielestä niissä ällistyttävän paljon dialogia. Juonet ja kertomukset tehtiin liukuhihnalla ja koko leffa aina pienellä pudjetilla. Jokin niissä kuitenkin kiehtoo, ajankuva, ikäänkuin se historiallinen milijöö tms.

Sitäpaitsi, Pekka ja Pätkä leffat oikeasti hauskoja, kun niitä aikaan katseli, ei oletettavasti sisäistänyt niitten huumoria. Justiinasta tulee mieleen useampikin naishenkikö, joita tunnen .D

Mykkäfilmejä en ole oikein katsellut, niitäkin olemassa Noita äänileffoja saatu hienosti digihommilla restauroiduksi. Mun mielestä joku oli tehty jälkeenåäin värilliseksikin.

Pitäis joskus ottaa ja katsoa kaikki Niskasen ja Pasasen leffat läpi. Vaikka niitä nähnyt kyllästymiseen asti, ne oikeesti on kiinnostavia.

Tosin, yks leff, jonka katon ainakin kerran vuodessa, Blues Brothers, ei ole kotimainen, eikä oikeastaan vanhakaan. Vaan, aina siitä löytää jotain uutta ja aina sen katsoo mielellään. Se on oikeasti paljon suurempi leffa, kuin äkikseltää ajattelisi. Ja samalla mielellä olen kai nyt hokatessani katellut suomifilmejäkin, on niissäkin kaikenlaista kiinostavaa, muutakakin, kuin pakolliset klaffivirheet :D

=DW=

Onkohan monta Suomen maassa, joka on katsonut vähemmän elokuvia kuin minä. Joskus nuorena tuli katsottua joku Tauno Palon ja Ansa Ikosen elokuva. Ei minua kyllä moiset koukuta. Joskus jonkun erikoisen saatan vaivoin jaksaa katsoa. Viimeisin taisi olla kevättalvella Hertta Kuusisen elämästä tehty kolmiosainen sarja. Voi sattua että yritän katsoa jotain, mutta pitkästyn ja jätän kesken. Ei minun mielenkiinto riitä niihin.

Äitini sanoi, kun seurasi noita vanhoja SF-filmejä " tuollaiselta näytti ennen" talot, pihat ja kartanot. Tavallisen kansan ja herrasväen pukeutuminen. Lapsia ei juurikaan näy, vain ryysyrannassa ja muissa kurjuusfilmeissä. Jonkinaikaa sitten tuli "Pikkupietarin piha" lapsen näkökulmasta tehty elokuva, erittäin hyvä. Vähän uudempaa "Pojat" hyvä. "Evakko" hyvin kuvaa silloisia tapahtumia. Mutta makuasioita ovat nämä.

Museovirastollisesti niitä voisi katsoa sellaiset jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Onhan niihin tallennettu kaupunkihistoriaakin; mitä on tallella mitä on tuhottu?
Mutta valtaosiltaanhan ne on kuvattu studio miljöissä ja uudenmaan heinäpeltojen katveessa kera latojen. Saattaa siellä vilahtaa joku vanha kartanokin tai nykyinen homeinen tai purettu huvila.
Itse juonet ovat vanhoillista kuollutta lässyä. Nykynuori joutuisi psykiatriseen hoitoon jos pitäisi katsoa moista sontaa. Se olisi mitä v*ttua tämä on, ei oo totta, onks tuollainenkin apinasukupolvi elänyt joskus, onks ne tinosauruksia?

Ihmeen monet ihmiset tykkää Niskavuorista. Minusta juuri ne on just niitä ylinäyteltyjä ja paatoksellisia elokuvia, oikein tekemällä tehtyjä. Ihan tuntee myötähäpeää , kun joku Aarne tai mikä lie tai vanha emäntä siellä teatraalisesti julistaa, kuinka tämä on NISkavuoren leipä ja NISkavuoren pellossa kasvanut ja NISkavuoren lapset elättänyt jne. Hirveät teatterimaneerit kaikilla.

Mutta on joitakin hyviäkin. Esimerkiksi Gabriel, tule takaisin on tosi hyvä. Tarmo Manni on siinä ihan parhaimmillaan. Tai Pastori Jussilainen, missä Kirsti Ortola tekee mahtavan roolityön yksinkertaisena piikana, mutta hyvin näyttelee kaikki muutkin ja tarina on ihan kelpo. Erittäin hyvä vanha kotimainen komedia on myös Hilman päivät, siinä Tauno Palokin on jo ihan luonnollinen. Oikeesti humoristinen juoni eikä siinä ole niitä kuolleita kohtia, joita suomalaisissa elokuvissa on liian paljon. Kyllä meillä teinit katsoi mielellään eikä vitutelleet yhtään. Aika hyvänä elokuvana pitäisin myös Punaista viivaa. Musta rakkaus on myös hyvä. Kyllä näitä löytyy, joita voi siis sanoa oikeasti hyviksi.

Sitten on niitä, jotka ei ehkä laatukriteerejä täytä, mutta jotka on kivoja katsottavia kuitenkin. Meillä katsottiin teinien kanssa kaikki Eemeli -elokuvat ja jotkut jopa kahteen kertaan, kun ne on DVD:llä. Niissä on leppoisa iloinen tunnelma ja aina jotain oikeastikin humoristista sieltä löytyy. Kaunis Veera on kivaa katsottavaa, mukavia lauluosuuksia ja kesäinen tunnelma. Kulkurin valssi ei ihan yhtä hyvä, mutta onhan siinä Tauno Palo komeimmillaan. Ja Leif Wager taas Munkkiniemen kreivinä niin komea että silmiin koskee.

Kun näitä vanhoja kotimaisia katsoo, niin liian paljonhan siellä on näitä kökköjä juttuja, mutta jotkut näyttelijät on silti hyviä, esim. Siiri Angerkoski näyttelee aina hirveän hyvin. Eikä Lasse Pöysti petä juuri ikinä, varmaan Suomen paras luonnenäyttelijä. Joo olen samaa mieltä tuon erään kirjoittajan kanssa, että keihäänheittäjästä ei välttämättä tule näyttelijää, Tapsa ei onnistunut oikeen missään roolissa. Eikä muuten Olavi Virtakaan. Lauluosuudethan näiltä sujui tietysti kyllä.

On ne hyviä. Muistakaa et vanhat kotimaiset ellut ovat nykyajan kotikatuja ja salkkareita samanlaisia ylinäyteltyjä nekin. Vai mitä eroa ?

Just näin, nämä salkkarit ja vastaavat on kaikki samalla tavalla ylinäyteltyjä, mikä on musta ihmeellistä. Eiks nykyään pitäisi jo näyttelijäkoulutuksella karsia pois tämmöset "minä luen nyt kirjasta tämän lauseen" tyylit? Ei yhtään luontevaa. Kukaan ei oikeessa elämässä puhu tolla tavalla niin kuin jossain salkkareissa ja kotikadussa.

Parhaat näytelmät tulee silloin kun näyttelijät on niitä kyläkuntien harrastajateattereiden amatöörinäyttelijöitä, ja nekin niitä, jotka on tehneet sitä jo kauan. Jostain syystä ne parhaat helmet löytyy sieltä.

Eila ja Esko Roine on niitä poikkeuksia, mut ne onkin jo vanhempaa polvee. Nuoret on kaikki samanlaisia, näyttelee vaan omaa naamaansa.

En sietänyt enkä kestänyt vanhoja kotimaisia elokuvia nuorempana. Sitten 'kapusin' harrastajateatterin lauteille ja kas, toisenlaisella asenteella katsoen ylinäytellyt Suomi-elokuvat muuttivat muotoaan melkein katseltaviksi.

Mustavalko/MV leffat parhaita ja paikat ja henkilöt historiaa. Palmut viihdyttää
http://yle.fi/aihe/termi/freebase/m02vvv6n/matti-kassila

MV leffat parasta historiaa http://yle.fi/aihe/termi/freebase/m02vvv6n/matti-kassila

Pekkaa ja pätkää tuli tänään, justiina viehättää aina, jotenkin tulee palstan mummot mieleen.

Tässä Suomen nopein puhuja...heti Justiinan jälkeen: https://youtu.be/fKQe928SrpU?t=41

Nuorena inhosin kotimaisia elokuvia, niiin ylinäyteltyjä ja teeskenneltyjä että yöäkötti. Sitten polku pyörähti harrastajateatterin mukana lavalle joitakin kertoja ja kokemuksen myötä kotimaisista alkoi löytyä uusi 'vaihde'; aiheen opettelu, tarkastelu, arviointi, kohtausten huomioiminen ja näyttelijätyön käsittely yms. joka liittyi läheisesti harrastajankin valmistautumiseen osaansa.