jotka eivät kykene erottamaan tunteiden, tekojen ja ajatusten välistä eroa? Esimerkiksi kun puhut tunteistasi tekevät he olettamuksia siitä miten toimit niiden tunteiden vallassa, ja kaiken lisäksi ihan tosissaan uskovat niitä omia olettamuksia vaikket olisi millään tavalla puhunut teoistasi vaan vain tunteistasi. Onko tämä aika yleinen ongelma vai ongelma joka ilmenee eri tavalla häiriöisillä ihmisillä? Epäterve narsismihan on jatkumo eli sitä voi olla vähän tai paljon. Voi olla patologinen narsisti tai sitten vain jonkun verran narsistinen ihminen. Eli kuuluuko tuollainen kyvyttömyys erottaa ajatuksia, tunteita ja tekoja toisistaan narsististen ihmisten käytökseen?
Mikä sellaisia ihmisiä vaivaa..
tttt55
24236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos kysymyksessä on nuori alle 30-kymppinen henkilö, kyky itsehavainnointiin ei ehkä ole vielä riittävän kehittynyt. Tätä vanhemmalla henkilöllä anti-introspektiivinen asenne kielii häiriöstä aivoissa. Narsismi on nimenomaan tunne-elämän vamma.
No olen kokenut tuota samaa suurelta osalta ihmisiä, joille olen yrittänyt puhua. Se on todella ahdistavaa. Tulee olo kuin minun oletettaisiin olevan jokin ääliö.
ps. Aina jos kerron jotain niin, että lauseeni voisi tulkita kahdella tavalla, niin yleensä ne tulkitaan sillä vaihtoehdolla mitä tarkoittaisin, jos olisin ääliö.
Ihmiset tuntuvat hyvin ennakkoluuloiselle.
Lisään vielä.
Luulen, että juuri tuon takia ollaan niin huolissaan, jos sanon, että nyt en annakaan enää anteeksi. Tulee olo, että luullaan, että haluan jotain pahaa, jos en anna anteeksi. Ja minulle tulee sellaisen luulon aistimisesta aivan superkarmea olo.
Koska itselleni on päinvänselvää, että kysymys on vain tarkoituksestani estää enemmän pahaa tapahtumasta, eikä olla milliäkään sen enempää anteeksiantamaton, vihainen, katkera tai mitään muutakaan sellaista.
En minä nyt nuun tyhmä ikinä olisi, että turhan päiten joksikin katkeraksi alkaisin,
Kun joku kysyy: oletko katkera ?
Meinaan oksentaa.
Tarkoitukseni anteeksiantamattomuudessani on aina enemmän pahan tapahtumisen estäminen, ei koskaan mitään muuta. Ei koskaan.
Kyllä minä pystyn antamaan anteeksi mitä vaan se on nähty, olen pehmo luonne, mutta koen itse syyllistyväni pahuuteen antaessani anteeksi mitä vain pahaa ja väärää, joten en halua suostua enää sellaiseen anteeksiantopainostukseen.
Minun mielestäni tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat ainakin yrittää oikaista asioita paremmalle mallille.
Minun mielestäni loputon anteeksi antaminen on vallan antamista pahalle. Ihan kuin vanhempieni pahuus luikertelisi minuunkin antaessani mitä vain anteeksi. Siksi en halua antaa anteeksi enää.
Oman maineen tässä varmaan menettää, kun joutuu näyttäytymään kamalana ihmisenä, joka ei vanhemmilleen anna anteeksi, koska he itse ovat tehneet selväksi, että eivät koskaan tapojaan tule muuttamaan.
Mutta kumpi tässä on tärkeämpää oma maine vai yrittää olla antamatta pahalle valta ?
Nyt minun psykopaattini siellä höpisee: "En minä ole ketään vastaan !"
Miksikö ? No tietenkin siksi, että sellainen hivelee kuulijoiden korvia ja saa taas sekannusta aikaan. Se on sitten ihan eri asia mitä hän tekee. Ja se ei välttämättä sitten käytännössä saakaan mitään hyvää aikaan.
Vaan sitä mitä hän minulle on hokenut vuosikaudet: "Ja aina vain pahempaa on tulossa !!!"
Mielestäni toisista ihmisista pahan puhumisessa ei ole mitään kivaa, enkä mitenkään voi käsittää ihmisiä, jotka sellaisesta tykkäävät.
En ala kenestäkään väittää mitään ennenkuin olen saanut itselleni niin vahvat "todisteet", ettei juurikaan jää mitään mahdollisuutta, että voisin olla asiassa väärässä. Tämä valitettavasti voi johtaa siihen, että pahanteko minua kohtaan on voinut päästä menemään hyvinkin pitkälle minun seuraillessa tilannetta mahdollisesti vuosikymmeniäkin kerätessä niitä "todisteita " itselleni, että en vain mene väittämään kenestäkään mitään mikä ei ole totta, koska sellaiseen en halua koskaan syyllistyä, koska pidän sellaista hyvin pahana asiana.
Olen sellainen, että varovaisesti älähdän vasta äärimmäisessä hädässä ja vanhempani tämän luonteeni tuntee, mutta tahallaan on antanut ulkopuolisten luulla, että asia olisi päinvastoin, ja sitten on vuosikaudet pilkannut minulle näitä ihmisiä, jotka eivät tajua mitään.
Tuleehan siitä superkarmea olo, jos joku väittää, ettei halua pahaa teille, siis sanallisesti, mutta selän takana toimii toisin. Haluaa pahaa molemmille ja ihan erikseen, jauhaa kaikilla rintamilla kuvitellen, etteivät he kaksi ole yhteydessä toisiinsa. Outoon valoonhan siinä itsensä silloin asettaa, osoittaa tavallaan, että olikin tosi pahanilkinen, vaikka muuta väitti.
En ihan täysin ymmärtänyt. Tarkoitin kai itse jotain muuta.
Toivottavasti joku ei luule minusta noin, koska minulla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia informoida kaikkia tahoja kaikista käänteistä, koska kenelläkään ei ole minulle siihen tarvittavaa aikaa. Saisin heti syytöksiä siitä kuinka kulutan aikaa tms. Esim. on voinut tapahtua jokin kolmas minusta riippumaton asia, jota jotkin kaksi tahoa eivät tiedä. Tai olen voinut aidosti uskoa jotakuta jossakin tilanteessa, mutta hetki myöhemmin olen saanut selville, ettei hänen sanomansa pitänytkään paikkansa, niin sitten olen voinut valittaa jollekin muulle hämmentyneenä, että menin uskomaan sellaistakin.
Minä nimittäin hoksaan asiat yleensä vasta hieman jälkikääteen.
Siis melkein kaikki onnistuvat manipuloimaan minua keskustelun aikana. Mutta kun sen jälkeen mietin viikon, niin sitten vasta huomaan mahdolliset manipulaatiot, ja tämä on aivan aitoa.
Jos jotkin kaksi tahoa salatoimivat selkäni takana, niin voivat sitten kertoa siitä minulle jos jokin heitä vaivaa, niin voin kyllä kertoa heille mistä on kyse. Ihan olen ystävällisesti valmis siihen.
Kyllä minä sen tiedän, että kuka vaan voi olla yhteydessä kehen vaan, mutta jätän sen ihan heidän oman moraalin varaan.
Ja viimeinen kommentti.
En yksinkertaisesti kauheasti välitä siitä miltä vaikutan, vaan siitä mitä tiedän pohjimmiltani ajavan takaa.
Siksi joku voisi luullakin etten tajua miltä vaikutan, mutta kyse on siitä että minä en jaksa vaikutelmia juuri miettiä. Läheskään aina ihmisten saamat vaikutelmat eivät pidä paikkansa. Kun eivät hyvät, niin eivät huonotkaan. Voi olla niinkin, että joku ei ollut se hyvä mikä luultiin, mutta ei sitten se huonokaan mikä sen jälkeen luultiin...
Minua kun on muutenkin luultu elämäni aikana vaikka miksikä maan ja taivaan väliltä. Niin ei sitä oikein voi enää edes kovin tosissaan ottaa.
Ja joskus on pakko kertoa eri ihmisille eri puolia asioista sen perusteella miten heidän tietämyksensä on suuntautunut.
Siis jos nyt vaikka olisi kiinnostunut historiasta ja matemetiikasta. Niin saattaisi esitellä itsensä historoitsijalle historian harrastajana ja matemaatikolle nimenomaan matematiikasta kiinnostuneena, mainitsematta siinä yhteydessä siitä toisesta kiinnostuksesta. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää, kun monta kertaa on tullut ongelmia siitä jos väärän alan ihmiselle puhuu väärän alan aiheesta.
Ja eihän se olisi ihmekkään jos minusta olisi jotenkin tullut huono vaikutelma, kun olen joutunut eräänlaisten "paholaisten" kanssa esittämään samaa pataa vuosikymmenet. Mutta sepä ei ollut totta, en oikeasti ole samaa pataa.
Anteeksi tekstivirta, mutta mielestäni narsistien valta perustuukin niin paljon siihen, että ihmiset uskovat niin vakaasti vaikutelmiin, jotka ovat ohimeneviä, keskittymättä perimmäisen selville saamiseen.
Nämä ihmiset eivät halunneet päästää minua nuorena pakoon. Keksivät hirveät juonet. Ja porukka ympärillä oli minulle kateellisia, kun minulla on niin kauheasti minua rakastavat vanhemmat. Vaikka oikeasti nämä ihmiset inhoavat rakkaus-sanaakin.
No kun viettivät elämänsä pitääkseen minua "vankina", niin minä pakenen nyt sitten lopuksi, kaiken toivon mukaan.
Tästäkin olen samaa mieltä:
"narsistien valta perustuukin niin paljon siihen, että ihmiset uskovat niin vakaasti vaikutelmiin, jotka ovat ohimeneviä, keskittymättä perimmäisen selville saamiseen".
Minustakin olisi tärkeää keskittyä perimmäisen selville saamiseen, mutta kun ketään muuta, kuin uhria, ei kiinnosta sen selvittäminen.........
Lisään vielä, että monelle narsistille valta on todella tärkeää, ehkä kaikkein tärkeintä elämässä.
Raha voi olla narsistille vain väline, jolla voi ostaa kaiken minkä tarvitsee, esim. isompia tai pienempiä palveluksia. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat ostettavissa......
"jauhaa kaikilla rintamilla kuvitellen, etteivät he kaksi ole yhteydessä toisiinsa"
Tarkoitatko hovin jäseniä? Tokihan narsisti pitää yhteyttä hovinsa jäseniin, se on kyllä tiedossa......
Ja minun mielestäni se on elämänasennekin.
Joitakin ihmisiä kiinnostaa perimmäisemmät kysymykset enemmän kuin toisia.
Mutta jos on kiinnostunut perimmäisistä asioista, on todella turhauttavaa elää elämänsä kaikenlaisten ihmisten saamien vaikutelmien kieputeltavana ilman mitään tolkkua, ikäänkuin heidän mielijohteidensa kohteena, kun tuntuu, että olisi mielekkäämpääkin tekemistä.
Se miksi joillain on todella vaikeata erottaa näitä asioita johtuu niiden yhteydestä. Toimit miten tunnet ja Ajattelet. Tunnet, miten toimit ja ajattelet. Tai ajattelet mitä tunnet ja se heijastuu toimintaan. Toiminta, tunteet ja ajatus kulkee käsikädekkäin. Sekä sen pystyy jokainen allekirjoittamaan.