Olen 23-vuotias nainen ja 3-vuotiaan tytön yksihuoltajaäiti. Olen aina kamppaillut mielenterveyteni ja henkisen hyvinvointini kanssa enemmän tai vähemmän, mutta nyt olen voinut jo pidemmän aikaa todella huonosti.
Minulla on asiat oikeasti elämässäni ihan hyvin. Minulla on ihana ja terve lapsi ja perheeni rakastaa minua. Minulla on myös paljon ystäviä. Olen aina ollut silti vähän masennukseen taipuvainen, en voi sille mitään. Nyt on viimeaikoina ollut ihan uskomattoman rankkaa. En jaksa innostua ja välittää enää mistään ja tehdä mitään. En jaksaisi tehdä kotitöitä ja olen niitä viimeaikoina pahasti laiminlyönytkin. Töihin meno tuntuu suorastaan kamalalle, mutta teen sen väkisin. Lastani olen aina hoitanut hyvin, enkä koskaan laiminlyönyt, mutta minulla on kaikkien muiden henkisten ongelmieni lisäksi tosi vaikeaa hänen kanssaan nyt kun hän on uhmaiässä. Itken tosi paljon kotona, päivittäin, niin että hän näkee. Tämä ei varmasti tee hyvää lapselleni. Olen sotkenut raha-asiani pahasti, minulla on velkaa ulosotossa. Tämä tapahtui silloin kun olin jo selkeästi masentunut ja en jaksanut välittää enää asioista kunnolla. En haluaisi aamuisin herätä ja nousta, haluaisin vain nukkua koko ajan. Koska unessa minun ei tarvitse murehtia koko ajan kaikkea, saan levätä ajatuksiltani. Suurin syy masennukseeni on se, että minulla on todella huono itsetunto. Inhoan itseäni ja paljon. Pidän itseäni lihavana ja rumana, vaikka monet kehuvat ulkonäköäni. Monet ovat sitä mieltä, että minäkuvani on pahasti vääristynyt. Tämän vuoksi miessuhteet eivät ole oikein onnistuneet. Voiko kukaan rakastaa minua, jos en rakasta itse itseäni. Se, että olen ilman miestä tekee minut myös todella surulliseksi. Ajattelen, että ketään ei voi haluta ja rakastaa minua oikeasti. Miksi haluaisi? Tuntuu, että olen kaikin tavoin epäonnistunut elämässä ja täysi luuseri. En jaksa tätä enää, en oikeasti jaksa. Lapseni on ainoa asia mikä minua pitää tässä maailmassa.
Minulla on asiat oikeasti elämässäni ihan hyvin. Minulla on ihana ja terve lapsi ja perheeni rakastaa minua. Minulla on myös paljon ystäviä. Olen aina ollut silti vähän masennukseen taipuvainen, en voi sille mitään. Nyt on viimeaikoina ollut ihan uskomattoman rankkaa. En jaksa innostua ja välittää enää mistään ja tehdä mitään. En jaksaisi tehdä kotitöitä ja olen niitä viimeaikoina pahasti laiminlyönytkin. Töihin meno tuntuu suorastaan kamalalle, mutta teen sen väkisin. Lastani olen aina hoitanut hyvin, enkä koskaan laiminlyönyt, mutta minulla on kaikkien muiden henkisten ongelmieni lisäksi tosi vaikeaa hänen kanssaan nyt kun hän on uhmaiässä. Itken tosi paljon kotona, päivittäin, niin että hän näkee. Tämä ei varmasti tee hyvää lapselleni. Olen sotkenut raha-asiani pahasti, minulla on velkaa ulosotossa. Tämä tapahtui silloin kun olin jo selkeästi masentunut ja en jaksanut välittää enää asioista kunnolla. En haluaisi aamuisin herätä ja nousta, haluaisin vain nukkua koko ajan. Koska unessa minun ei tarvitse murehtia koko ajan kaikkea, saan levätä ajatuksiltani. Suurin syy masennukseeni on se, että minulla on todella huono itsetunto. Inhoan itseäni ja paljon. Pidän itseäni lihavana ja rumana, vaikka monet kehuvat ulkonäköäni. Monet ovat sitä mieltä, että minäkuvani on pahasti vääristynyt. Tämän vuoksi miessuhteet eivät ole oikein onnistuneet. Voiko kukaan rakastaa minua, jos en rakasta itse itseäni. Se, että olen ilman miestä tekee minut myös todella surulliseksi. Ajattelen, että ketään ei voi haluta ja rakastaa minua oikeasti. Miksi haluaisi? Tuntuu, että olen kaikin tavoin epäonnistunut elämässä ja täysi luuseri. En jaksa tätä enää, en oikeasti jaksa. Lapseni on ainoa asia mikä minua pitää tässä maailmassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä voin tarjota sulle rohkaisevia sanoja nyt ja myöhemmin, mutta ammattilaiset on hyviä antamaan muuta apua. Ootko jo käynyt moikkaamassa terveyskeskuksen tyyppejä?
Se on hienoa, että muuten koet kaiken olevan hyvin. Varsinkin lapset voi varmasti voimaannuttaa todella paljon. Niin kuin tiedät, kun kehoon sattuu mennään lääkärille. Mieltäkin (joka kyllä on ihan olennaisesti osa kehoa) on hyvä huoltaa, kun huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Ymmärrät varmasti että ainakaan terveyskeskuksessa käyntiä ei kannata jättää tekemättä tai viivyttää, jos et vielä ole siellä käynyt.
Me kaikki täällä ollaan sua varten ja varmasti joillakin on ihan omaa kokemusta tällasesta, niin voit saada vertaistukea. Mä voin kirjotella myöhemmin lisää. Nyt painun nukkumaan. Me kaikki tarvitaan unta.
Tsemppiä!