Useimmilla se raksuttaa todella hyvin. Syvällisen filosofisen koulutuksen saaneena ajattelijana kerron nyt kahdesta tiestä, jotka ihminen voi valita kärsimystä paetakseen ja egoansa tukeakseen.
Ensimmäinen tie on avoin nautintojen, eli hedonismin tie. Ei moraalia, ei rajoitteita. Rajattomuus on tärkeä periaate. Kaikki käy. Nämä ihmiset usein hylkäävät perinteisen konservatiivisen elämäntavan.
Toinen tie on kunnon ihmisen tie. Siihen kuuluu jonkun moraalia korostavan uskonnon tai ideologian noudattaminen. Sillä ansaitaan pelastus uskonnollisessa mielessä, ja mikä tärkeintä, ansaitaan hyvä maine muiden silmissä ja omissa silmissä. Hyvä käsitys omasta itsestä on ihmisille kaikkein rakkain.
Ensimmäisen tien valinneet saavat tyydytystä nautinnoista, toisen tien valinneet saavat tyydytyksen ylpeydestä, eli siitä että saavat halveksia huonompiaan, eli lähinnä nautinnonhimoisia lutkia ja pukkeja, jotka eivät elätä perhettä tai tue yhteiskuntaa ja uskontoa/filosofiaa. Vielä suurempaa tyydytystä hyvät ihmiset saavat, jos voivat opastaa huonoja ihmisiä oikealle tielle. Kyseessä ei ole aito rakkaus eikä välittäminen, vaan oman erinomaisuuden rakentaminen.
Ongelmia molemmista teistä löytyy. Nautintojen metsästäminen polttaa loppuun ja jättää tyhjäksi. Omaa hyvyyttään rakentaneita kauhistuttaa se, että heidän sielussaan jyllää hirvittävä määrä himoja, ja että he ovat tekopyhiä. He salaa kadehtivat lutkia ja pukkeja, koska haluaisivat tyydyttää himonsa. Mitä enemmän he kieltävät asian, sitä kauheampia kiusaukset ovat. Lutkat ja pukit tietävät sen ja lietsovat kateutta julkealla käytöksellä. He saattavat jopa saada päähänsä että kunnon ihmiset sortavat heitä ja että heidän alennustilansa on kunnon ihmisten vika. Tavallaan siinä on perääkin. Kunnon ihmiset eivät siedä ajatusta, että he tukisivat niitä jotka eivät halua kärsiä kieltäymyksessä. He eivät halua huonoja ihmisiä työpaikoilleen, kouluihinsa ja sukujuhliinsa. Ei sillä, että huonot ihmiset niihin niin kovasti haluaisivatkaan.
Jos ihminen laskee pärjäävänsä nautintojen maailmassa, hän menee sinne. Aremmat ihmiset elävät kieltäymyksessä ja leikkivät onnellisten perheihmisten arkea.
Näiden kahden todellisuuden välillä on liikettä. Sitä sanotaan yleensä kypsymiseksi tai vastavuoroisesti vapautumiseksi. Kunnon ihminen voi tulla todella vihaiseksi, jos hänen oma hyvyytensä kyseenalaistetaan ja hänet pakotetaan näkemään oma todellinen minänsä. Häpeän määrä on suunnaton.
On kolmaskin tie. Normaali ja tasapainoinen elämä, mutta se kuului luterilaisen yhtenäiskulttuurin aikaan, joka päättyi vuosia sitten. Siinä oli kunnon ihmisten tekopyhyydellä paljon sijaa, mutta arki piti ihmisten jalat tukevasti maan pinnalla.
On neljäskin tie, mutta se on niin korkeaa matematiikkaa, ettei siitä sen enempää.
Ensimmäinen tie on avoin nautintojen, eli hedonismin tie. Ei moraalia, ei rajoitteita. Rajattomuus on tärkeä periaate. Kaikki käy. Nämä ihmiset usein hylkäävät perinteisen konservatiivisen elämäntavan.
Toinen tie on kunnon ihmisen tie. Siihen kuuluu jonkun moraalia korostavan uskonnon tai ideologian noudattaminen. Sillä ansaitaan pelastus uskonnollisessa mielessä, ja mikä tärkeintä, ansaitaan hyvä maine muiden silmissä ja omissa silmissä. Hyvä käsitys omasta itsestä on ihmisille kaikkein rakkain.
Ensimmäisen tien valinneet saavat tyydytystä nautinnoista, toisen tien valinneet saavat tyydytyksen ylpeydestä, eli siitä että saavat halveksia huonompiaan, eli lähinnä nautinnonhimoisia lutkia ja pukkeja, jotka eivät elätä perhettä tai tue yhteiskuntaa ja uskontoa/filosofiaa. Vielä suurempaa tyydytystä hyvät ihmiset saavat, jos voivat opastaa huonoja ihmisiä oikealle tielle. Kyseessä ei ole aito rakkaus eikä välittäminen, vaan oman erinomaisuuden rakentaminen.
Ongelmia molemmista teistä löytyy. Nautintojen metsästäminen polttaa loppuun ja jättää tyhjäksi. Omaa hyvyyttään rakentaneita kauhistuttaa se, että heidän sielussaan jyllää hirvittävä määrä himoja, ja että he ovat tekopyhiä. He salaa kadehtivat lutkia ja pukkeja, koska haluaisivat tyydyttää himonsa. Mitä enemmän he kieltävät asian, sitä kauheampia kiusaukset ovat. Lutkat ja pukit tietävät sen ja lietsovat kateutta julkealla käytöksellä. He saattavat jopa saada päähänsä että kunnon ihmiset sortavat heitä ja että heidän alennustilansa on kunnon ihmisten vika. Tavallaan siinä on perääkin. Kunnon ihmiset eivät siedä ajatusta, että he tukisivat niitä jotka eivät halua kärsiä kieltäymyksessä. He eivät halua huonoja ihmisiä työpaikoilleen, kouluihinsa ja sukujuhliinsa. Ei sillä, että huonot ihmiset niihin niin kovasti haluaisivatkaan.
Jos ihminen laskee pärjäävänsä nautintojen maailmassa, hän menee sinne. Aremmat ihmiset elävät kieltäymyksessä ja leikkivät onnellisten perheihmisten arkea.
Näiden kahden todellisuuden välillä on liikettä. Sitä sanotaan yleensä kypsymiseksi tai vastavuoroisesti vapautumiseksi. Kunnon ihminen voi tulla todella vihaiseksi, jos hänen oma hyvyytensä kyseenalaistetaan ja hänet pakotetaan näkemään oma todellinen minänsä. Häpeän määrä on suunnaton.
On kolmaskin tie. Normaali ja tasapainoinen elämä, mutta se kuului luterilaisen yhtenäiskulttuurin aikaan, joka päättyi vuosia sitten. Siinä oli kunnon ihmisten tekopyhyydellä paljon sijaa, mutta arki piti ihmisten jalat tukevasti maan pinnalla.
On neljäskin tie, mutta se on niin korkeaa matematiikkaa, ettei siitä sen enempää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lisään sen, etten ole ateisti. Tekopyhä uskonnollisuus tai poliittisuus on paljon pahempi asia kuin avoin hylkiönä eläminen normeja vastustaen ja kaltaisensa joukkoon hakeutuminen. Ihminen joka on rehellinen itselleen, on lähempänä totuutta kuin valheessa elävä.
Mitä jos ei ole rahaa nautintoihin? ;) Lisäksi väität että jokainen valitsisi nautinnon tien jos pystyisi, mutta se ei ole tietenkään totta. Luullakseni perustelet omaa tietäsi sillä, että sen jokainen valitsisi jos uskaltaisi, mikä ei ole sekään totta, vaan selittelyä sille, että minusta näyttää, että tunnet olevasi jotenkin loppuun palanut.
Rahaa tarvitaan ennen kaikkea kunnon kulissien rakentamiseen. Hyvät ihmiset ovat rahoistaan hyvin tarkkoja. Nautinnot eivät juurikaan rahaa vaadi, ellei sitten kyse ole jo addiktioista.
En ole valinnut kumpaakaan tietä.
Jos tarkoitat nautinnoilla ikäväpalstaa, niin eipä se paljon rahaa vaadi ;) Se, että hyvät ihmiset ovat rahoistaan hyvin tarkkoja, on minulle hyvän uusi ominaisuus. ..Ettet vain sittenkin määrittelisi hyväksi sen, mitä itse olet?
Olen nyt yrittänyt selittää, että ihminen voi käsitellä teorioita, jotka eivät ole omakohtaisia millään tavalla. Kerran esimerkiksi luin kirjaa Japanista. Voisin kirjoittaa purevan tai vaikkapa iloittelevan tekstin Japanista. En ole koskaan käynyt Japanissa, enkä todellakaan, siis en todellakaan harrasta mitään mangaa tai muuta vastaavaa.
Elän itse elämää, johon minulla on luonteeni mukaisia taipumuksia. Erityisesti arvostan urheilua. Se on vain yksi asia, jota arvostan, mutta laitan sen tänne, koska siitä kukaan ei voi väittää tunnistavansa minua.
eipä vissiin tunnista juu (etenkään kun taas jossain kohtaa alkoi mariseminen itselleen valehtelusta). kyllä nyt kääntyi maailma taas nurinpäin copypastella
hahahahahahahaha:D Todella syvällistä filosofiaa tai no ainakin vähintään tähän tarvitaan hyvää mielikuvitusta, no joka tapauksessa nauran ääneen, joten ei hukkaan mennyt tämäkään teksti. Mutta yksi pikku juttu paljasti kirjoittajan ja se sana onnnnn "hylkiö":) Viides tie on hylkiön oma polku, jonne muilla on pääsykielletty:)
Ei tarvita mielikuvitusta, vaan lähinnä ymmärrystä sen suhteen mitä näkee. Sitä paitsi nämä eivät ole omia näkemyksiäni, vaan referoimani teorian mukaisia. Teoria sisälsi käsitteenä sanan "hylkiö", joka siis kuvaa tietynlaista yhteiskunnallista statusta. Nykyään voisi käyttää sanaa "anarkisti".
En ole hylkiö, enkä kuvaa omaa elämääni. Miksi ihmiset luulevat, että kaikki tänne kirjoitettu on jotain oman elämän tilitystä? Kuuluuko se tähän vloggaajien ja bloggaajien narsistiseen maailmankuvaan? Keksitään pyörä yhä uudelleen ja selitetään kaikki nettiin?
;)
Ihmisillä on aivan hämmästyttävä taipumus kuvitella, että muut(kin) kirjoittavat aina vain omasta itsestään. Mainitse tekstissäsi bipolaarisuus, niin olet sellainen. Mainitse sukupuolitauti, niin sinulla on sellainen. Mainitse hindulaisuus, niin olet juuri kääntynyt. Kohta olet varmaan isisin jäsen, jos uskallat kommentoida maailman tapahtumia. Käsittämätöntä! :D ihminenkö ei saa enää olla kiinnostunut napansa ulkopuolisesta todellisuudesta.
"Älä turhaan lausu Herran, sinun jumalasi nimeä." Tämä on kuulostanut jumalallisuudeksi kovin pikkumaiselta, että joku heittelisi tulikiveä niskaan nimensä väärässä paikassa lausumisesta. Joskus krhm käynyt mielessä, että sillä viitataan siihen, että ihmisen ei tule esittää edustavansa jumalallista tahtoa ja näkemystä yrittäessään hallita muita ihmisiä ja taivutella heitä oman pakkovaltansa alle. Tällä viitattaisiinkin juuri ahneisiin, vallanhaluisiin yhteisöihin, jotka oikeuttavat itsensä, henkisen ja fyysisen väkivaltansa ja käytännössä omat mielihalunsa, oman kulloisenkin asiansa "jumalan tahdolla".
Olen mielelläni väärässä, enkä sitä paitsi tunne Raamattua ja sen tulkintoja yhtään... noin tulkittuna tuohan olisi tässä maailmassa erittäin rikottu käsky. :)
Tuo on mielenkiintoinen tulkinta siitä käskystä. Pitäisi tutustua teoriaan, joka käsittelee aihetta, niin voisi referoida sitä teoriaa. :)
Suurin osa uskonnollisesta toiminnasta on pelkkää sosiaalista ajanvietettä, egon pönkitystä ja muiden ihmisten hallintaa. Toisaalta ihminen on aina ollut taipuvainen jonkinlaiseen järjestäytymiseen, joten siinä mielessä luonnollista hakeutua erilaisten uskontojen ja aatteiden pariin. Niiden piirissä sitten heikompi alistuu vahvemmille.
Aloituksessa kuvaamani asiat ovat universaaleja, eli melkein kaikki ihmiset hakevat paikkansa maailmassa näiden lainalaisuuksien mukaan. Se selittää paljon maailmassa ilmenevästä poliittisesta ja uskonnollisesta kuohunnasta, väkivallasta ja vainosta.
Aloittaja yrittää käännyttää jonkun hedonismiin. Hedonismi on perseestä. Voi olla myös ateisti, joka on kunnon ihminen ja haluaa perhe-elämän. Jokaisella on oikeus tehdä niin kuin haluaa. Hyväksy se. Etsi joku kaltaisesi, jota ei tarvitse käännyttää.
En yritä käännyttää mihinkään. Referoin vain yhtä teoriaa. Referointi on siis asian selostamista omin sanoin. Minulla on aina ollut näitä henkisiä harrastuksia, joista harva tietää. Kyse on nimittäin siitä, että maailmaa voi ymmärtää monipuolisesti jos vain haluaa.
Nämä nautinnoliset hetket antaa pontta tavalliseen arki ja työ elämään.Ei elämä voi olla vaan yhtä nautintöa,On ylä ja alamäet,mutta hempeät hetket tasaa tien ja silottaa kuoppia.
Rationalisointihamsteri.
En väitä itse noudattavani kumpaakaan maailmankuvaan. Jonkun asian teoreettinen prosessointi ei tarkoita että se olisi omakohtaista millään tavalla.
Koin ymmärtäväni kirjoituksen, mutta kokeeko ihmiset nautintoa valitsemastaan elämästä on varmaan yksilöllinen kokemus.
Varmasti. Mielestäni nautintoa pitää olla sopivasti.
Joo, niin ettei nautinnonhakuisuus hallitse ihmistä. Jäis vaan sopivasti plussan puolelle.
Tai ei ainakaan hallitse sitä puolisoa, jonka tarvii pitää pakka kasassa. Itse ehkä joutuu vähän antamaan himolle periksi. Niin ettei kukaan saa tietää.
Kieltäytyminen voi aiheuttaa kärsimystä. Ei oo helppoa
Mitähän kaivattusi mahtaa ajatella asiasta?
Minulla ei ole "kaivattua" ja jos olisi, niin minua ei kiinnostaisi mitä kaivattuni ajattelee niistä yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja filosofisista teorioista, joihin olen tutustunut ja joiden avulla ajattelen silloin kuin aihe vaatii abstraktien käsitteiden käyttöä.
Jonkun asian teoreettinen käsittely ei siis vaadi sen omakohtaisuutta. Esimerkiksi se, että joku lukee joskus Platonin tekstejä, ei tee hänestä millään tavalla Platonia.
Tämä ei siis liity millään tavalla keneenkään naiseen, eikä myöskään liity omaan elämääni mitenkään.
Mikä on motiivisi käsitellä aihetta nimenomaan Ikävä-palstalla?
Sain vain päähäni mielijohteen. Oikeastaan useita. Se on filosofista ajattelua nimittäin. Sitä voi harrastaa teorian pohjalta.
Melkein tiedän,hän nauttii ja mä kärsin,vaikka en sika olekkaan.Olen joutunut melkein kolmen pojan yksinhuoltajaks ja mammalla on menoja ja selityksii,eikä jaksa rakastella mun kaa,Poikii on ronkkumassa ittelleen jos ero tulee???
Ok.
Silti väitän, että Toimi Kankaaniemen filosofia pesee nämä kaikki muut filosofoinnit :D
Mitä kaivattusi ajattelisi tuosta?
Mä kyllä tykkään edelleen,enkä ole heti eroomas,mutta inhimillisyyttä olen vailla suhteeseemme,enkä kieroilua ja itteni nolaamista.
Lopetan lukemisen tähän. En jaksa miettiä noin syvällisiä. Pitää lähteä töihinkin.