Hei kaikki! Tämä minun ongelma ei kai liity mitenkän Poriin, ajankohtaista ehkä??? ainakin minulle. Jos löytyisi vaikka kirjoitus seuraa saman ongelman kanssa painivilta tai hyviä neuvoja.
Olen perheen kuopus ja ilmeisesti vanhemmilleni mieluinen yllätys ns. pahnanpohjimmainen. Iso siskoni on n.20 vuotta vanhempi, hänellä on oma perhe ja asuu noin 20 km. kotoa. Asun noin 50km Porista ja tätä kirjoitan ystäväni luona kun kotona en oikein uskalla.
Kaikki olettavat (lue toivovat) minun jäävän tähän pitämään vanhemmistani huolta, tahtoisin kovasti lähteä opiskelemaan ja vähitellen omaan elämään. Siskon lähdettyä on tullut vihjeitä että vanhempani olisivat toivoneet hänenkin perustaneen perheensä kotikylälle, vaikkei hän niin kaukana olekan. Mutta kun vävy halusi hieman välimatkaa ( on joku jota syyttää??).
Vanhempani ovat melko terveitä, äiti hieman valittelee vaivojaan, mutta isovanhemoieni kuoleman jälkeen hänestä on tullut ihmeen pirteä, pelkäsi kai aikaisemmin joutuvansa hoitamaan heidät.Isä tekee vielä töitäkin ja äitikin hieman, äiti on aika määräävä, isä lyö hatun päähän ja lähtee pihalle askareihinsa kun äidillä on näitä "kiukku puuskia", luulen isän olevan erittäin iloinen olemassa olostani, ainakin äiti on aika rauhallinen kun olen paikalla.
Onko muita saman ongelman kanssa pohdiskelevia??
Vai onko minulla vain huono omatunto kun en täytä minuun kohdistuvia odotuksia?? Ja tarviiko?? Neuvokaa jos osaatte??
Olen perheen kuopus ja ilmeisesti vanhemmilleni mieluinen yllätys ns. pahnanpohjimmainen. Iso siskoni on n.20 vuotta vanhempi, hänellä on oma perhe ja asuu noin 20 km. kotoa. Asun noin 50km Porista ja tätä kirjoitan ystäväni luona kun kotona en oikein uskalla.
Kaikki olettavat (lue toivovat) minun jäävän tähän pitämään vanhemmistani huolta, tahtoisin kovasti lähteä opiskelemaan ja vähitellen omaan elämään. Siskon lähdettyä on tullut vihjeitä että vanhempani olisivat toivoneet hänenkin perustaneen perheensä kotikylälle, vaikkei hän niin kaukana olekan. Mutta kun vävy halusi hieman välimatkaa ( on joku jota syyttää??).
Vanhempani ovat melko terveitä, äiti hieman valittelee vaivojaan, mutta isovanhemoieni kuoleman jälkeen hänestä on tullut ihmeen pirteä, pelkäsi kai aikaisemmin joutuvansa hoitamaan heidät.Isä tekee vielä töitäkin ja äitikin hieman, äiti on aika määräävä, isä lyö hatun päähän ja lähtee pihalle askareihinsa kun äidillä on näitä "kiukku puuskia", luulen isän olevan erittäin iloinen olemassa olostani, ainakin äiti on aika rauhallinen kun olen paikalla.
Onko muita saman ongelman kanssa pohdiskelevia??
Vai onko minulla vain huono omatunto kun en täytä minuun kohdistuvia odotuksia?? Ja tarviiko?? Neuvokaa jos osaatte??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun pitää velvollisuuden tunteista huolimatta elää omaa elämääsi, eli lähde opiskelemaan ja elä elämääsi. Vanhempasi ymmärtävät sen kyllä aikanaan, älä pode huonoa omaatuntoa. Kyllä he pärjäävät ja tulevaisuus muokkaa elämäämme, tahdoimme sitä tai emme. Tsemppiä ja rohkeutta!
Onpas kinkkinen tilanne...mutta toisaalta tuskin vanhempasi heidän aikansa koittaessa haluavat sinun jäävän tyhjän päälle,eli ilman koulutusta sossun luukulle...mun mielestäni sä voit lähteä iha ilman omantunnon tuskia opiskelemaan...
Missä on dr. Phil kun sitä tarvitaan?
Siis ensinnäkin, kukaan ihminen ei käyttää enää 2000 luvulla hattua, jos hatulla ei sitten tarkoiteta lippalakkia tai pipoa.
Toiseksi: sä lähdet opiskeleen heti ku siihen on ensimmäiset mahikset. Musta tuntuu varsin omituiselta ajatukselta että joku jäis kotiin tuhoamaan tulevaisuutensa vanhempiensa tähden. Silloin se olisi ymmärrettävää jos he olisivat vakavasti sairaita tai jotain, mutta jos he voivat hyvin, niin ei siinä sitten muuta ku tavarat kassiin ja opiskelemaan. Voinet olettaa että vanhempasi pärjäävät kahdestaan vielä jonkin aikaa, joten huolehdi heistä vasta kun sinulla on kunnon ammatti ja tulot.
Itselläni ei ole moista ongelmaa ainakaan toistaiseksi. Vanhempani ovat hyvässä kunnossa vaikkeivat mitään nuoria enää olekkaan. Äitini vähän vajaa 50 ja isäni vajaa 55. Itse olen 19.
Enkä takuulla jäisi kotiin heistä huolehtimaan jos olisivat huonossa kunnossa. Tietenkin auttaisin heitä parhaani mukaan aina kun voin, mutta eläisin myös omaa elämääni.
Asutko muuten Merikarvialla tai Laviassa.... tai jossain niillä main? ... siellä päin tuntuu olevan tapana huolehtia vanhemmista.