Tilanne on se, että leskenä omistan puolet kiinteistöstä, toinen puoli kuuluu puolisoni jakamattomalle kuolinpesälle.
Perillisiä (lapsia) on 3, joista 2 on luopunut perinnöstä hyväkseni, mutta kolmas ei voinut ulosoton vuoksi.
Ajatuksenani olisi ostaa tuon kolmannen osakkaan osuus (ulosoton hyväksymällä tavalla), mutta miten se sen jälkeen menee?
Pesällä on edelleen asuntolainaa k.o. kiinteistöstä, jota en heti pysty maksamaan pois. (Vaatisi muutaman vuoden.)
Jos ostan tuon osuuden, periaatteessa pesässä pitäisi olla 2 osakasta (minä ja ulosotossa oleva poika), mutta koko kuolinpesä
kuuluisi minulle.
Miten tilanne tulkitaan? Tulkitaanko mahdollisen kaupan toteuduttua, että pesä on jaettu? Ja aikaa asuntolainan hoitamiseen,
varainsiirtoveron maksuun ja lainhuudattamiseen olisi 6kk aikaa?
Ainakin verottaja tulkitsee, että jos osakkaita on yksi, kuolinpesä on perukirjoitushetkellä myös jaettu.
Miten osuuksien omistajien kohdalla?
Miten tässä pitäisi menetellä?
Perillisiä (lapsia) on 3, joista 2 on luopunut perinnöstä hyväkseni, mutta kolmas ei voinut ulosoton vuoksi.
Ajatuksenani olisi ostaa tuon kolmannen osakkaan osuus (ulosoton hyväksymällä tavalla), mutta miten se sen jälkeen menee?
Pesällä on edelleen asuntolainaa k.o. kiinteistöstä, jota en heti pysty maksamaan pois. (Vaatisi muutaman vuoden.)
Jos ostan tuon osuuden, periaatteessa pesässä pitäisi olla 2 osakasta (minä ja ulosotossa oleva poika), mutta koko kuolinpesä
kuuluisi minulle.
Miten tilanne tulkitaan? Tulkitaanko mahdollisen kaupan toteuduttua, että pesä on jaettu? Ja aikaa asuntolainan hoitamiseen,
varainsiirtoveron maksuun ja lainhuudattamiseen olisi 6kk aikaa?
Ainakin verottaja tulkitsee, että jos osakkaita on yksi, kuolinpesä on perukirjoitushetkellä myös jaettu.
Miten osuuksien omistajien kohdalla?
Miten tässä pitäisi menetellä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ai niin, mitä oikeuksia on osakkaalla kuolinpesän suhteen, jos hän on osuutensa myynyt?
Sinulla on nyt tuossa niin monta kysymystä ja poikkeuksellisen, jopa turhan monimutkainen tapa tehdä tuo, että kattavaa vastausta en ala. Sinulla kun olisi ollut leskenoikeudella oikeus hallita kiinteistöä, jos se oli yhteinen kotinne (asuntolainasta päättelin). Mutta kaipa teillä oli syynne tuonlaiseen menettelyyn.
Ensinnäkin miten toimia riippuu siitä miten nuo 2 ovat "luopuneet" osuuksistaan. Jos UO-lapsi myy UO:n luvalla, se on luovutus kuin muutkin, eli miten se kirjoitetaan ratkaisee mitä toimia tarvitaan. Jos muotoiltu oikein sinä voit saada suoraan lainhuudon kun voit osoittaa, että olet saanut kaikki osuudet itsellesi. Muussa tapauksessa tarvitaan selventävä jakokirja, jonka kaikki allekirjoittavat.
Asuntolainan joudut selvittämään pankin kanssa, joko maksat pesännimissä kuten ennen tai neuvottelet sen uusiksi, siihen ei tämä varsinaisesti vaikuta.
Varainsiirtoverovelvollisuus lähtee siitä kun kiinteistö vaihtaa omistajaa, en nyt viivyttelisi kuitenkaan, UO-lapsen kaupasta ainakin joudut maksaa mutta miten kahden muun osalta riippuu mitä tuo "luopuminen" oli (lahja- vai varainsiirtovero) ja mitä muuta pesäsisälsi. Osakas on osakas vaikka myy osuutensa, tosin hän on kaupanvastuussa osuuden ostajalle, että toimii kuten kaupassa on sovittu.
Teillä tulee menemään jo aikalailla ylimääräistä rahaa, että suosittelen käyntiä papereiden kanssa jollain osaavalla juristilla, että saatte edes lähes oikein tuommoisen. Eiköhän siihen muutamasta satasesta tonniin mene mutta saattepa kerralla oikein ja neuvot päälle.
2 poikaa ovat luopuneet perinnöstä minun hyväkseni ilmoituksella, joka on liitetty myös perukirjaan.
Syy "viimeisen osuuden" hankkimiseen on se, että jos ulosotossa olevalta pojalta ei muulla tavoin saada mitään, voi ulosotto laittaa huushollin myyntiin. Vaikka leslen oikeus on vahva, ihan kaikkeen ei sekään riitä.
Tällöin minulla olisi koko kuolinpesä (käytännössä = huushollin toinen puoli, kun muuta ei käytännössä ole), mutta 6kk määräaika lainhuudatukseen ei alkaisi. Mulla on varaa osittaa ja lopettaa kuolinpesä vasta muutaman vuoden päästä. kun kuolinpesällä on vielä puolet jäljelläolevasta asuntolainasta.
Lain mukaan ositusta tai jakoa ei saa tehdä ennen kuin pesä on velaton.
Ja "tonni" on työttömälle iso raha - toisinaan liian iso, ainakin "lisäkustannukseksi".
Asuntolaina on minun ja puolisoni yhteinen ja nimenomaan tätä mainittua huushollia varten otettu. Huoli ei ole "taloudellisista eduista" vaan kodin mahdollisesta menettämisestä.
Ai niin, ja verottajan mukaan kyse on niin pienistä rahoista, ettei veroa tullut maksettavaksi.
"2 poikaa ovat luopuneet perinnöstä minun hyväkseni ilmoituksella, joka on liitetty myös perukirjaan."
"Ai niin, ja verottajan mukaan kyse on niin pienistä rahoista, ettei veroa tullut maksettavaksi. "
Onko yhden osuuden arvo siis alle 4000€. Sillä muuten sinulle on syntynyt lahja ja lahjaveron maksu velvollisuus, jos kerran luopuivat hyväksesi.
"Vaikka leslen oikeus on vahva, ihan kaikkeen ei sekään riitä."
Lesken oikeus ei kestä hänen omia, vainajan tai pesän velkoja vastaan, jos muuta ei varallisuutta ei ole mutta osakkaiden velkojat se kestää, eivät ne saa parempaa oikeutta kuin osakkaat.
"Mulla on varaa osittaa ja lopettaa kuolinpesä vasta muutaman vuoden päästä. kun kuolinpesällä on vielä puolet jäljelläolevasta asuntolainasta.
Lain mukaan ositusta tai jakoa ei saa tehdä ennen kuin pesä on velaton."
Osituksessa toteutetaan avio-oikeus. Jos leski on varakkaampi voi tämä kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa. Osituksessa "jaetaan" vain säästö tasan, eli jos ollaan plussan puolella. Omaisuus ja lainat vain siis nimetään jommalle kummalle, mitään ei tarvitse maksaa ulkopuolisille, ellei lainoista tai muista sellaista johdu.
Ei sitä pesää tarvitse jakaa heti ja vaikka jaettaisi, lesken hallintaoikeus asuntoon säilyy. Ja jos ei muuta omaisuutta ole, ei UO ala mekkaloida, koska tietää, ettei saisi mitään realisoiduksi. Pesän osuuden ulosmittaus tarkoittaa enemmän vain maksukieltoa, eli mitään ei saa antaa osuuden omistajalle vaan UO:lle maksujen suorittamiseen.
"Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että perillisasemassa oleva henkilö säilyttää asemansa kuolinpesän osakkaana siitä huolimatta, että hän luovuttaa perintöosuutensa (Aulis Aarnio-Urpo Kangas: Suomen Jäämistöoikeus I s. 378 ja KKO 1979 II 67)."