Nyt pitää puhua tästä. En olisi uskonut koskaan rakastuvani kehenkään, varsinkaan internetissä, mutta tämä ei ole mikään helppo tapaus.
Törmäsin muutama vuosi netissä sitten ihanaan jätkään jonka kanssa juttelu onnistuu julkisissa paikoissa. Ääntäkin kuullut riittävästi. Ei siitä enempää.
Ongelmana:
En osaa kertoa tunteistani koska pelkään reaktiota.
aikea saada tilaisuutta.
Tyypillä on oma "piiri" johon en kuulu joka selvästi sulkee ulkopuoliset ulkopuolelle. Piirin johtaja on narsistista tyyppiä, joten piirin sisäpuolelle ei pääse kuka vaan.
Piirissä on myös tyttö josta pitämäni henkilö taitaa pitää enemmän kuin minusta, vaikka en tiedä seurustelevatko he vai eivät,(tästä Hän on tarkka ettei vahingossakaan lipsauttaisi mitään yksityiselämästään, koska hän on tavallaan myös kuuluisa (älkää kuitenkaan etsikö seiskan sivuilta) näytän tytölle että joo sä oot ihan okei, mutta todellisuudessa olen MUSTASUKKAINEN ja ehkä vähän surullinenkin siitä.Voi olla siksikin että on tuntenut tytön minua kauemmin. Ei sillä, ettenkö olisi viettänyt sen tyypin kanssa hauskoja hetkiä.
Mitä oikein teen tämän asian kanssa? Itken useasti huoneessani hänen takiaan. Jo hetken ikävä tai kontakti siihen toiseen tyttöön tekee kipeää. Hän pitää minua kai vain kaverina, haluaisin olla enemmän, mutta hädin tuskin edes koskaan tapaamme kasvokkain. Haluaisin kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän on minulle. Jos hän vain jonainpäivänä vain lähtisi, en kestäisi.
Sekin kysymys on käväissyt mielessä että mitä jos aika jonka pystyn viettämään hänen kanssaan meneekin hukkaan vain koska olen valinnut väärin? Esimerkiksi perheeni lähtee syömään, minä jäisin vaan hänen luo, vaikka pitäisi tasoittaa asioita sillä että saisin muutakin ajateltavaa kuin sen jätkän, yrittäen pitää se ajatus että maailmassa on muitakin tärkeitä asioita kuten perhe. Tätä on tapahtunut aika usein...onhan tietysti hänelläkinnomat menonsa, mutta haluaisin vain viettää hänen kanssaan edes sen ajan jonka pystyn.
Törmäsin muutama vuosi netissä sitten ihanaan jätkään jonka kanssa juttelu onnistuu julkisissa paikoissa. Ääntäkin kuullut riittävästi. Ei siitä enempää.
Ongelmana:
En osaa kertoa tunteistani koska pelkään reaktiota.
aikea saada tilaisuutta.
Tyypillä on oma "piiri" johon en kuulu joka selvästi sulkee ulkopuoliset ulkopuolelle. Piirin johtaja on narsistista tyyppiä, joten piirin sisäpuolelle ei pääse kuka vaan.
Piirissä on myös tyttö josta pitämäni henkilö taitaa pitää enemmän kuin minusta, vaikka en tiedä seurustelevatko he vai eivät,(tästä Hän on tarkka ettei vahingossakaan lipsauttaisi mitään yksityiselämästään, koska hän on tavallaan myös kuuluisa (älkää kuitenkaan etsikö seiskan sivuilta) näytän tytölle että joo sä oot ihan okei, mutta todellisuudessa olen MUSTASUKKAINEN ja ehkä vähän surullinenkin siitä.Voi olla siksikin että on tuntenut tytön minua kauemmin. Ei sillä, ettenkö olisi viettänyt sen tyypin kanssa hauskoja hetkiä.
Mitä oikein teen tämän asian kanssa? Itken useasti huoneessani hänen takiaan. Jo hetken ikävä tai kontakti siihen toiseen tyttöön tekee kipeää. Hän pitää minua kai vain kaverina, haluaisin olla enemmän, mutta hädin tuskin edes koskaan tapaamme kasvokkain. Haluaisin kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän on minulle. Jos hän vain jonainpäivänä vain lähtisi, en kestäisi.
Sekin kysymys on käväissyt mielessä että mitä jos aika jonka pystyn viettämään hänen kanssaan meneekin hukkaan vain koska olen valinnut väärin? Esimerkiksi perheeni lähtee syömään, minä jäisin vaan hänen luo, vaikka pitäisi tasoittaa asioita sillä että saisin muutakin ajateltavaa kuin sen jätkän, yrittäen pitää se ajatus että maailmassa on muitakin tärkeitä asioita kuten perhe. Tätä on tapahtunut aika usein...onhan tietysti hänelläkinnomat menonsa, mutta haluaisin vain viettää hänen kanssaan edes sen ajan jonka pystyn.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.