Sä olit liian ylpeä, mä ennakkoluuloinen. Ei kerrottu tunteista täysin totuudenmukaisesti ja avoimesti, ei uskottu että toinen on vakavissaan. Nyt ei olla valmiita uskaltamaan korjata asioita.
Vaikka katseista sen on aina nähnyt missä mennään. Ehkä vuorossa on järki ja tunteet, ja tällä hetkellä molemmilla järki voittaa.
Tuleeko seuraavaksi suudelma ja muita tarinoita? Se kertoisi paljon jos meidän keskustelu päättyisi siihen. Halattuhan me jo on kaikkien vuosien jälkeen kun taas tavattiin. Mua kuumotti ettet sä olis halunnut päästää irti ja annoin sun halata pitkään, ja sydän läpättäen halasin. Sanattomaksi vetää rakkaus. Mietin mistä tulit mieleeni, ja miksi valveilla nyt istun ja sua mietin. Kaikkien parhaaksi yritän unohtaa. Pari vuotta vanhemmalle miehelle menee.
Vaikka katseista sen on aina nähnyt missä mennään. Ehkä vuorossa on järki ja tunteet, ja tällä hetkellä molemmilla järki voittaa.
Tuleeko seuraavaksi suudelma ja muita tarinoita? Se kertoisi paljon jos meidän keskustelu päättyisi siihen. Halattuhan me jo on kaikkien vuosien jälkeen kun taas tavattiin. Mua kuumotti ettet sä olis halunnut päästää irti ja annoin sun halata pitkään, ja sydän läpättäen halasin. Sanattomaksi vetää rakkaus. Mietin mistä tulit mieleeni, ja miksi valveilla nyt istun ja sua mietin. Kaikkien parhaaksi yritän unohtaa. Pari vuotta vanhemmalle miehelle menee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo kuttu on kuin suoraan minusta ja ehkä sinusta kertoisi.
Miten minä sinun mieleen tulin. Luulin että vihaat minua, et halua ikinäkuulla minusta tai koskaan nähdä.
Tämä on kyllä hämmentävä juttu.
Mitkä sinun tunteesi nyt on minua kohtaan?
Arvaat varmaan mitä tunnen...
Kai se loistaa minusta, vaikka mä yritän sen kovasti kätkeä. Tai ehkä et ole varma ellet usko mitä katseesta näkee? Puhunut en ole mun tunteista sanaakaan. Vaikka muuta ollaan juteltu.
Mistä olet päätellyt että vihaan sinua? En ainakaan koskaan ole suoranaisesti sanonut että vihaisin. Vaikka muuta olen kyllä sanonut tunteiden vallassa, sellaista mistä ehkä päättelit että vihaan? Anteeksi, en halunnut enkä halua satuttaa sinua. Niin kuin en halua satuttaa ketään muutakaan.
En vihaa. Tunteet ovat päinvastaiset.
Nyt mä istun hereillä ja mietin. Ihan hullua keskellä yötä valvoa. Mitä jos se olisitkin "sinä" joka vastasi? Miksi toivon niin kovasti että se olisi "hän"? Miksi en voi unohtaa sitä miestä? Ylipäätään en usko että "hän" olisi tällä palstalla, en ymmärrä mitä itsekään teen täällä. Tästä ei ole mitään hyötyä ja olisi aika taas järkevöityä, mennä nukkumaan ja jatkaa elämää kuten tähänkin asti.
Ainakin joku näytti vihaiselta silloin joulukuussa kun sanoin hänelle hymyillen "että nähdäänkö joskus". Katsoi vihaisesti eikä sanonut mitään. Ei sitä voi miksikään muuttaa, että näin tapahtui.
Sen kuvan minä sinusta olen saanut että et koskaan halua minun kanssa mitään. Tuskin jutellakaan.
Minun tunteet ei todellakaan ole vielä kuollut sinua kohtaan. Laimentuneet merkittävästi.
Tämä tilanne ei johda mihinkään jos sinä et ota minuun yhteyttä. Tiesät itsekin syyn.
Vähän enemmän itseluottamusta.
Jotenkin olen varma että tämä juttu on meidän juttu.