nettideittailu

Hei vaan! Jos tulet jonkun kanssa netissä juttuun, niin älä ala haaveilemaan että siellä on sellainen ja tällainen ihana tyyppi... Siitä seuraa se, että kun tapaatte, niin pettymys tulee kun toinen ei vastaakaan luomaasi haavekuvaa. Selvitä toisesta muutama sinulle tärkeä perusasia, ja jos ne tuntuu sopivilta niin sovi treffit johonkin julkiseen paikkaan. Siitä se lähtee jos on lähteäkseen... Ehkä se toinen löytyy netin kautta tai jollain muulla tavoin, vaikka jonkun tuttavan juhlissa törmäätte ja tulette juttuun... Onnea etsintääsi ja toivottavasti löydät.

Nettideittailussa ei voi valita sitä "yhtä oikeaa", vaan se on numeropeliä. Se toimii vaan siten, että lähetät useille ok-tyypeille viestiä, ja sitten on parempi mahdollisuus saada vastaus. Pieni todennäköisys on, että juuri yksi tietty tyyppi vastaa, koska kilpailu on todella kovaa nettideittailussa. Tämä on siis neuvo miehen näkökulmasta. Tällä strategialla se on ainakin mulle toiminut. Muta älä tosiaan odota mitään vuosisadan rakkaustarinaa.

Listaan tähän treffieni tulokset. Etsiskelin elämänkumppania silloin useaan otteeseen. Nuo kaikki ovat tapahtuneet siis useiden vuosien kuluessa.

1. Kuvaton profiili joka osoittautui totaaliseksi valehtelijaksi mm. painonsa suhteen. Hän oli todella läski, epäsiisti ja hikinen. Myöhemmin kuulin hänen olevan jonkin sorttinen kylähullu... siis ikävässä mielessä. No, näkihän tuon.

2. Fiksu. Hyvä kirjoittamaan mutta treffeillä ei juurikaan päin katsonut. Oma aloitteisesti ei mitään puhunut. Jyrsi vaan kynsiään. Huoh! Yhdessä päätimme olla erillään. Tasapelikö.

3. Upea, haki elämänkumppania, mutta ei ollut oikeastaan minusta lainkaan kiinnostunut vaikka juteltiinkin ihan sujuvasti. Eli vika olikin kait minussa. Seksi olisi hänelle silti kelvannut ainakin hivelyistä päätellen. Tapasimme kolmesti (ilman seksiä).

4. Hyvä ja kiinnostunut minusta. Kertoi olevansa traumaattisesta suhteesta juuri eronnut ja on kovin varovainen. Plaalp..plaap... Hahaa! Asui edelleen siippansa kanssa. Ei ainakaan saman kunnan asukkaille kannata valehdella. Soitteli vielä pitkään, en kertonut tietäväni...

5. Taivaanrannanmaalari. Mukavat jutut, mutta hän oli jotenkin irti maasta. Suuret suunnitelmat ja avoin puhumaan asioistaan, jopa siitä kuinka valtavat velat hänellä on. Ei se mitään, mutta hän kun oli lisää velkaa tekemässä aivan outojen suunnitelmiensa vuoksi. Ei pätkääkään käytännön elämässä kiinni. Jotenkin hompsuinen tapaus.

6. Saman pikkukaupungin asukas. Halvatuin hyvä kirjoittamaan ja vaikutti erittäin älykkäältä ja hauskaltakin... paitsi että taukoili kirjoittamisissa vähän omituisesti. Tapasimme paikallisessa ravintolassa joka kuhisee naapureitani lauantai-iltaisin. Hän oli ennättänyt sinne ennen minua ja kertonut jo kaikille mahdollisille suureen ääneen olevansa treffeillä nettitreffien kautta ja sönkännyt mun tuntomerkkejäni, vaikka sovimme kyllä tarkan ajan ja jopa tarkasti sen pilarin jonka juureen asetumme toisemme tarkemmin tunnistaaksemme. Huomauttaessani hänelle luottamuspuolen olevan nyt pahasti hukassa hän selitti olevansa puhelias kun on juovuksissa. Hah Hah! Ensitreffeille kännissä??? Olisiko alkoholi ollut syy myös ihme taukoihin yms.

7. Tehtiin pitkän suunnittelun ja hänen aikataulunsa mukaan treffit. Odotin ja odotin! Ei tullut!

Yksin oon... tietenkin!

Herkkiä ihmisiä kyllä varoittaisin (oman kokemukseni perusteella) nettideittailusta. Kymmenisen vuotta sitten laitoin itse ilmoituksen ja tuleehan naisille vastauksia.
Oli siinä ihmettelemistä. Tapasin muutaman, osa olisi halunnut jatkaa, mutta minä en. Ilmeisesti jotain ihannekuvaani etsin, jos siis etsinkään. Itse ainakin mielestäni kuvailin itseäni rehellisesti, miehet ei aina, tai sitten muovaat tietyn kuvan heidän kertomansa perusteella. Mutta toisaalta, mistä sitä muualtakaan nykyään ketään löytää? Tanssipaikat ovat kuolleet, siis ravintolat, joissa muutakin kuin juodaan.
Ole realisti, älä ota itseesi jos sinua "ei kelpuuteta".

Tanssipaikat ne vasta perseestä onj. Typerää pikku aikuisten leikkiä. Ei vois vittu vähempää kiinnostaa.

Kyllähän niistä nainen saa mitä haluaa, mutta kilpailu on armotonta miehelle. Niissä on vain erittäin, erittäin epätoivoisia miehiä. Olen itsekin ollut joskus epätoivoinen, ja sillon tulee alentumaan kaikenlaisiin typeryyksiin. Huomaa, kahdella yyllä.

Tungen nyt tähän keskusteluun oman kysymykseni kanssa, kun en viitsi uuttakaan ketjua aloittaa nettideittailusta.

Kertokaapa te jotain nettideittailusta. Onko siellä vain selkeillä elämänkumppanuuden, seksin ja treffiseuran hakijoilla senssit.

Ajattelin, että laittaisin johonkin ystävänhakuilmoituksen. Hakisin vain ystävää, en minkään sorttista parisuhdetta tai seikkailua.

Itselläni siinä on siltikin hankaluutena etten ole oikein koskaan tullut juttuun samaa sukupuolta olevien kanssa. Eikös semmoinen vastakkaista sukupuolta olevan ystävän hakeminen haiskahtaisi vähän siltä kuin siinä kuitenkin olisi muutakin takana kuin blankko ystävyys. Vaikka ei kait ystävyys parisuhteessakaan pahitteeksi olisi. :-D

En vaan millään halua mihinkään parisuhdekiemuroihin, mutta en halua aivan yksinkään olla. Uskaltaisikohan joku itsekin yksinäinen edes vastata. Voin tietysti yrittää, mut mitäpä te luulisitte tuon sorttisesta ystävähausta.
Onko tämä ihan päätön ajatus.