Masentuneena kohti loppua!

"En minäkään usko mihinkään terapiaan, en sitten vähän vähää." sehän on se mikä ihmistä auttaa koska ihminen oppii ymmärtämään itseään ja toimintaan ja käyttäytymistään ja miksi jotain on tapahtunut ja kun jotain on tapahtunut miten käsitellä se ja päästä yli ja muodostaa uusi ajatusmaailma jne

"Sinun olisi ehkä parasta keskustella asioistasi jonkun uskovaisen kanssa, vaikkapa puhujan kanssa." Usko syntisi anteeksi niin kaikki on hyvin? Kyllä jumala auttaa kun jaksat taivaltaa uskomassa ja käyt seuroissa ja et luovu uskostasi. älä ajattele kyllä jumala ymmärtää jne rukoillaan yhdessä.

"-Olenko minä itse tyhmyydelläni nämä ongelmat aiheuttanut."
Ihminen kehittyy läpi elämänsä. Ei kukaan ole tyhmä sillä aina on jotain mihin verrata, se on vain ihmisten ego joka haukkuu toista ja itseään tyhmäksi. Ei elämässä ole ongelmia vaan tapahtumia jotka koetaan ongelmina koska ei ajatella kasvun kautta. Mitä enemmän ihminen tulee tietoiseksi omasta itsestään sitä "pehmeämmin" elämä menee ja ihminen ajattelee "tuossa on tuommoinen asia jos teen näin niin se ratkeaa ja luo tämmöisen tuloksen ja elämäni muuttuu näin jne"

Olen puhunut yhdelle puhujalle, joka taas kehoitti hakemaan apua ammattiauttajalta. Hän totesi, ettei pysty auttaa minua ongelmissani ja ymmärrän täysin. Eihän se puhuja ole sen kummoisempi ihminen, kuin me muutkaan. Totesin hänelle kyllä, että olen sitä ammattiapuakin yrittänyt - tuloksetta. En viitsinyt häntä enempää rasittaa.

Ystäviä en enää rasita "nyyhkytarinoilla". En halua heitä kuormittaa, vaikka aika ajoin muutamille ystäville olen todennut, että kaipaisin jo oikeasti pois. Mun on turhaa kasvotusten ruikuttaa, koska he vain väsyisivät, kun eivät voi kuitenkaan minua auttaa. Enkä voi sitä niiltä vaatiakaan.
Sen sijaan kun kirjoitan tänne (vaikka hyvin tehotonta onkin), en kuormita ketään läheistä. Puran vain sisällä olevaa tuskaa. Minulla ei oikein ole muita vaihtoehtoja.

Aikoinaan ennen nykyisiä ongelmia minun ongelmani oli yksinäisyys, joka pitkälti johtui varmaan siitä, että olin koulukiusattu. Yksinäisyydestä pääsin eroon sattumalta. Olin vain kerran kesällä lähtenyt vähän kauemmaksi seuroihin ja sitä huomaamattani ujuttauduin porukkoihin. Kaikki kävi ihan sattumalta ja minulla oli tuolloin vielä ssri-lääkitys. En toki puhunut uusille ystäville siitä mitään. Huomasin vain, että masennukseni vain oli jäänyt, jolloin varasin lääkärille ajan ja kysyin, voisinko jo lopettaa lääkityksen. Lääkäri oli sitä mieltä, että ilman muuta jatkat, joten päätin lopettaa sen ihan itse. Tuo tapahtui siis vuosia sitten. Ja nyt minulle tarjottaisiin taas samaa tehotonta "apua". Tiedän, ettei mikään nappi minun ongelmiani ratkaise. Siihen tarvitaan jo ulkopuolista neuvontaa, mutta kun sitä en saa, on kaiketi paras, että joku kaunis päivä muutan maan alle.
Tiedän edelleen, että tämä nyyhkytarina ei vie asioitani yhtään eteen päin, mutta kun muutakaan en kykene tekemään. Valvottuja öitäkin takana ihan liikaa!

"Niinpä kyllä" -nimimerkki

"..koska täällähän ei juuri monestikaan käy uskovaisia. Palsta on pilkkaajien temmellyskenttä"...

"Sinun olisi ehkä parasta keskustella asioistasi jonkun uskovaisen kanssa, vaikkapa puhujan kanssa. Eivät hekään kaikkia ongelmia pysty ratkomaan, mutta sellaisesta jutustelusta saattaisi saada voimaa"...

Kuka on uskovainen??

Vai että Toikkaraisen voimaa.
Ei se taida toikkaroimalla se vl voima "ehtyä"

En ole alipalkattu, vaan olen pahoin velkaantunut. Olen vasta saanut tämän työn. Velkoihin nähen palkkani on kuitenkin liian pieni.. ainakin alussa, kun joudun kuitenkin kituuttelee pitkään ennen, kun saan talouden tasapainoon. Se vain, että palkkaakaan en ihan heti tililleni saa. Toisekseen, vaikka työni sisältää paljon vastuuta, palkka on vastuuseen nähden mielestäni liian pieni. Mutta tämän verran kaikki muutkin aloittelevat saa tällä alalla. Kyllähän tällä elelisi vallan mainiosti, jos talouspuoli olisi mallillaan.
Olen jo tehnyt muutaman virheen työssäni ja pelkään, mitä seuraamuksia niistä tulee olemaan. Virheet eivät ole niin vakavia, mitä tässä työssä pahimmillaan voi saada aikaan. Olen ihan järjettömän stressaantunut. Tukalissa tilanteissa aivot huutaa hoosiannaa ja sanat katoaa. Enkä kykene reagoimaan riittävän nopeasti yllättäviin tilanteisiin.
Tässä tilanteessa voisi minulle sopia jokin vähemmän stressaava työ, vaikkakin pienemmällä palkalla. Koen olevani kykenevä tällä hetkellä lähinnä vain johonkin liukuhihnaduuniin :(

Otan aina ennen nukkumaan menoa melatoniinitabletin ja päivittäin otan d-vitamiinivalmisteita. Mutta siitä huolimatta uni ei tule. Onko nuo Suomessa myytävät melatoniinivalmisteet sitten niin tehottomia. Olen kuullut, että melatoniini ei auta esimerikiksi ahdistuneelle tms. Silti olen melatoniinivalmisteita käyttänyt. Uneen en oikeesti niillä itseäni saa. Unilääkkeitä taas en halua alkaa käyttämään.

Tässäkin tulee ilmi, että totuus tuo elämän ja Jeesusken.

Sen taas vei Sinulta SRK. Kenenkähän puolella se lienee.

Kes

pyörästäni siis puhkesi takarenkaan kumi ja takavanne meni kieroon. Pyörä on tilattu ulkomaisesta nettikaupasta, Vastaava pyörä Suomesta ostettuna maksaisi huomattavasti enemmän. Rengas puhkesi, kun tiellä oli kolo, johon osuin. Cyclocross ei ole näköjään mun laji... onko mikään muukaan

Mun masennukseni tuskin suoranaisesti uskosta ja opinkappaleista. Köyhyys on ehkä jättänyt pahimmat jäljet minuun. Kotini oli vähävarainen ja sisaruksia todella paljon. Tästä johtuen kotona oli kurjuutta paljon ja huoneetkin jaettiin useiden muiden kanssa. Yöt meni valvoen, koska yleensä samassa huoneessa oli myös itkevä yksivuotias vastasyntyneen ollessa isän ja äidin huoneessa.

Nykyiset ongelmani eivät kuitenkaan ehkä johdu lapsuuden valvotuista öistä ja kurjuudesta, vaan ehkä enemmän vain siitä, ettei pääni leikkaa niin kuin pitäisi. Olen kova ahdistumaan ja stressaantuneena lamaannun. Kun olisi paljon asioita hoidettavana, en kykene aloittaa sitä ensimmäistäkään.

Tänään sain sen taas huomata. Olen saamaton.... On iltavuoro. Aamupäivä olisi aikaa laittaa asioita järjestykseen. Yritin... sotku vain pahenee. En tiedä, mitä kannattaa heittää menemään jne. Ja mikä homma kannattaisi tehdä ensin. Ongelma on se, että en osaa päättää. Saatan tehdä monta asiaa yhtä aikaa, jolloin mikään ei suoriudu loppuun asti. Tänään kokeilin, että pitäydyn yhdessä asiassa. Mutta eipä menekkään niin helposti. Täällä sekamelskan keskellä ei keskity enää mihinkään ja kaikki tavarat on hukassa. Olen hukannut elämäni narut täysin ja nekin ovat ihan sökkyrällä.

Tiedän, että tämä suomi24 tuskin asioitani eteen päin vie. En kuitenkaan kykene muuhun.... eilinen meni härvätessä. Pyörästäni puhkesi kumi. Pudotin puhelimen kädestä ja lasi meni säröille. Hukkasin ulko-oven avaimen, jolloin ulkoilu jäi lyhkäseksi avainta etsiessä. Sain palkkakuittini yms sellaiseen epäjärjestykseen, että lopulta luovutin.... Ja mitä vielä. Kaikkea en jaksa edes kertoa ja selittää.. Ei näillä aivoilla vain enää mitää aikaseksi saa. Mistä saan onnistumisen elämyksiäkään enää, jos kaikki, mitä teen, tuottaa vain epäonnistumisia ja vie mua entistä syvemmälle epätoivon alhoon.....

Huhhuh..... En tule selviämään tästä omin avuin. Tällä menolla olen menossa kovaa vauhtia kohti loppua.... Ja pelkään, että elän silti pitkään.... jossain hoitolaitoksessa seonneena. Ja että elän vielä vuosikausia aivovammasena. Ei kai tästä voi enää kauaa mennä ennen, kuin pääni oikeasti sekoaa.
Uskoni hyvään tulevaisuuteen on todella lujilla!