Onko 18-vuotias teiniäiti?

Tästä tulee aina kinastelua.

Minun mielestä ei.

Tällä hetkellä olen 24-vuotias nainen ja täytän tämän kuun lopussa 25v, lapseni olen saanut 18v ja 23v. Lasten isä ollut lasten syntyessä 20v ja 25v, yhdessä ollaan edelleen, seurustelemaan alettiin kun minä 16v ja mies 18v, nyt tänä vuonna tarkoitus mennä naimisiin.

Emmekä ole mitään lahkolaisia, vaan ihan tavallinen suomalainen nuori perhe. :)

Itse en ole koskaan nähnyt itseäni minään teiniäitinä. 16-vuotiaana aloin jo itsenäistymään ja muutin omaan kämppään, työskentelin kahvilassa, sain palkkaa, elätin itseni. 17-vuotiaana aloin odottamaan mun ja miehen esikoista, raskaus oli suuniteltu, kun olin 5kk raskaana, mies muutti kerrostalo yksiöön asumaan luokseni.

Kuukausi ennen lapsemme syntymää, menimme kihloihin.

Mieheni on ammatilta sähköasentaja ja on käynyt myös armeijan, kunnon mies siis. :) Hoidin esikoistamme 3-vuotiaaksi asti kotona, kunnes laitoin hänet päiväkotiin ja itse 21-vuotiaana palasin takaisin kahvila hommien pariin.

22-vuotiaana aloin suunitellusti odottamaan toista lastamme ja raskauden aikana muutimme isompaan asuntoon ja 23-vuotiaana sain toisen lapsemme, esikoisesta tuli onnellinen isoveli 5v ja enempää meille lapsia ei tule! :) Hoidan kuopusta myös 3v asti kotona. Koen että alle 3v lapsi on liian pieni päiväkotiin, eikä osaa tarpeeksi hyvin ilmaista/kertoa jos hoidossa ei kaikki asiat mene hyvin... Oman lapsen sanat ja tunteet ovat kaikista tärkein asia.

26-vuotiaana aion pyrkiä baarin puolelle opiskelemaan oppisopimuksella itselleni tarjoilijan ammatin.

Eli vaikka musta tuli äiti 18v, olen aina hoitanut asiani vastuullisesti ja olen muutenkin järkevä, huolehtivainen, suojelevainen, hellä, rakastava äiti, joka osaa asettaa myös rajat, viihdyn paljon myös kotona... Joten en itseäni koskaan tämän takia ole minään teiniäitinä nähnyt, vaan olin täysi-ikäinen, nuori aikuinen, kun esikoiseni sain. Mulle on aivan sama jos jossain englannin kielessä on tiettyyn lukuun asti teen-lyhenne perässä, suomessa kuitenkin 18-vuotias on lain mukaan myös aikuinen ja osa sen ikäisistä osaa käyttäytyä myös sen mukaisesti! Eli jos on yli täys-ikäinen henkilö, ennemmin pitäis sen käytöksen perusteella määrittää, kuka on teiniäiti ja kuka hoitaa lapsensa niin kuin aikuisen ihmisen kuuluu...

Ikinä en ole katunut sitä et oon nuorena lapseni saanu, enkä usko että mieheni myöskään katuu. ;) molemmat ollaan luonteiltamme sen tyyppisiä, että ollaan haluttu nuorena vanhemmiksi. Syyt siihen on seuraavanlaiset: se tuntui meille henkilökohtaisesti hyvältä, nuorena jaksaa paremmin myös touhuta lasten kanssa ja todennäköisesti on myös enemmän elinaikaa heidän kanssaan ja kun lapsista tulee aikuisia, ei itsekkään ole vielä silloin mikään ikäloppu! ;) Olen myös sitä mieltä että opiskelut kerkeää hoitaa myöhemminkin elämässä, lapset kuuluu tehdä silloin kun sydämessä on oikea hetki sille. Nuorena voit tavata myös sen elämäsi rakkauden, ikä ei katso sitä milloin hän tupsahtaa elämääsi <3. Sitten olen pistänyt merkille myös sen, että kirjottaisi nuori äiti asioista miten asiallisesti tahansa ja kertoisi omista tunteistaan, niin aina löytyy joku joka arvostelee epäkypsäksi... Se tulee ihan tahallisesta vittuilun halusta vain! odotan innolla että tuleekohan niitä kommentteja tähänkin avaukseen. Ihmiset on myös yksilöitä, jotkut puhuu siitä maagisesta 25v rajasta aivoissa, että vasta sitten ihminen on aikuinen ja kypsä, mutta ei kyllä enää kaikki alle senkään ikäiset ole lapsellisia... Mikään ei ole muuten ihanampaa, kuin se että kun tuut töistä kotiin tai viihteellä olon jälkeen, sua odottaa lapset, oma perhe himassa ja tasapainoinen arki. Kaikki on meillä ainakin täydellisesti ja pystytään samoja asioita tekemään kuin aikaisemmin, vaikka ollaan tultu nuorena vanhemmiksi. :)

Tälläinen on meidän perhe ja elämä. Ehkä ollaan hieman boheemeja, eikä sellainen nainen kykene meitä ymmärtämään, joka on uraohjus, akateeminen (kouluttautunut pitkälle), saanut lapsensa 35v. Mutta ei hän ole yhtään meitä parempi ja luulisi erilaisuutta maailmaan mahtuvan. :)