enää voisi selvittää? Liian monta ihmistä jo tässä sopassa... mutta eikait näinkään voi elää :(
Kerro miten tämän sekasotkun
eiolehyvänäin
18430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minkä sekasotkun? Minun puolelta kaikki on selvää, mutta sulla taitaa olla ristiriitainen tilanne siellä.
Kahdesti parempi.
Ai että on muut tullu sotkemaan, varmaan on kummasakin vikaa
Niin on.
mitään selvittää netissä sentään. soppa kiehuu vaan enemmän yli kun sitä koitetaan hämmentää ventovieraitten ihmisten kanssa, mistä luulet että kukaan vois tietää kuka oot ja kenelle kirjotat?
Samaa olen miettinyt pääni puhki jo pitkän aikaa...en ole keksinyt ratkaisua..
Ei ole ei hyvä tilanne, vain puhumalla kaksin voidaan selvittää tämä!
Oikeasti että täältä löytyy apu minkäänlaisen asian setvimiseen? Miten mitään asiaa auttaa se että jauhaa omaa tilannettaan vieraiden ihmisten kanssa joilla siitä ei ole pienintäkään tietoa. Ainoa mahdollisuus on puhua sen ihmisen kanssa jota asia koskee. Te itse sotkette asiaanne koko ajan lisää juuri näillä viesteillä.
Samaa mieltä.
En ole aloittaja.
Jos nyt aloittaisit sillä, että ottaisit yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa haluat tämän sopan selvittää. Hän mahdollisesti miettii juuri samoin, kuin sinä. Eikö se ole surullista, jos mikä..
alottaja kerää soppaansa viestillään, kohta " setvitään " asiat perinjuurin - tuntemattomien kesken.
Anna jo olla valehtelin ja Myönnän sen. En aio enempää selvittää. Se mitä kerroin vaimolle ei kuulu sulle. Hyväksy nyt ne mitä kerroin. Kuvittelet asioita aivan liikaa. Nyt olet vapaa tekemään kuten haluat en välitä. Ärsytät nykyään ja alan olla kurkkua myöten täynnä. Et itsekkään toiminut järjellisesti jos muistat. Olet myös valehdellut mulle. Koita nyt päästä tämän yli ja lopeta. Sinä et usko minua enkä minä sinua. Joten lopeta kuvittelu ja usko mitä sanoin. Tyypillinen nainen olet........
tässä sitä miesrupusakkia, mitähän se vaimo tuumais kun näkis mitä äijä koneella rustailee ...
Ei ainakaan näin ja paikkakin on väärä.
Onneksi en ole soppa aineksia.
Helpotuksen huokaus.
Mieti ite. Iteppä olet raijannut tähän juttuun puoli kaupunkia! Minä en ole. Pystyn hoitamaan ihan ite omia juttuja.
itte oot laittanut siskos asialle ;)
Jos on kusipäinen ihminen ja silloin kun toinen napauttelee suoria kysymyksiä ja nostaa asioita käsittelyyn ja selvitykseen REHELLISIN JA SUORIN KEINOIN OIKEASSA ELÄMÄSSÄ, eikä valheellisen kieron pelkuri tien kautta jossain helvetin kusisella palstalla trollaajien, manipuloijien, provoojien ja psykopaattien keskellä niin kiitoksena siitä rehdistä, rohkeasta eleestä tulee naamalle vaan valeita , niin eipä maksa vaivaa enää yritellä. Sit saa kiero kusipää muhia siinä omassa paskassaan jonka itse on aikaan saanut. Selkäsauat ja maine joka tulee ja se miten asiat leviää on sitten jo oaa vikaa. Jos haluaa sen lumivyöryn pysäyttää niin rehdisti asian selvittäö rohkeasti. Koskaan ei asia ole loppuun käsitelty vaan tämä pahenee kunnes räjähtää. Ja kun luulee ettei enää pahemmaksi voi mennä sanon: VOI KUULE PUDOTUS KIIHTYY. Maine ja jutut liikkuu yhä villimmin ja leviää halitsemattomasti KUNNES OTAT OHJAT JA PYSÄYTÄT SEN VYÖRYVÄN PALLON JONKA TYÖNSIT ITSE VAUHTIIN
Oikeastaan minusta se on vaan kasvatusta joka tekee hyvää.Tällä kohtaa se henkinen turpaan saanti alkaa oleen ainoa keino opettaa ja itse annan nyt elämän opettaa ihmistä tavoille. Minä enää seurailen "kovemman polun untuvikon polkua jossa elämä kouliii" Alan kokeen itseni paljon kokoneemmaksi joka huomasi ettei "lastaan" voi suojella ja estää elämän kivuilta vaan se tekee mitä haluaa vaikka kuinka yritti ohjailla pehmeimmille poluille jotta kolhut ei löisi kasvoille niin kovilla iskuilla. Fiilis on kuin äidillä joka joutuu nyt toteaan että nyt on parempi antaa "lapsen" itse kävellä se oma tahtomansa polku niin pitkälle kunnes riittää ja oppia nyt korjailemaan omat virheaskeleet. Yritän avitella välillä heittämällä täkyjä joihin tarttua jotta sieltä olisi helpompi selviytyä..
Kaippa se vanhemman tunne tällainen on seuratessa oman jälkikasvun menoa tietäen mitä tuosta seuraa, yrittäen suojella, ohjailla hellästi helpommalle tielle ja joutua katsomaan kun silti sinne ryteikköön mennään ja itse laskee päänsä käsiin ja pyörittelee päätään että tuosta ei hyvää seuraa.
Nyt ei voi enää muuta tehdä kuin antaa elämän opettaa ja itse seurailla sivusta