Olemme seurustelleet vajaan vuoden, miehen puolelta johtuvaa haluttomuutta ollut jo useamman kuukauden. Asiasta ollaan puhuttu monet kerrat mutta mikään ei auta. Olen kysynyt hänen fantasioitaan,jos vaikka niitä kokeilemalla halut palaisivat,mutta hän ei halua niitä minulle kertoa. En halua enää tehdä aloitetta koska torjuminen sattuu jo liikaa. Onko minun vaan kestettävä? Haluttomuus vaikuttaa muutenkin parisuhteeseen,tiuskin helposti ja suutun helpommin kuin ennen. Onko mitään keinoja selvitä tästä?
en jaksa
enää kauan
31063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sääliksi käy! Minulla on samanlaisia ongelmia, mutta minun vaimoni taas ei halua.
Enkä usko, että vika on minussa.
Suurin fantasiani on ollut, että kaksi puutteessa elänyttä saman tyylistä ihmistä pääsisi muuttamaan yhteen. Olisi hienoa elää täysin estoitta ja yrittää tyydyttää toista ja nauttia toistensa seurasta.
Olen kyllä silloin tällöin katunut, koska hylkäsin n. 20-vuotta sitten nymfomaanin.
Syyt oli: hän töissä / minä opiskelin, hän oli lihava / minä laiha, hänellä oma kämppä / minä asuin vanhempien kanssa, hän oli köyhä/ minulla oli rahaa, hän halusi lapsia / minä en halunnut, hän halusi vakiintua / minä halusin seikkailla.
Nyt olen ollut pihtarin kanssa naimisissa pitkään ja meillä on kaksi lasta. Tällä nymfomaanilla on kolme lasta ja hän on eronnut. Kerran olen nähnyt vilaukselta ja oli lihonnut lisää.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä puutteessa olo on raskasta ja saa ajatukset pyörimään vain pillun ympärillä. Täytyisi varmaan mennä Viroon huoriin ja maksaa koko yöstä ja sitten alkaa taas miettimään mitä elämältä haluaa. Olisi helpompaa sairastaa vaikka Aidsia, kuin olla henkisesti aivan loppu.
Puhut nyt kyllä kamalia, AIDS ei ole leikin asia!
Minä elän nykyisin yksin, en harrasta irtosuhteita. Seksiä haluan harrastaa vain hyvässä kahdenvälisessä suhteessa.
Elän siis aikamoisessa puutteessa. Mutta eihän siihen kuole, ei todellakaan. Tyydytystä saadakseen voi toki tehdä muutakin; sekuaalinen tyydytys on vain yksi tyydytyksen muoto. Voi liikkua, harrastaa, tehdä fyysistä treenia ja toki omin käsin onneenkin voi opetella, eihän siinä ole mitään pahaa ja siinä saa juuri sitä mitä haluaa - tietää ainakin odotukset ja tuntee "kumppanin".
Jotenkin minusta välillä kyllä tuntuu tosi oudolta että vakiintyneet ihmiset valittavat siitä kuinka pahaa tekee kun elää puutteessa! Tosi monet yksineläjät elävät jatkuvssa puutteessa ja ovat silti ihan täysijärkisiä ihmisiä! Ei puutteeseen kuole sen kummemmin avioliitossa oleva kuin yksineläväkään! Käytä mielikuvistutasi! Ja säälin kyllä sinua jos lahden taa aiot näissä merkeissä! Luulen että ongelma onkin silloin vallan jossain muualla kuin seksipuolella!
Sanotaan, että yksinäisyyden tunne silloin, kun vierellä on ihminen, on kaikkein yksinäisintä. Kun menee illalla yksin sänkyyn, on loogista ettei seksiä siihen tupsahda. Erittäin hermoja raastavaa on kuitenkin mennä sänkyyn kumppanin kanssa ja tietää ettei seksiä tule, vaikka mieli tekisi. Seksi kuuluu parisuhteeseen -sitä ilman jääminen on kuin jättäisi yksin itkevän lapsen oman onnensa nojaan. Toisen kylmyys aiheuttaa emotionaalisen aukon, eikä kyse ole suinkaan vaan tarpeesta purkautua fyysisesti -senhän voi kukin tehdä keskenäänkin.