eli siis, olen 3-vuotiaan pojan äiti. emme asu pojan isän luona (eri asuntoihin muutimme lapsen ollessa 1-vuotias ja kokonaan erosimme lapsen ollessa 2vuotias). nykyään meillä on uusperhe, rakastava isäpuoli, joka pitää lasta omanaan. asumme eri paikkakunnilla lapsen biologisen isän kanssa, välimatkaa 350km. isä ei ole ollut kiinnostunut pojastaan ennen tämän täytettyä 2 vuotta. nyt hän vaatii kovasti oikeuksiaan (luultavasti enemmän siksi että on saanut kilpailijan isänpaikasta, kuin siksi että aidosti olisi kiinnostunut pojastaan). tapaamisoikeussopimuksen kanssa menemme joka tapauksessa oikeuteen, koska välimme ovat riitaisat ja emme ole yhtämieltä päivistä ja niiden määristä.
mutta oikea kysymykseni oli; miten saan yksinhuoltajuuden?? meillä on yhteyshuoltajuus, koska lapsen syntyessä asuimme yhdessä ja tyhmänä moiseen suostuin.. millä perusteilla se teillä on onnistunut? mitkä asiat voisivat vaikuttaa?? olen epätoivoinen.. tarvitsen jokaiseen paperiin isän allekirjoituksen, ja isä ei ole kovin suostuvainen sitä antamaan monestikaan, hän ei myöskään hoida lapsen asioita millään taholla.. mutta se ei taida olla riittävä peruste.. auttakaa!!
mutta oikea kysymykseni oli; miten saan yksinhuoltajuuden?? meillä on yhteyshuoltajuus, koska lapsen syntyessä asuimme yhdessä ja tyhmänä moiseen suostuin.. millä perusteilla se teillä on onnistunut? mitkä asiat voisivat vaikuttaa?? olen epätoivoinen.. tarvitsen jokaiseen paperiin isän allekirjoituksen, ja isä ei ole kovin suostuvainen sitä antamaan monestikaan, hän ei myöskään hoida lapsen asioita millään taholla.. mutta se ei taida olla riittävä peruste.. auttakaa!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos bioisä on hoitanut velvoitteensa, eli lähinnä elatusmaksunsa, ainoa keino on saada hänet vapaaehtoisesti luopumaan huoltajuudestaan. Jos hän ei suostu, niin asialle ei voi mitään.
kaupunki maksaa hänen puolestaan.. ja luin tuolta jostain lastensuojelulain kohdasta että elatusapujen maksamisella tai maksamatta jättämisellä ei voida vielä purkaa yhteishuoltajuutta.. eikö sillä ole mitään merkitystä että isä asuu niin kaukana ja näkee harvoin lastaan että ei periaatteessa voi olla hyvin tietoinen mikä on lapselle parasta päätöksiä tehdessä??
Ajattele asiaa hieman laajemmin ja lapsen edun kannalta! Lapsi ikääntyy ja varttuu aikanaan aikuiseksi. Mitä hän silloin ajattelee sinusta, sinusta, joka halusit katkaista hänen ja isän välisen siteen?
en halua estää lasta tapaamasta isäänsä, en vain halua että isä on päättämässä lapsen asioista, varsinkin kun hän on tehnyt päätöksensä sen perusteella, mitä minä olen asiasta mieltä, ja päättänyt sitten päinvastaista.
toiseksi, mielestäni isä on jokseenkin huono esikuva lapselle. isä on vasta 19-vuotias (eli siis minua nuorempi), asuu käytännössä oman äitinsä luona, ei osaa huolehtia itsestään. on lapselle enemmän veli kuin isä. ja ratkaisee asiat väkivalloin (suhteemme loppui, kun 4 väkivaltaisen vuoden jälkeen uskalsin lähteä)
lapsi kuitenkin asuu luonani huomattavasti suurimman osan ajasta, ja meillä on kotona tietyt säännöt. lapsella on lievähkö keskittymishäiriö ja siksi olisi erittäin tärkeää että joka paikassa olisi sama rutiini, isä ei edes tästä voi olla samaa mieltä kanssani, vaan antaa pojan tehdä mitä haluaa.. pojalla on myöskin perimässään riski sairastua lapsuusiän sokeritautiin.. isä on sitä mieltä että jos vasta-aineita tulee vereen niin tutkimuksessa käytettävää "lääkettä" ei saisi hänelle antaa... ja vain koska mielestäni pitäisi..
lapsen etua yritän ajatella.. ei ole hyväksi lapselle jos isä päättää hänen asioistaan sillä perusteella, että haluaa vain olla minun mielipidettäni vastaan..
Olet oikeassa. Jos mies on ollut väkivaltainen, niin toivottavasti sinulla on näyttöä hänen väkivaltaisuudestaan. Jos on, hankit HYVÄN asianajajan, ja haet väkivaltaisuuden perusteella yksinhuoltajuutta. Käsittääkseni perusteena ihan käypä, tai ainakin pitäisi olla... Yhteishuoltajuudessa vanhempien välit oltava luottamukselliset, ja oltava pakostikin enemmän tekemisissä, ja yhtämieltä asioista.
Väkivallan vuoksi luottamus on kaiketi rikkoontunut sinun puoleltasi, joten uskoisin sinulla olevan hyvät edellytykset yksinhuoltajuudelle. Ota selvää hänen taustoista. Hänellä saattaa olla muutenkin rikosrekisteri. Sekin vaikuttaa oikeudessa. Kyllähän hän voi silti tavata lasta, mutta sinun ei tarvitse häntä tavata, jos et halua (esim. jos pelkäät). On olemassa tapaamispaikkoja, minne lapsen voi viedä, ja mistä hän hakea, jos et halua tavata isää. Jos olet pääkaupunkiseudulta, niin tietääkseni Pienperheyhdistyksellä on sellainen paikka olemassa. Lisäksi jos lapsella on lääkitys, on hänen huolehdittava siitä. Muuten hän laiminlyö lasta. Oliskohan lastensuojeluviranomaiset silloin oikea paikka ilmoittaa. Tietty huomautat eka isälle asiasta. Jollei korjaa tapojaan, niin sitten ei kai sulle muuta vaihtoehtoa jää.
Ainahan se olisi parempi, että vanhemmat olisi hyvissä väleissä, mutta tiedän, että väkivaltaisiin miehiin samat säännöt ei aina pelaa, ja monet yrittää kiusata vielä pitkään eronkin jälkeen.
Hei!
Kehoitit ottamaan selvää taustoista.
Miten se käytännössä onnistuu - varsinkin jos eri paikkakunnilla asutaan. Ja miten saa selville onko rikosrekisteriä?
Itse siinä tilanteessa että tiedän, siis toinen puolisko joskus erehdyksessä kertonut että hänellä erinäisiä "pikku" rötöksiä tilillään - mutta miten ihmeessä saan tämän tiedon ns faktana sosiaaliviranomaisille - he kun tuntuvat kuulevan ja uskovan vain tuota toista osapuolta joka tarinoi kuin Runeberg...
Joskus asianajat saa näitä tietoja, mut ei voi sulle antaa lain mukaan niitä, mut voi varmaan vihjaa että onko vai ei rikosrekisteri. Asianajajasi voi tilata rikosrekisteri huoltajuusoikeudenkäyntiä varten. Ei ole pakko sossujen uskoa, oikeudessa sen näkevät sitten. Mutta tietevkin sanot sossuille, jos olet varma että hemmolla on rikosrekisteri. Ja jos sua hakannut niin kerrot sen, varsinkin jos todisteita asiasta.
Kun esitätä asiasi niin, että isä kiusaa, ja ette pysty sovussa asioita selvittämään, niin eiköhän se yksinhuoltajuus tule.
Mutta hanki kunnon asianajaja, ja mikä tärkeintä, tähdennä koko ajan sitä, ettet halua sotkea isän ja lapsen välejä.
Yksinhuoltajuus sopimukseen voi samalla kirjata ylös tapaamisajat.
luulis isänkin kiusahalujen vähenevän, kun ei enään onnistu kiusaa tekemään päättämällä asioista toista vastaan.
Voi olla, että sen jälkeen ymmärtää, että tärkeintä on yhteys lapseen.
meillä ainakin isä on pitänyt yhteyttä minun saatua yksinhuoltajuusen, ihan eri tavalla.
Eli kiusanteko jäi pois, mikä oli helpottavaa.
Voit sanoa, että kasvatusnäkemyksenne ovat niin ristiriitaisen, että kinaamisenne aiheuttaa lapselle hankaluuksia.
Hyvä olisi, jos sinulla olisi jotain kongreettista näyttöä.
Mielestäni isän tai sinun taustojen tuominen julki, ei kuulu oikeuden käyntiin.
Niin exälleni sanottiin, kun yritti mustamaalata minua.
jo muutamassa viestissä on kehotettu hankkimaan hyvä asianajaja.. mitä sellainen maksaa?? kun kysyin asiasta lastenedunvalvojalta, saisin kuulemma ilmaisen oikeuden käynnin ja oikeusavustajan (mikä lienee ei ollenkaan sama kuin asianajaja..?). kuinka tärkeää on että on HYVÄ asianajaja? luulisi oikeuden tapahtuvan oli asianajaja millainen hyvänsä.. takaako oikein hyvä asianajaja voiton siinäkin tapauksessa ettei sitä muuten heruisi? kannattaako siis mielummin maksaa itsensä kipeäksi hyvästä asianajajasta kuin tyytyä ilmaiseen oikeusavustajaan, ristiä sormensa ja toivoa parasta??
Jos sinulla on tulojen puolesta mahdollisuus maksuttomaan oikeudenkäyntiin, niin käsittääkseni sinulla on mahdollisuus itse valita asianajaja. Ota selvää hyvistä huoltajuusriitoihin erikoistuneista asianajajista, ota suoraan yhteyttä ja kerro että sinulla on oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiin. Asianajajat osaavat hakea maksutonta oikeudenkäyntiä.
Toki on selvää että on parempi sopia asioista, mutta ymmärrän jos välinne on sellaiset, että sopiminen asioista on mennyt mahdottomaksi. Väkivalta eliminoi ihmissuhteet tehokkaasti.
kysyisit: että mitä väliä, eikö ole sama jos yleislääkäri tekisi sydämen ohitusleikkaukseni, kuin erikoistunut sydänkirurgi?
=> Vastaus siihen, kun kysyit mitä väliä, onko oikeusavustaja valtion "yleisjantunen" vai huoltajuusriitoihin erikoistunut yksityinen asinajaja.
No eihän se yhteishuoltajuus sitä tarkoita, että jos toinen on eri mieltä, niin sinun on pakko taipua hänen kannalleen. Järkeäkin saa käyttää.
Ihan huoletta voit ne lääkkeet antaa ja sitten käräjillä taistella kumpi oli "oikeassa" eli lapsen eduksi toiminut. Ja jos tällaisesta asiasta isi lähtee käräjöimään niin eiköhän se huoltajuus ole pian muutettu sinulle YH:ksi.
Silti vaikka sinulla olisi yksinhuoltajuus, täytyy lapsen antaa pitää suhteensa isään, jos ei lapselle ole tästä haittaa. Eli siis tapaamissopimuksia tekemään ja huoltajuudesta keskustelemaan
Et tarvitse isän allekirjoitusta joka paperiin. Ainoastaan passinhakemukset, lapsen nimenmuutos, uskontokunnan muutos ym "isot" asiat ovat sellaisia mihin tarvitaan kummankin allekirjoitus.
Hyvä että isä haluaa tavata lasta - keskity siihen että saatte hyvän tapaamissopimuksen aikaiseksi. Et voita mitään ruveta käräjöimään huoltajuudella - ja lapsesi vaan kärsii teidän riitelystä.
Käräjäoikeudessa katsotaan tilannetta lapsen näkökulmasta - yhteishuoltajuudesta pitää olla jotain haittaa LAPSELLE että tätä lähdetään muuttamaan. Yleensä on parempi että lapsella on kaksi huoltajaa yhden sijasta.
Yhteishuoltajuutta on jatkunut kohta 7 vuotta hyvin myrskyisästi. Emme ole menneet oikeuteen asti, mutta olemme keskustelleet asianajajien välityksellä ja tehneet heidän avullaan tapaamissopimuksen. Isä arvaamaton, äkkipikainen ja täysin omia etujaan ajava ja alkoholiongelmainen, ei osaa huomioida lapsen tilannetta eikä kuunnella minun näkökantojani.
Viisi vuotta oli pelkkää tappelua, lopulta en voinut enää vastata puheluihin, kieltäydyin tapaamisista ja yhteydenpito hoidettiin ns "reissuvihkon" välityksellä. Tämä kaikki siksi, että hän oli asiaton uhkaili poliisilla lakimiehillä ja meni asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksi mm.haukkui minua lapsen kuullen.
Se että olen jaksanut tuosta vihanpidosta huolimatta porskuttaa on se, että omaan hyvän ja vankan kaveripiirin ja minulla on aivan ihana aviomies joka tukee minua ja auttaa ymmärtämään ex-miestäni. Ex-miehellä vakavia tunnehäiriöitä.
Se miksi en uskaltanut lähteä aikanaan viemään asiaa oikeuteen oli epävarmuus yksinhuoltajuuden saamisesta. Tiedän että tätä yhteishuoltajuus "helv...ä" käydään siihen saakka kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Meillä on täysin erilaiset elämänarvot. Haluan silti, että lapseni saa viettää aikaa isänsä kanssa, koska hän on se biologinen isä.