Huippu-urheilija poikaystävänä

Siis pls..... Ei huippu-urheilijoilla ole aikaa ku vasta eläkkeellä eli about 35(?). Eli jätä hänet ja etsi uusi koska hän ei selvästikkään arvosta sinua ja pitää sinua itsestäänselvyytenä :P Älä edes mieti että odotat esin vuoden ja sitten hänellä olisi enemmän aikaa sinulle, koska niin ei tule käymään. Hän haluaa urheilla ja sillä siisti.

Huippurheilijan kanssa ei ole helppo olla.

Mut jos ootat viel pari vuotta niin hän muuttaa Saksaan pelaamaan bundesligaan jalkapalloa ja teistä tulee rikkaita.

...

Mikä harrastus? ja minkä ikäisiä olette?

Myös vuosipäivä jää treenejen takia väliin

Mmm

Miten teillä nykyään menee?

Aika täydellinen tilaisuus sulle :)) nam. Pääset harrastaa casuaalista seksiä huippuurheilijan kanssa, nami nami.

Ah, elät unelmaa tyttö

Olen 16 vuotias urheilija. En ehkä vielä kutsuisi itseäni huippu-urheilijaksi, mutta urheilija. Minäkin tähtään kansainvälisiin kisoihin, jopa plympialaisiin asti. Pystyn osittain samaistumaan fiiliksiisi, vaikkakin eri näkökulmasta. Treenaan urheilua noin 10-12 tuntia viikossa soittoharrastus. Eli vapaa-aikaa ei jää koulutöiden jälkeen paljoa. Tiedän ja uskon, että tilanne rassaa. En ole ikinä ollut oikeassa suhteessa, ja tiedän, että monet karttavat suhdetta kanssani juuri sen takia, että en ole maailman sosiaalisin tyyppi ja minulla ei välttämättä ole aina vapaa-aikaa niin paljon kuin toivoisi. Se ei silti estä suhdetta ja sen jatkumista. Toki kantani asiaan on yksipuoleinen, urheilijan näkökulmasta. En tiedä miltä tuntuu olla yksin toimettomana odottamassa. Mutta kaipaan silti aina joskus viereeni ihmistä, joka ymmärtää, rakastaa ja välittää. Eli tiedän sen, kuinka raskasta on välillä olla yksin, myös urheilijan. Myös meillä urheilijoilla on tunteet. Tietenkin on erilaisia persoonia ja käsityksiä siitä, mikä on tärkeää, mutta elämä ei voi olla pelkkää urheilua. Ole onnellinen, että sinulla on poikaystävä. Kannattaa jutella ja kertoa miltä tuntuu. Uskon, että "kakkosena" oleminen ei ole helppoa, eikä se minustakaan tunnu reilulta, mutta juttelemalla asia ratkeaa. Kompromisseja on aina olemassa. Tietenkin riippuu siitä onko kyse yksilö- vai joukkueurheilusta, mutta mikään ei ole mahdotonta, jos tahtoa riittää. Yhteistä tekemistä voi olla muukin kuin aina jonnekin lähteminen.
Toivottavasti tämä auttoi edes, vähän ja sain valotettua asiaa toisestakin näkökulmasta. Tsemppiä!

Olis vaa välil kiva et toinenki joustais aikatauluis

Enkä kuiteskaa haluis eroo, ku kohta vuos ollaa jo oltu yhessä. Enkä tiiä mitä tekisin ilman poikaystävääni

No mä seurustelen kanssa urheilijan kanssa, ja aikaa ei aina oo niin paljon kun haluis ja joskus joudutaan oleen sen leirien ym takia pitkiäkin aikoja erossa toisistamme eikä se aina oo niin kivaa, ei musta eikä poikaystävästä mutta sen kanssa oppii elään :)

Ostat jonkun kivan surisevan kaverin niin ei ainakaan panetus haittaa.

Mulla on mies kotona. Itse olen ammattiurheilijanainen. Meillä on kaksi lasta ja kolme koiraa. Olen kotona parina päivänä viikossa. Silloin tarvitsen paljon PALAUTUMISAIKAA ELI LEPOA JA LIHASHUOLTOA. NUKUN PALJON JA HIEROJA KÄY NOINA PÄIVIN KOTONAMME. Mies tekee ruoat, siivoaa, tiskaa, käy kaupassa, pesee auton, pesee ikkunat. Mies vie lapset päiväkotiin ja hakee lapset päiväkodista. Pari kertaa vuodessa mies pesee ikkunat tai hankkii pesijän ja maksaa siivouksesa, ellei itse siivoa. Kerran vuodessa ehdin lähteä perheen kanssa yhdessä tai mielellään miehen kanssa kahdestaan ulkomaanmatkalle. Mies käy töissä. Hänen rahoillaan on kiva mennä lomalle, sitten, kun se minun ohjelmaani sopii. Ilmoitan hänelle, milloin minulle sopii.

Ei minulla ainakaan ole mitään urheilua eikä urheilevaista elämää vastaan.