Kuinka voi auttaa nuoria , mikä neuvoksi,
ei saa puheyhteyttä, avun tarve olisi suuri,
miksi nuoret pistää totaalisesti välit poikki vanhempiinsa,
onko aina syynä avioero, ristiriidat läheisissä ihmissuhteissa,
ainako nuori ihminen särkyy riitaisessa liitossa,
voiko asiaa mitenkää korjata nuoren ihmisen kohdalla,
vai onko nuoren elämä lopullisesti pilalla,
ei saa puheyhteyttä, avun tarve olisi suuri,
miksi nuoret pistää totaalisesti välit poikki vanhempiinsa,
onko aina syynä avioero, ristiriidat läheisissä ihmissuhteissa,
ainako nuori ihminen särkyy riitaisessa liitossa,
voiko asiaa mitenkää korjata nuoren ihmisen kohdalla,
vai onko nuoren elämä lopullisesti pilalla,
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kun nuorest tulee täysi-ikäinen, hän saa valita ja hänellä on oikeus valita keneen pitää yhteyttä. Siinä silloin niittää sitä satoa mitä on kylvänyt.
Olen sitä mieltä, ettei ole olemassa sellaista kuin liian myöhäistä. Kai sitä vähän niittää mitä on kylvännyt, mutta aina voi kylvää uudestaan, niittää uutta satoa!
Vaikeaa sanoa miten sun pitää toimia, kun ei tiedä mitä on tapahtunut. Mutta vanhempi on aina vanhempi, ja vastuussa jälkeläisistään. Minun on vaikea kuvitella että jättäisin lastani oman onneni nojaan jos tietäisin että hän tarvitsee apua. Tietysti päihteet on sellainen kynnys, jota on vaikea ylittää. Niiden kanssa on aseeton.
Voimia sulle! Voin vaan kuvitella miten vaikea paikka tuo on.
Totta mitä kirjoitat. Minä tarkotin sitä et täysi-ikäinen päättää ottaako apua vastaan. Ja historia vaikuttaa siihen.
On se noinkin, ja voi olla jonkin sortin ylpeyskin nuoren toiminnan takana, että hän haluaa pärjätä itse. Joskus se on paras läksy elämässä, että joutuu pärjäämään.
Aloittajalle vielä, kun kyseli että meneekö nuori lopullisesti rikki riitaisessa avioliitossa ja erossa. Saattaa mennäkin, jos asioita ei laiteta takaisin oikealle tolalle tämän jälkeen. Keskustelu ja anteeksipyyntö/anto on erittäin tärkeät. Lapset syyttää melkein aina itseään noissa tilanteissa, vaikkei heillä ole minkäänlaista osuutta eikä arpaa niihin.
Silliä ja Perunaa.
Kyllä se siitä.
H.
Hanki apua rahalla, älä edellytä että nuoret tulevat talkoisiin, vaikka avuntarve onkin suuri.
"Tarttee.apua.nyt"
Pyrsk!
Melkein sait minulta seiso-peukun.
Niin totta on, että vaikka isi olisi aikoinaan ollut kuinkakin kiltti ja
guildainen, eivät lapset luokseen enää ilmaiseksi tule. :)
H.
Vaikeeta on silloin , kun rakkaus ei riitä,
varsinkaa mummot / vaarit ei tajuu mitä pahaa on tehny, kun pelkästään on hyvää aina toivonu, juossu apuun aina silloin kun apua on tarvittu,
mutta kun vanhuus on tullu ja lapset /lapsenlapset ovat aikuistuneet,
ne yllättin ovat pannetki välit poikki,
ovi lyödään nokaedessä kiinni
jos yrittää edes kerran kymmenessä vuodessa yhteyden ottoa,
saa perätöntä soopaa likasnkollisen verran päin naamaa,
siinä vanhukset haukko henkeään,
vaika kuinka päänsä puhki miettii mitä pahaa on tapahtunu, ei selviä,
ku ei saa kontaktia,
sydän syrjällään tuhansina öinä itkettyjä kyynelitä ja rukouksia lasten/lastenlasten puolesta,
yksin vanhukset kantaa mykkänä suurta murhetta ja surua lastensa puolesta,
rukoukset ei kuitenkaan koskaan lopu,
toivoo jopa että koko yhteiskunta rukoilee jatkuvasti kaikkien särkyneitten lasten / lastenlasten ja perheitten puolesta ikuisesti,
Niin totta on, että vaikka isi olisi aikoinaan ollut kuinkakin kiltti ja
guildainen, eivät lapset luokseen enää ilmaiseksi tule. :)
H.
Periksi ei anneta, rukoukset jatkuu,
jossain vaiheessa jumala kuulee rukoukset ja ihmisten hädän,
totuus astuu kuivoihin, silmät aukeaa,
rauha saapuu jokaiseen kipeään perheeseen ja sukuun,
" Ajattelitte lapsen parasta, omilla ehdoillanne. " / " ... vaika kuinka päänsä puhki miettii mitä pahaa on tapahtunu, ei selviä ... ".
Eka lainaus alempaa "Korppis1:sen", toka "kun-rakkaus-ei-riitän".
Minä ja kuopus otamme yhteen tuon tuosta. Sovinto on sitten kuin Asterixin ja Obeliksen kotiinpaluujuhlaa.
Vanhemmat, jotka ovat menettäneet lapsensa maailman tuuliin eivätkä saa yhteyttä, miettivät:
Mitä tuli tehtyä väärin.
Teitte väärin kun, ette oppineet koskaan olemaan lapsillenne rehellisiä.
Ette oppettaneet heitä puhumaan avoimesti, ette kannustaneet heitä niissä asioissa, joita he itse tavoittelivat.
Ajattelitte lapsen parasta, omilla ehdoillanne.
Tärkeintähän tässä on nimenomaan syyllistäminen, ei se miten pääsee eteenpäin.
Kaikki teemme virheitä.
Tässä aloituksessa mielestäni haetaan vastauksia...kysytään...miksi....mitä tein väärin ... mielestäni tein oikein... en saa yhteyttä jne...ei vastauksessani ole kysymys syyllistämisestä.....vastasin kun keskusteluyhteys ontuu...perusrakenteet ovat hatarat.
Korjaisiko maailma koskaan Siilimuori sitä sanontaa
- että sitä satoa kukin niittää mitä maailma kylvi ...
- silti erottamatta ketään ihmistä elämän jaa kuolemankin herran armosta ja rakkaudesta, siitä rajattomasta
- meinaan vaan että kun ihmiset ovat vain ihmisiä, rajallisia kaikki,
vanhoilla yleensä sydänkin jo tuskasta revennyt.
Personoimatta ketään?
En minä maailmoista tiedä. Minä kirjoitin vain siitä et jos laps ei aikuistuttuaan halua pitää yhteyttä vanhempiinsa isiinä on aina joku syy. Jokainen sa valita seuransa olkoot se stten vanhempi tai joku muu. Näin se vaan menee.
Hurlumhei-pappeutta sekopäisyydessään ainaki mun mielestä edustaa
tommoinen ajattelu asterix ja obelisk-vertauksineeen
- mullakin ollu joskus tommosia tuttuja, ex-mies, veli, jonka mielest vammaissiskon täytyy vielä aikuisiällä maksella heidän velkojaan ja "taiteilijatouhujaan", räävittömän elinaikaisen rääkin ohella
- elämä muuutenkn ollu lasten kanssa pärjätä luuvikoineen kestää karateiskuja, väistellä lentäviä puukkoja ja luotejakin.
Liekö taas jostain kiristystempuista kyse - paljonko tällä erää ja onko lapset sääästynyt raiskauksilta, edes hengissäkään?
Tääkin ihan sitä tavallista suomalaiskulttuuria - ei hienoimmasta päästä
ku auervaaroilla asunto ja kreiviLinkreeni ollu ilmeise
sti ihanne tosi elossakin kui elokuvissakin? On joskus tarvinnut pyytää poliisinkin apua tappouhkailujen alle joutuessa.
Aikoinaan kun itse olin nuori perheen äiti, ja pieniä lapsia,
asuntovelkaa jota maksettiin pienstä palkasta, kieli vyönalla,
joka penni piti tarkoin laskea ,
että selvittiin maksuista ja velasta,
olin hyvin hyvin hyvin ressaantunu, välillä sairaski stressin seurauksena,
ikuisesta köyhyydestä, itse ompelin lapsille vaatteetki työpäivän päätteeksi,
ei ollut vara ostaa kaupasta valmiita kauniita muodikkaita vaateita
kuten naapurin lapsilla oli, seki harmitti,
se oli kovaa kireetä aikaa, aivan liian kovilla oltiin,
onneksemme meitä auttoi kotihommissa ja lasten hoidossa mun vanhempani koska asuivat samalla paikkakunnalla kuin me,
mun oma isoäitini lohdutti mua kun näki kuinka lujilla olimme, sanomalla
" ei jumala anna raskaampaa takkaa ihmiselle kuin jaksaa kantaa "
mummoni oli usein lohtuni,
hänen muistonsa turvin selvisin niistä vaikeista ajoista,
kiitos siitä hänelle taivaaseen,
--- elämä meni, lapset kasvoi, lähti erikaupunkiin yliopistoon
me selvismme puolisoni kanssa vaikka koville otti siihen aikaan pienellä palkalla eläminen, velkojen maksu ja lasten kouluttaminen,
velkaa otti lapsetki jotta yliopistossa opiskelu oli mahdollista,
nyt kärsii lapsen lapset samaa helvettiä, pieni on palkka jos palkkaa ollenkaan, asuntovelkaa pitää maksaa, ja kaikki muuki kaatuu päälle,
eikö tämä maan päällinen helvetti ikinä nuorilla ihmisillä lopu,
väitän,
rahan puute tekee ihmisistä sairaita,
aivan turha väittää että köyhällä olisi elämää,
ei ole,
ku ei ole rahaa kaikkeen tarpeelisenkaa,
puhumattakaa harastuksista, ku ne maksaa maltaita nuorille,
toivottavsti alottajan noret selviytyy vaikeuksista huolimatta,
Köyhyys periytyy, ei siihen auta yliopistokoulutus jos valitsee väärän alan.
Osa köyhän lapsistaki pärjää ja menestyy hyvin koulutuksen ansiosta,
suurin osa jää osattomaksi nyky politiikan seurauksena,
En tiedä nykypolitiikan seurauksista, eihän yliopisto-opinnoille langetetut maksut tai opintotukien leikkaukset ole vielä saaneet lain voimaa vai ovatko? En tosin ole seurannut kun ei ole ajankohtaista meidän perheessä.
Köyhän lasikin voi jos tahtoa riittää opiskelun ohella tehdä alalle tähtääviä töitä vain siten tulevaisuus on taattu. Jos luottaa valmistumiseen ja on ilman työkokemusta alalle pääsy on kiven takana. Hoitoala lie ainut johon pääsee kun vain koputtaa ovelle.
On ollut upeaa seurata "uusioperheemme" yhden lapsen valintoja. Loppututkinto ammattikoulussa, armeijassa pari vuotta kessuna, esimieskoulutus ja paluu ammattitutkintoa vastaavaan työhön.
Moni on joutunut uudelleen kouluttautumaan kun haaveitten ammattin ovet ovat pysyneet kiinni.
4103 työtöntä filosofian maisteria.
Tiedän muutamia tapauksia ja olen huomannut kuinka siihen omaan työllistämättömyyteen haetaan yhteiskunnasta syitä vaikka itse ovat valinneet umpikujan ammattiin.
Minulla ja miehelläni on aikuisopiskelutausta, työn ohella, kuten esikoisellakin, kuopus pähkäilee, työtä on ja toimeentulo, mutta jatko-opiskelu kiehtoo. Itse tekee päätöksensä, minä kannustan henkisesti oli se valinta mikä hyvänsä. Rahallista apua en pysty antamaan ja sen lapseni tietävät.
Lisään vielä, että aivan kuten tässä maahanmuuttaja miehen perheessä, josta tehtiin iso haloo mediassa kun vaimoa ja lapsia alettiin karkoittamaan pois Suomesta. Mies kävi vihillä omassa maassaan, teki kaksi lasta ja halajaa suomalaisen sosiaaliturvan syliin. Ei työtä ei ammattia.
Kysymys on samasta asiasta kuin suomalaisilla opiskelijoilla, aletaan tekemään lapsia, vaikka tulevaisuus on sumun peitossa. Lapsia tehdään vaikka ei pystytä antamaan lapsille hyvää lapsuutta.
Elämässä ei ole pahempaa, kipeempää kohtaloa vanhemmille,
kuin että kadottaa täydellisesti nuoret lapsensa itsenäistymisen melskeissä,
yhteys menee poikki lopullisesti kymmeniksi vuosiksi,
tai koko loppuijäksi,
oli sitten syynä tämmöseen kauhistuutvaan kohtaloon mikä tahansa,
mutta tämmönen rangaistus omia vanhempia kohtaan on liian suuri suru,
se on kuin kuolema,
muistan itsekki murrosijässä kuinka vihanen olin vanhemmilleni,
mutta kohdallani kuitenki kävi niin että aikuistuessani aloinki ymmärtämään vanhempiani ja heidän vaatimuksiaan,
aivan omasta halusta aloin vierailla vanhemieni luona,
huomasiki heidät hyvin tärkeiksi ihmisiksi elämässäni,
sainki heiltä valtaa ymmärrystä omaan elämääni,
kaikesta huolimatta vaikka itse olin hyvin änkyrä ihminen nuorena,
siksi ei voi ymmärtää niitä jotka hylkää totaalisesti omat vanhempansa,
eikö sittenkää kaikki jälkeläiset aikuistu ihmisenä,
kehity tunnealueeltaan,
jääkö sittenki jotkut änkyrät nuoret kiinni johonki vihantunteeseen loppuijäkseen menneessä elämässä,
Nuoren ihmisen aikuistuminen on usein hyvin kivulias tapahtuma,
henkinen kypsyys vaatii myös kehittyvältä nuorelta ymmärtämystä omaa itseään kohtaan,
terve aikuiseksi kypsynyt nuori ihminen huomaa myös oman vajaavuutensa,
silloin hän on kypsä ymmärtämään myös omia vahempiaan,
näin ilmeisesti kävi edelliselle komentoijalle, elämän kipeydestä,
ikäväkyllä, nykyään moni jää ikuisesti rikkumaan murrosikään,
jostain syytä ei pääse kehittymään, kypsymään ihmisenä aikuisuuteen,
mikä on menny pieleen,
Vanha tieto,
ihmislapsi kehittyy harvinaisen hitaasti kypsäksi itsenäiseksi aikuiseksi, verrattuna eläinmaailman " lapsiin "
miksikökähän,
Taloudelliset vaikeudet tuo vaikeuksia nuorten ihmisten elämään,
riitoja ja ristiriitoja nuorten parisuhteeseenki,
ja lapset kärsii eniten,
saavat elinikäisiä traumoja, huonon itsetunnon jo lapsesta asti,
vaatimusten keskellä nori ihminen särkyy,
moni ei jaksa rämpiä elämän vaikeuksista ilman psyykkistä vammautumista,
nyky nuoret saa hyvin epävarman tulevaisuuden, liian epävarman,
ei ole ihme kun nyky nuoret kärsii, pistää suhteetki poikki jopa omaisiin
kun ovat niin köyhiä ja kipeitä, ja ylpeys ei anna periksi pyytää apua, ja mikä vielä pahempaa eivät kehtaa ottaa apua vastaan vaikka kipeesti tarvitsevat,