Täähän ei ole varsinaisesti ongelma, mutta ärsyttää minua. Ihmisillä on hankaluuksia muistaa/ymmärtää, että pidän naisista. Olen nuori ujo naisellisen oloinen nainen. Suurin osa ihmisistä varmasti luokittelee mut ulkoiselta olemukselta heteroksi. Eikä sillä väliä, mutta joskus se haittaa keskustelua tai kanssakäymistä. Puhutaan tulevasta aviomiehestä tai "jos sun poikaystävä olisi tällainen", "mitä tekisit jos sun poikaystävä sanois näin" tms. En jaksaisi joka kerta muistuttaa, etten halua poikaystävää. En ymmärrä, miten asia on niin vaikea tajuta. Kämppikselleni sanoin, että kävin treffeillä naisen kanssa. Heti seuraavana päivänä oli jo puhetta mieheistä. Pitkäaikaiselle ystävälleni kerroin monen vuoden jälkeen, että olen kiinnostunu naisista, mutta hänkin puhuu vain poikaystävästä. Erään työkaverin kanssa seurattiin yhden bändin keikkaa. Hän kysyi, kummasta miehestä pidän enemmän viitaten basistiin ja kitaristiin. Sanoin, että laulaja (nainen) on enemmän tyyppiäni. Eikä hänkään vieläkään tajua. Ainoat jotka ovat ymmärtäneet asian jo heti ekasta kerrasta ovat itsekin lesboja tai biseksuaaleja. Olenko liian hienovarainen vai pitääkö mun jotenkin hieroa seuksuaalista suuntautumista toisten naamaan? Tää ei ole mitään kieltämistä tai homofobiaa. Ilmeisesti olen vain erityisen heteronoloinen nainen, niin on vaikea uskoa. En jaksaisi tulla kaapista monta kertaa, mutta ärsyttää kun hyvä ystäväkään ei muista/sisäistä asiaa. Ei sillä ole sikäli merkitystä, mitä joku työkaveri ajattelee. Mutta jotenkin silti häiritsee. En jaksaisi enää puhua potentiaalisista poikaystävistä jne.
Onko muilla samaa ongelmaa "kaapista tulemisessa"
ikuisestikaapissa
3289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä mulle käy samantyyppisiä ärsyttäviä juttuja ja oon naisellinen lesbo ja liikun paljon heteroiden seurassa. Usein käy uusien tuttavuuksien kanssa, kunnes ymmärtävät asian ajan kanssa. Osa on ylihuomioiva peläten loukkaamista ja jotkut ei-lesbot alkaa heti kertoa omia naiskokemuksiaan/ihastuksiaan, mikä ei usein kiinnosta mua yhtään. Monille heteroille ja biseksuaaleille on vaikea ymmärtää, että lesbo voi olla kaunis ja naisellinen eikä ole yhtään bi ja että tämä kiinnostus vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiin ja siihen, mitä pitää viehättävänä ja haluttavana :(. Hyvät ystävät ovat onneksi ymmärtäneet asian. Heteronäkökulmasta on niin helppo puhua asioista, ettei aina itsekään jaksa tuoda omaa vähemmistönäkökulmaa, mikä auttaisi ihmisiä varmasti ymmärtämään vielä enemmän.
Asian voi myös kääntää päälaelleen. Sinusta tuntuu, että heterot ystäväsi ja piirisi ei ymmärrä sinun lesbomaailmaasi. Oletko ajatellut, että ymmärrätkö lesbona tuttavapiirisi heteromaailmaa? Kaikki puhuvat kuitenkin itselle tutuista ja tärkeistä asioista. Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö he pidä sinua lesbona tai hyväksyisi sinua sellaisena. Pikemminkin siitä, etteivät maailmat kohtaa.
Kuinka nuori olet? Voi olla kyse myös siitä, että nuoresta iästäsi johtuen tuttavapiirisi ajattelee, että sinulla on sellainen vaihe elämässäsi, että haluat vain kokeilla lesbosuhteita. Lohdutuksen sanana, se menee ohi. Uskoisin tuollaisen ajattelun olevan yksi vaihe siinä, että tuttavapiirisi yrittää ymmärtää ja hyväksyä sinua sellaisena kuin olet, erilaisena kuin he itse ovat.
Mä olen myös tällänen "heteromainen" -mitä se sitten ikinä onkaan- ja oon huomannut, että sitä seksuaalista suuntautumista saa tosiaan hieroa muiden naamaan (mahtava ilmaus sinulta) jos haluaa ettei ihmisille synny käsitystä heteroudesta tai bisseydestä ja poikaystävistä. Hienovarainen vihjailu ei vain toimi. Mulla se hetero-olettaminen näkyy osittain vähän erilaisissa tilanteissa kuin aloittaja kuvaa, mutta etenkin uusilla tuttavuuksilla (myös muilla LGBT ihmisillä) tuntuu olevan tosi voimakas ennakko-odotus siitä, että olen hetero. Mä oon myös huomannut, että silloin kun joku alkaa epäillä, että oonko mä sittenkään hetero, niin heidän on tosi vaikea kysyä asiasta suoraan. Kysyvät asiasta aina tosi varovaisesti, kierrellen ja kaarrellen.
Ainakaan itselläni ei siis riitä mitkään epämääräiset vihjailut, sateenkaarihelyt tai "noi miehet ei oo ihan mun juttu", "onpas toi nainen kaunis", "mun tyttöystävä sitä ja tätä", "mä oon naisiin päin kallellaan", "mä pidän naisista" jne. Tuollaiset tulkitaan mun suusta läppänä tai bisseytenä; että olen miehiin päin kallellaan oleva biseksuaali, jolla on parit naisseikkailut plakkarissa.
Mutta joka tapauksessa, kun sitten oon tarpeeksi selvästi sanonut, että OLEN LESBO, enkä ole kiinnostunut miehistä, niin yleensä se muistetaan ja tajutaan ihan hyvin. (Oma lukunsa on miehet, jotka jaksavat ehdotella).