Kihlatrendi

Minä olen todella vanhanaikainen siinä mielessä, että minulle kihlaus on pyhä lupaus ja lupauksena siitä, että mennään naimisiin. En minä ainakaan sellaista lupausta kenelle tahansa antaisi, en minä tahdo olla kihloissa jokaisen poikaystäväni kanssa ja puolen vuoden päästä lempata heitä kun suhde sitten ei onnistunutkaan.

Mutta kuitenkin - itse en todellakaan ole hyvä puhumaan siitä, miten teinikihlat ovat huono juttu - itse olen 16-vuotias ja myönnettäköön, menin syksyllä kihloihin poikaystäväni kanssa. Monta kertaa on tullut kyllä sisäistettyä, ettei tässä iässä kovinkaan usein löydä elämänsä rakkautta ja ihmistä, jonka kanssa oikeasti viettää koko elämänsä loppuun saakka. Mutta onhan näitä poikkeuksiakin, äitini ja isäni tapasivat heidän ollessaan 15 ja 16, eivät ole tähänkään päivään mennessä eronneet :)
Mutta takaisin aiheeseen. On kyllä kovin aikaista vielä 16-vuotiaana, joka minäkin olen, antaa lupausta avioliitosta. En kuitenkaan mennyt poikaystäväni kanssa kihloihin sen takia, että saisin merkitä hänet tai näyttää muille ihmisille hänen olevan vain yhden ihmisen "omaisuutta". Menin hänen kanssaan kihloihin rakkaudesta, samalla annoimme toisillemme lupauksen avioliitosta. Häitä ollaan jo mietitty ja hieman vuottakin, mitään täysin varmaa ei ole vielä kuitenkaan lyöty lukkoon.

Useimmat teini-iässä solmitut kihlat ovat kuitenkin vain juuri toisen rengastamista ja näyttämisen halua, ja suhde kariutuu jonkin ajan päästä tyypillisiin ongelmiin, kun alkuhuuma ollaan ohitettu. Toinen ei enää sen jälkeen olekaan se satumainen prinssi, jonka linnassa tahtoisi viettää loppuelämänsä prinsessana.

En minä ainakaan lupausta avioliitosta anna sillä perusteella, että tahdon merkitä toisen ja kuvitella, että kun se sormus on sormessa niin hän on ikuisesti kahlittu minuun. Kyllä siinä vaiheessa pitää olla varma tunteistaan toista kohtaan ja tuntea toinen ihminen, jotta voi todella sydämensä pohjasta sanoa rakastavansa toista ja antaa rehellisen ja vilpittömän avioliittolupauksen.

On se munkin mielestä aika tyhmää mennä kihloihin hetken mielijohteesta... on tullut niitäkin juttuja kuultua että kihloihin on hypätty parin viikon seurustelun jälkeen..
ei mitään järkeä...

13-vuotiaat tytöt haluaa kihloihin, 23-vuotiaat naimisiin. Ei siinä mitään sen kummempaa.

Kysypä seuraavan kerran, joko ovat päivämäärän päättäneet!

mun parhaat kaverit meni kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Kun ne oli ollut kuukauden kihloissa ne eros, mutt tällä hetkellä ne on taas yhdessä mutt ei kihloissa. Ne onneks tajus kuinka typerää on mennä kihloihin noin nuorena...

Jos tosissaan rakastaa toisiaan ja on kauan seukannu ja kumpikin on sitä mieltä, että haluavat viettää loppuelämänsä yhdessä, niin niiden asiahan se on. siskonikin (15) aikoo poikaystävänsä (19) kanssa kihloihin, kun kundi palaa armeijasta... mutta tietysti on totta, ettei useimpien kihlaus kestä. yks entinen koulussani ollut poika meni puolen vuoden seukkauksen jälkeen kihloihin tyttöystävänsä kanssa ja kun näin häntä viimeksi, oli sillä jo uusi tyttö kainalossaan, joten eipä tainnut sekään olla loppuun asti mietitty juttu.

Hyvä että myös tästä asiasta puhutaan. Mielestäni tämä on sellainen asia mistä pitää puhua.. Ehkä joku sitten oppii jotain.
Itse olen tuntenut poikaystäväni jo 3 vuotta ja seurustelleet olemme hieman ylivuoden, mutta emme ole vielä kihloissa, emmekä ole menossakaan, vaikka olemme siitäkin puhuneet. Olemme jo varmoja yhdessä pysymisestä, mutta tahdomme silti odottaa sitä lopullista lupausta, sillä meille se tulee todellakin olemaan lupaus avioliitosta, joka pitää!