Lasten myötä oma kriiseily

Minulla on ollut ns. hyvä lapsuus, mutta elämä on ollut lasten saamisen myötä jatkuvaa epävarmuutta itsestään ja jonkinlaista selittämätöntä pahaa oloa. Vaimolla on ollut vaikea lapsuus ja tämä selkeästi heijastuu myös kaikkeen.

En osaa olla oikein mitenkään päin kotona. En tiedä johtuuko se vaimoni epätavallisesta lapsuudenkodista ja siitä seuranneesta oudosta suhtautumisesta minuun vai omasta huonosta olosta. Ehkä molemmista.

Olen pohdiskelija ja analyyttinen ihminen. Mietin isoja päätöksiä miljoona kertaa ja analysoin kaikkea jatkuvasti. Olen harvoin varma mistään ja pohdin asioita aina monelta kantilta. Aistin herkästi muiden tunnetilat ja tarvitsen omaa tilaa melko paljon. Huonoja juttuja pikkulapsiperheessä.

Soimaan jatkuvasti itseäni kaikista virheistäni mitä olen tehnyt lastenkasvatuksessa ja parisuhteessa. Muut pitävät minua luultavasti aika tavallisena vastuullisena isänä, mutta tunnen usein olevani riittämätön. Järjen tasolla pystyn ymmärtämään asian, mutta sitä tasoa en pysty aina saavuttamaan.

Olen ulkoisesti äijä, mutta sisältä pehmeä. Harva tietää tätä ja en todellakaan näytä samalta kuin tunnen tai ajattelen.

Ehkä löydän itseni piakkoin. Tuntuu hieman siltä. Minulla on käsitys mitä halua elämältäni ja se auttaa pitkälle.
086
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


asdsdsads332 kirjoitti:

Minulla on ollut ns. hyvä lapsuus, mutta elämä on ollut lasten saamisen myötä jatkuvaa epävarmuutta itsestään ja jonkinlaista selittämätöntä pahaa oloa. Vaimolla on ollut vaikea lapsuus ja tämä selkeästi heijastuu myös kaikkeen.

En osaa olla oikein mitenkään päin kotona. En tiedä johtuuko se vaimoni epätavallisesta lapsuudenkodista ja siitä seuranneesta oudosta suhtautumisesta minuun vai omasta huonosta olosta. Ehkä molemmista.

Olen pohdiskelija ja analyyttinen ihminen. Mietin isoja päätöksiä miljoona kertaa ja analysoin kaikkea jatkuvasti. Olen harvoin varma mistään ja pohdin asioita aina monelta kantilta. Aistin herkästi muiden tunnetilat ja tarvitsen omaa tilaa melko paljon. Huonoja juttuja pikkulapsiperheessä.

Soimaan jatkuvasti itseäni kaikista virheistäni mitä olen tehnyt lastenkasvatuksessa ja parisuhteessa. Muut pitävät minua luultavasti aika tavallisena vastuullisena isänä, mutta tunnen usein olevani riittämätön. Järjen tasolla pystyn ymmärtämään asian, mutta sitä tasoa en pysty aina saavuttamaan.

Olen ulkoisesti äijä, mutta sisältä pehmeä. Harva tietää tätä ja en todellakaan näytä samalta kuin tunnen tai ajattelen.

Ehkä löydän itseni piakkoin. Tuntuu hieman siltä. Minulla on käsitys mitä halua elämältäni ja se auttaa pitkälle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu