olen 17-vuotias lukiolainen, jolla on pahoja jännitysoireita.elämääni rajoittaa suuresti suunnaton pelko itse punastumista kohtaan. jos sanon sanankin, helahdan aivan kirkkaanpunaiseksi ja auta armias jos joku kysyy minulta joskus jotain.. se on kierre joka on monesti estänyt minulta esim. puhumasta tutuillekkin. minulla on sairaanloinen pakkomielle ulkonäkööni, ja siksi minun on pakko saada nähdä itseni kokoajan. en kestä ajatusta etten tiedä onko kaikki ok (saatan katsoa peiliin parikymmentä kertaa päivässä ja siksi olen hyvin tietoinen itsestäni). kuvittelen että kaikki tuijottavat kokoajan vain ja ainoastaan minun ulkonäköäni, ja saatan usein punastua, jos istun luokassa, ja tuntuu kuin joku katsoisi. mitä hemmettiä minä teen? tää on jotenkin väärin, koska en tunne olevani ujo ja haluaisin puhua ihmisille. ajatus vain siitä, että minut huomataan, saa minut jo paniikkiin. asia on muutenkin outo koska en suoraansanottuna edes välitä toisten ulkonäöstä, mutta miksi sitten jo toisen katse saa kädet hikoamaan ja kasvot helottamaan?
punastuminen
palaa
5723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mäkin punastelin sun ikäisenä aina kun jos joku edes sanoi mulle jotain. Sitä kesti muutaman vuoden, kunnes se loppui. Sain sen loppumaan sillai, että en kertakaikkiaan välittänyt siitä vaikka punastuin. Se on sillai, että jos rupee nolostumaan siitä että punastuu, niin se vaan pahenee. Mä tajusin, että ei sillä oikeastaan ole mitään väliä vaikka mä punastun jos ihmiset huomaa että mä ite hyväksyn sen (punastelun siis)! Eli vaikka punastuin niin pinnistelin ja ja jatkoin puhumista ihan tavallisesti ja yritin olla ehkä vähän tavallista iloisempi.. ja yritin olla välittämättä punasta. onhan se kyllä rasittavaa aluksi kun pitää pinnistellä.. mutta jos muuten kehonkieli on rauhallinen ja sulla on positiivinen asenne niin ei se punasteleminen niin paljoo loppujen lopuksi haittaa!
että, kyllähän se elämä kovettaa. Niin ainakin sanotaan. Mutta täytyy myös ikäväkseni kertoa, että ei kaikilla. Itse olen kärsinyt punastumisesta ja sitä kautta jännittämisestä jo 9 vuotta. Ja itse asiassa vain pahempaan päin meni. Välillä oli kyllä taukoja, tuntu, että kyllähän mä tämän jännittämisen voitan , mutta sitten tuli takapakkia. Nyt olen hakenut lääkäriltä propral 40mg ja otan 1/2-1 tablettia n 1/2h jännittävää asiaa ennen. En ole kokeillut vielä koulussa esiintymiseen (ei ole ollut varsinaisia esitelmiä), mutta treffeillä kylläkin...
Mäkin olen 17-vuotias lukiolainen ja koko kirjoituksesi on kuin ajatuksistani, ihan täsmälleen samat oireet ja ajatukset kuin mulla.
Mulla ei ennen yläastetta ollut mitään tänkaltaista, mutta nyt lukion aikana tilanne on mennyt mahdottomaksi. Luokassa en pysty sanomaan mitään punastumatta ja koko ajan tuntuu kuin pumppu pumppaisi kovalla paineella verta päähän. Kotona ei tällaista tapahdu kun ympärillä on tutut ja läheiset ihmiset, mutta heti ihmisten ilmoilla ajattelee, että joku tuijottaa ja lehahdan tulipunaiseksi. Luin terveystiedon kirjasta, että tämä voi johtua neurologisesta häiriöstä, mutta mistä ihmeestä sellainen yhtäkkiä tulee? En ole jännittäjätyyppiä ja ainut asia mitä jännitän, on juuri punastuminen. Ihmiset yhdistävät punastumisen aina nolostumiseen, vaikka tässä tapauksessa siitä ei todellakaan ole kyse.
Olen ajatellut että tämä olisi seurausta atooppisen ihottumani aiheuttamasta itsevarmuudesta ulkonäkööni, mutta nyt olen käynyt valohoidoissa ja käytän kaiken maailman voiteita ja ihon olenkin saanut parempaan kuntoon. Ennen minua tuijotettiin siksi, että kasvoissani oli ihottumaa ja käsivarret olivat myös ihottumassa. Nyt minua tuijotetaan siksi, koska punastelen joka asiasta. Kuitenkin minulla on laaja kaveriverkosto enkä näin olekaan millään lailla syrjäytynyt, tuntuu vain että tämä ongelma pahenee päivä päivältä.
mulla on sama ongelma..oon kohta 21 ja mua vaivaa toi punastuminen ja jännittäminen..on tosi noloo kun ei oikein uskalla enää mihkään mennä kun pelottaa että punastuu..ja punastunkin jos vaikka joku puhuu mulle...mitä olette kokeillut tuohon vaivaa??mulle lääkäri ei määrännyt tuohon mitään kun kerran kysyin että onko tähän olemassa jotain lääkettä niin sanoi että ei hän ainakaan tiedä..
Olen siis sama henkilö kuin tuo aikaisempi "punastelija"----
Lääkäri määräs mulle tossa pari vikkoo sitten 10mg:n Propral-tabletteja. Enää en tavallisissa askareissa punastele yhtään, mutta jos joutuu esiintymään vaikka luokan eteen niin tuntuu kuin olisi aivan punainen ja naamaa kuumottaa, eli kuin ennenkin. Monet ovat kuitenkin kertoneet, että vaikka olo tuntuu samalta, niin punoitusta ei kuitenkaan ole. En ole itse vielä huomannut tuollaista asiaa, on vähän vielä testivaiheessa mulla nämä tabletit, mutta kyllä paljon itsevarmempi olo tuli välittömästi kun käytävillä pystyi ihan normaalisti juttelemaan muille punastumatta.
Nuo tabletithan vaikuttavat 6-8 tuntia, joten koulupäivän niillä selviää.