Te heteron(oloisiin) naisiin ihastuneet...oletteko tehneet aloitteita? Kertoneet ihastuksestanne? Miten on käynyt??
Heteroihastukset
NainenPulassa
32949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Toimi hienovaraisesti, ilmaise kiinnostuksesi tavalla tai toisella, sillä se selviää.
Ei muiden kokemukset auta, jokainen reagoi aloitteeseen omanlaisellaan tavalla.
Rohkeutta ja tsemppiä!
Mitenköhän sen osaisi, silleen hienovaraisesti...
Katsele häntä, kosketa, hipaise luontevassa tilanteessa.
Ota selvää mistä hän pitää, on kiinnostunut, tee tikusta asiaa.
Ole luova, yllätyksellinen, huomaavainen.
Mulla on kokemusta hetero(noloisista) naisista vain sitä kautta, että he ovat ensin ilmaisseet kiinnostustaan mua kohtaan. En ikimaailmassa olisi lähtenyt avaamaan tuntojani ellei heiltä olisi ensin tullut niin selkeetä merkkiä. Lopun arvaatte: kun kissa nostetaan pöydälle, heteronoloiset naiset vetäytyivät kulissiinsa ja väittivät, että olin kuvitellut kaiken. Kehotan varovaisuuteen.
En suosittele heteroihin sekaantumista - perääntyminen tulee ennemmin tai myöhemmin, joko ennen seurusteluun päätymistä tai sen aikana. Jotain kevyttä voi saada, jos sitä etsii, eikä pelkää pettymistä. Monet haluaa kokeilla, mutta harvat haluaa oikeaa parisuhdetta naisen kanssa kuitenkaan, vaikka kuvitteleekin olevansa bi tai pitävänsä myös naisista :(
Olet hiton oikeassa!!! Olin hetki sitten onnellinen, nyt pettynyt
Mulle kävi sama!!!!!!!!! yhtäkkiä käsittämätön ahdistus kun ensin oltiin niin rakastuneita. Ei pystykään koko parisuhteeseen tai läheisyyteen.
Sillä lailla pikku hiljaa (olen itse bi mutta mua pidetään heterona) toin kiinnostustani julki, tai halailin, pieniä kosketuksia, kiusoittelua, että siitä olisi kuka tahansa voinut perääntyä. Täysin heterona itseään pitänyt nainen ei sitten enää olekaan sellainen :). Alkoi itse tuoda julki sitä ettei ehkä olekaan hetero...pienin harppauksin eteenpäin. Olen rakastunut ja onnellinen.
Auts ! Ihmiset tykkää toisistaan ilman tätä jumalatonta hämpsimistä että ollaanko kimpassa vielä viidenkyt vuoden kuluttua . Just mietin että jos oot jumittanut ilman naissuhteita koko ikäs niin miksi ihmeessä et vaan katso ja tutustu ? Yhdessä oleminen on sitä että tää nyt on näin ja näillä mennään . Ei tota ikiaikaista kelaamista .
Tykkään kommentistasi! Turhan paljon tuhlataan energiaa "vatulointiin". Ei voi miettiä liikaa ja jäädä jumiin kuviteltuihin mahdollisiin tulevaisuuskuviin tai elämä karkaa läpi sormien. Paras keskittyä pitämään omat fiilikset korkealla ja katsoa, kuka nousee kyytiin?! Vai?
Mitä tässä ketjussa tarkoitetaan heteron oloisella? Sellaista, josta ei päälle päin huomaa, onko hetero, bi vai lesbo? Tuossa yhdessä tekstissä joku kirjoitti, että heteron oloiset aina vetäytyvät kulisseihin. Aikamoinen väite - pelkän ulkonäön perusteella. Uskon, että varmasti oiekasti heterot vetäytyvätkin, mutta jos nainen on bi tai lesbo, niin miksi silloin kävisi niin?
Itse olen varmaan aika heteron oloinen, enkä usko että kukaan arvaa minusta, että olen kiinnostunut naisista(kin) - paitsi ne, jotka lähtökohtaisesti olettavat, että kuka vaan nainen voi olla kiinnostunut naisista. Olen bi, mutta haluan nimenomaan olla naisen kanssa. Aiemmin olen kyllä ollut miestenkin kanssa. Nykyisin kiinnostus kuitenkin kohdistuu naisiin. Minun kohdallani heteron oloinen on outo ilmaus - en itse koe olevani sellainen. Hetero-oletettu voi olla kuvaavampi sana. En ole heteron oloinen, vaan itseni oloinen. Ja hetero en ole koskaan ollutkaan.
Kysymys oli omasta kokemuksesta, hetero/binaisen kiinnostus naisista voi olla eri asia kuin todellinen kyky olla ja sitoutua pidemmäksi aikaa naissuhteeseen. Kokemusta on, liikaa, siksi jätän muille ne haikailut ja kokeilut. Olemuksella ulkoisesti ei mitään tekemistä asian kanssa, seksuaalisella suuntautumisella ja kokemuksella enemmän. Todellisuus voi yllättää monet, kun eletty kauan mielikuvissa, joissa naisen kanssa niiiin ihanaa.
Ymmärrän näkemyksesi. Jos on huonoja kokemuksia bi-naisista, ne helposti yleistää biseksuaalisuudesta johtuviksi. Itse pikemminkin uskon, että kyse voi olla jostain muustakin.
Kuka kuvittelee, että naisen kanssa on "niiiin ihanaa"? Ehkä joku 20-vuotias. Mutta ei enää hiukan vanhempi, ihmisiä ja elämää vähän enemmän nähnyt elättele lapsellisia harhakuvitelmia, vaan ymmärtää ottaa ihmiset ihmisinä ja yksilöinä, ymmärtää edes jonkin verran ihmisen psyykeä ja tajuaa ihmissuhteita vähän syvällisemmin. Karu totuus on, että kaikki suhteet eivät onnistu. Silloin voi toki uskotella, että syy oli toisen biseksuaalisuudessa. Ja toki joskus voi olla niin, että itseään biseksuaaliksi luullut ei sittenkään ole sitä oikeasti tai käytännössä. Monella voi myös olla sitoutmisongelmia noin yleensä, jolloin pitkäaikainen suhde ylipäänsä kenenkään kanssa ei onnistu.
Luen näitä kokemuksia ihan mielenkiinnolla. Itselleni ei biseksuaalisuus tai yleensä seksuaalivähemmistöön kuuluminen ole mikään "juttu" eikä naissuhde ensisijaisesti naissuhde vaan suhde juuri tiettyyn naiseen. Suurimman osan kanssa ei minullakaan suhde onnistuisi, olisi se toinen sitten nainen tai mies. Täytyy olla juuri erityinen ihminen (kuten varmaan aika monella). Silloin kun ihastun saati rakastun, näen toki sen ihmisen ihanana ja toki ainahan silloin kuvittelee, miten ihanaa yhdessä olo olisi. Ja vaikka aiemmin kirjoitin, ettei pidä ylläpitää naiiveja kuvitelmia, niin tietyllä tavoin kyllä oikean ihmisen kanssa yhdessä olo onkin ihanaa. Juuri siksi, että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa. Esim. itselleni se ihminen on nainen - mutta en ajattele, että hänen kanssaan on ihanaa, koska hän on nainen, vaan koska hän on juuri HÄN, ihminen jonka kanssa on hyvä ja ihana olla, jonka kanssa kemiat osuu kohdilleen, jonka kanssa haluan olla.
Sorry, huono ilmaisu. En tarkoittanut ulkonäköä vaan esim. miehen kanssa vietettyä perhe-elämää josta voi jo vetää jotain johtopäätöksiä vaikkei vedenpitäviä nekään.
Juu, allekirjoitan tämän täysin.
Mitä johtopäätöksiä siitä sitten voi vetää? Että jos ihminen on ollut suhteessa miehen kanssa ja hankkinut lapsia, voidaan olettaa, että hän ei todennäköisesti voi olla myöhemmin tosissaan naisen kanssa eikä ainakaan kykenisi naissuhteeseen?
Oikeasti kiinnostaisi kuulla. Itsellänikin on pari lasta pitkästä suhteesta miehen kanssa. Miesten kanssa en kuitenkaan enää halua olla ja kaikki ihmiset, joista olen tuon miessuhteen jälkeen ollut kiinnostuneita, ovat olleet naisia.
Jos se miehen kanssa vietetty perhe-elämä on menneisyyttä ja taakse jäänyttä elämää, niin miksi sen pitäisi leimata tulevaisuutta?
Mutta tottahan toki jokainen voi omalla kohdallaan sen päättää, mitkä asiat ovat este suhteelle tai mitkä asiat epäilyttävät. En siis yritäkään kumota mitään muiden kohdalla, mutta kiinnostaa perustelut. Itse kun näen asian niin eri tavoin.
On hyvin tärkeä hyväksyä, että kaikkia ei kiinnosta kaikki, c'est la vie. Ei vaan kiinnosta pitkään miessuhteissa olleet etenkään lapselliset, kun en itse ole sellainen ja etsin kaltaistani naista ilman tuota painolastia. Olen usein huomannut, että heterotaustaisten/biseksuaalien ajatusmallit ja -maailma on kaukana omastani, enkä jaksa sellaista parisuhteessa kun heteroajattelun keskellä joutuu muutenkin elämään. En myöskään halua elämääni mitään lasten isää mukaan kuvioihin. On myös ikäviä kokemuksia juuri tuosta kykenemättömyydestä suhteeseen heterotaustaisten kohdalla kun liikaa sopeutumista kaikessa, toisen lesbon kanssa selkeämpää kun moni asia kelattu ja tajuttu kauan sitten ja voi keskittyä yhteisen elämän rakentamiseen :)
Kiitos vastauksesta. Mielenkiintoista kuulla. Ymmärrän toisaalta - toisaalta en. Ja kyselin tosiaan ihan meilenkiinnosta. Ei mulle ole ongelma, että joku ei halua ihmistä, jolla on lapsia. Ja eivät kaikki heterotkaan halua, että kumppanilla on lapsia. Se on ihan ymmärrettävää. Itse asiassa, vaikka itselläni on lapsia, toivoisin silti, että kumppanillani mieluummin ei olisi, tai jos olisikin, niin että lapset olisivat jo aika isoja.
Mutta tuota ajatusmalli- ja ajattelutapa-asiaa en oikein ymmärrä. On tietenkin tosi tärkeää, että ajattelutavat kohtaavat, mutta uskotko tosiaan, että on olemassa jokin lesbojen ajattelutapa tai biseksuaalien ajattelutapa? Itse koen, että se ajattelutapa tulee enemmänkin muuta kautta - kuinka liberaali/konservatiivi on, millaiset elämänarvot on, onko enemmän sovinnainen vai kapinallinen, kuinka suhtautuu eri asioihin... Myös perhekäsityksiä on monenlaisia, vanhemmuuden voi kokea ja ajatella lukuisin eri tavoin, parisuhdekäsitykset vaihtelevat...
Itse en koe, että minulla on mitään heteromenneisyyttä, koska en ole koskaan kokenut olleeni hetero. En myöskään tunnista itsessäni mitään heteroajattelua. Mitä tarkoitat sillä, että naissuhteessa on liikaa sopeutumista? Jos tarkoitat sitä, että henkilö on aiemmin ollut normin mukainen ja äkkiä ei olekaan, niin se varmaan riippuu aika paljon ihmisestä. Vaikka parisuhde olisi ollut yhteiskunnan normien kaltainen, niin ihminen on silti voinut olla lukuisin muin tavoin eri normeista poikkeava. Eivät kaikki heterotkaan ole sovinnaisia eivätkä kaikki heterosuhteet noudata jotain perinteistä kaavaa. Ja vaikka olisi ollutkin miehen kanssa, on silti voinut käydä läpi kaikki asiat jo aiemmin ja myös osittain sen suhteen aikana. Biseksuaali on voinut tiedostaa ja tajuta asiat jo teininä ja ehtinyt kelata kaikki moneen kertaan.
Mutta toki ymmärrän, mitä tarkoitat. En itsekään tiedä, jaksaisinko sitä, että suhteeseen sekoittuisi tuollaisia kuvioita - itsekin haluaisin keskittyä ihmissuhteeseen enkä jonkun queer-identiteetin kipuiluun ja pohdintaan. Mutta toivoisin, ettei automaattisesti kuvitella, että juuri binainen olisi se, joka ei olisi sinut seksuaalisuutensa kanssa. Voihan niin olla lesbonkin kohdalla. Tai sitten ei kummankaan. Mutta ymmärrän senkin, että huonot kokemukset vaikuttavat. Varmaan itsekin olisin ainakin aluksi varautunut, jos useampaan kertaan samaan ihmisryhmään kuuluvien kanssa olisi ollut ongelmia.
Mutta totta, kaikkia ei kiinnosta kaikki ja c'est la vie. Ei siinä mitään. Ei itseänikään kiinnosta kaikki.
Lisään vielä, että moni miehen kanssa suhteessa oleva binainen voi myös kokea, ettei tule nähdyksi omana itsenään, jos hänet oletetaan aina heteroksi. Itse ainakin koin näin. Eli ei se "normin mukaisuus" usein ole mitään miellyttävää, jos sen kokee itselle vieraaksi. Tosin en nyt kauheasti vaivaa päätäni muiden oletuksilla, mutta itse koin aina ärsyttäväksi, kun tiesin että minutkin niputettiin johonkin heterokaavaan. En ollut hetero enkä kokenut suhdettani heterosuhteeksi - koin suhteeni erityiseksi ja rakkaaksi ihmissuhteeksi juuri tietyn ihmisen kanssa. Ihan samoin kuin nyt kun olen kiinnostunut naisesta, en ajattele sitä minään lesboihastuksena, vaan olen ihastunut maailman ihanimpaan ihmiseen, maailman ihanimpaan naiseen.
Juuri tuota tarkoitin sopeutumisella, identiteettiä, avointa elämää naisen kanssa, sukulaisia, työkavereita jne. Osa muuttuu myös miessuhteiden jälkeen super Lgbt aktivistiksi ja korostaa uutta suhdetta ja suuntautumista kaikkialla rasittavuuteen asti. En voi todistaa mitenkään, että biseksuaaleilla olisi tietynlainen ajatusmaailma - tämä perustuu vain oman analyysiini ja kokemuksiin, joita on eri elämänalueilta biseksuaalien naisten kanssa (seurustelu, työ, kaveruus, harrastukset jne). En pääse kenenkään päähän kun en itse ole bi, mutta olen huomannut keskustelujen ja kommenttien perusteella eroja ajattelussa ja ajatusmaailmassa. Bin ajatusmaailma näyttäytyy minulle lähempänä heteromaailmaa olevana kun kokemus on erilainen kuin lesboilla, jotka täysin erillään heteroasetelmasta koko elämänsä ajan myös ulkopuolisten silmin ja saanut tämän kokea. Tästä tulisi romaani, jos selitän auki, mutta ehkä jätän tämän vain pohdittavaksi ja omaksi näkemyksekseni ja valinnakseni.
Luulen että tajuan, mitä tarkoitat. Olen myös joistain kavereista huomannut, että varsinkin jos on tajunnut oman biseksuaalisuutensa vasta aikuisiällä löytäneet saattavat muuttua kuvaamasi kaltaisiksi super-aktivisteiksi. Itsekin pidän sitä rasittavana, tosin suhtaudun ymmärtäväisesti. Ihmiset nyt ovat sellaisia :D
Tuo on mielenkiintoista, mitä kirjoitit bi-ajatusmaailmasta. Voihan siinä toki joku ero olla. Omalla kohdallani en usko sen silti johtuvan siitä, että olisin elänyt lähellä heteronormia, vaan enemmänkin siitä, että olen aina ollut (lapsesta asti) sellainen "erilainen tyyppi", rajojen rikkoja, joten olen sen myötä voinutkin olla ja tehdä mitä vaan ilman, että on täytynyt selitellä kenellekään mitään. Myös oma kaveripiiri on aina ollut samanlaista ja jo peruskoulukavereissa oli lgbt-tyyppejä kavereina, joten tavallaan se maailma on aina ollut luonteva osa elämää. En esim. ole koskaan varsinaisesti tullut ulos kaapista, vaan olen vaan aina ollut, mitä olen ollut. Johtuu myös ammattialasta, tällä alalla on paljon luovia tyyppejä, jotka eivät kumartele normeja muutenkaan.
Oman ajatusmaailmani koen muodostuvan, kuten kerroinkin, muunlaisten ominaisuksien ja määreiden kautta. Mutta mietin nyt sitäkin, haittaako se oikeasti ihmissuhteen kannalta, jos kokemus ja ajattelutapa tuossa asiassa on vähän erilainen? Jos kuitenkin ajan ja iän myötä on jalostunut ja oppinut näkemään ja ajattelemaan myös toisella tavalla? Siis tarkoitan, että jos muilta osin se ihminen olisi samanhenkinen, ajattelutapa osuisi yksiin, jne?
Kiinnostavaa pohdintaa. Täytyy myöntää, että jossain määrin mietin ehkä vastaavaa viime aikoina, ja siksi kiinnostuin tästä keskustelustakin. Tosiaan olen itse bi, mutta nyt olen kovin ihastunut naiseen, joka on lesbo. En muista, että kenenkään kanssa olisi aikoihin synkannut NIIN hyvin ja ollut NIIN paljon kaikkea yhdistävää kuin hänen kanssaan. Mutta mietin kyllä jossain vaiheessa, mahtavatko esim. lapseni olla hänelle ehdoton este suhteelle, tai miten hän mahtaa suhtautua binaisiin (palstalla joskus huomannut vaan, että kaikki lesbot eivät oikein tykkää bisseistä). Itse en ole kokenut, ettenkö voisi ymmärtää lesbon kokemusta tai ajattelutapaa - sillä vaikka itse en ehkä ole seksuaalisuuteni vuoksi ollut ihan NIIN paljon marginaalissa, niin monen muun asian vuoksi sitten taas olen ollut. Ja olen lapsesta lähtien kokenut eri lailla toiseutta suhteessa muihin. Niin, ehkäpä juuri tuon takia seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei enää ollut minulle mikään iso juttu, koska se puolestaan lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta niihin kavereihin, jotka myös olivat ei-heteroita.
No, oli miten oli, toivon tietysti että tämän naisen kanssa asiat etenisivät ja suhde onnistuisi. Mutta tämän vuoksi halusin kysellä lisää, ja ihan kiinnostavia näkemyksiä tässä on tullutkin. Itse uskon vahvasti siihen, että kun ihmiset ovat yksilöitä, on myös todella monta muuttujaa, jotka voivat joko yhdistää tai erottaa.
Hyvä kirjoitus. En itsekään oikein ymmärrä, miten ihmisen ajattelutavasta, tai ihmisestä yleensä, voisi päätellä jotain sen perusteella, onko hän lesbo/homo/bi/hetero. Kuitenkin täytyy todeta, että kyllä niitä erojakin varmaan löytyy, koska oma kokemukseni (joka on kyllä aika suppea, myönnetään) on, etten oikein löydä muiden lesbojen kanssa sellaista "yhteistä säveltä", joka voisi johtaa ystävyyteen saati mihinkään muuhun - puolisoni onkin bi ja kaikki ystävät/kaverit hetero-/binaisia tai homomiehiä. Näin se vaan on jostain syystä mennyt, ja ihan ok niin. Toivon ainakin, että pystyn ottamaan ihmiset ihmisinä - ja varmaan maailma on täynnä samanmielisiä lesboja, ei vaan ole sattunut vastaan :). Mutta pointtini tässä on se, ettei ole itsestään selvää, että lesbo kokisi "lesbomaailman" omakseen ja muunlaiset elämäntavat jotenkin vieraaksi. Pikkaisen ärsyttää tällä palstalla yleinen lesbo/bi-vastakkainasettelu (no, lesbojen bi-vastaisuus...).
Mulla yhteys ystävyysmielessä syntyy parhaiten heteronaisten, homomiesten ja toisten lesbonaisten kanssa :) En koe olevani bi-vastainen pelkästään siksi, etten halua seurustella bin kanssa kun en koe luontevaksi. Kavereissa on heitä tosi paljon ja seurustelusta on kokemusta. Oon myös kokenut, että monet bit on vähän tylsiä persoonia just mun makuun seurustelumielessä, ihan kivoja mut kaveriksi :) vähän sama heteronaisten kanssa - mitään jännitettä ei ole. Toisaalta Eimuotteja esitti juuri erilaista näkökulmaa. Samaa mieltä oon siitä, ettei seksuaalinen suuntautuminen todellakaan ole mikään ainoa määrittävä asia todellakaan! Ja onhan mahdollista, että rakastuisi sokeasti ja kuulisi sitten toisen seksuaalisuudesta ja joutuisi miettimään. Lähinnä nää on omia kiinnostuksen lähtökohtia, ei kai sitä koskaan tiedä lopulta, toivottavasti oikeat tyypit kohtaa.
Käytin termiä 'heteronoloinen ', en mitään tyhjentävää päätelmää ole tehnyt ulkonäön, perhesuhteiden, ulkoasun, mielipiteiden tai muun perusteella. Se että on elänyt miehen kanssa perhe-elämää antaa mielestäni pienoisen viittauksen ettei ainakaan umpilesbo ole. Ja koska bi-seksuaalitkin kuuluvat käsittääkseni seksuaalivähemmistöön niin sitä saattaa olettaa että miehen kanssa perustanut perheenäiti saattaa olla hetero! Se ei mielestäni ole kylläkään mikään haukkumasana, siitä huolimatta pahoittelut kaikille mielensäpahoittajille. on tää herkkää....
Varmuuden vuoksi sanon, etten viitannut kommentillani lesbojen bi-vastaisuudesta sinun viesteihisi vaan niihin palstalla aika usein vastaan tuleviin mustavalkoisiin näkemyksiin tyyliin "bit palaa aina miehiin, bit pettää aina". Aloituksesi sai aikaan kiinnostavaa keskustelua, joten toivottavasti ei jäänyt huonoa fiilistä! Et tainnut saada kauheasti vastauksia kysymykseesi... Itse en vastannut, koska aloitteet on aina jääneet tekemättä, vaikka kaikki ihastukset ovat olleet "oletettavasti heteroja". Pikemminkin olen aina visusti yrittänyt peittää ihastukseni, tosin varmaan huonolla menestyksellä. Erittäin huono taktiikka, mutta onneksi sattui lopulta kohdalle joku, jolla oli kanttia tehdä aloite. Jos siitä jotain apua on, niin kuulemma jatkuva hymyily (sellainen mitä ei voi estää, ei siis mitenkään harkittu...) oli se, mikä herätti vastapuolessa epäilykset :).
Juu, tiedän tarkalleen mitä tarkoitat tuolla bi-keskustelulla. Mielestäni se on jo niin kulunut aihe, etten jaksa enää niitä edes lukea, saati kommentoida. Sen verran sanon, että jos ihastun/rakastun naiseen niin siinä vaiheessa on täysin yhdentekevää hänen seksuaalisen suuntauneisuuden historiikki, lähinnä kiinnostaa ja mikä merkitseen on tykkääkö hän musta :)
Jep, sama "taktiikka" :D ja erittäin epätoimivaksi todettu ;) En ymmärrä mistä se tunteiden systemaattinen peittely kumpuaa mutta näin se aina tuppaa menemään. Ja jotain tuollaista ihmettä mäkin varmaan odottelen vastapuolelta... :)
Ei jäänyt huonot fiilikset, vaan lähinnä jotenkin huvitti tälle palstalle tyypillinen tapa takertua johonkin epäoleelliseen sivulauseeseen...mutta sentään joitain asiallisiakin vastauksia, kiva :)
Jokaisessa meistä asuu pienmpi tai suurempi KAAPPIHOMO. Meillä heteronoloisilla naisilla oudot tuntemukset ja oirehdinta saattaa johtua tuikitavallisesta pms:sta, tai sitten ihan vaan pillunpuutteesta.
Elimistömmekin tarvitsee kuituja. Nuoltaisko siis toistemme pilluja?
Aiheesta sivuun, anteeksi vaikka se mielenkiintoisena vellookin,
missä tähän ketjuun tavalla tai toisella osallistuneet voi mahdollisesti kohdata juhannuksena?
Heteroon ihastunut joutuukin tässä juuri pohtimaan että ehkä olikin sille heterolle vaan hairahdus ja sitten visusti takas ukon kainaloon.
Olen ihaillut erästä minun ikäistä kaveriani ja huomasin hiljattain, että se ei ole ihailua vain ihastumista. Uskon silti, että hän on hetero... Enkä tiedä mitä tekisin... Olen puoli vuotta ajatellut olevani lesbo, joten asia on minulle aika uusi ja olen myös vasta 12v eli tosi nuori... Olen kyllä seurustellut jo yhden kaverini kanssa (Siihen liittyi pussailua ja halailua) Hän ei vain taida olla oikea minulle ja tuntuu, että hän petti minua...
:DDDDD ok
Damn, anna heidän olla ja keskity vaan kouluun ja kavereihin.