Millaisia herkkuja teillä syötiin 50- ja 60-luvulla.
Meillä syötiin jälkiruokiakin joka päivänä päivällisillä. Yleensä erilaisia marja-, raparperi- yms. kiisseleitä. Joskus oli mannapuuroa ja sen päälle laitettiin marjakiisseliä.
Silakkalaatikon sijaan tehtiin perunaviipaleista maustesilliviipaleilla ja sipulilla maustettua sillilaatikkoa. Suolasilakkaa ei syöty, mutta maustesilakoita kyllä.
Mietin, että olisi kiva maistella vanhoja herkkuja ja valmistaa niitä ohjeiden mukaan.
Millaisia ohjeita sinulla olisi tarjottavana?
Entivanhaisia herkkuja ?
TahtooHerkkuja
109
2576
Vastaukset
- Herkkuasitätässä
Meidät lapset kasvatettiin kaikilla herkuilla.
Niinpä minusta tuli mies kaikilla herkuilla.
Autotkin myydään kaikilla herkuilla nyky päivänä. - henrjii
Riisipuuroon kun lorauttaa pari sormenleveyttä vinettoa niin vinettokin maistuu hyvältä
Uunijuusto ternimaidosta, ja sekaan juuri pomittuja lakkoja suoraan nevalta, oli tosi hyvää.- TernimaitoaTahtoo
Mistä ternimaitoa saa?
- Vinettoa-niin-tahtoisin
Mistä saa Vinettoa?
- Juustomuori
TernimaitoaTahtoo kirjoitti:
Mistä ternimaitoa saa?
Ostaa saa kaupasta, pakastettuna
- Sota-ajan.lapsi
Tai tuttujen karjatiloilta. Saattaa olla, että byrokraatit on kieltäneet suoramyynnin jollakin tekosyyllä (välistävetorahastus?), siksi tutuilta.
- annikkirouva
Aamulla oli jokin maitoruoka, nimiä maitolämmitys, piimävelli(ohravelliin kokkelipiimää) mannavelli, makaronivelli ja savolaista rieskaa itse kirnuttua voita, suolakalaa. Siitä hiihtäen kouluun, maitopullo ja leipäpalat laukussa.
Puolilinen, jokin lihakeitto, perunalinttiloota paljon sianlihaa ja kalaa. perunat läskisoossi ja jälkiruoka marjasoppa tai puolukkapuuro. Talkkunaa tirripaistia
Punajuuria porkkanoita
Iltanen leipää voita maitoa kokkelipiimää marjapuuroa, marjasoppaa suolakalaa.
Suolasärki on mahottoman hyvää. Uunissa paistettua sianlihaa
Kahvit oli aina tuossa välissä.
Tässä muutamia eväitä.
Liha oli meillä sikaa ja myöskin riistaa. Lihat suolattiin, ei savustettu. Nautaa ei teurastettu.
Mahottomasti maalaistorpan töitä!
Näillä eväillä tytöstä kasvoi 172 sm, nyt verenpaine ja kuluneet nivelet ei muita tauteja. - Sota-ajan.sekunda
Tuppipottuja enimmäkseen eli melekeen aina. Joskus oli nelikosa painon alla suolattuja silahkoja. Äiti niitä suolasi sillon ku kalastajat kävi myymäsä. Peräruokaa oli vasta joskus ammattikoulun ruokalasa. Vai oliko sieläkään? En oikeen muista ennään.
- TuppiPottuja
Mitä ovat tuppipotut?
Miten niitä valmistetaan? - sivuhuomio
TuppiPottuja kirjoitti:
Mitä ovat tuppipotut?
Miten niitä valmistetaan?Kuorineen keitettyjä pottuja.
Aamulla kaura-, manna-, ruis- , ohra-, tai riisipuuroa. Joskus makaroni- tai riisivelliä.
Päivällä jotakin liha-, kalaruokaa, pottumaitoa, tai -puuroa, marjapuuroa.
Marjoista keitettiin soppaa, jota syötiin puuron kanssa, joskus juotiin lasistakin. Kiisseliä pyhäjälkiruokana.
Iltapalalla leipää, lihaa, tai suolakalaa, soppaa.
Yleensä ruokajuomana oli maitoa.
Aamulla, päivällä ja illalla kahvia aterioiden välillä.
- ent.siivoojaparka
Siis 20 vuoden ajalta, mitä syötiin?
Kyllä siinä ehti syömään aika monta kertaa ja monenlaista. Kaikki oli monipuolista ja hyvää, mitä eteen laitettiin. Äiti se osasi. Minä olin niillä vuosikymmenillä enemmän siinä syöjän puolella. Niinkuin olisin nytkin, jos joku vaan laittaisi minulle ruokaa.- Tekijöitä.löytyy
Tilaa pitopalvelu
- Näsäviisas.olet
Tilaan kunhan sinä maksat kaikki kulut.
Äitini ei ollut talousihminen. Syötiin enimmäkseen ruisleipää ja margariinia kahvin kanssa. Savusilakoita oli joskus ja paistettuja silakoita kun silakka-auto kävi. Palvilihaa oli joskus, oli herkkua. Perunavoita harvakseltaan äitee keitteli.
Ei me niinkään köyhiä oltu, äidille olisi pitänyt olla piikalauma passaamassa, oli liian fiini taloustöihin.Karjalassa uuni ja patapaistit, kala - ja lihakeitot, karjalanpiirakat perunatäytteellä, sultsinat, ruisleipä, kala - ja lihakukot uuni ja pataversiona. Jälkiruokina puurot ja kiisselit.
- hytinäx1
50 60 luvulla olin pikkutyttö. Siitä lähtien kun muistan niin äiti teki ruoan kaikkien muiden maatilan töiden ohessa, aina isoja satseja. Usein oli lihasoppaa, savuluusoppaa, hernekeittoa, lihapullia, lihamureketta, läskisoosia ja perunoita, jauhelihakastiketta, jopa makaroonilaatikkoa. Leipomispäivänä (äiti leipoi kaiken leivän, hiivaleipää, maustelimppua tai hapanleipää ja rieskaa ja silloin tällöin näkkileivät. Nisuleivät joskus myös kuivatkakut ja pikkuleivät leivottiin kerran viikossa. Leivinuunia lämmitettiin talvella kahdesti ja kesällä säitten mukaan. Hänellä meni koko päivä leipomisessa vaikka leivinuuni oli iso. Samana leipomispäivänä ja uuninlämmityspäivänä sitten tehtiin lihalaatikkoa ja kalalaatikkoa syksyisin kaalilaatikkoa myös isot annokset jotta niitä pystyi syömään sinä päivänä ja seuraavanakin. Lehmien poikimisaikana sitten paistettiin uunijuustoa, leipäjuustoa ja uunipannukakkua. Aina oli myös joku kiisseli ja puuro, aika usein arkisin ohraryynipuuroa ja talkkunapuuroa viikonlopuiksi riisipuuroa.
Melkein kaikki vihannesruoka tuli omavaraisena maatilalta. Marjat poimittiin pensaista ja metsistä ja soilta. Sieniä emme syöneet ja kalaa vain silloin tällöin. Meillä oli myös kanoja mutta emme koskaan muistaakseni syöneet paistettua kanaa kotona.
Lahtipäivänä sitten otettiin veret ja maksa talteen ja niistä äiti sitten teki veripalttua rössyperunoita varten ja verilättyjä, maksalaatikkoa ja maksapihvejä. En muista tuliko oikea lahtari joka paloitteli eläimen ruhon sopiviin paloihin. - ö-Öö
Kotiruoka oli hyvää
Itseasiassa aika vaihtelevaakin. Meni sesonkien mukaan, talvisin tylsempää. Hienointa kaikessa oli, ruoka oli taatusti lähiruokaa, korkeatasoisista aineksista tehtyä.
Eniten kai mieleen jäänyt leivät, rieskaa, limppua, etenkin hiivaleipää. Mutsi oli tosi hyvä leipomaan, kaupoista ei saa yhtä hyvää leipää. Toi teollinen leivänvalmistus pilaa leivän maineen. Meitsi ei osaa leipoa, muutamia kertoja kokeillut, kehnolla lopputuloksella. Kannatan leipäkonetta, jos tuoretta leipää haluaa.
Jaa herkut. No net oli aikanaan sitä, mitä kaupasta ostettiin. Kotona kyllä teurastettiin, mutta makkara ostettiin kaupasta, lenkki, se oli herkkua, etenin porolenkki. Jouluomenat, jäätelö, sen sellainen oli herkkua. Herkkuun mun mielestä liittyy sana "harvinainen" kiinteästi. Herkku sellaista, mitä ei joka päivä syö. Eli potut kai suurta herkkua, koska en syö niitä nykyisin juuri ollenkaan >:/
=DW=Kannustan kokeilemaan erilaisten leipien leipomista. En oikeastaan ymmärrä, kuinka ne voisivat epäonnistua, jos noudattaa perusohjeita.
Sekoita aineet, neste ja vain vähän ihoa lämpimämpään liemeen liotettu hiiva, anna nousta vähän aikaa lämpimässä liinan alla kulhossa. Lisää jauhoja ja vaivaa taikina sopivan paksuiseksi lisäten jauhoja sen verran, ettei taikina tartu enää käsiin.
Tyhjennä taikinakulho ohuen jauhokerroksen päälle leivinpöydälle, jaa sopivan kokoisiksi kimpaleiksi. Pyörittele taikinakimpaletta ja tee siitä sileä limpun näköinen kakkara (tai sämpylöitä). Voit painaa limpun korkeimmalle kohdalle, 2-3 sormen kanssa pienen painanteen ja/tai tikutella haarukalla reikiä pintaan.
Anna taikinan nousta liinan alla, kunnes se palautuu kohonneeseen mittaan, kun painat taikinaa varovasti sormella. Voitele limput ihonlämpimällä, maidolla, voi-maito-seoksella, piimällä tai vedellä ennen uuniin laittamista. Katso uunin lämpötila ja paistoaika ohjeesta.
Yleensä kypsä limppu kopisee, jos sen kääntää pellillä ylösalaisin ja koputtaa pohjaan. :)
Itse leivoin nuorena aikuisena välillä kaikki leivät itse. Taikinajuuren hapattamistakin kokeilin. Kaurapuuroa keitin melko usein aamiaiselle niin reilusti, että siitä riitti leipätaikinaankin, ainakin pohjaksi. Samoin voi käyttää muitakin hiutalepuurojen jäämiä.
Leipäkoneeseen voi varmaan tehdä monenlaisia koneita. Niitä en ole kokeillut, ja leipominenkin on jäänyt viimeaikoina vähiin. - On mukavaa ja maistuu hyvältä. Vaihtelu virkistää. :)- ö-Öö
optimisti-orvokki kirjoitti:
Kannustan kokeilemaan erilaisten leipien leipomista. En oikeastaan ymmärrä, kuinka ne voisivat epäonnistua, jos noudattaa perusohjeita.
Sekoita aineet, neste ja vain vähän ihoa lämpimämpään liemeen liotettu hiiva, anna nousta vähän aikaa lämpimässä liinan alla kulhossa. Lisää jauhoja ja vaivaa taikina sopivan paksuiseksi lisäten jauhoja sen verran, ettei taikina tartu enää käsiin.
Tyhjennä taikinakulho ohuen jauhokerroksen päälle leivinpöydälle, jaa sopivan kokoisiksi kimpaleiksi. Pyörittele taikinakimpaletta ja tee siitä sileä limpun näköinen kakkara (tai sämpylöitä). Voit painaa limpun korkeimmalle kohdalle, 2-3 sormen kanssa pienen painanteen ja/tai tikutella haarukalla reikiä pintaan.
Anna taikinan nousta liinan alla, kunnes se palautuu kohonneeseen mittaan, kun painat taikinaa varovasti sormella. Voitele limput ihonlämpimällä, maidolla, voi-maito-seoksella, piimällä tai vedellä ennen uuniin laittamista. Katso uunin lämpötila ja paistoaika ohjeesta.
Yleensä kypsä limppu kopisee, jos sen kääntää pellillä ylösalaisin ja koputtaa pohjaan. :)
Itse leivoin nuorena aikuisena välillä kaikki leivät itse. Taikinajuuren hapattamistakin kokeilin. Kaurapuuroa keitin melko usein aamiaiselle niin reilusti, että siitä riitti leipätaikinaankin, ainakin pohjaksi. Samoin voi käyttää muitakin hiutalepuurojen jäämiä.
Leipäkoneeseen voi varmaan tehdä monenlaisia koneita. Niitä en ole kokeillut, ja leipominenkin on jäänyt viimeaikoina vähiin. - On mukavaa ja maistuu hyvältä. Vaihtelu virkistää. :)Rieska
Rieska sinällään simppeli leipä. Sitä kokeillut useastikin, ei onnaa. Kaks perusjuttua, mitkä mulla pielessä. Leivinuunin pitää olla kuuma. Siis kuuma, pitsalämpötila. Mä en oikein uskalla lämmittää sitä niin kuumaksi. Sähköuuneissa ei lämpö riitä. Ja jauhot. Niitä ei saa kaupoista. Hikiällä aikanaan tehtiin uusi mylly. Kylän akat kieltäytyi ostamasta sen ohrajauhoja, koska net ei kelvanneet rieskajauhoiksi. Yks kundi löysi jostain vanhat myllynkivet, siis luonnonkivet. Net on nyttemmin roudattu myllylle ja akat alkaneet taas leipomaan rieskaa kotona. Toi rieskan jauhojen juttu on kuidun pituus, ei saa olla pölyä jauhot, karkeampaa....
Leipäkoneesta erittäin paljon kokemusta. Sattuneest syystä aikanaan leivottiin vuosikaudet leivät itse sellaisella. Reseptejä vaihtelemalla sillä sai erittäin hyvää leipää, monenlaista. Ainoa, se on sitten sitä huttuista vehnäleipää, ruisleipä, rieska jne tehtävä perinteisesti.
Joku mainitsi rössön. Meillä kotona tehtiin sitä, jos teurastettiin. Sitä saa nykyisinkin kaupoista. Usein siitä tehdään keittoa, mutta mä mieluusti myös syön sitä leipänä, siivu rössöä ja voita päälle, menoksi.
Tiedetään, tiedetään. Nyt alkaa sotiminen siitä, onko nimi rössö, vaiko rössy. Mun mielestä se on rössö :D
=DW= - O-Orvokki
Ohrarieska vaatii (luullakseni) vähintään pienen osan hienoja vehnäjauhoja, koska ohrajauhoilla ei synny sitkoa taikinaan. Voisikohan e.m. olla osuutta epäonnistumiseen?
- ö-Öö
O-Orvokki kirjoitti:
Ohrarieska vaatii (luullakseni) vähintään pienen osan hienoja vehnäjauhoja, koska ohrajauhoilla ei synny sitkoa taikinaan. Voisikohan e.m. olla osuutta epäonnistumiseen?
Kaupan jauhot
Jotkut juu laittaa vehnäjauhoja. Mutta oikeaan rieskaan tulee vain ohrajauhoja, suolaa, vettä ja leivinjauhetta. Mulla oli kaupanjauhot, eivät vörkkineet. Ja paistolämmön siis täytyy olla kova, ehkä mulla oli turhan viilee uuni.
Kunnon rieskaa harvoin saa, melkein kaikkiin tukitttu vehnää,
=DW= - O-Orvokki
Muistan kokeilleeni ohrarieskan paistamista ilman vehnäjauhoja, mutten onnistunut, en mökillä enkä kaupungissa.
Pizzan ym:n korkeaakin lämpötilaa vaativan leivän paistaminen onnistui kaupungissakin ihan hyvin myös sähköuunissa. En enää muista paljonko yli 300 asteen uunimme lämpenivät. (Nykyinen pieni monitoimiuunini on erilainen.) - ent.siivoojaparka
ö-Öö kirjoitti:
Kaupan jauhot
Jotkut juu laittaa vehnäjauhoja. Mutta oikeaan rieskaan tulee vain ohrajauhoja, suolaa, vettä ja leivinjauhetta. Mulla oli kaupanjauhot, eivät vörkkineet. Ja paistolämmön siis täytyy olla kova, ehkä mulla oli turhan viilee uuni.
Kunnon rieskaa harvoin saa, melkein kaikkiin tukitttu vehnää,
=DW=Äiti laittoi ohrarieskataikinaan aina kirnupiimää sekaan. Siitä tuli siihen mukava vähän kirpeä maku.
- hytinäx1
ö-Öö kirjoitti:
Kaupan jauhot
Jotkut juu laittaa vehnäjauhoja. Mutta oikeaan rieskaan tulee vain ohrajauhoja, suolaa, vettä ja leivinjauhetta. Mulla oli kaupanjauhot, eivät vörkkineet. Ja paistolämmön siis täytyy olla kova, ehkä mulla oli turhan viilee uuni.
Kunnon rieskaa harvoin saa, melkein kaikkiin tukitttu vehnää,
=DW=Vihdoin pääsee taas keskustelemaan kanssanne, liekö ollut IP osoitteeni syynissä kun tälle juttupalstalle oli aivan mahdottomuus päästä sitten viimeisimmän kerran.
Hankalaa on rieskan leipominen sähköuunissa. Harrastin sitä aikoinaan ja paistinpellit tahtoivat mennä mutkalle. Aina oli taikinassani piimää ja vettä sekä ohra-ja vehnäjauhoja. Pelkästä ohrajauhosta eivät onnistuneet niin hyvin, koska taikinasta ei saanut niin sitkoista, leipomani rieskat olivat tosiohuita.
Koskaan en ole kokeillut valmistaa rieskaa grillissä, voisi onnistuakin, muistelen lapsuuden ajastani että leivinuunissa uunin perällä oli vielä hiillos kun äiti leipoi rieskat. Täytyy melkein seuraavalla grillauskerralla kokeilla paistaa pikkuisia rieskoja josko ne onnistuisivat. - just.niin
ö-Öö kirjoitti:
Kaupan jauhot
Jotkut juu laittaa vehnäjauhoja. Mutta oikeaan rieskaan tulee vain ohrajauhoja, suolaa, vettä ja leivinjauhetta. Mulla oli kaupanjauhot, eivät vörkkineet. Ja paistolämmön siis täytyy olla kova, ehkä mulla oli turhan viilee uuni.
Kunnon rieskaa harvoin saa, melkein kaikkiin tukitttu vehnää,
=DW=Kyllä rieska pelkistä karkeahkoista ohrajauhoista parhaimman makuista tulee. Pitää olla kuuma uuni. On niitä karkeampiakin ohrajauhoja kaupoissa. Pussin päällä luki rieskajauho. Eikä siihen mitään vehnäjauhoja lisätä, karkeammaksi jauhettua ohraa pitää olla.
- Psykoterapeutitar
Herkkuja 50- ja 60- luvulla! Ihan samoja, kun nykyisinkin; karkkia, limua, välitunnilla lähikaupasta ihania munkkeja jne. Brakulla käytiin skrinnaamassa ja sieltä sai ostaa mehua ja ihania toffeekarkkeja ja siinä lähellä oli karkkikauppa, josta ostettiin "talvijäätelöä".
Ei se aika mitenkään tästä ajasta poikennut, paitsi nykyisin ei makea sillälailla enää maistu.- HopeatoffeetaMyös
Etanoita ja simpukoita ei saanut vielä 60-luvullakaan kaupasta. Mätiäkin taisi saada vain kalan sisällä ostettuna.
- Psykoterapeutitar
Tuskin olisivat "herkkuja" lapsena olleetkaan, kun makea maistui. Nykyisin saa ja ovat herkkuja!
- O-Orvokki
Oletan, että aloituksen oli tarkoitus käsitellä perheiden ruokailija ko. aikakaudella Suomessa.
Monenlaiset ruokalajit olivat lastenkin mielestä herkkuja, koska niitä ei ollut ihan joka päivänä tarjolla.
Muistan, miten keitetyille perunoille valmistettiin kastiketta muutaman savustetun tai tavallisen siankylkiviipaleen rasvan ja ruskistettujen vehnäjauhojen avulla. Lihaa ei aina ollut edes yhtä viipaletta/ruokailija. Karjalanpaistia tehtiin välillä ja possunkyjyksiä paistettiin kuorrutettuna
Tomaatteja ei ollut useinkaan tarjolla. Kesäaikaan syötiin salaattia ja retiisejä, porkkanaraastetta syötiin vuoden ympäri, joskus sekoitettiin siihen lanttu- tai naurisraastetta sekaan. Tuoreesta kaalistakin raastettiin välillä salaattipohjia.
Avomaan kurkkuviipaleita ravisteltiin välillä viilikupissa teevadin alla, kun niille oli ripoteltu ripaus suolaa ja vähän isompi ripaus sokeria sekä tillisilppua. Kurkkuja säilöttiin liemeen, ja niitä käytettiin myös lisäkkeinä ruokaillessa.
Maksalaatikon kanssa tarjottiin puolukkasurvosta tai -hilloa.
Lettujen ja pannukakun kanssa makeampia hilloja. Umpioituja karviaismarjoja tarjottiin sokeriliemineen jälkiruokana. - Psykoterapeutitar
Aloituksessa puhuttiin vain herkuista! Ei perheistä tai safkoista! Jos joku tykkää jostain höttösistä tai töttösistä, niin ok, mutta safka on safkaa ja herkut herkkuja.
Safkasta puhuttaessa oli ikimuistoinen tuoksu ja maku, kun lihapullasäilyketölkki avattiin ja lihapullat lämmitettiin pannulla. Kyllä maistui! Psykoterapeutitar kirjoitti:
Aloituksessa puhuttiin vain herkuista! Ei perheistä tai safkoista! Jos joku tykkää jostain höttösistä tai töttösistä, niin ok, mutta safka on safkaa ja herkut herkkuja.
Safkasta puhuttaessa oli ikimuistoinen tuoksu ja maku, kun lihapullasäilyketölkki avattiin ja lihapullat lämmitettiin pannulla. Kyllä maistui!Ymmärrän hyvin, ettet voi ymmärtää mistä oli tarkoitus keskustella, jos pidät lihapullasäilykkeitä herkullisena ruokana.
Yhden pienen säilykepurkin hinnalla, sai valmistettua suurellekin perheelle tavallisesta jauhelihasta vähintään pariksi päiväksi herkullisia lihapullia ja kastiketta. Kun maistoi taikinan eri tavalla, ei ollut pelkoa kyllästymisestä. Korppujauhoja kannatti liottaa pitempään ja laittaa sipulisilppua ja mausteita niiden sekaan.
Paistijauhelihasta valmistettiin pihvejä ilman korppujauhon lisäämistä. Tavallisesta jauhelihasta valmistettiin välillä myös lihamureketta -täytteellä tai ilman.- ent.siivoojaparka
optimisti-orvokki kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, ettet voi ymmärtää mistä oli tarkoitus keskustella, jos pidät lihapullasäilykkeitä herkullisena ruokana.
Yhden pienen säilykepurkin hinnalla, sai valmistettua suurellekin perheelle tavallisesta jauhelihasta vähintään pariksi päiväksi herkullisia lihapullia ja kastiketta. Kun maistoi taikinan eri tavalla, ei ollut pelkoa kyllästymisestä. Korppujauhoja kannatti liottaa pitempään ja laittaa sipulisilppua ja mausteita niiden sekaan.
Paistijauhelihasta valmistettiin pihvejä ilman korppujauhon lisäämistä. Tavallisesta jauhelihasta valmistettiin välillä myös lihamureketta -täytteellä tai ilman.Tarvitseeko irviä toiselle.
Onhan hän kertonut, että hänellä oli vähän erilainen lapsuus kuin sinulla. Eikös tässä ollut tarkoitus muistella lapsuusaikaisia ruokiaan?
Liian myöhäistä varmaan hänen äidilleen nyt saada sinulta kansakoulun kotitalouden lihapullareseptiä.
- siilimuori3
Minun mummoni teki ihanaa nisujauhovelliä. Siihen lohkottiin leipää sekaan, siinä oli herkkua kerrakseen. Samaten mummon tekemä lihakeitto oli maailman parasta.
Kotona tavallista kotiruokaa, pottuvoita, läskisoosia, kuoripottuja ja jauhelihakastiketta, Hyvää ja ja halpaa. Metrilenkkiä ja grillikylkeä. Maitoa, jogurtteja ja viilejä suostuin syömään vasta teininä.
Jouluksi mandariineja juhannuksesi limsakori :D. - Hyvää-oli
Pääsäänöisesti viiden ruokalajin illallinen
1. Pala ruisleipää
2. Nokare voita
3. Lasillinen piimää
4. Perunaa
5. Kastike ilman lisukkeita - flegmaatti
Perunasoppa oli arkiruokaa. Läskisoosi ja perunat olivat pyhäruokaa.
Huippuna joskus kaalilaatikkoa.
Kehnoimmillaan pääruokana perunavelliä.
Sitten kun rusinoita alkoi ilmestymään kauppaan niin jälkiruoka jouluna rusinasoppa josta en pitänyt sen makeuden vuoksi. Karjalaisten perinteiden mukaan , sunnuntaina oli aina karjalanpaistia, leipiä ja piirakoita monenmoisia, pyöröitä, sultsinoita ja sulhaspiirakoita ja tietty karjanpiirakoita. Marjojen ja sienien perässä saatiin joka kesä metissä juosta. Veljeni vähän laiskoja keräämään, kontolleni se homma usein jäi, pojat leikkivät milloin mitäkin risujuttuja. Mustikkapiirakoita tehtiin usein.
Mummolassa vellejä syötiin usein kun oli maitoa omasta takaa. Yksinkertaisesti arkena ja pyhänä vähän paremmin. Oman pellon kaalista ja sipulista tehtiin hyvää kaalimaitoa. Muistan kuinka syksyisin lanttu halkaistiin ja terävällä veitsellä raastettiin, se maistui tosi hyvältä.
Salaattia syötiin vain kesällä ja siihenkin vain salaatinlehtien päälle kananmunaa ja sitten etikka öljyseosta kastikkeeksi. samoin jäätelö oli vain kesäherkku. valionbaarissa käytiin juhlistamassa milloin mitäkin asiaa.- O-Orvokki
Hei Rosaliiin,
miten kaalimaitoa valmistettiin? Kuulostaa mielenkiintoiselta ja saattaisin ehkä kokeilla. O-Orvokki kirjoitti:
Hei Rosaliiin,
miten kaalimaitoa valmistettiin? Kuulostaa mielenkiintoiselta ja saattaisin ehkä kokeilla.Olen joskus aikoinani muistellut lapsuuttani ja kirjoittanut Rauha-tädin maitokaalin reseptin, laitankin sen kokonaan tähän... sitä syötiin usein juuri alkukesästä...
Rauha-tädin maitokaali
Punakeltaisen emalikattilan litraan vettä silppua kesäkaalinpää
lisää kourallinen porkkanamaalta harvennettuja porkkanalapsia
perunamaan reunapenkistä kouri kymmenen perunaa
sipulamaalta sieppaa pari heiveröisintä sipulaa
keittele kasviksia vartista puoleen tuntiin
kipaise karjakeittiöön ja nosta tonkasta
aamumaitoa litra tai kaksi
hurauta maito kasvisten päälle
tuhti lusikallinen vientikerman voita antaa makua
lisää reilusti suolaa, pyöräytä kauhalla kevyesti
saksi rivakasti sipulanlaihot keiton päälle
kiehauta vielä, vahdi, ettei ota pohjaan
pidä lämpimänä hellanreunalla
kata pöytään kuluneet ruusureunalautaset
odota ja odota kunnes heinämiehet ja
kesälapset lopulta tulevat syömään
tapa sillä aikaa kärpäset tuvasta.
Maistuu kesältä.- jältetty
Puukolla "jältetty"(raastettu) nauris maistui vielä paremmalta. Istuimme pellon reunalla kiven päällä ja isä raastoi puukon kärjellä nauriista raastetta ja antoi vuorotellen meille suuhun kuin linnunpojille.
jältetty kirjoitti:
Puukolla "jältetty"(raastettu) nauris maistui vielä paremmalta. Istuimme pellon reunalla kiven päällä ja isä raastoi puukon kärjellä nauriista raastetta ja antoi vuorotellen meille suuhun kuin linnunpojille.
KIva, Kiitos, juuri tuota sanaa etsin kirjoittaessani mielessäni, vaan ei millään löytynyt. Meilläkin oli ihan oma puukkonsa jolla lantun puolikkaista raastettiin, jältettiin.
Vieläköhän maistuisi yhtä hyvältä jos kokeilisi kun syksy ja tuoreet lantut tulevat, kohtahan nauriita alkaa saamaankin.
Isoäidin äiti tarjosi kamfertippoja sokeripalalle. Ja levitti pullan päälle voita, oikein paksusti piti olla.
Isoäiti leipoi kuivakakkuja, ja viikonloppuisin oli jälkkäriksi kiisseleitä. Rusinallinen maksalaatikko oli joulupöydän jälkiruoka myös, se oli melkein kuin vanukas. Syötiin syvältä lautaselta, päälle kaadettiin kuuma maitoa ja nokare voita joka suli sinne. Se oli mun lempparini.
Tuon muistan 60-luvulta. Loput onkin seuraavan vuosikymmenen juttuja, hobbelbobbelit ja muut herkut.- Harvemmin-vaaleaa-leipää
Kamferitipat. Tuttu juttu. Kyllä nuha aukesi jos imppasi. Se oli mielenkiintoinen maku sokelipalassa. Taisi olla aika yleisin lääke vaivaan kuin vaivaan.
Pullapitkot tahtoivat olla pelkkää vehnäpullaa ilman rusinoita ja mausteita. Joten joko voita, jopa sokeria ripoteltiin tai hilloja alkaen mustikasta. Raakana niitä ei syönyt sikakaan :)
Mutta kyllä se oli ruisleipä se pääasiallisin elämän ylläpitäjä. - siilimuori3
Mejän pappa laittoi sokeripalalle Illotiinia.
Ja muistatteko pullamössön! Kahvitilkka, maitoa ja sokeria, ja pullapala tungettu ja imeytetty siihen. Se oli hyvää.
- 60plusplus
hmp.f kirjoitti:
Ja muistatteko pullamössön! Kahvitilkka, maitoa ja sokeria, ja pullapala tungettu ja imeytetty siihen. Se oli hyvää.
Pitäis maistaa maistuuko se vielä samalta!
- Veikkaisinettä
Ei maistu samalta. Maistuu paremmalta koska nykyajan pullat ovat mausteisempia.
Harvemmin-vaaleaa-leipää kirjoitti:
Kamferitipat. Tuttu juttu. Kyllä nuha aukesi jos imppasi. Se oli mielenkiintoinen maku sokelipalassa. Taisi olla aika yleisin lääke vaivaan kuin vaivaan.
Pullapitkot tahtoivat olla pelkkää vehnäpullaa ilman rusinoita ja mausteita. Joten joko voita, jopa sokeria ripoteltiin tai hilloja alkaen mustikasta. Raakana niitä ei syönyt sikakaan :)
Mutta kyllä se oli ruisleipä se pääasiallisin elämän ylläpitäjä.Kanferitipoilla nuha ja yskä lähti lapsena.
Kysyin kerran meidän apteekista kanferitippoja, olisin vanhoilla konsteilla hoitanut sydämentykytyksiä, mutta eipä ollut, enkä edes muista mitä sanoivat syyksi ettei ollut.- kesi.vä
hmp.f kirjoitti:
Ja muistatteko pullamössön! Kahvitilkka, maitoa ja sokeria, ja pullapala tungettu ja imeytetty siihen. Se oli hyvää.
Lillimuruksi sitä sanottiin meillä sitä pullamössöä.
- O-Orvokki
Harvemmin-vaaleaa-leipää kirjoitti:
Kamferitipat. Tuttu juttu. Kyllä nuha aukesi jos imppasi. Se oli mielenkiintoinen maku sokelipalassa. Taisi olla aika yleisin lääke vaivaan kuin vaivaan.
Pullapitkot tahtoivat olla pelkkää vehnäpullaa ilman rusinoita ja mausteita. Joten joko voita, jopa sokeria ripoteltiin tai hilloja alkaen mustikasta. Raakana niitä ei syönyt sikakaan :)
Mutta kyllä se oli ruisleipä se pääasiallisin elämän ylläpitäjä.Vehnäpullataikinaan laitettiin erittäin harvoin rusinoita, mutta kardemumman siemeniä aina välillä, ne jauhettiin hienoksi morttelissa. Kardemumman siemenet olivat kolmiosaisen valkean kuoren sisällä. Yksi, kaksi tai korkeintaan kolme "kuoripakettia" avattiin, siemenet pudotettiin mortteliin ja kuoret heitettiin roskiin. Jauhe kaadettiin jauhojen kanssa taikinakulhoon ja maistettiin taikina.
Pullapitkot letitetiin koholleen neljällä taikinapuikelolla - tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään. Voideltiin kohottamiseen jälkeen hieman vatkatulla kananmunalla ja joskus laitettiin karkeita sokerikiteitä koristeeksi jo ennen paistamista, useimmin paistamisen ja uuden voitelun jälkeen.
Kanelipitkoja tehtiin niin, että kaulittiin taikina ohueksi levyksi, jonka päälle ripoteltiin kanelijauhetta. En muista voideltiinko taikinalevyn voilla tms. Maustamisen jälkeen taikinalevy rullattiin kääreeksi ja leikattiin se halki terävällä veitsellä. Leikatut rullan puolikkaat käärittiin niin, että leikkuupinta jäi esiin pinnalle. Nostatuksen jälkeen pitkot paistettiin. Joskus niiden pinnalle saatettiin laittaa tomusokerista nesteen kanssa sekoitettu karamellisoituva pinta. kesi.vä kirjoitti:
Lillimuruksi sitä sanottiin meillä sitä pullamössöä.
Ai kun suloinen nimi :)) Paljon parempi kuin á la Daube.
- kamferi
Harvemmin-vaaleaa-leipää kirjoitti:
Kamferitipat. Tuttu juttu. Kyllä nuha aukesi jos imppasi. Se oli mielenkiintoinen maku sokelipalassa. Taisi olla aika yleisin lääke vaivaan kuin vaivaan.
Pullapitkot tahtoivat olla pelkkää vehnäpullaa ilman rusinoita ja mausteita. Joten joko voita, jopa sokeria ripoteltiin tai hilloja alkaen mustikasta. Raakana niitä ei syönyt sikakaan :)
Mutta kyllä se oli ruisleipä se pääasiallisin elämän ylläpitäjä.Kamferi sisältää, kamferitippoja höystettynä aidolla pirtulla, sillä kostutetaan sokeripala ja eikun kielenpäälle. Aukeaa tukkoinenkin nenä, emännille hyvä mieli (pirtusta)! Suloinen sopu lopuksi isännän kanssa.
Minusta tuntuu pahalta tällainen 80 aloitus.
Lapsena söin ruokaa.
Vanhempani innostuivat aina kotiin tuomistani isoista kaloista.
Kiitos vaan vanhan-Myllyn kuohuista ja voima-laitoksen virroista.
Jukka Virtasen faijan voima-laitoksen.
-
Miksi ihmeessä?
H.- Kaipolan-virveli
Jämsänkoskella söitte sellu-mauste-kaloja, oletan.
- Lorenaa
Tulos em. asioista huomaa Hunksin runosuonen liidosta- ei paha. Kaipolalaiset sentää uistelivat Tehi-selän vesillä. Olinhan niillä retkillä minäkin mukana.
Koskella toimii vielä Vanhan myllyn kahvila jossa kannattaa kesämatkalla käydä haistelemassa menneen maailman tunnnelmia ja pulahtaa Kankarisveden kirkkaisiin kuohuihin.
Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti kokon ympärillä.
Mamma teki murua meille lapsille. Juuripoimituista mustikoista, pullan ja leivänpalasista ja sokerista Että oli hyvää kylmän maidon kaa. Mamma (äidinäiti) oli aina meitä lapsia hoitamassa kesäaikaan että äiti pääsi heinätöihin ja se oli usein mustikka-aikaa.
Eräänä lämpimänä elokuun alun iltana Mamma teki meille ihanaa murua mustikoista jotka olimme päivällä hänen kanssaan poimineet. Sitten menimmekin nukkumaan. Aamulla kaikki me muut heräsimme, paitsi Mamma. Hän oli yön aikana nukahtanut ikuiseen uneen.- kesi.vä
Karjalaisia herkkuja kuten tuolla ylempänä lueteltiin. Meillä syötiin myös munavelliä, pullavanukasta, voipuuroa, tytinää. Tosi paljon juureksia, marjoja lisukkeina.
- ö-Öö
Tytinästä
Kuulin sanan muutama vuosi sitten. joku sanoi alatoopia tytinäksi. Missähän päin tota sanaa käytetään? Hyvä ilmaus, oikein kuvaava.
=DW= - kesi.vä
ö-Öö kirjoitti:
Tytinästä
Kuulin sanan muutama vuosi sitten. joku sanoi alatoopia tytinäksi. Missähän päin tota sanaa käytetään? Hyvä ilmaus, oikein kuvaava.
=DW=Pohjois-Karjalassa.
- 980987
Karjalan siirtolaiset söivät tytinää
- ala-ei-toope
hytkyhyytelöäkin se oli
- kesi.vä
ala-ei-toope kirjoitti:
hytkyhyytelöäkin se oli
Tuota en ollut kuullutkaan, kuvaava sana sekin.
Tiedättekö mistä sana alatoopia tulee? Löysin vanhan keittokirjan missä se kuvataan sanoilla "Lihahyytelö a´la Daube". Aladåb se on ruotsiksi, ja siitä varmaan tullut se suomenkielinen toopi.
- kesi.vä
hmp.f kirjoitti:
Tiedättekö mistä sana alatoopia tulee? Löysin vanhan keittokirjan missä se kuvataan sanoilla "Lihahyytelö a´la Daube". Aladåb se on ruotsiksi, ja siitä varmaan tullut se suomenkielinen toopi.
Että sianpäästä tehty tytinä omaa noin komean nimen. Oli se kyllä hyvää ruisleivän päällä. En ole vuosikymmeniin syönyt.
- ö-Öö
kesi.vä kirjoitti:
Että sianpäästä tehty tytinä omaa noin komean nimen. Oli se kyllä hyvää ruisleivän päällä. En ole vuosikymmeniin syönyt.
Kandee kokeilla.
Monia valmistajia, Se sitäpaitsi halpaa, melkein täyslihaa, lauantaimakkaran hinnalla.
En tiedä mistä lie tullut tavalsi. Mä laitan aina etikkaa toopiin. Ja kermaa. Joskus pippuria. Mä siis syön sitä lautaselta, leipä erikseen. Ja leivällä miellusti voita :D
Mutta erittäin hyvä leivänpäällinenkin se toki on.
=DW= Voihan sitä tytinää tehdä itsekin. Meillä oli aikoinaan joulupossu kasvamassa niin sen päästä sitä silloin tein. Ei siihen kummosia aineita tarvita, lihaa, suolaa ja mausteet maun mukaan, reilusti liivatetta, taisin laittaa myös porkkanaa sekaan. Hyviä reseptejä kyllä löytyy.
- ö-Öö
rosaliiin kirjoitti:
Voihan sitä tytinää tehdä itsekin. Meillä oli aikoinaan joulupossu kasvamassa niin sen päästä sitä silloin tein. Ei siihen kummosia aineita tarvita, lihaa, suolaa ja mausteet maun mukaan, reilusti liivatetta, taisin laittaa myös porkkanaa sekaan. Hyviä reseptejä kyllä löytyy.
Tehty on.
Aikanaan, kun kotona teurastettiin, naudasta. Meilläpäin ei juuri kenelläkään ollut sikoja.
Meitsi tehnyt aina joskus vihanneshyytelöä, tai jotain kalajuttua, tai sekoitusta. Keittelee porkkanoita, aukoo säilyketölkkejä liottaa liivatteet, kuumentaa veden, hämmentelee. Kakkuvuokiin tehnyt. Edustavan näköistä, hyvän makuista, ei kallistakaan. Minimaissi, säilykepaprika, tollaset hyviä. Liivatteeseen kandee lisätä jotain maustetta, suolaa, etikkaa. Liivatetta saapi mun mielestä olla enenpi, kuin suosittelevat. Ai niin, vuokaan talouskelmu.
=DW= - EipäTarviiLiivtetta
rosaliiin kirjoitti:
Voihan sitä tytinää tehdä itsekin. Meillä oli aikoinaan joulupossu kasvamassa niin sen päästä sitä silloin tein. Ei siihen kummosia aineita tarvita, lihaa, suolaa ja mausteet maun mukaan, reilusti liivatetta, taisin laittaa myös porkkanaa sekaan. Hyviä reseptejä kyllä löytyy.
Sianpääsylttyyn ei tarvita yhtään liivatetta. Siinä on hyödykkeitä riittävästi ihan omasta takaa. Muuhun lihahyytelön tarvitaan liivatettakin. Äiti teki sian pään puolikkaasta syttyä, eikä käyttänyt koskaan liivatetta siihen. Itse en ole tehnyt sitä omassa kodissani koskaan. Oli minusta vastenmielistä, enkä halunnut edes maistaa sitä vapaaehtoisesti. Kun maistoin kerran kaupassa, totesin, että jatkossa otan mielelläni sitäkin omalle lautaselleni, jos tarjotaan jossain. Ehkä ostan joskus kaupassakin.
- kesi.vä
ö-Öö kirjoitti:
Tehty on.
Aikanaan, kun kotona teurastettiin, naudasta. Meilläpäin ei juuri kenelläkään ollut sikoja.
Meitsi tehnyt aina joskus vihanneshyytelöä, tai jotain kalajuttua, tai sekoitusta. Keittelee porkkanoita, aukoo säilyketölkkejä liottaa liivatteet, kuumentaa veden, hämmentelee. Kakkuvuokiin tehnyt. Edustavan näköistä, hyvän makuista, ei kallistakaan. Minimaissi, säilykepaprika, tollaset hyviä. Liivatteeseen kandee lisätä jotain maustetta, suolaa, etikkaa. Liivatetta saapi mun mielestä olla enenpi, kuin suosittelevat. Ai niin, vuokaan talouskelmu.
=DW=DW, voisiko etikan korvata esim. sitruunalla tai limellä? Jostain syystä etikan maku on alkanut tökkiä, balsamico on ainoa joka ei vedä ikeniä kippuraan.
- ö-Öö
kesi.vä kirjoitti:
DW, voisiko etikan korvata esim. sitruunalla tai limellä? Jostain syystä etikan maku on alkanut tökkiä, balsamico on ainoa joka ei vedä ikeniä kippuraan.
Tottakai.
Net on perusmaut: hapan, suolainen, karvas, makea, umami.Että silä pohjalla. Toopiin laittanut joskus chilikastikettakin, toimii. Sokeria en ole kokeillut en pidä makeasta.
Ei mun mielestä ole mikään pyhäinhäväistys, jos ravintolassa pyytää ketsuppia pihvin päälle, kaikea saa kokeilla. Siis melkein kaikea :D
Yks mainittava. Pidän eritäin paljon valkosipulista. Mutta sinällään en kaikissa ruuissa. Joopajoo, kaurapuuro valkosipulilla.... Toopiin se munkin mielestä sopii, kokeiltu on. Ei ole ykkösfanituksenkohde, mutta kandee itse tsekata.
Umamista ei oikein käsitystä, miltä se oikein edes mastuu. Sitä saa maistella itämaisissa ravintoloissa. Mun käsitttääksen se tarkoittaa suunnilleen mädäntynyttä alatoopia :DD
En ole kokeillut.
=DW= - Anonyymi
rosaliiin kirjoitti:
Voihan sitä tytinää tehdä itsekin. Meillä oli aikoinaan joulupossu kasvamassa niin sen päästä sitä silloin tein. Ei siihen kummosia aineita tarvita, lihaa, suolaa ja mausteet maun mukaan, reilusti liivatetta, taisin laittaa myös porkkanaa sekaan. Hyviä reseptejä kyllä löytyy.
Ei tarvita liivatetta, hyytyy itsestään.
Puuhellan tai takan hiiloksella halsterilla kärvennetyt suolasikat ,niitä ruisleivän päälle nii jo lähtee hiukajainen.
- kesi.vä
Eikös vain yksinkertainen olekin hyvää. Kälvisärkikin.
kesi.vä kirjoitti:
Eikös vain yksinkertainen olekin hyvää. Kälvisärkikin.
Kalvisärki? onks se samaa ku taloussiika suolakalana?
- kesi.vä
koti-kiusattu kirjoitti:
Kalvisärki? onks se samaa ku taloussiika suolakalana?
Eiku kälvisärki. Jos oikein muistan niin se on ilmakuivattu särki, niin kuin kapakala.
kesi.vä kirjoitti:
Eiku kälvisärki. Jos oikein muistan niin se on ilmakuivattu särki, niin kuin kapakala.
Ns vanhaan hyvään aikaan kun jokaisen neukkulaivan ahteritäkillä oli ladoja ahdettuna näki noita kapakaloja.
Kovia poikia onkimaan satamissa ja sit narut täynnä fisuja ,Pansion talakan altaasta hävis kaik linnutkin.- kesi.vä
koti-kiusattu kirjoitti:
Ns vanhaan hyvään aikaan kun jokaisen neukkulaivan ahteritäkillä oli ladoja ahdettuna näki noita kapakaloja.
Kovia poikia onkimaan satamissa ja sit narut täynnä fisuja ,Pansion talakan altaasta hävis kaik linnutkin.Jaahas, meinaatko, että pojjaat onki linnutkin vai lensikö ne paremmille kala-apajille.
Tarkistin ja kyllä se näin on: kälvitä v. viljasta, heinästä, kalasta tms.: kuivua (ulkoilmassa), kälviä kesi.vä kirjoitti:
Jaahas, meinaatko, että pojjaat onki linnutkin vai lensikö ne paremmille kala-apajille.
Tarkistin ja kyllä se näin on: kälvitä v. viljasta, heinästä, kalasta tms.: kuivua (ulkoilmassa), kälviäMonenlaisia tarinoita liikkui siihen aikaan varsinkin neukkujen kaupankäynnistä mikä sit oli totta mikä ei .
Sen lintu jutun kuulin levysepältä .- 1eero
koti-kiusattu kirjoitti:
Monenlaisia tarinoita liikkui siihen aikaan varsinkin neukkujen kaupankäynnistä mikä sit oli totta mikä ei .
Sen lintu jutun kuulin levysepältä .Nekku meil oli likellä kioski sillo ennen aikaa jost sai nekkuja semmosia kartiomaisia paper kääröissä niit talavel imeksittii posket ol punasii pipo päässå, siihe aikaa sokerikkii nii 50 luvulla kun ei muuta ollu kui jää puikkoi just oltii päästy tissit erroo.
- Mellikki
Mä keitin itse toffeeta kattilassa. Laitoin siirappia ja kaakaojauhetta ja kuumensin kattilassa ja hyvää tuli! Ihan yhtä hyvää kuin tumma skottitoffee. Se oli sitä skottiruudullisella paperilla päällystettyä toffeeta. Söin myös noita kertomiasi kartion muotosia nekkuja. Kioski oli mullakin ihan lähellä. Hampaat olivat kyllä sitten sen mukaiset...
- ö-Öö
1eero kirjoitti:
Nekku meil oli likellä kioski sillo ennen aikaa jost sai nekkuja semmosia kartiomaisia paper kääröissä niit talavel imeksittii posket ol punasii pipo päässå, siihe aikaa sokerikkii nii 50 luvulla kun ei muuta ollu kui jää puikkoi just oltii päästy tissit erroo.
Satuin löytämään yhdestä pienestä leipomist nekkuja muutama vuosi sitten. Samannäköisijä paperissa olevia kartioita. Kyllä niitä siis joku valmistaakin. Mä syön kuitenkin niin vähän makeaa, että taisin antaa ne joillekin kakaroille. Muistin mukaan ne oli hunajan makuisia aikoinaan. Liekö tehty hunajasta, liekö ollut mauste.
=DW= - kesi.vä
Joo, kyllä noita nekkuja tuli syötyä penskana. Oli onni myös, jos osasi kärkkyä kioskin kulmalla milloin irtojäätelö alkoi kaukalosta loppua, niin silloin kioskin pitäjä antoi pohjat kaavittaviksi. Tiikerijäätelö jäi mieleeni erityisesti.
- reppuriika
Eipä niitä kovin kummia herkkuja meillä ollut. Herkkuna muistan äidin leipomat korvapuustit, joissa oli paljon kanelia ja voirasvaa ja bostonkakku. Lakka- ja mustikkapiirakat olivat suurta herkkua. Piirakan sisus oli yleensä paksua marjakiisseliä ja sitä oli vahasti taikinan päällä.
Lanttukukko oli hyvää ja tunteja uunissa muhinut karjalanpaisti.
Tietenkin paksut valurautapannussa paistetut kolmionmuotiset letut hillon tai sokerin kanssa.- kesi.vä
Voi, olin unohtanut tuon lakkapiirakan. Sitä täytyy kyllä tänä syyskesänä tehdä.
- O-Orvokki
kesi.vä kirjoitti:
Voi, olin unohtanut tuon lakkapiirakan. Sitä täytyy kyllä tänä syyskesänä tehdä.
Miten lakkapiirakka tehdään? Voisitko antaa meille ohjeen tai löytyisikö sellainen jostain? - En ole kuullutkaan moisesta ;)
- ent.siivoojaparka
O-Orvokki kirjoitti:
Miten lakkapiirakka tehdään? Voisitko antaa meille ohjeen tai löytyisikö sellainen jostain? - En ole kuullutkaan moisesta ;)
Googlaa.
Sieltä ne löytyy ohjeet kaikkeen, mitä täällä on lueteltu, monina variaatioina. - PölqvistiOotKai
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Googlaa.
Sieltä ne löytyy ohjeet kaikkeen, mitä täällä on lueteltu, monina variaatioina.Ja kuka sinulta on mitään kysynyt. Ei kukaan!
- täystohelo
PölqvistiOotKai kirjoitti:
Ja kuka sinulta on mitään kysynyt. Ei kukaan!
Saa täällä vastata vaikka ei kysyttäisikään.
- kesi.vä
O-Orvokki kirjoitti:
Miten lakkapiirakka tehdään? Voisitko antaa meille ohjeen tai löytyisikö sellainen jostain? - En ole kuullutkaan moisesta ;)
Äiti teki lakkapiirakan ihan perinteiseen pullataikinaan. Runsaasti lakkoja päälle ja sitten taikinasta vinoneliöt siihen päälle. Munalla voidellaan taikinaosat. Siitä on ilmeisesti eri versioita, koska reppuriikalla on kiisselimäistä se täyte. Meillä oli pelkkää lakkaa ja sokeria.
Äidin lempparimarjat olivat lakka ja mustaherukka ja niin on minunkin. - ent.siivoojaparka
PölqvistiOotKai kirjoitti:
Ja kuka sinulta on mitään kysynyt. Ei kukaan!
Ai kukako?
No sehän oli ihan se sama, joka käski sinun kommentoimaan minulle.
- entinenmiäs
Täytyy kiittää äitiä kaikista niistä herkuista ja niistäkin, jotka silloin vähemmän herkuilta tuntui. Nyt, kun itse joutuu syömiset vaimolle ja itselle värkkäämään kaikkien muiden huushollaamisten lisäksi, ymmärtää antaa arvoa äidin työlle maatalon emäntänä. Lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä jälkiruokineen, paitsi sunnuntaina kerran päivässä. Aamupala, aamupäiväkahvi, iltapäiväkahvi ja iltakahvi. Missä välissä hän vielä navettahommien jälkeen hoiti tiskit, pyykit, siivoamisen ym.
Erilaisia kiisseleitähän ne jälkiruuat useimmin olivat, harvinaisempanan luumukiisseli kermavaahdolla se paras. Oli muutama oikein meikäläisen herkkujuttu kuten köyhät ritarit, leivinuunissa leivän paiston jälkeen paistettu joku riisijuttu, en oikein tarkemmin muista, ja joku leipäomenapaistos, nam nam. Nyt kun tuli mieleen, niin pitäisikin kysyä, josko äidiltä vielä löytyisi resepti.
Itse ei jälkiruokia tule tehtyä paitsi joskus, kun poika on käymässä. Viimeeksi tein taatelijäädykkeen, itekkin yllätyin, että minäkö tuon sain aikaiseksi, niin oli hyvää.- O-Orvokki
Antaisitko meillekin, jos saat ohjeen. Kiinnostaa!
- entinenmiäs
O-Orvokki kirjoitti:
Antaisitko meillekin, jos saat ohjeen. Kiinnostaa!
No mikä ettei. Tämän aloituksen ansiosta tuli se ihana leipäomenajuttu mieleen. Eiköhän sen ohjeen äitimuorilta saa kunhan siellä kesän mittaan käydään.
- kesi.vä
Minäkin olen monasti ajatellut sitä äitini työmäärää ja harmitellut jälkeenpäin etten tajunnut enemmän olla avuksi.
Harmittaa pikkasen sekin ettei niitä äidin reseptejä tullut laitettua talteen. Mitä superkokkeja ja -leipureita monien äidit olivatkaan/ovatkaan. - Psykoterapeutitar
Ei mun mutsi jeesannut muakaan, vaan itse jouduin kaupassa käymään ja ruuat tekemään ja pesutuvassa pyykit pesemään, ennen kun ostin pesukoneen ja siivoukset hoitamaan. Työ tekijäänsä ohjaa!
Ruuanlaiton opettelin itsekseen ja joskus katsoin ohjeita keittokirjoista. Maistuvia ruokia onkin tullut!
- ihana-muisto-
Sianrasvaa käristettiin pannussa,
josa oli myös lihaa mukana, tietenki suolaa myös,
sitten kun oli kypsää ja ravaa oli tirissi riittävästi,
siihen kuorittiin keittetyjä perunoita jotka pilkottiin,
oiiiiiih ku oli ihanaa ja maukasta,
aivan käsittämättömän ihanaa ruokaa,
oijoi joi ku on unotunu vuosien varrella koko ruoka, herkku,
nyt pitää menneä heti huomenna kaupaan ja ostaa sian-läskiä siivutettuna
ja paistaa käristystä pannussa tehdä kerranki vanhanaikaista herkkua,- semmoset-muistot
lisäys,
muistui mieleen laskiais aika,
silloin aina leivottiin tuoretta rieskaa uunissa
siihen pantiin pikkusia sianläski silmiä tirisemään paistamisen ajaksi uuniin,
sekin oli aina ihana rittuaalia ja aivan ihanaa ruokaa laskiaisrieska,
jossa oli sinaläski silmiä,
- Hötsi_
Mä söin hötsiä. Tein pikkutyttönä sitä itse. Tekis mieli tehdä taas. Ne olivat muistaakseni sokerikakkutaikinasta paistettuja lettuja lettupannussa. Olivat ihanan kuohkeita. Oli varmaan vähän leivinjauhettakin siinä taikinassa kun olivat niin höttöisiä:P En ole tehnyt niitä yli 55:een vuoteen joten vähän muisti on hataraa...
- Hötsi_
Löysin tuolta yhdeltä keskustelupalstalta tämän. Ovat aivan samanlaisia kuin minunkin lapsena tekemäni "hötsit" :):
Kun olin lapsi äitini teki joskus yllätysvieraille kahvin kanssa tarjottavaksi "kaakkulettuja".
Paistoi sokerikakkutaikinasta lettuja ohukaispannulla, niitä tarjottiin hillon kera, ja jos sattui olemaan jäätelöä tai kermavaahtoa niin olivat todella herkullisia.
Täytyisikin joskus kokeilla vieläkö maistuvat yhtä ihanilta kuin lapsena.
Elli-Noora Lydia, 06.01.2009
- 1eero
Rantakala tuli mieleen ei kummone valmistaa, täälläpäin vielä harrastetaan nuotan vetoa, miksei omalla verkolla pyyvvetyt mutta kumminkin niin tuoreet että pannulla hyppii, voita sipulia ehkä pippuria ei paljon siis tämä perustuu kalan tuoreutuun maku on aivan toine kun eilenin kala jos uusia perunoita just maasta nostetut hyvässä mullassa kasvatetut puhtaat. Siihen uunista just otettu ruis leipä joka ei tarvii muuta kuin voita ei kaupan leikkeleitä, vanhan kansan malliin maalais emännän tekemä kirnupiimä ei sahti. Yksinkertainen ruoka lisänä voi olla pakastettu muikun mäti ruisleivän päälle sen jälkeen isäntä nousee tyytyväisenä pöyvän päästä ja röystäisee kuuluvaisesti JAA sahti olisi poikaa muta on niin hyvä maku suussa etten viiti pilata.
- kesi.vä
Muistan sen rantakalan maun vieläkin. Siinä maisti kala :) Syötiin ulkona, rannassa ja porukkaa oli paljon.
Ei ihme, että vieläkin ole hurahtanut kalan makuun. Nykyisin vaan noita keittopaikkoja rannalla ei ole juurikaan. Älä muuta "viserrä", rantakala, rannalla ehdottomasti.
Mutta kyllä se kaupunkilainenkin hyvällä mielikuvituksella tekee rantakalaa. Ehdottomasti mahdollisimman tuoreet muikut ja vähässä vedessä juuri ja juuri sellainen kypsyys, että ei tule kalamuhennosta. Siihen suolaa, voita ja jos on sipulia, jota harvemmin rantakalalla oli mukana, siis ei koskaan.
Kaikkia yllämainittuja olen syönyt, paitsi makaroonivelliä en muista kotona syöneeni. Kapakala on yksi herkku, josta uneksin, mutta meillä se laitettiin kuhasta, joka oli kuivatettu leivinuunissa ja sitähän minulla ei ole, siis ainakaan leivinuunia. Kuhan voi saada, mutta sen kuivatus ensin ja sitten vielä kuivatus uuniossa! Nou, ei tule mitään.
Lapsuuden herkku, jota siskoni kanssa laitoimme usein äidiltä ja toisiltamme salaa. Voita, sokeria ja kaakaojauhetta! Volaa, kun sai pihistettyä juuri kirnuttua voita. Kuppi äkkiä piiloon ja niitä kuppeja löytyi sitten milloin mistäkin. Sitä olen miettinyt, että mistä sitä kaakaojauhetta ilmestyi, mutta ilmeisesti hesan tädit oli tuoneet.kesi.vä kirjoitti:
Muistan sen rantakalan maun vieläkin. Siinä maisti kala :) Syötiin ulkona, rannassa ja porukkaa oli paljon.
Ei ihme, että vieläkin ole hurahtanut kalan makuun. Nykyisin vaan noita keittopaikkoja rannalla ei ole juurikaan.Vieläköhän rantakalan perinteisiin kuuluu, että sen keittävät aina miehet, meidän kylillä kun noita yhdistysten kekkereitä on ollut niin tuota perinnettä on vaalittu.
Kerran olin pitosissa, keitto keitettiin muualla ja sain olla yhtenä padan haussa keittäjältä. Se keitto oli peitetty voilla voidelluilla ruisleivän siivuilla, jotka oli sitten käännetty ylösalaisin keiton päälle. Koko keiton pinta oli peitetty leivillä. Se maistui ihmeen hyvältä kun palan ruisleipää sai keittolautaselleen keiton kaveriksi.- 1eero
Ennen täälläpäin oli nuotta yleinen, nuotan vedon jälkeen usein keitettiin rantakala nykyisin ei juuri nuotan vetäjiä näy va vetävät roolia kuin pari tuntia sitten näky, käyn joku päivä hakemassa rantautumis paikalta niin tuoretta hyppii panulla voen sipulin kera maiskis :)
- kesi.vä
rosaliiin kirjoitti:
Vieläköhän rantakalan perinteisiin kuuluu, että sen keittävät aina miehet, meidän kylillä kun noita yhdistysten kekkereitä on ollut niin tuota perinnettä on vaalittu.
Kerran olin pitosissa, keitto keitettiin muualla ja sain olla yhtenä padan haussa keittäjältä. Se keitto oli peitetty voilla voidelluilla ruisleivän siivuilla, jotka oli sitten käännetty ylösalaisin keiton päälle. Koko keiton pinta oli peitetty leivillä. Se maistui ihmeen hyvältä kun palan ruisleipää sai keittolautaselleen keiton kaveriksi.Kyllä meilläpäinkin oli, että miehet kokkasivat isossa padassa sen keiton nuotiolla. Naiset kait laittevit muita tykötarpeita ja lapset pyörivät jaloissa esiliinojen nauhoja nykimässä.
Taijan tänä kesänä viettää "yhen mummon rantakalan" ja liotan ruisleipää joukkoon :) Huiku huikoo.
- herkkuja
Silakoita paistettuna ja savustettuna, keitettyjä ahvenia, kraavia siikaa. Raparperi ja luumukiisseliä. Maitoa suoraan navetasta ja sekaleipää omasta vijasta.
Vanhoja juttuja muisteltiin niin tuli mieleen semmoinen kesäruoka , ehkä joku jo tuossa edellä puhui siitä, meillä oli aina viilikupit hyllyn reunalla tekeytymässä, vuorokausi niitä siinä pidettiin ja siihen tuli paksu keltainen kermakerros siihen päälle. Muut sitä söivät talkkunoitten kanssa, olisikohan lisätty myös sokeria ja jotain marjoja. Minua se tympäisi, se paksu kermakerros siinä päällä, joten söin aina killoin kauraryynejä sokerin ja maidon kanssa, se maistui hyvältä. Vieläkin joskus sorrun kauraryyneihin sokeriin ja maitoon.
- eimaistu
Imellysvelli, Kainuulaisten ikiaikainen herkku.
- Anonyymi
80 luvun alussa armeijassa oli joka päivä sama kastike eri värinen vaan.
- Anonyymi
Olisiko teillä rohkeutta siirtyä jo tuonne 70 palstalle, vaikka siellä onkin "kähinää", joka varmasti laantuu pian, jos uudet tuulet puhaltaisivat "huis nevadaan"!
Nuo ruoka reseptit aina innostavat ja etenkin, kuinka enne toimittiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its3858478Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1722837- 131182
- 76998
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta61903- 25896
- 55883
- 53848
- 64842
Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss72802