Voiko narsistin uhriksi joutua sairaalloisen itsekäs ihminen?
Narsistin uhreja monenlaisia?
Venttiili
33428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itsekäs ihminen osaa pitää puolensa.
Aivan. Kiltit ihmiset, jotka eivät osaa pitää puoliaan, joutuvat usein narsistien uhreiksi. Helppoja saaliita.......
Niin se on varmaan nassen hovin mielestä sairaalloisen itsekästä, että joku pitää puolensa?
Mitä jos aloittaja tarkoittikin oikeasti sairaalloisen itsekkäitä uhreja. Muutenhan hän olisi varmaan kirjoittanut sairaalloisen itsekkäältä narsistin mielestä vaikuttavista...
Voi olla. Anteeksi häiriö, inhoan itsekin nettikyseenalaistajia, jotka vievät kaiken harhapoluille turhaan _tahallaan. Mutta siihen on näköjään kovin helppoa syyllistyä itsekin joskus tahattomasti, milloin ei tiedä asiasta kuin sen lauseen verran, mitä on kerrottu. Unohdetaan siis tämä rönsy.
Itsensä puolustaminen ja tosiasioiden esiin tuominen ovat rikos Hänen Majesteettiaan vastaan.
Entä voiko narsistin uhrista tulla sairaalloisen itsekäs ihminen?
"Entä voiko narsistin uhrista tulla sairaalloisen itsekäs ihminen? "
No eiköhän useimmat narsistit ole myös itse narsistin uhreja ja tiedetään, että joistakin narsistien lapsista kasvaa myös narsisteja, niin niitä paksuja, joista puhekielessä sitä narsisti nimitystä käytetään, kuin niitä ohuitakin, jotka menneisyytensä vuoksi saattavat hakeutua paksunarsistin vaikutuspiiriin ts. olla jo valmiiksi uhriutuneita...
Monenlaista pohtimistahan tähän aihepiiriin liittyy, itselle tuli mieleen sana uhrimentaliteetti, jotenkin joskus huomaa, että täälläkin melki niinku kilpaillaan jopa siitä uhritumisestakin
Toinen juttu mihin olen usein kiinnittänyt huomiota on se, kun laajasti yritetään markkinoida ajatusta narsistin ylivoimaisuudesta ja sitä että uhri on uhri lopun elämäänsä aina ja kaikkialla, vaihtoehtoja ei ole, mikään/kukaan ei auta, ymmärrä, en voi mitään, ei kannata yrittääkkään, vain sydämettömät ihmiset hylkäävät/tekevät pesäeron narsistiin...
No pari linkkiä tästä uhritumisesta sinällään
http://www.havahtuminen.fi/oletko-uhriutuja/
http://www.city.fi/yhteiskunta/oman elamansa uhrit/4623
http://hidastaelamaa.fi/2015/08/5-tapaa-lopettaa-uhrina-oleminen/
Se mikä kans tuli mieleen kun tuos aamusella lukaisin noita viime aikojen ketjuja, kun en ole viikkoon täällä käynyt niin jäin pohtimaan semmostakin. Että kun tällä hetkellä kirjoittajien joukossa tuntuu olevan useampiakin jotka ovat narsistien lapsia ja sitä kautta uhrituneet.
Niin hyvin vähän näyttää heidänkään kesken syntyvän keskustelua/vuoropuhelua/vertaistukea selvitymiseen/paranemiseen, pois uhrin roolista pääsemiseen liittyen vaan jokainen vaan keskittyy puhumaan siitä omasta narsististaan ja sen sanomisista/tekemisistä, siitä miten mahdoton se narsisti on ja ei vaan voi mitään ja miten typeriä ne muutkin narsistin ympärillä pyörivät ihmiset ovat, eikä huomata että itsekin kuuluu samaan joukkoon, siihen narsistin hoviin...
Josta tuli mieleen semmonenkin ajatus, että tuntuu, että kuin se narsisti olisi muuttanut pysyvästi asumaan ihmisten päähään, on läsnä joka hetki, vaikka fyysisti matkojen päässä oliskin, korostetaan sitä omaa uhriutta, johon ei loppua näy tulevan, eikä huomata, että se narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminenkin...
"Narsisti on oman häiriintyneisyytensä lailla kaikkialle läpitunkeva. Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen. Narsistin jättämiseksi vaaditaan valtavia mentaalisia ponnistuksia, ja fyysinen erottautuminen on niistä vain ensimmäinen (ja vähiten tärkeä) askel.
Narsisti voidaan hylätä - mutta narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan. Hän on läsnä, joka hetki esiin astuen, tehden olemassaolon epärealistiseksi, kieroutuneeksi ja vääristyneeksi, ilman hengähdystaukoa, sisäisenä herpaantumattomana äänenä, joka ei anna hetkenkään rauhaa, ja josta puuttuu myötätunto ja empatia uhria kohtaan.
Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
No joo tämmöstä paasausta tuli tähän kohtaan...
Hyvin paasattu.
Olet aivan oikeassa. Pienemmissä jutuissa uhrit voisivat todella ryhdistäytyä ja nuoria taitaa moni olla. Kyllä aika parantaa osan.
Itse olen uhri, koska traumatisoiduin raaoista hyväksikäytöistä. Eli vakavasti traumatisoituminen ei ole sama kuin pieni ruikuttaminen, olisikin. Traumatisoitumista pahensi, ettei ollut tällaisia foorumeita eikä sellaisista asioista puhuttu. En tietenkään väitä että iältään vanhemmat olisi traumatisoituneempia, mutta niin olen havainnut.
Elämänvoimaa ja tahtotilaa toipumiseen olisi. Mutta terapiaa on vanhemman ihmisen vaikea saada.
Netissä on helppo harmeja purkaa. Kai se on vähän suomalaista tämä valittaminen.
Tosi hyvä kirjoitus, bravoo. Antaakin aiheen meille kaikille pohtia, että "me ollaan narsisteja kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan naristeja elämän, ihan jokainen" ja siten turhaan täällä valitetaan.
Olet oikeassa, valittaminen ja kateus, ne on kaksi tyypillisintä piirrettä suomalaisille. Ja vielä siten, että tapana on selän takana toimiminen, ei koskaan valitetata suoraan henkilölle, joka oikeasti voisi asiaan vaikuttaa.
Niin, tarkoitus ei ny sinällään ollut pelkästään mollata uhreja koska aivan varmasti näiden "lapsiuhrien" joukossa on sellaisiakin, jotka ovat ns. pysyvästi vaurioituneet. Perustuuhan jo narsismin syntyteoriatkin siihen, että lapsi on jäänyt rakkautta vaille kasvuperheessään ja siihen kun lisätään ristiriitainen kasvatus niin väksisinkin siinä ihminen menee ulalle, kun ei ei tiedä mikä on totta ja mikä ei, vaikka ei fyysistä väkivaltaa olisikaan...
Enkä oikein tiedä kuuleeko täällä erityisen paljon valittamistakaan, kuten totesin enemmänkin se on sellaista narsistin ylivertaisuuden korostamista ja sen korostamista ettei asioille voi mitään, ei kannata yrittääkkään, vähemmän nuo aikuiset lapsetkaan pohtivat sitä mitä se kaikki itselle on aiheuttanut, millaisia ihmisiä heistä on kasvanut.
Huomasin myös jossain ketjussa olleen sellaistakin, että jotkut aikuiset lapset eivät ole ihan kokonaan sisästäneet sitä asiaa, ettei se narsisti muutu, että jos sitä muutosta suhteessa vanhempaansa haluaa niin sen muutoksen on lähdettävä itsestä...
Mutta jotenkin ny tosiaan täällä tuntuu olevan vallalla enemmänkin jokin sellainen, että sitä uhrin roolia pyritään pitämään yllä vanhempien valtaa korostamalla ja jollain sellaisella ettei tosiaan niille vanhemmille voi mitään...
Mun mielestä jonkinlainen pesäero vanhempiin kuuluu jo tietynikäisen nuoren kehitystehtäviin/aikuistumiseen, mutta kehoitus sellaiseenkin on usein tulkittu täällä sydämettömäksi vanhemman hylkäämiseksi.
Yleisesti kaiketi on tiedossa että huonoista vanhemmista irtautuminen saattaa olla vaikeampaa , että jossain vaiheessa elämää, kun se oma oleminen alkaa vaatia vastauksia siihen, miksi minä olen tällainen niin sinne lapsuuteen sitä yleisimmin joutuu palaamaan. Mikä ny välttämättä ei tarkoita sitä, että vanhempi pitäisi vaatia tilille menneisyyden virheistä vaan enemmänkin se lisää ymmärrystä itseä kohtaan...
No joo tämmösiä ajatuksia jatkoksi. Meitä on joka lähtöön, jotkut toivovat apuja asioiden ymmärtämiseen/narsistista eroon pääsemiseksi, jotkut ehkä vaan haluavat puhua loputtomiin narsisteista jolloin voi ajatella, että se narsisti silloin on jonkinlainen keskus ko. ihmisen elämässä, kaikki alkaa hänestä ja kaikki päättyy häneen...
Nämä kuviot ihmiselämässä eivät ole ihanteiden mukaisia tai millään tapaa fantastisia, mutta inhimillisiä ja olemassa olevia kuitenkin.
Uhrille toitotetaan ja alleviivataan joka taholta, että kiusaajalle ei voi mitään. Uhrin käsketään muuttua, pitää puolensa, lähteä tutuista kuvioistaan narsistin vuoksi, koska mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Tämän kaiken tehtyään uhripolon pitää vielä antaa anteeksi ja tukkia suunsa traumaattisista tapahtumista ikiajoiksi, koska muut saattavat rasittua niiden kuulemisesta.
Olisi suuri ihme, jos uhri ei tuntisi raivoa paitsi kokemansa kohtelun myös saamiensa järjen vastaisten neuvojen ja ohjeiden vuoksi. Moni uhri käpertyy ja sairastuu lisää, koska ei tule noteeratuksi, eikä saa edes avautua tarpeeksi. Pitkäkestoinen mitätöinti, henkinen murskaaminen ja mustamaalaaminen eivät katoa sielusta pikku jutustelun jälkeen. Se on ikävä tosiasia, jonka ehkä ymmärtää vain toinen samoja kokemaan joutunut. Mielestäni jokainen uhri kirjoitelkoon nettiin niin paljon kuin tarve vaatii. Sellainen ärsyttää joitakin, mutta heidän lohdukseen on sanottava, että vuodatuksiin ei ole pakko perehtyä. Vastaavasti muille uhreille vertaiskokemuksien lukemien voi olla hyödyksi.
Uskon, että suuri osa uhreista tervehtyy ja sisuuntuu työstettyään asioita juuri sen aikaa, kuin kukin tarvitsee. Heistä kuoriutuu omaa elämäänsä eläviä ihmisiä.
Hei kiitos, oli tosi mukava lukea vaihteeksi tervejärkisen ihmisen ajatuksia tästä asiasta. Hyvää Juhannusta :D
Mutta miksi pitää kohdella niin rumasti niitäkin, jotka eivät ole narsisteja eivätkä missään tekemisissä heidän onnettomuutensa kanssa?
Eivät muut ihmiset halua uhrata koko omaa elämäänsä edes narsistin uhrin takia. Kaiken lisäksi se ei edes auttaisi mitään!!!
Mitä jos sattuisi joku onnettomuus (sattuu joka päivä), jonka seurauksena ei voisi kuulla, puhua eikä nähdä, menisi osittain tuntoaisti, ei pystyisi kävelemään eikä kirjoittamaan? Tämän lisäksi olisi loukkaantunut niin pahoin, ettei koskaan pääsisi säryistä ja kivuista.. Sitten vaikka omat lapset voivat kuolla. Ihan mitä vain voi tapahtua.
Ajatus on monella varmaan nauttia elmästä sen minkä siitä vielä irti saa (silti työtä tehden, eikä muita hyläten).
"Eivät muut ihmiset halua uhrata koko omaa elämäänsä edes narsistin uhrin takia."
Ei kukaan saisikaan uhrata elämäänsä kenenkään tai minkään takia!
Narsistin uhria voi kuunnella ja yrittää valaa häneen toivoa paremmasta tulevaisuudesta silloin, kun se molemmille sopii. Ehkä on hyvä suhtautua samoin, kuin läheisensä juuri menettäneeseen, joka tekee surutyötä. Omat rajat täytyy säilyttää, mutta yhtälailla tulee kunnioittaa uhria. Hänelle ei kannata mennä sanomaan, että vartin juttelun ja hyvien yöunien jälkeen aloitat taas kaiken puhtaalta pöydältä kuin ei mitään tai käskeä häntä pitämään mölyt mahassaan. Jos uhri kirjoittelee vaikkapa nettiin, ei sitä tosiaankaan tarvitse kieltää.
Persoonallisuushäiriöinen uhriksi joutuminen on järisyttävä kokemus, jonka tiimoilta myös ystävät erottuvat tuttavien piiristä. Itse olin narsistin vuoksi menettämässä työni, joutumassa muuttamaan ja vaihtamaan ammattia vastoin omaa tahtoani. Tuolloin kommentit "sattuuhan sitä", "eihän tuossa mitään, on hyvä opiskella uutta" tuntuivat lapsellisilta. En sittemmin kaivannut noin ajattelevien seuraa. Minua auttoi suunnattomasti kaveri, joka kuunteli, mutta myös kertoi omasta elämästään, ihan tavallisista tapahtumista. Näinä hetkinä ajatukseni menivät pois omasta kriisistä, mikä oli hyvin virkistävää. Ystävän seura teki hyvää ja asioiden kirjoittaminen paperille auttoi, mutta lopullinen tervehtyminen tapahtui ajan myötä.
Ainakin sellainen voisi joutua pahasti törmäyskurssille narsistin kanssa, syystä että kyllä narsistia häiritsee suuresti kaikki viallisuus muissa ihmisissä. Vain omassa itsessään hän ei mitään tunnista! Sairaalloisen itsekäs vs. sairaalloisen itsekäs...
Ja kun narsisti on vielä sellainen, että se on hankkinut sen hovin.... elinikäinen tehtävä ja varmasti kova työ ja vaiva... Miksi se antaisi jonkun nenille hyppivän nousukastulokkaan kaataa itsensä ilman vastarintaa...?? Uskon että jokainen vähänkään yrittävä saa kyllä nenilleen ja köniinsä. Ja miksi kukaan täysijärkinen lähtisi edes kilpasille narsistin kanssa yhtään mistään?
Tuli vielä mieleen, että eikö sen itsekkääksi muuttuneen narsistin uhrin kannata perustaa ennemmin oma klaani kuin yrittää tunkea siihen narsistin valmiiseen klaaniin?
En nyt tiedä, mistä ja miten ilmenevästä sairaalloisesta itsekkyydestä on kysymys, joten vaikea ottaa kantaa sinun klaaneihisi. :-)
Niin, minkähänlaista voisi olla sairaalloinen itsekkyys? Minulla jonkinlainen mielikuva. Ehkä voisi ilmetä vaikka niin, että ikäänkuin uhraa kaiken omaan taisteluun narsistia vastaan. Ja että ei sitten huomioi muita ihmisiä ja heidän asioitaan enää lainkaan. Ajattelee vain ja ainoastaan itseään, eikä välitä mistään muusta. Sallii itsensä ja muidenkin vahingoittua omassa narsistivastaisessa pelissään, ei suojele omia lapsiaan eikä muita. Ei välitä, miten muille käy, kun tähtäimessä on se yksi ja ainoa. Käyttää paljon "tarkoitus pyhittää keinot" ajatusta.
Sairaalloisen itsekkään ihmisen mielestä kaikkien muitten ongelmat ja pikkusäryt ovat yhdentekeviä, vain se oma taistelu narsistia vastaan jatkuu, oli kyse mistä tahansa, niin mikään muu ei käy.
Entäpä jos tuo sairaalloisen itsekäs ihminen olisikin älyllinen narsisti. Miten käy kun nämä kaksi kohtaavat?
Tai tunnistaako narsisti toisen samanlaisen ylipäätään?
Voisi olla, että älyllinen narsisti halveksisi fyysistä narsistia ja fyysinen narsisti pilkkaisi älyllistä narsistia tämän fyysisistä vajavuuksista, joita varmasti tästä löytäisi. Mutten usko noiden kahden tulevan toimeen keskenään ollenkaan.
Kuulostaa patologiselta pakkomielteisyydeltä. Enää tuosta puuttuisi, ettei nuolen tähtäimessä oleva "narsisti" olisi narsisti lainkaan. "Tarkoitus pyhittää keinot ja omarikollisuus sallittu", niinpä niin.
En tunne tapaustasi, mutta onhan näitä "uhreja", jotka ovat oikeasti narsisteja manipuloimassa ihmisiä käymään joidenkin kimppuun. He eivät varmaan ehdi lapsiaan huomioida joka käänteessä, kun sosiaaliset tyhjänpäiväiset juonittelut ovat aina kaikista tärkeimpiä.
Luulisi olevan hankalaa, kun toiselta puuttuu äly ja toiselta ruumis.
Olen aikoinaan seurannut sivusta tapahtumia, kun isotteleva öykkäri ikäänkuin valtasi tilan lapasta muistuttavalta vätykseltä ja hoviväki vaihtui sekä lisääntyi. Sitä jatkui aikansa kunnes öykkäri kai kyllästyi kiusaamiseen ja poistui osittain kuvioista. Hoviväki jäi lapaselle.
Narsisti kokee hänen vastaisensa toimet "taisteluna" ja "sairaalloisena itsekkyytenä".
Ei kun kyse on nimenomaan kaikista muista ihmisistä, jotka ovat sen "taistelijan " vaikutuspiirissä. Heille taistelija näyttäytyy itsekkäänä ja onkin heitä kohtaan melkein pelkkä piru kun aina vain se narsisti ja sen taapoaminen mielessä.
Tämä yksi taistelija vaatii muitakin uhraamaan voimansa omaan taisteluunsa.
No onko mahdollista, että "taistelija" on narsisti, joka manipuloi ihmisiä uhrinsa (muka-narsisti) kimppuun raivoisan kateutensa ajamana?
Kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi. Suuri itsekkyys ei merkitse suojaa, koska ihmisellä on muitakin ominaisuuksia ja monenlaisia tarpeita. Narsisti pystyy lukemaan nämä ja on tarjoavinaan kohteelle jotain ainutlaatuista, mitä tämä ei koe saavansa keneltäkään muulta. Huippuitsekäs saattaa olla esim hyvin yksinäinen ja narsisti saattaa tarjota hänelle hauskaa seuraa ja omanlaistaan viritystä ystävyydestä.
Mielenkiintoinen näkemys. Itsekkyyteenkin saattaa olla jonkinlainen alkusyy jonka ehkä narsisti onkii tietoonsa ja sitä kautta pääsee ihon alle.