Yksinäinen, köyhä lähiöasukki ei voi juuri muuta tehdä kuin kitua kotona ja odottaa että mokoma juhla on ohi. Keljuttaa katsoa ruokakauppojen mainoksiakin, kun on vain ihania grilliruokatarjouksia. Sitä tiedostaa niin hyvin, että toiset grillaa pihoillaaan ja mökeillään ja viettävät yötöntä yötä.
Kun olet köyhä ja yksin, et voi edes matkustaa ulkomaille karkuun. Ei ole ketään kenen kanssa mennä edes ulos kävelemään, eikä keskustan harvoissa auki olevissa baareissa varmaan ole kuin nuorisoporukoita. Vie sinne sitten viikon ruokarahat yhdessä illassa ja vedä pää täyteen yksin muiden hauskaa pitävien keskellä.
Kun olet köyhä ja yksin, et voi edes matkustaa ulkomaille karkuun. Ei ole ketään kenen kanssa mennä edes ulos kävelemään, eikä keskustan harvoissa auki olevissa baareissa varmaan ole kuin nuorisoporukoita. Vie sinne sitten viikon ruokarahat yhdessä illassa ja vedä pää täyteen yksin muiden hauskaa pitävien keskellä.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kotona on paras olla. Kyllä ystäväkin löytyy.
Kaikilla ei ole ystäviä. Ja ne tuttavat ovat mökeillään läheistensä kanssa. Sinne ei yksinäisiä sinkkuja kutsuta.
No, jospa menisit sinne baariin, jos yksin ahdistaa. Todennäköisesti siellä on muitakin yksinäisiä. Pitääkö nuppi vetää turvoksiin? Ota rauhassa pari kaljaa ja jos ei ole ketään jonka kanssa voisit jutella, käppäile kotiin. Yksinäisyys todella ahdistaa joskus, mutta ei se juhannuksena sen kummempaa ole. Asennoidu vaikka niin, että ens juhannuksena sit jotain muuta. Tänään yksinäinen ei tarkoita ikuisesti!
Ja toisaalta ennen yksin kuin huonossa seurassa ja ulkopuolisena.
Pärjäile!
Entä jos ei juo kaljaa ja inhoaa baareja?
No sit ei kannata varmaan baariin mennä, jos niitä inhoaa. Voisit mennä uimaan? Lenkille? Ihan vaan istuksimaan puiston penkille? Hakea kirjastosta kirjoja ja lukea? Kuunnella musiikkia? Katsella telkkaria? Täyttää ristikoita? Kudo vaikka sukkaa;). Kyllä sitä ajanvietettä löytyy. Eri asia tietysti on, jos mikään ei kiinnosta, mut aina kannattaa jotain edes yrittää....ei tunnu aika niin pitkältä.
Luettelit jo ne ajanvietteeni. Sukkia en tosin kudo. Joskus sitä vaan kaipaisi vaihtelua toisen ihmisen merkeissä. En muuten ole aloittaja.
Juu tajusin ettet ole aloittaja. Sulla ei siis varsinaisesti ole tylsää, etkä hae ajanvietettä vaan toista ihmistä. Siihen ei ole oikein neuvoja antaa...paitsi ne "vanhat totuudet", että kyllä se sitten vastaan tulee jos niin kerran tarkoitettu on. Uskomalla siihen, jaksaa eteenpäin. Mutta voin kertoa, että myös toisen kanssa voi joskus tuntea olonsa yksinäiseksi, vaikkei yksin olekaan. Se ei nyt tietty paljon lohduta, mutta yritin kuitenkin:). Olen ajatuksin luonasi, niin et ole ihan yksin ;).
Mistä oot? Itsekään en yhtään baari-ihminen, enkä välitä paljon alkoholista.
Entä jos nauttisit Suomen luonnosta. Tekisit pitkiä kävely- tai pyöräretkiä. Ottaisit eväsleivät mukaan ja kahvia termospulloon.
Seurakunnalla on ehkä juhannusjuhla ja kokko illalla. Sinne saattaa olla edullinen autokyyti, jos matkaa on keskustasta, etkä pyörällä pääse.
Kasviksista saa hyvää ja edullista ruokaa.
Tu meille juhannusta juhliin.. 😁 meille mahtuis, mä vietän Jussin varmaan veljen perheen kanssa "yksin".. 😊
Et ole ainoa. Meitä yksinäisiä on Suomi täynnä.
Vähitellen tähänkin olotilaan tottuu eikä tee enää sen suurempaa numeroa mistään juhlapyhistä. Päivällä teen pyörälenkin ja käyn syöttämässä sorsanpoikasia lammella.
Illalla katson televísiota tai luen jotain hyvää kirjaa. Jos varat sallivat ostan jotain mielestä syötävää ja juotavaa. Grillaan varmaan pienellä sähkögrillilläni makkaraa parvekkeella ja juon 1-2 pulloa olutta. Olutkapakat ei kiinnosta ja pariskunnat eivät kaipaa seuraansa sinkkuja. Hyvää Jussia sinulle!
Minullakin on tässä kahden vailla jäänkö kotiin vain lähdenkö bussilla seurakunnan järjestämään kokkoiltaan. Siellä voisin tavata jopa heitä, joita ei oikein muuten tule tavattua. Kyyti edestakaisin ei maksaa vain viisi euroa ja varmaan pääsisi pois jonkun kyydissä mikäli haluaa olla pitempään.
Ei minulle ole kovin tärkeää onko ihmisiä läsnä juhannus- tai jouluaattona.
On luvassa hyvä sää, mutta taidan sittenkin jäädä kotiin katsomaan IsonKirjan juhannuskonfferenssia. Ostin jo nettipassinkin (suurin osa maksullisia), joten hyvä hiljentyä vaikka sanan ääreen.
Meilläpäin kyläyhdistykset järjestävät rantajuhlia, jonne ovat kaikki, myös paikkakunnalla vierailevat turistit tervetulleita.
Oikein rattoisaa juhannusaikaa teille kaikille.
Vielä jatkan aloittajalle. Jotenkin koen, että olet käpertynyt täysin ajatukseen, että elämä on kurjaa ja olet onneton kun olet yksin ja ei ole rahaa. Mielessä pyöriin vain se kaikki kurjuus, mitä ei ole: jos olisi rahaa, elämä olisi silloin paremmin, jos olisi kumppani, olisin onnellinen, jne. Jospa alkaisit sittenkin miettiä jotain, mitä sinulla on: olet terve ja voi liikkua, on vapaus, ei ole kiukkuista puolisoa, ei tarvitse huolehtia lasten ja omaisten murheita, saat herätä, syödä, lähteä kotoa silloin kuin itse haluat... Kun löydät sen onnellisuuden ihan vain sisäisestä olemassaolosta ja eväistä joita sinulla on, oivallat uusia ulottuvuuksia. Kun on sisäinen harmonia, alkaa saada energiaa lähteä paikkoihin, joissa tapaa uusia ihmisiä, kiinnostuu asioista, joita ei ennen ole halunnut tehdä tai huomannut edes olevan olemassa.
Ei se sisäinen onnellisuus ja tyytyväisyys tule siitä, että kuvittelee että elämän tulisi olla jotain mitä ehkä naapuri, entiset koulu- tai työkaverit tekee, miten viettävät juhannusta.
Hei syvääkin-syvempi-suru
Kirjoitat yksinäisyyden kokemuksesta ja syvästä tarpeesta, että voisitkin jakaa elämän toisen/toisten kanssa. Kirjoituksessasi välittyi pettymyksen ja turhautumisen tunteet. Olet ikään kuin jo etukäteen varma, että juhannuksesikin tulee sujumaan saman pettymyksen vallitessa. Vertailet toisten perheonnea omaan autiuteesi.
Kuitenkin, niin tärkeää kuin sosiaaliset suhteet ihmiselle onkin, on hyvä myös oppia riittämään itse itselleen. Jotenkin oivaltaa, ettet elä jatkuvassa vajeen tilassa, vaan myös sinun elämäsi ilman grillipartyjä on merkityksellinen.
Jos kovasti haluat elämääsi uusia ihmisiä, on rohkaistuttava tekemään jotain toisin kuin tähän asti. Jos et muuta elämässäsi mitään, mikään ei muutu. Miten voisit ottaa ensimmäisen askelen saadaksesi elämääsi lisää ihmissuhteita? Voisivatko erilaiset juhannustapahtumat - tai ihan muunakin ajankohtana- toimia alustana, jossa voisi ryhtyä tuntemattomienkin kanssa juttusille ja ikään kuin avata oven tutustumiselle. Aina ei juttu lähde luistamaan, mutta jos yrittää, on ainakin antanut mahdollisuuden.
Järjestääkö kotiseurakuntasi juhannuskokon? Veikkaan, että sen liekkejä katsoo moni, jolla on sama toive kuin sinulla; kunpa joku olisi kanssani.
Merja,diakoni
Hyvä idea tuo seurakuntien juhannusjuhlat. Täkäläisen seurakunnan juhla kestää vain kaks ja puol tuntia ja siinä on aluksi hartaus. Minkähän sorttista sakkia niissä yleensä käy. Ei ihan mummo- ja pappaporukoihin kiinnostais lähteä juhannustaan juhlimaan ja virsiä veisaamaan.
Mistä itse mainitsin, niin siellä on porukkaa lapsista vaareihin. Musiikki, jos sitä välillä on, niin ei ole perinteisiä virsiä vaan sopivaa nuoremmallekin kuulijalle. Paistetaan makkaraa, grillataan. Saat tuoda omia eväitä mukana tai ostaa paikan päällä. Kahvitellaan ja onkai siellä rannalla lopussa jonkinlainen kokon sytytys. Yleensä vapaata seurustelua.
Oon itse käynyt joskus tällaisessa tapahtumassa. Oli nuo hartaushetket, jutustelua, saunottelua, grillausta.. sattui olemaan vanhempaa väkeä kaikki itseäni lukuunottamatta, mutta ihan kiva oli käydä. Viihdyn vanhempien seurassa hyvin, mutta tottakai kaipaa lisäksi myös nuorempaa/itsensäikäistä ajanviettoseuraa.
Itseä taas stressaa kun pitäis lähteä mökille viettämään Juhannusta sukulaisten kanssa kun häpeän itseäni ja omaa tilannettani. Siis sitä että mielenterveysongelmien takia olen työtön, mitään opiskelematon ikisinkku ja ikääkin on lähemmäs 30-vuotta. Olen jo melkein 10 vuotta väistellyt näkemästä sukulaisia kun en vain kehtaa mennä paikalle vaikka nololta sekin tuntuu aina jättää menemättä. En kuitenkaan tiedä mitä vastailisin sukulaisten esittämiin kysymyksiin ja olis todella kiusallista kertoa totuus tilanteestaan.
Joo,on tylsä juhla juhannus...olen itsekin sinkku 55v.en halua mennä sukulaisten mökille,olen joka kerta kieltäytynyt...ei minullakaan ole suunnitelmia juhannukseksi.No aamulla lenkki,keräilen kukkia,käyn salilla jossain vaiheessa,tuskin siellä muita on.Laitan hyvää ruokaa,jota yksin syön,kuuntelen hyvää musiikkia radiosta...päiväunet,hyvät kahvit,illemmalla ehkä pieni lenkki tai autoajelu.Ei mitään ihmeempää...onneksi juhannus menee opeasti ohi.
Olin kerran Hyvinkään seurakunnan juhannustilaisuudessa. No, saunaan pääsi ja uimaan toki. Mutta oli kyllä niin kamala tungos naisten saunassa ja pukeutumistilassa, ettei se oikein nautinto ollut. Sanan kuulemisen jätin väliin. Kauan sitten eronnut kirkosta eikä takaisin tee mieli. Ilman autoa ei täällä oikein pääse eden rantaan - tai ei ainakaan minun kunnollani fillaroida. Vaikka muuten sitä harrastankin, järvet kiertävät Hyvinkään. Uimala on kiinni. Joskus nuorena kävin aattona aina ravintolassa "pakkojuhlimassa", joskus oli kyllä ihan kivaakin, tai melkein ;). mieluummin olisin kyllä istunut järven tai meren rannalla ja katsellut rauhoittavaa veden liikettä, kuunnellut lintujen laulua...
Mutta elämä ei ole reilu, sitä on turha odottaa. Minä olen odottanut jo kauan.
Yksinäisyys vaikuttaa jo niin, etten oikeastaan välitä, jos kuolisin piankin. Aivan kamala kohtalo se, että olisi yksin, jotenkin huonosti liikkuvana ja/tai dementoituneena kotonaan! Jotenkin aina ajattelin, että vaikka en muuten ole viihtynyt isoissa joukoissa, vanhana jossain "vanhainkodissa" olisi turvallisempaa. Ja ehkä tällainen outokin saisi juttuseuraa, hyvällä onnella. Mutta nythän sitä pitää ollakin kotona, ei mitään vanhainkoteja.
Mutta nuoremmat, tehkää te jotain, muutos elämään! Olisinpa nuorena elänyt hiukan eri tavalla, valinnat eivät menneet nappiin. Noh, napit eivät ole olleet koskaan minun ongelmani, jotenkin erilainen olen ollut jo nuoresta.
Sattuman kauppaa, ettei ole tavannut sitä sielunkumppaniaan.
Etsin yhden runon tähän myöhemmin, siitä haluan aikanaan kuolinilmoitukseen ainakin lopun, kai sitä voi lyhentää. jos nyt ilmoitusta kannattaa laittaa.
"Vaeltaja
Niinkuin vaeltaja,
joka on tajuamattaan,
poissaolevana
sivuuttanut taipaleen tiellä,
havahtuu,
katsoo ihmetellen:
Missä minä olin? –
niin olet sinäkin
useasti,
kesken juhlien riemua,
ystävien parvessa
havahtunut yksinäisyyteen,
ihmetellen:
Keitä he olivat?"
Uuno Kailas
Tuo loppu varsinkin ihan sattuu sydämeen.
Osa meistä, minäkin, on juhlien keskelläkin yksin.
Moro,
Pitäiskö sopia joku rantapaikka mihi mentäis yksinäiset paistaa makkaraa. Johki mihin pääsisi julkisilla. Itse ainakin juon alkoholia joten sitä ei tarvitse hävetä jos tulette paikalle....
t.tuomas
Kiitos Tuomas, kun ehdotit tätä. Kauniisti tehty! Olemme varmaan vaan niin hajallaan ympäri Suomea, että vaikeaa olisi. Kun ei sitä autoakaan kaikilla ole.
Mulla ei oo mitään Juhannusohjelmaa tiedossa. Stadissa ajattelin käydä ulkoilemassa. Jos jollakulla on samoja fiiliksiä niin pistä whatsapp viestiä nol nel nol kasi viis kol viis nol yks kolme. - Kiitos
Entä jos ottaisit yhteyttä johonkin vanhaan tuttuun josta et ole kuullut pitkään aikaan? Ainakin vanhat ihmiset ilahtuvat yleensä, jos joku soittaa.
Oikein paskaa juhannusta vaan kaikille.
Sitä samaa sulle!
"Kiva" kuulla, että muillakin on samat fiilikset.
Moni kommentti voisi olla minun kirjoittamani.
Vihaan suorastaan juhannusta, kun se on sellainen juhla että pitää olla joko mökillä tai festareilla. Ne molemmat on koettu, ja en kyllä totta puhuen edes viihdy hirveämmin mökeillä, ja festareille menen kuuntelemaan ennen kaikkea musiikkia. Kaverit sitten tietenkin on mökeillään.
Kaupunki sitten taas on aavekaupunki, ja koska asun lähiössä, niin ei tänne mene edes kyydit.
Samalla totta kai on eräs ihmissuhdevirityskin katkolla, mikä saa tämän tuntumaan suorastaan tuskaiselta.
On jotenkin kyllä synkän koomista, että tälläinen porukka meitä on, mutta jokainen hajallaan, vaikka varmasti löytyisi yhteistä jutun juurta.
Sanos muuta, tavallaan antais mitä vaan, et löytäs sellasen jonka kaa olis sama suunta, mut ei varmaan oo tarkotettu niin??
Vuosi vuodelta haluaa vaan eristyä ja olla yksin se ei satu niin paljoa , kun voi peittää silmänsä muiden elämältä. Itse olen niin ujo, enkä uskalla katsoa naisia edes silmiin.
Ymmärrän hyvin tuon eristäytymishalun. Minäkin olen menossa siihen suuntaan. Kävin vuosien ajan kaikissa tapahtumissa ja joskus matkoillakin yksin, mutta se alkoi vain satuttaa enemmän kuin antaa. Viiemski kun olen baarissa, kuuntelemassa livemusaa, viereeni tuli istumaan pariskunta joka pussaili ja lääppin toisiaan koko illan rakastuneena. Minun ikäisiä, sormuksista päätellen naimisissa olevia, ei siis mitään nuoria enää. Ravintola oli keikan takia niin täynnä, ettei muualla ollut enää tilaa istua. Iltani meni ihan pilalle ja lähdin kesken pois, itkien.
Kerran, jo vuosia sitten olin yksin yökerhossa, Ei sielläkään minua kukaan lähesty. Joku mies tuli sanomaan, että "sua on varmaan satutettu todella pahasti". En osannut vastata mitään, alkoi itkettää. Niin selvästi tuskani tulee humalassa lävitseni. Tuska siitä että joutuu koko ajan olla yksin. Mitä järkeä enää mennä minnekään, selvinpäin, saati alkoa juomaa, kun kukaan ei ole ollut ksokaan kiinnostunut seurastani ja yklsin oleminen yökerhoissa ahdistaa minua vielä eneemmän. Olen liian vanhakin sinne nuroten aikuisten joukkoon. Eikä ole rahaakaan. Käytä sitten sinne viikon ruokarahat.
Ulkomaille menisin kyllä yksin, mutta ei ole rahaa. Ja mökille, missä on vain linnut ja luonto seurana. Se antaa enemmän kuin satuttaa.
Ikävä kyllä, tuttu tunne.
Minä itse taas olen vaiheessa, jossa taistelen tuota vastaan.
Välillä olen siinä ihan yhtälailla kuin sinäkin.
Välillä on asiat paremmin.
Mutta kyllä se sitä usein on, että vain pakottaa itsensä ulkomaailmaan.
Tämä nainen jonka tapasin, oli netistä, ja monta kuukautta meni hienosti, ja ajattelin että nyt on lottovoitto, vaan saa nähdä onko.
Yhtä hankalaa tuntuu seuran saaminen olevan kaikilta alustoilta, kun pääosa ihmisistä pariutuu tuttavapiireissä. Minulla nekin ovat jääneet kokolailla taakse, eikä niissä sopivia ehdokkaita nyt ole ollutkaan. Toisaalta on myös hyvä, että jotkut kaverit ovat jääneet pois, ne ovat olleet myrkyllisiä, ongelmanani on vain ettei uusia ole tullut tilalle. (On minulla toki vielä kavereita).
Onneksi tämä juhannus alkaa olla jo ohi.
Sen voin sanoa, että yllättävän jonka kanssa olen puhunut, on jakanut saman fiiiliksen. Ei sinkulle joka asuu kaupungissa juhannus ole kyllä mikään hieno juhla.
Olen ollut yksin vuosia monta ei ole kavereita ei perhettä.
Mutta toisin kun monet tänne kirjoittavat en koe yksinäisyyttä ahdistavana tai masentavana. Viihdyn nykyään mainiosti yksin kuin huonossa seurassa.
Juhannus ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen. Alkoholin kittaamisen lopetin viitisen vuotta sitten, niin ei sitäkään tarvitse miettiä.
Tilannehan ei välttämättä kuitenkaan ole samanlainen 2v päästä ja vaikka olisikin olen sujut asian kanssa. Elämästä löytyy paljon pieniä positiivisia asioita jotka huomioimalla elämästä tulee miellyttävämpää päivä päivältä enemmän. Näin itse koen tapahtuneen.
Sinulle 3e7j:n takaa. Hienoa että olet pääsyt tuohon asenteeseen ja tietenkin kiva että kirjoitit kokemuksesi palstalla. Ei alkoholi ole seurakaveri ja sen myötä elämä menee rappiolle oli sitten yksin tai porukoissa. Ja elämä on tässä ja nyt: ei kannata miettiä kovin pitkälle ja murehtia tulevista päivistään liian paljoa. Ja eihän meillä kenelläkään ole samanlaista elämää, ei tarvitse ahtautua samaan muottiin. Ei parisuhteetkaan sitä onnea tuo. Jos kohdalle osuus, niin mikäs ettei, mutta suremaan ei kannata jäädä.
Hyvää juhannusta sinulle ja kaikille lukijoille. Yksin on ihan kivaa.
Se on, kun sitä viettelee yhdessä lihassa.
Yksinäisyys sattuu ainoastaan, jos kokee olevansa muiden torjuma. Jos taasen ajattelee torjuvansa muut ja suunnittelee ja keksii itse oman jutun, oman ohjelman (solitude) ei se tunnu enää yhtään pahalta.
Jos on ollut jo nuorena yksin, no välillä minulla oli seurana lapseni - mutta sitten taas näin vanhahkona olen edelleenkin yksin. Tunnen välillä itseni niin tarpeettomaksi, eikä elämäniloa ole ollut vuosikymmeniin. Eikä se tästä ainakaan parane. Jos minulla olisi jotain, jolla helposti voisin "päästä pois", luulen, että tekisin niin. Mutta nuorten ei kannata miettiä tällaisia! Teillä on mahdollisuuksia, vuosia edessänne. "Voitin" syövänkin, ja joskus mietin, että olisiko ollutkaan tarkoitus selvitä siitä. Olen vähän vaikeaselkoinen, toivon, että jos tämänkin löpinän joku lukee, niin ymmärtäisi mitä tarkoitan.
En ole nuori enää minäkään. Koko elämäni ollut yksin, epäonnostunutta lyhyttä avioliittoa lukuunottamatta. En ole jaksanut vastata ketjuun kirjoittaneille. Ne jotka nauttivat yksin olosta, kutomisesta ja pyöräretkistä yksinään, eivät ymmärrä niitä jotka kärsivät jatkuvasta yksinolosta.
Sanovat, raha ei tuo onnea, mutta itse olisin onnellisempi esim kesämökillä tai ulkomailla, kuin jatkuvasti rahattomana surkeassa lähiöasunnossani.
Olen tämänkin illan vain itkenyt. Otin rauhoittavaa lääkettä, että pystyn nukkumaan, eikä tarvitse miettiä miten muut juhlivat ystävien ja rakkaiden kanssa.
ap:lle mulla on noi kaikki, ja se ei tee yhtään onnellisemmaksi.
Hei, luetko tuon alla olevan Semiroosan tekstin. Ihan tutkimustenkin mukaan raha ei tee onnelliseksi kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Tai onnellisemmaksi. Ymmärrän hyvin, että vaikka voittaisin lotossa, en saisi sillä parisuhdetta tai seurastani kiinnostuneita ystäviä, MUTTA edes kohtuullinen toimeentulo vapauttaisi minutkin tekemään muutakin kuin olemaan yksin pienessä vuokra-asunnossani lopun elämääni.
Kuten aiempaan vastaukseen äsken kirjoitin, olisin onnellisempi jos voisin edes olla jossakin mökillä tai matkustella ulkomailla. Nyt joutuu miettimään laitanko päivän ruokarahat siihen että menen ravintolan terassille juomaan lasillisen viiniä ettei tarvitse tauotta olla yksin. Vai ostanko pullollisen ja juon sen yksin kotona. Esim juhannuksen aikaan paikkakunnallani kaikki tapahtumat (olisiko 3-4 kokollista juhlaa) ovat niin kaukana ettei sinne pääse ilman autoa. Ravintoloista on auki vain pari yökerhoa, joissa todnäk on vain aivan nuoria, jos niuitäkään. Onko järkeä valvoa klo 24 saakka, mennä yksin yökerhoon, juoda siellä pari drinkkiä 4 tunnissa ja maksaa sisäänpääsy (25e reissu) ja olla sitten pari pv syömättä sen "huvin" edestä etä istun ja tanssin siellä yksin sen ikäisten keskellä, jotka voisivat olla lapsiani? Ei kiitos.
Mahtavaa, kerrot ostavasi ruokaa ja vaihto-ehdot onkin viinilasi kapakassa tai pullo kotona, kyllä haisee juoppoudelle.
Olet kyllä ymmärtänyt pahasti väärin. Vertailin hintatasoja, että yhden ravintolassa ostetun viinilasillisen hinnalla saa pullollisen alkosta. Jos joka tapauksessa istuisit ravintolassa koko illan yksin (kun kaikki siellä on sinua puolet nuorempia), on järkevämpää ostaa se pullo alkosta.
Olen ollut juhannuksen selvinpäin, yksin kotona. Viinipullo on avaamatta. Ei ole pakottavaa tarvetta juoda. Etenkään yksin.
Oikeassa olet, ap. Raha helpottaisi kyllä, voisi hankkia auton,jolla pääsisi edes muualle, jossa on vettä, järviä tai merta. Voisi matkustaa. Rakastan merta, sen katseleminen jotenkin tyynnyttää mieltä.
Ensi kesänä tuhlaan viimeiset hautarahani ja matkustan turkoosin meren äärelle. Tunnen kyllä sielläkin olevani outo ja erilainen, useimmilla on kaveri mukana, tai sukulainen. Iltaisin, samettisen lämpimässä pimeässä minut valtasi kyllä suru, olisi pitänyt olla joku kietomassa kädet ympärilleni, sanomassa, että olen ihana, hieno, kaunis ja rakas. Jotain vikaa minussa kuitenkin on oltava, kun olen yksin. No, päätinkin mennä aikaisin nukkumaan sen yhden haikean illan jälkeen.
Juominen ei ole viisasta, ainakin minut se saa entistä surullisemmaksi.
Hyvää yötä, toivotaan kuitenkin parempaa päivää.
Jaha, jos oikeesti välittää ei tarvi ladella lässyn lässyn sanoja, mut jokanen haaveissaan voi tietty luulla et se menee samoin arjessaki.
Tuskin Semiroosa sitä konkreettisesti tarkoitti, että ne sanat on sanottava. Oikealla, turvallisella varmalla kosketuksella voi sanoa saman..... Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa ettei pelkkä kosketuksella "kerrottu viesti" ole aina totta. Moni mies osaa kyllä koskettaa naista sillä tavalla, että se sillä hetkellä tuntuu siltä, että mies välittää. Miehillä on taito elää hetkessä. Vain jos kosketukseen lisätään nuo sanat, mies välittää OIKEASTI, enemmän kuin vain sen yhden hetken ajan.
Niin, kyllä se pelkkä kosketuskin riittäisi toki ;) Mutta ei olisi mitään sitä vastaankaan, että vanhoilla päivillään saisi vielä kuulla kauniita sanojakin. Ei niiden tarvitse olla lässynlässyä. Tuolla "yliromanttisessa" etelän illassa se kaipuu vaan korostui.Muistan, kun eräs mies aina kutsui minua "muruksi". Siitä tuli niin hyvä mieli, hassua. Normaalisti jäyhän miehen sanomana tuokin oli kuin suurin rakkaudentunnustus.
Pitkän viikonlopun jatkoa, oikeastaan toivon, että tännekin tulisi kunnon ukonilma.
Pyyhitään kyyneleet ja lähdetään fillaroimaan, toivottavasti tapaan muutaman karvaturrin (=koiran).
Voi luoja miten elämä onkin niin surkeeta. Itketään ihan kaikkea ja missään ei oo hyvä, ei kotona ei baarissa. Miehet ei osaa lässyttää oikeilla sanoilla eikä koskettaa oikein. Rahat on loppu tai ainakin sitä on liian vähän. Kuinka voikin kaikki olla pielessä?
Oiskohan syytä sitä omaa asennettakin hiukan tarkistaa?
Niinkauan kun on suhteellisen terve ja elää, on toivoa!
Kuules, minua ei ole miehet kosketelleet kuin hyväksikäyttömielessä. Jos joku ihan vilpittömästi koskettaisi joskus, niin ihan sama miten sen tekee.
Miksi mennä 50v iässä yökerhoon, jossa muut on 20-30v. Vai luuletko että saan sieltä seuraa?
Häntä.pystyyn-nikki sanoo juuri ne sanat, joita ainakaan masentuneelle ei saa sanoa! Et varmaankaan sanoisi vaikkapa jalkansa katkaisseellekaan, että "ylös vaan ja ala juosta ja lujaa, onhan sinulla toinen terve jalka".No, näille ei tietenkään kannata vastata, mutta ilahdutan nyt häntä.Edes.Häntäpystyyniä.
Hyvää yötä, nyt katsomaan sitä mikäseonkaan, brittisarjaa.
Olet viiskymppinen ja miehet on koskettaneet vain hyväksikäyttömielessä? Oikeesti?
Jos haet seuraa ja vilpitöntä kosketusta, ei todella kannata mennä 20-30 vuotiaiden yökerhoon. Mutta on myös paikkoja ( ravintoloita,tanssipaikkoja,baareja) jossa käy vähän aikuisempaakin väkeä. Tosin seuraa voi saada monenkin ikäisistä, riippuu kai siitä mitä olet hakemassa.
Voi miten iloiseksi tulinkaan:). Siis häntää ei saa kehoittaa pystyasentoon? Vai ehdottaa asennemuutosta? Vai mitkä oli ne väärät sanat? En varmaan jalkansa menettänyttä kehoittaisi juoksemaan, mutta ehdottaisin ehkä jotain muita liikkumismahdollisuuksia.
Ei ole ei. Nuorena olin niin ujo ja naiivi etten ymmärtänyt (tai halunnut myöntää) että miehet vain käyttivät hyväkseen. Sitten epäonnistunut lyhyt avioliitto henkisesti sairaan miehen kanssa. Terapiaa ja itsetutkiskelua monta vuotta, jonka aikana parisuhdemaailma olikin muuttunut pelaamiseksi, pettämiseksi ja pinnallisia arvoja korostavaksi. Luulin monta kertaa löytäneeni rehellisen miehen, mutta aina lopputulos oli sama. Seksisuhteeseen kelpaisin, mutta en parisuhteeseen. En ole näihin seksisuhteisiin suostunut, joten olen yksin. Mistä sitä "vilpitöntä kosketusta" saisi, kun miehet eivät ole minusta kiinnostuneita? Toiset naiset (ja miehet) vaan on haluttuja ja toiset ei.
Siitähän tässä juhannuksessa on ollut kyse, että asuinpaikkakunnallani oli vain 2 nuorisolle tarkoitettua yökerhoa auki. Tavalliset pubit ja baarit kiinni. Vanhempi ikäluokka ei jussina baareissa istu. En näe mtn järkeä mennä nuortenpaikkoihin minkäänlaista seuraa etsimään. Olin siis kotona.
Osasin ja osaan kyllä elää ilman miestä. En ole läheisriippuvainen. Mutta kun ei ole läheisiä ystäviä, terveitä sukulaisuussuhteita, parisuhdetta eikä työtä, on totaalisen yksin.
vai ei totuutta saa sanoa?? No huh, sä siis sanot masentuneelle et HEI ei kande mennä lääkäriin, vaan et SÄ oot ihan terve.
Minä olin siellä seurakunnan kokoillassa. Paljon porukkaa oli mennyt autoilla, minä menin bussilla. Sisällä tarjoiltiin kahvit, sitten oli puheita ja laulua. Sytytettiin kokko ja etäämällä gillattiin makkaraa. Oli ihan kiva kolmituntinen reissu. Olisin voinut jäädä kotiinkin, mutta päätin lähteä kun sinne oli tulossa muutama vieras (ulkomaalainen), joita en ehkä muuten tänä vuonna näe. Kuuntelin taustalla ohjelmaa hellareiden juhannuskonffasta Keiruulta. Hienosti nuoret ylistivät ja lauloivat.
Oikein hyvää juhannusyötä teille kaikille, rakkaat palstaystävät.
Ja onko se elämäntarkoitus vain että on se mies ja kinuta sen tuskaa. No kipunsa itse kullakin. Ja ottaa sen uskon sitten jos ei ilman pärjää. Minä en kyllä usko, että etteikö jonkinlaista hiplaajaa mutkaan saa jos haluaa. Nimittäin minäkin saisin vaikka en laajemmalti maailmalla liiku, mutta en huoli.
Parisuhteessa mutta silti yksin. Vaimo tekee vuorotyötä hoitoalalla ,olen käytännössä lähes kaikki juhlapyhät yksin, nytkin Jussin kävi yön nukkumassa ja taas töissä , tätä ennen vappu ,joulu . Välillä jo tuntuu että oikein hakeutuu töihin. Alan olla kyllästynyt! Kesälomatkin eriaikaan , että semmosta se voi olla myös parisuhteessa 😡
Hienoa että sinulle on miehiä tarjolla. Kaikille ei ole. Kuten jo edellä kirjoitin, en ole miehestä riippuvainen (läheisriippuvainen). Totaalinen yksinäisyys silti satuttaa kaltaistani luonteeltaan ekstroverttia ihmistä.
On kai se suuri Luojan lahja, että on saanut luonteen, että vaikka on ekstrovertti ja loistaa porukoissa, mutta pärjää vallan mainiosti yksin, itsensä seurassa ja ei se elämän onni virtaa toisen keuhkojen kautta.
Sananlaskut 15. sanoo: Hyvä mieli on kuin ainaiset pidot. Saattaa olla totta tuo, että parisuhteessa voi kokea olevansa yksin, jos kaveri on, mutta se sitoo, velvoittaa ja oma elintila kapenee. Jos se kumppani on töissä, niin onhan se olemassa silloinkin kun ei ole silmissä ja entä sitten jos yhteiselossa on kitkaa ja estää muilta ihmissuhteilta ja harrastuksilta.
Joku voi ajatella, että koenko sittenkin yksinäisyyttä kun kirjoittelen aika usein täällä. En ainakaan koe pahaa oloa ja yritän olla kaverina tällä tavoin jollekin. Ei ole voimauttavaa, jos ihan kaikki täällä kaikki huutavat; voi, voi, että on paha olla, ei tästä tule yhtään mitään. On kai tämä jonkinlainen missio olla ihminen ihmiselle. Jotain varmaan ärsyttää ja vaivaa että tuon välillä avoimesti esille sen syvimmän voiman lähteeni, uskoni Jumalaan, mutta ihmisten kesken on paras valtti aitous ja rehellisyys.
Olisi väärin peittää se syvin onnen lähde.
Kyllä tästä iltapäivällä pitää lähteä ylös, ulos ja lenkille. Voisi poiketa jonkun luona, mutta pitää välillä latailla reilusti omia akkujaan.
Hyvää kaunista kesäpäivää ja iloista mieltä.
No tuli sitten Juhannusaattona käytyä siellä sukulaisten mökillä ja oltua muutama tunti. Ei onneksi kukaan kysellyt mitään minun tilanteestani. Tänään sitten tuli suru-uutinen että vaari on siirtynyt muille metsästysmaille ja varmaan 2-3 viikon kuluttua olis hautajaiset. Surua ja stressiä siis riittää.
Osanottoni sukulaisen menetyksen johdosta. Onneksi nykyään ihmiset osaavat olla sen verran fiksuja etteivät ala utsimaan liian henkilökohtaisia vaan jättävät pallon toiselle. Saa kertoa asioistaan itse jos niin hyväksi kokee.
Kiitos osanotosta.
Yksinäinenmies, mahtuuko elämääsi ihmistä ihan vain kirjoittelun merkeissä? Vaikutat fiksulta ja mukavalta, sellaiselta jonka kanssa saattaisi olla mukava vaihtaa ajatuksia.
On varmaan helpompi, jos minä laitan tähän osoitteen, johon voit ottaa yhteyttä halutessasi. Osoite on tyhmä, älä siitä välitä :). Olen suunnilleen ikiäsi, vastakkaista sukupuolta. Kerron lisää, jos päätät katsoa, voisiko jutustelusta seurata jotain hyvää.
nettiolento (a) gmail. com
- M -
Olen kait vähän erakoitunut mutta nautin yksinolosta en kaipaile ketään kylään.Töissä on yhtä hulabaloota mutta lomalla en jaksa nähdä ketään tuttua.Suunta terassille kera kirjan kera jäätelön:)
Ei varmaan olekaan voimauttavaa, jos tänne purkaa yksinäisyyttään ja/tai masennustaan. Mutta eikö saisi? Edes tänne, sukulaisille en ainakaan itse halua, huomaan kuinka he muuttavat puheenaihetta. Pelkäävät ehkä, että kohta tulee hautajaiset. Aikuista lastani haluan suojella, enkä kerro tästä. Näyttelen iloista, tosin kun on masennuksen aallonpohja, olen erittäin helposti ärsyyntyvä ja silloin tuleekin meille riitaa. Hän ihme kyllä vaikuttaa aika tasapainoiselta ihmiseltä, että jotain kai olen tehnyt oikein. En halua huolestuttaa häntä ongelmillani.
Tämä on muuten varmaan ensimmäinen kerta kun kirjoitan tästä asiasta, joten en ihan jatkuvasti täällä valita. Mutta te reippaat ja iloiset, suokaa se meille, siitäkin voi olla toiselle masentuneelle ja/tai yksinäiselle apua kun huomaa, että ei ole tuntemuksineen yksin. Kaikki me olemme varmaan saaneet jo noita "hyväätarkoittavia" neuvoja roppakaupalla. Mutta vertaistuki, se on tärkeää.
Anteeksi semimoosa, en todellakaan tarkoita etteikö saisi kirjoittaa kun paha olla ja yksin. Juuri sitä varten tämäkin palsta on olemassa. Tarkoitan vain sitä, että eikö välillä ole hyvä, että joku jolla ennen tai joskus on ollut paha olla ja yksinäistä, on saanut kokea, että tilanne voi sittenkin muuttua ja se yksinäisyys olikin vain väliaikainen tila. Harmillista että monet joille niin käy, unohtavat kertoa muutoksesta ja unohtavat tämän palstan.
Kun minulla oli elämäni vaikeimmat vuodet, niin ei ollut nettipalstoja. Kriisipuhelimia kyllä oli, mutta ei tällaista anonyymipalstaa jolle purkaa sydäntään toivossa että joku lukee. Oli vain se sinikantinen ruutuvihko päiväkirjan virkaa toimittamassa. Ja onneksi oli muutama ystävä. Sukulaisille en minkään viitsinyt kertoa. En halunnut huoesestuttaa ja taisin hävetäkin.
Ja juhannuskin on jälleen voiton puolella, mutta kesähän jatkuu.
Vertaistuki on ihan hyvä, mut sekin on ainakin masentuneen kohdalla vähän kakspiippuinen juttu. On tietysti hyvä tietää ettei ole ainut maailmassa joka on masentunut, epätoivoinen ja yksinäinen. Mutta toisaalta toisen epätoivoiset kirjoitukset eikä kyllä kenenkään mieltä piristä. Paitsi niiden, jotka nauttii toisen pahasta olosta ja pystyy ajattelemaam, että hahaa tuolla toisella on vielä huonommin kuin mulla.
Ja kai nää keskustelupalstat on juurikin tarkoitettu tätä varten, mutta toisinaan täällä törmää kirjoittajiin joille ei mikään ole hyvä; jos moitit tai kehut tai jos koitat innostaa tai itkettää niin mikään ei kelpaa. Anna siinä sitten vertaistukea:(.
No juuri siksi kai meitä, kaikki tällä hetkellä hyvin, tarvitaan. Meillä on nyt sitä ajan patinaa, ja voimia kantaa heidän taakkoja, joilla ei näy valoa missään. Saattaahan se vuoro kääntyä jäälleen päinvastoin. Elämässä pitää olla nöyrä.